He tiesivät mitä tekivät
Valtiovarainministeriön julkaisema Seppo Tiihosen kokoama tutkimuspaperi nimeltä Tietoisuus talous- ja rahaliiton riskeistä sisältää runsaasti tarkastelemisen aiheista materiaalia. Tämän kanssa on hyvä kuljettaa mukana muualla Euroopassa julkaistua materiaalia.
Jos vallitseva talouskriisi on päässyt yllättämään, voisi helposti tehdä johtopäätöksen, että jokin meni vain pahasti pieleen kaikista huolellisista valmisteluista huolimatta. Tämä mielikuva karisee kuitenkin verrattain nopeasti, sillä tutkimuspaperin mukaan vähäisistä riskianalyyseistä huolimatta varsinaiset riskit sivuutetaan lähes täysin, ja pyöritellään mahdollisia seuraamuksia taidokkailla väistöliikkeillä. Nimenomaan näiden väistöliikkeiden vuoksi on melkoisesti syytä epäillä, että päättäjät ja virkamiehet tiesivät EMU:n riskeistä, mutta niihin oli kaikesta huolimatta sännättävä pää kolmantena jalkana. He tiesivät tasan tarkkaan mitä olivat tekemässä.
Mitä ihmeen riskilaskelmia?
Tiihonen kertoo suoraan, että riskilaskelmia ei juurikaan tehty, koska politiikot eivät juuri pidä sellaisista. Hänen on tosin onnistunut kaivaa Sixten Korkmanilta rauhoittavaa tietoa: ”Rahoitusmarkkinat voivat myötävaikuttaa finanssipolitiikan kurinalaisuuteen myös rahaliitossa, jos liiallinen lainanotto johtaa luottotappioriskin uudelleenarvioinnin kautta korkotason kohoamiseen. Tämän edistämiseksi on sovittu siitä, että jäsenmaan on rahoitettava budjettialijäämänsä markkinoilla vallitsevin ehdoin.”
Voimme varmaan todeta yksimielisesti, että rahoitusmarkkinoilla toden totta tapahtui ”luottotappioriskien uudelleenarviointia”, erityisesti Kreikan valtiolainojen osalta. Sekin ongelma oli tiedossa, että valtiolainoilla oli nollariskinen kategoria, ja että niiden kohdalla ongelmissa ovat myös luottoja myöntäneet tahot, jolloin paine yhteisvastuulliseen ratkaisuun lisääntyy. Tismalleen näin tapahtui: velkoja on sittemmin yhteisvastuullistettu rutkasti. Korkmanin visio siitä, että budjettialijäämät rahoitettaisiin markkinaehtoisesti on kuitenkin jäänyt näkemättä monelta osin. Suomen osalta ei toki aivan vielä.
Korkman toteaakin Suomen riskeistä, että ”Rahaliitossa suurin riski on tilanne, jossa kilpailukykymme on merkittävästi pois tolaltaan. Silloin voi syntyä kielteisiä kierteitä. Syntyy laajaa työttömyyttä, joka heikentää valtiontalouden tasapainoa, jolloin velat lisääntyvät ja luotoista maksetaan entistä kalliimpia korkoja.” Korkmanin mielestä Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen olisi ongelmallista.
Martti Hetemäki ei puolestaan pitänyt riskejä merkityksellisinä. Tiihonen kirjoittaa: ”Hetemäki muistuttaa, että optimaalisen valuutta-alueen teoria perustuu implisiittisesti erääseen vahvaan mutta ilmeisen realistiseen oletukseen. Se olettaa, ettei palkkojen ja hintojen jousto pysty lyhyellä aikavälillä vaimentamaan talouden häiriöiden vaikutuksia yhtä tehokkaasti kuin valuuttakurssin muutokset. Jos hinnat ja palkat olisivat täysin joustavia, ei valuuttakurssien muutoksilla olisi mitään merkitystä.”
Turvallisuuspolitiikkakyljellä rahaliittoon
Koska yhteisvaluuttaa oli vaikea perustella talouden argumenteilla, oli tärkeämpää pitää erityisesti turvallisuuspolitiikan merkitystä etusijalla. Tässä on nähtävillä kahta päälinjaa, joita Suomessa pohdittiin. Toinen oli oma tilanteemme hajonneen Neuvostoliiton naapurimaana. Suomi oli kiireen vilkkaa tunnustamassa Baltian maiden itsenäisyyttä – ja hakemassa ensimmäisten joukossa suunnittelupöydällä olevaan yhteisvaluuttaan.
Toinen pääsuuntaus oli koko Euroopan yhtenäistäminen. Suursotien jälkeen olikin ymmärrettävää, että haluttiinkin jotain yhteistä, mihin tietysti yhteiset setelit ja kolikot soveltuisivat hyvinkin; unohtaen samalla eri kielet, kulttuurit, elinkeinorakenteet ja talouspolitiikan jämptiysasteet.
Euroalueesta haluttiin heti alkuun laaja. Katsottiin, että jos Maastrichtin sopimuksen rajoja tulkittaisiin turhan tiukkapipoisesti, tulisi koko euroalueesta perin vaatimaton. Kriteerit kun täytti peräti kaksi maata. Samalla jouduttaisiin hankalasti näyttämään ovea jopa perustajajäsenille, ja suurille EY:n jäsenmaille, kuten Belgialle ja Italialle.
Kieltämättä sellainen kireämpi siivilä olisi johtanut pikemminkin Euroopan maiden eroavaisuuksien alleviivaamiseen kuin ”yhteisen perheen” kuvailemiseen. Luotettiin siihen, että kaikki ymmärtäisivät tämän olevan hyvä ja yhteinen asia, ja että ongelmia ei nyt ainakaan suoranaisesti ruveta aiheuttamaan.
Katsottaessa nykyhetkeä on helppo todeta, että moneen kymmeneen vuoteen mikään asia Euroopassa ei ole aiheuttanut niin paljon eripuraa kuin ýhteisvaluutta ja sen mukana tulleet säännöt yhteisestä rahapolitiikasta. Yhteisvaluutasta onkin ironisesti muodostumassa täyttä häkää varsinainen uhkatekijä.
Epäsymmetriset riskit
Alkuosan mielenkiintoista antia on myös muutamat pohdinnat ns. epäsymmetristen taloussokkien vaikutuksesta yhteisvaluuttaan. Epäsymmetrisyydellä tarkoitetaan johonkin yksittäiseen maahan kohdistuvaa taloustilanteen heikkenemistä muiden maiden pysyessä enempi kuivalla maalla.
Todettiin, että tällaiset olisivat ongelmallisia, sillä yhteinen rahapolitiikka ei välttämättä joustaisi riittävästi pienten epäsymmetristen sokkien edessä. Yleisesti ottaen niistä ei oltu kuitenkaan niin paljoa huolissaan. Suuremman helpotuksen tarjosivatkin symmetriset talousiskut, jolloin tietysti koko yhteisvaluutta-alueen valuuttakurssi joustaisi ja rahapolitiikkaa olisi mielekästä löysätä kasvun käynnistämiseksi.
Yksittäisten maiden ajautuessa ongelmiin tyydyttiin lakonisesti toteamaan, että ehkäpä ns. no bail-out -sääntö (SEUT 125) ei pitäisikään, vaan yhteisvastuulta ei välttämättä voida välttyä. Myös Euroopan keskuspankille voisi muodostua paineita ruveta rahoittamaan vaikeuksiin joutunutta maata.
—
Tiihosen kokoamasta tutkimuspaperista löytyy varmastikin aineksia myös jatko-osaan. Katsotaan nyt ensin, herättääkö tämä alkuosa minkälaista keskustelua Puheenvuorossa.
Kaksi lainausta:
1) ”Luotettiin siihen, että kaikki ymmärtäisivät tämän olevan hyvä ja yhteinen asia, ja että ongelmia ei nyt ainakaan suoranaisesti ruveta aiheuttamaan.”
2) ”Yhteisvaluutasta onkin ironisesti muodostumassa täyttä häkää varsinainen uhkatekijä.”
Kun alkuvaiheessa mentiin turvallisuuspolitiikkakylki (Suomessa mm. hajonneen NL:n pelko) edellä, mikä estäisi samalla ns. EU-skeptisyyden, niin nyt, kun EU vaalit lähestyvät, se kylki, joka ”aiheuttaa ongelmia”, onkin EU:n ja five-packin ytimessä nimetty ”EU/euro-skeptisismiksi”, joka vain sotkisi pienehkön piirin hienoja suunnitelmia ja rasvattua yhteistyötä. Ongelmana ovatkin nyt ne tahot, jotka osoittavat, ettei euroalue oikein toimi ja että ”rauhanhanke” EU:n oma hallinto sisältää ei-toivottuja piirteitä. Kyse on tyylipuhdas yritys vaikuttaa siihen, ettei vapaa ja demokraattinen keskustelu menestyisi EU:ssa sen jäsenkansojen näkökulmasta.
Sillä voi kätevästi torjua myös sen ajatuksen tai peittää sen todellisuuden, että ”yhteisvaluutta olisi mikään uhkatekijä” euroalueen ja EU:n tulevalle sopusoinnulle ja yhteiselle onnelle.
Ne, jotka tiesivät, mitä tekivät, katsovat nyt syyttävästi niitä, jotka eivät edes tienneet, mitä ne, jotka tiesivät, mitä tekivät, oikeasti tekivät. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Tiihonen kirjoittaa: ”Hylättyään apuvaltion roolin [Paavo] Lipponen ilmoittaa kannattavansa federalismia.”
Lipposen omin sanoin: ”Eurooppa on rakennettava sosiaalisena projektina, ei vain talouseliitin tai poliittisen eliitin insinöörityönä. Emme halua eurohelvettiä, jossa oikeaoppinen raha- ja talouspolitiikka on hajottanut eheän yhteiskunnan ja poliittinen eliitti jakaa mafiamaiseen tapaan tukirahoja lievittääkseen pahoinvointia.”
Että eläköön sitten tämä vääräoppinen raha- ja talouspolitiikka? Tämähän ei ole hajoittanut eheitä yhteiskuntia?
Eräällä tavalla Lipposen mainitsema ”poliittinen eliitti” on kyllä jakanut mafiamaiseen tapaan tukirahoja lievittääkseen pahoinvointia.
Ilmoita asiaton viesti
Seppo,oletpa muotoillut hienoin sanakääntein;”..onkin EU:n ja five-packin ytimessä nimetty ”EU/euro-skeptisismiksi”, joka vain sotkisi pienehkön piirin hienoja suunnitelmia ja rasvattua yhteistyötä.”
Tuossa on se ydin joka tuo hyvin esille sen miten EU:ssa on oikein toimittu/toimitaan. Kuten Henri kirjoituksessaan tuo myös hyvin esille sen kuinka tietoisesti kaikki on tehty välittämättä riskeistä jotka omaa maatammekin tulivat jopa tietoisesti kohtaamaan. Syvenevät päivä päivältä nuo riskit ja EU:n aiheuttamat seuraamukset ylipäätään. EU:n erilaislla direktiiveillä ja säädöksillä on jäsenmaille aiheutettu lisää kustannuspaineita. Kustannuksia niin että on pakko ottaa juustohöylä käteen ja leikata kansalaisten hyvinvoinnista jotta EU:n muutamat henkilöt(/jäsenmaat Etelässä) siellä ytimessä voivat hyvin.
Tästä aiheesta kun ei kirjoittaminen lopu. Tässä menen päivällä kirjastoon ja yritän saada käteeni yhden kirjan jonka nimen sain blogini yhdessä kommentissa. Kommentti oli sen verran salaperäinen että vaatii lähempää tutkailua.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin syy tämän kirjoittamiseen oli minun aiempi mielikuva siitä, että tämän projektin riskejä ei vain osattu nähdä, ja että nyt kun ne tulivat eteen niin niiden korjaamiseen ei käytettykään jo laadittuja pelisääntöjä paniikin vuoksi.
Toisenlainen tulkintalinja kun olisi merkinnyt sitä, että Suomen itsenäisyys ja budjettivalta olisi laskelmoidusti luovutettu pois Keski-Eurooppaan. En tällaiseen suuren luokan sumutukseen ollut taipuvainen uskomaan, en edes inhorealistisessa mielentilassa liikkuessani.
Tällaistä juttua toki tulee aina aika ajoin esille, että tämä olisi valtiopetos – ja sen sellaista. Tuon VM:n julkaiseman tutkimuspaperin jälkeen on valitettavasti tultava sille kannalle, että tämä ”Suomen ryöstö” on todellakin ollut tarkoituksenmukaista ja -hakuista.
Jatkossa tuleekin sitten nähdä, miten Hetemäenkin tietämä asia, ettei palkkajoustot alas päin ole niin tehokkaita kuin valuuttakurssin vastaava jousto, tulee vastaanotetuksi.
Ja jos ei palkat jousta – joustaa työttömyysaste. Niinhän se on jo syvemmälle kriisiin uponneissa ”menestystarinamaissa” tehnyt. Suomi tulee sen 4-5 vuotta Espanjan perässä.
Ilmoita asiaton viesti
Riskianalyysien puuttumisen ohella pelisääntöjen oletukset unohdettiin:
”EMU oli rakennettu sen ajatuksen perusteelle, että markkinat osaavat hinnoitella valtion lainapapereita kunkin maan julkiseen talouteen liittyvien riskien mukaan. Lisäksi oletettiin, että kukin talous- ja rahaliiton jäsenmaa noudattaa sääntöjä.”
EMU taikasauvana, alkoholistin pullona, pakkona, politiikkana:
”Bengt Holmström kärjisti sanomalla, että vallalla on vaarallinen näkemys siitä, että rahaliiton toteutumisen myötä ratkeavat monet Eurooppaa vaivaavat pulmat. EMU on sitä ajaville kuin pullo alkoholistille, joka uskoo, että pullo tuo raittiuden. EMU:n taas lasketaan pakottavan ratkaisemaan ongelmat. Historia kuitenkin osoittaa, että aina ei käy näin ja asiat voivat mennä pieleen. Holmström ei ryhtynyt analysoimaan EMU:a sen tarkemmin taloustieteilijänä, sillä EMU on hänen mukaansa poliittinen hanke, vaikka sitä viedään eteenpäin taloudellisin perusteluin.”
Huh!
P.S.
Muinoin oli sanonta. ”Suu kiinni sorsa, nyt sukelletaan!”
Ilmoita asiaton viesti
Eräs toinen asia, mitä voisin kysyä: mitenkä nyt sitten on sen turvallisuuspolitiikan kanssa? EU on hyvin eripurainen sen suhteen, miten sen tulisi suhtautua kukkoilevan Venäjän kanssa. Onko turvallisuuspoliittinen tilanne nyt sitten erinomaisella tolalla rahaliiton myötä?
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa selitys, mitä keksin Lipposen raivoisalle EMU-kuumeelle, on palkkioviran kalastelu. Sen verran tarmokkaasti kaikki kritiikki ja mm. ruotsalaisten johtopäätökset sivuutettiin.
Itä-Saksa. Venäjä. USA. EU. Yleensä tuollaista track recordia kutsutaan linjattomaksi oman edun tavoitteluksi.
Ilmoita asiaton viesti
Puoluepolitiikka ei minua suuremmin kiinnosta. Liian paljon on mukana polikointia ja oman/puolueen edun ajamista.
Mukavaa, että perussuomalaisilla on ainakin yksi bloggaaja , joka pyrkii asioihin perehtymään ja kantansa tosiasioilla perustelemaan.
Yhteenvedosta voi toki olla monta mieltä, mutta minusta Myllyniemi melko neutraalien lasien kautta asioita katselee.
Lisää tämänkaltaisia bloggaajia!
Ilmoita asiaton viesti
Tutkimuspaperi on siitä mielenkiintoinen, että siinä pyritään katsastamaan vain riskienhallinnan ja -analyysien tilaa. Mukana on myös muutamien poliitikoiden lausumia, eriäviä mielipiteitä jne.
Mutta katsoin tarkoin, miten virkamiehet ovat asiaa käsitelleet. Minulle jäi kuva, että heillä oli kyllä tietoa riskeistä, ja etteivät he tätä tietoa pyrkineet aktiivisesti päättäjiltä panttaamaankaan.
Siitä huolimatta päätös oli verrattain eriskummallinen.
Näin äkkiseltään jos minulta kysyttäisiin, että olisiko yhteisvaluutta vai esimerkiksi puolustusliitto Naton jäsenyys merkityksellisempi asia Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta, kallistuisin eittämättä jälkimmäiseen asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Riskienhallinta- ja valvontaperiaate voi kyllä pikkuasioissa ihan mainiosti Suomessa ja EU:ssa.
”Olisiko riskipitoista laskea kotitalousvähennys 800 €:oon vai nostaa se 2.400 €:oon ja miten tätä voitaisiin valvoa…?” Tai ”koiraveron edut ja haitat”.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten yllä Tiihonen väittää Korkmanin tekstiksi suurin riskimme olisi, jos kilpailukykymme olisi merkittävästi poissa tolaltaan.
Jotta ymmärtää kilpailukyvyn määritelmän, tarvitsee ymmärtää hinnan ja laadun määritelmät, sekä niiden välinen suhde. Kilpailukykyhän on tehdyt työtunnit per työtuntien panoksena syntyneiden tuotteiden käypä hinta.
Epäilemättä Korkman tiesi, mistä puhui. Eikä sovi unohtaa Hetemäenkään mietteitä valuuttakurssin vs. palkkojen joustosta.
Palkkajousto kun vaikuttaa hintaan, eli kilpailukyvyn toiseen peruspilariin. Samoin siihen vaikuttaa valuuttakurssi. Hetemäen sanoista päättelee, että valuuttakurssijousto on mielekkäämpi.
Tästä valtavasta viisaudesta huolimatta eduskunta on saanut hallituksen tiedonantoa Suomen liittämisestä yhteisvaluuttaan?
Mikä iski? Amnesia? Tilapäinen mielenhäiriö?
Ilmoita asiaton viesti
Vakavasti puhuen, ja vuoden 2006 lausuntoihin viitaten, blogin otsikko olisi ”raskauttava tekijä”, jos asia olisi oikeusharkinnassa: ”Tiesi tai olisi pitänyt tietää…”
Olisiko syytä pyytää ns. TV-palautekeskusteluja tehdyistä päätöksistä ja niiden seurauksista? Miksei haluttu uskoa kuin hyviin vaihtoehtoihin, vaikka vaarat tunnettiin ja sanottiin: ”Älä mene heikolle jäälle!”
Aamun talouspörssissä toimittajakin osasi hienosti väistää vaikeiden kysymysten teon mm. EU:n pankkiunionista ja kaupan supistumiseen liittyvien mm. YT-neuvottelujen perussyistä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle tulee hassu visio – täysin mielikuvituksellisesta – valtiosta X, jossa on tiedetty etukäteen tehtävän suuri riskialtis loikka epävarmaan tulevaisuuteen.
Kun tässä mielikuvitusvaltiossa sitten selvitetään ”pahaksi onneksi” sattunutta katastrofia, niin virallista tiedonvälitystä ohjeistetaan toimimaan sopivasti tarkkaan valittujen haastateltavien antamien neuvojen ja etukäteen kirjoitettujen kysymysten mukaan.
Mielikuvitusvaltiossa todetaan hyvin nopeasti, että tämä ”on meidän kaikkien vika”, ja Lehmanista se kaikki oikeastaan alkoi. Mielikuvitusmaan kansalaiset kuuntelevat siipi maassa päättäjiään, jotka kertovat kansalaisten olevan tyhmiä ja laiskoja. Kaikki ovat lisäksi ahneita, eritoten ne alle täysi-ikäiset pennut, jotka saivatkin todeta ansaitusti heidän lisiensä leikkaantuneen.
Ilmoita asiaton viesti
Saatat olla oikeassa Henri. Sana ”hassu” ei vain nouse ensimmäisenä mieleen…
Miten korkealle voi tuo V-käyrä nousta?
Ilmoita asiaton viesti
H.Myllyniemen kynä ja äly eivät petä. On tilanne julma ja osalliset tuohon mahdolliseen Suomen ryöstöön ovat hankkiutuneet yhteiskunnallisiin ”turvapaikkoihin”. Mitä nyt tehdään?
Ilmoita asiaton viesti
Rakennamme maan uudelleen – heti, kun kansalaiset ovat sitä mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Euro aina mielessä.
Lähde: ZeroHedge, Charles Gave
Toimittaja: Riikka Söyring
2.3.2013, Verkkomedia.org
Artikkelissa jaetaan resursseista kilpailevat kolmeen ryhmään: lisäarvon tuottajat, koroilla eläjät ja voidellut.
Voidelluilla on ylhäältä annettu tieto miten muiden ryhmien asiat tulee hoitaa.
Valuutta kuvataan viemäriksi, jonka kautta jaetaan resursseja eri ryhmille. Mikäli resursseja jaetaan enemmän, kuin lisäarvon tuottajat ovat saaneet aikaan, niin valuutan arvo laskee. Eurooalueen mailla on ollut hyvin erilaiset viemäröintisysteemit, joilla kansakuntia on pidetty eheänä (jota Lipponenkin pitää päämääränä).
Kansojen voideltuja tämä ei miellyttänyt, vaan he halusivat yhdistää viemäriverkostot. Esimerkiksi Kreikan voidelluille tämä oli taivaan lahja. Oma kansa tiesi voideltujen korruptoituneisuuden ja pyrki pitämään resurssinsa heidän ulottumattomissa. Eurokytkentä antoi voidelluille uusia resursseja, joita he voivat viemäröidä Sveitsiin omille pankkitileille. Jakoivat he sitä tavaraa toki muillekkin ryhmille, jotta homma saisi jatkua.
Nyt on alkanut näkyä tämän mestariteoksen puutteet. Kaadot on pielessä ja mailla on omia direktiivin vastaisia kytkentöjä. Epämiellyttävä lemu tuntuu jo Brysselin hovissa – sitä pyritään poistamaa tuulettamalla.
Eli tämä voideltujen insinöörityö mahdollistaa eheiden kansakuntien hajoittamisen ja voideltujen mafiamaisen tukirahojen jaon pahoivoinnin lievittämiseksi (eli kävi juuri toisin päin kuin Lipponen oli erehtymättömyydessään visioinut).
Paljonko voideltujen tulee ottaa osumaa, ennen kuin heille valkenee, että nyt on kaikki pielessä ei edes euro ole mielessä?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Tiihosen tutkimuksen linkistä Henri!
Mielenkiintoista viiteaineistoa.
Mutta.
Tästä Tiihonen ei tiennyt:
Salainen EMU-varaumapöytäkirja 20.12.1993
Ks.
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos
Tiesikö Myllymäki kertoa tutkimastani asiasta?
”Erityisesti teemaa pohdittiin perustuslaillisessa keskustelussa. Arvo Myllymäki, joka on analysoinut eduskunnan päätöksentekoa Suomen liittymisestä talous- ja rahaliittoon, pohtii asiaa liittovaltiokehityksen kannalta.
(11″
Markan hävittämisessä tapahtui valtiopetos.
Lisäksi Suomen Pankin päätösvalta ryöstettiin rahalain muutoksella syksyllä 1992. Toimivallan siirto Suomen Pankilta hallitukselle on valtiopetos.
Tiihonen mainitsee myös pankkien vakavaraisuusdirektiivin:
”Samalla tavoin hallitus esitteli teknisesti direktiivin luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta (89/647/ETY)”
Tiihonen ei tiennyt, että ETA-sopimuksen liitteiseen oli kirjoitettu Suomea koskeva pankkien vakavaraisuusdirektiivin mukautusmääräys, jonka täyttäminen edellytti presidentti Koiviston määräämiä ja tuomioistuinlaitoksen hyväksymiä laittoja toimia. Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus romutettiin, kun presidentti Koivisto piti Linnassa ns. Koiviston konklaavin 6.5.1992, jonka seurauksena koko joukko yrityksiä ajettiin konkursseihin pankkien pelastamiseksi.
Presidentti Halonen määräsi konklaavin asiakirjat salaisiksi.
Vielä yksi salakähmäisyyteen liittyvä asia, viitetieto:
” …valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle 9.1.1992 ja
selontekoluonnos 23.12.1991.”
Tästä Tiihonen ei tiennyt:
19.12.1991 luovutettiin Ahtisaaren johdolla tehty salainen 1000-sivuinen EY-muistio presidentti Koivistolle ja seuraavana päivänä viidelle valikoidulle ministerille.
Tuo 1000-sivuinen salainen muistio kuivui parisataasivuiseksi selonteoksi päivättynä 9.1.1992:
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti en ole itse juridiikan asiantuntija voidakseni tarpeeksi yksiselitteisesti määritellä mahdollisen rikoksen tapahtuneen tai olleen tapahtumatta.
Omalta osaltani voin vain todeta, että päätös yhteisvaluuttaan siirtymisestä tehtiin varsin heppoisin tiedoin, järjettömän suurista (ja havaituista) riskeistä huolimatta.
Mitä itse ymmärsin, niin Maastrichtin sopimuksen mukaan uusien EU:n jäsenmaiden (ml. Suomi) tulee samalla tiivistäytyä yhteisvaluuttaan. Se olisikin voitu tehdä, ja vuonna 1999 aloittaneessa yhteisvaluutassa olisi ollut ne kaksi maata.
Se ei silti poista perustuslaillista kysymystä – johon siis en osaa vastata.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole ihme, että päätös tehtiin heppoisin perustein, poliittisena tarkoituksenmukaisuutena.
Eduskunta päätti EMU:sta (tietämättään) 18.3.1992. Tuolloin eduskunnassa oli demareiden käsikirjoittaman näytelmä, josta Tiihonen ei näytä tietävän mitään.
Vastaan äänestäneet joutuivat painamaan tyhjää, vaikka
Tiihonen kirjoittaa sivulla 23:
Helmikuun 27. päivä hallitus teki periaatepäätöksen, jonka mukaan se esittäisi eduskunnalle EY-jäsenyyden hakemisesta. Maaliskuun 18. päivä eduskunta päätti äänin 133–60, että Suomi hakee EY-jäsenyyttä. Tasavallan presidentti päätti samana päivänä, 18.3.1992 Suomen jäsenyyshakemuksen jättämisestä EY:lle. Tämän jälkeen alkoi asian lopullinen valmistelu.”
Tiihonen ei tiedä, että valmistelut oli tehty.
Jäsenyyshakemus oli jätetty jo torstaina 27.2.1992. Periaatepäätös toimitettiin samana iltana jäsenyyshakemuksena puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille. Seuraavana tiistaina oli Eurooppaneuvosto koolla ottamassa vastaan jäsenhakemusta.
Kiire oli!
Mainittakoon, että vuoden 1989 valtiosääntökomiteoiden tehtävä oli nimenomaan tutkia EY-jäsenyyden vaatimat muutokset Suomen perustuslakiin.
Ensimmäinen komitea ehdotti markkaa kirjoitettavaksi HM 72 §:än.
Ehdotus meni huomaamatta läpi.
Tästä syntyi ongelma, joka oli hoidettava petoksella eli salaisella EMU-varaumalla.
Mainitsin pankkien vakavaraisuusdirektiivin, jonka mukautusmääräys oli Suomea velvoittavana ETA-sopimuksen liitteissä. Tämä liite merkitsi EMU:un menemistä. Direktiivi määräsi, että
Suomen ja Itävallan oli saatettava 1.1.1995 mennessä pankkien vakavaraisuus 8 %:n edellyttämälle tasolle.
Ja laitettiin laittomasti Korkein Oikeus sivuuttaen. Korkein Oikeus oli tehnyt väärän päätöksen…
Kuten Tiihonen kertoi, Maastrichtin sopimus kielsi keskuspankkirahoituksen. Siitä huolimatta säädettiin laki Valtion Vakuusrahastosta, jolle Suomen Pankki antoi eduskunnan suostumuksella vähän yli 20 mrd markkaa pankkitukeen.
Kaikki ei ollut edes tuossa summassa.
Vaikka lukija ei juridiikkaa tuntisi, kysyn,
-onko salailu demokratiaa?
Lisäksi salaisiin asioihin liittyen tapahtui joukko valtiopetoksia. Valtiopetos on rikos, joka ei vanhene.
-onko demokratiaa, että kansanedustajalta evätään äänestysnäytelmässä oikeus äänestää vastaan painamalla tyhjää?
Ilmoita asiaton viesti
Henri, tiedoksesi että olen linkittänyt kirjoituksesi omaan blogiini.
Ilmoita asiaton viesti
Saatana soikoon. Lueskelin eilen ja tänään tätä samaista raporttia ja ajattelin illaksi saada puheenvuoron aikaiseksi. Nopeat syövät hitaat. Ehkä minusta on tullut vanha. Tai sitten kahvimerkkini (xtra pikakahvi) on epätarkoituksenmukainen. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Juhani, saat minulta papukaijamerkin kommentistasi. Niin hauska se on. Ja jos syyllinen tuohon on mainitsemasi xtra pikakahvi, niin voihan turkale.
Kannattaa kuuten herätäkin aamuisin hyvissä ajoin kuten Henri näyttää esimerkkiä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Vielä kun huomioni kiinnittyi samoihin Korkmanin ja Hetemäen lausuntoihin. Osittain niidenkin perusteella kommentoin näin: http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166192-…
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin käsitellä nyt alkuosuutta, tätä pre-eypohuumaa, ja siitäkin muistioon tarttui useampikin kohta, mutta pidättäydyin näissä ihan jo siitäkin syystä, että tekstistä oli vaara tulla sekä pitkä, että raskas.
En usko kuitenkaan sen olleen liiaksi sattumaa (tai kahvimerkistä riippuvainen ilmiö), että huomiomme on kiinnittynyt samoihin lausahduksiin.
Jatko-osan kannalta olen kahden vaiheilla: tuonko kansainvälisemmän pohdinnan tähän alkutahtien suunnitteluun ensin, vai jatketaanko saman Tiihosen paperin loppuosiolla ikäänkuin yhteen pötköön.
Kumpainenkin linja tuo vain yhä karmeampia (lausutaan: ”fantastisempia”) johtopäätelmiä suomalaisten varsinaisesta sakinhivutuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
On se jotenkin ihmeellistä että teillä nuo ajatukset menevät ikäänkuin yksyhteen. Toinen vain on joissain tilanteissa nokkelampi ”vääntämään” kirjoituksen. No, ei hätiä mitiä, sillä toinen sitten pistää rautaisannoksen kommenttina. Kivahan teidän keskinäisiäkin kommentteja on lukea. Asiaa asian perään. Jatkakaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kahvi joka auttaa sisällä ja puutarhassa:
Aiheeseen liittyen, kaupasta saa nykyisin erittäin halpaa generic-kahvia nimellä ”Euroshopper”. Kun sitä ottaa, niin käyrä nousee ja adrenaliinia piisaa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Euroshopperia voivat nimensä mukaisesti ostaa hyvin integroituneet kuluttajat. =)
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko tämä asia olla paljon raadollisempi. Ehkäpä Lipponen ja muu polittinen eliitti ymmärsi jo varhain minkälaisen nosteen EU ja euro heidän poliittiselle uralleen tuo.
Paavo Lipponen halusi EU:n presidentiksi ja siihen päästäkseen hän vei meidät euroon ja oli EU:n yhteistoimintamies.
Jyrki Katainen käytti veronmaksajien rahaa kriisimaiden tukemiseen ja se oli myös hänen vaalikampanjansa korkeaan Brysselin virkaan. Hän siis surutta jakoi suomalaisten veronmaksajien rahaa päästäkseen parempaan ja etenkin korkeapalkkaisempaan virkaan Brysseliin.
EU on tuonut politiikkaan todella epämiellyttävän piirteen, koko oma maa ollaan valmiita uhramaan palkkioviran toivossa.
Ilmoita asiaton viesti
Pääjehu Mauno Koivistolle riitti pelkästään se, että sai olla kaksi kautta Suomen presidentti voidakseen samalla olla maailman historian tekijä George Bushin ja Michail Gorbatshovin ohella.
Ilmoita asiaton viesti