Ideoita inflaation piristämiseen
Eurostat julkaisi huhtikuun ennakkoarvionsa euroalueen kuluttajahintojen muutoksista. Tulos 0,7 prosenttia (muutos vuositasolla) on toki pirteämpi kuin maaliskuussa, mutta se jäi silti odotuksista. Odotukset olivat n. 0,1-0,2 prosenttiyksikköä korkeammalla. Pääsiäisen ajoittuminen huhtikuulle oli ennakoitu vaikuttavan kuluttajahintalukemiin. Tämä näkyikin selkeästi palvelujen piristymisellä, ollen jo lähellä EKP:n epävirallista tavoitetta. Valitettavasti tällaisia juhlapyhiä ei tule lisää joka kuukaudelle, ja vaikka tulisikin, myös juhlapyhien lisääminen kokisi eräänlaista "inflaatiota".
Mikä siis neuvoksi?
Saksan inflaatiolukujen odotettiin piristyvän 1,3 prosenttiin, mutta lukemat olivat pettymykseksi 1,1 prosenttia. Kilpalilukykyerot euroalueella kaipaavat tasoittumista. Se voitaisiin tehdä liittovaltion tavoin perinteiseen Robin Hood -tyyliin, jossa rikkailta jäsenmailta otetaan ja annetaan köyhille jäsenmaille. Se voitaisiin hoitaa myös jäsenmaiden välisillä inflaatioeroilla. Jos Saksan inflaatio on pari prosenttiyksikköä reunamaita korkeampi, tuo ero tasottuisi hiljalleen.
Yksikkötyökustannukset, palkkatasot ja vesimassat
Yksikkötyökustannukset, siis palkkataso jaettuna työn keskimääräisellä tuottavuudella, kertoo palkkatason nousun (osoittaja) nostavan yksikkötyökustannuksia. Tämä taas heikentää kilpailukykyä. Jos siis Saksassa palkkataso nousisi ja heikkojen kilpailukykyjen maissa pysyttäisiin entisellään, tuo kilpailukykyero kaventuisi. Aiemminhan reunamaissa palkat nousivat hurjempaa tahtia, ja se johti ajan saatossa tähän nykyiseen tilanteeseen.
Työn keskimääräisen tuottavuuden muuttaminen on vaikeampaa. Totta kai jokainen haluaa käyttää tehokkaita ja tuottavia menetelmiä, sekä osaavaa työvoimaa. Jos tällä ei voida kuroa eroa umpeen niin se ei johdu missään nimessä "haluttomuudesta".
Ideana nyt onkin, että reunamaat laskisivat palkkatasoaan, joka toimisi mekaniikaltaan samalla tavalla kuin että Saksassa palkkataso nousisi. Jos kahdesta lasista toiseen pitää saada — syystä tai toisesta — enemmän vettä kuin mitä toisessa on; niin se voidaan hoitaa kaatamalla uutta vettä haluttuun lasiin, juomalla siitä toisesta lasista vettä pois tai kaatamalla samaa vettä lasista toiseen.
Jos näitä vaihtoehtoja tarkastelee huomataan siinä yhtäläisyyksiä inflaatioanalogiaan. Ensimmäinen vaihtoehto on Saksan palkkatason nosto, toinen reunamaiden palkkatason lasku ja kolmantena on tulonsiirtoinen liittovaltio.
Mutta jos kokonaisvesimäärää ajattelee samalla talouden kokonaistuotantona huomataan, että veden ryystäminen yhdestä lasista vähentää veden kokonaismäärää. Talous supistuu. Lukemat löytyvät nekin Eurostatin taulukosta.
Inflaatio-odotusten myrkky
Veden hörppiminen on ideana johtanut ensin talouden taantumaan. Kun tuotantoa on vähennetty niin, että vain tehokkain osa väestöstä on saanut pitää työpaikkansa niin jossain kohtaa uusi pohjataso saavutetaan. Arvioiden mukaan olemme osapuilleen tässä tilanteessa, ja nyt nähdyt pienet merkit mahdollisesta talouden käänteestä voivat ollakin käsillä.
Se ei silti helpota kokonaistilannetta. Tulotasojen romahtaessa myös kysyntä vaimenee. Kysynnän sakatessa käy niin, että hintatasoon kohdistuu ennemminkin laskupaineita. Hintatason nousun hiipuminen vaikuttaa suoraan inflaatio-odotuksiin. Joissain euromaissa on jo suoranainen deflaatio. Tämä johtaa investointien lykkäämiseen, sillä "huomenna sen saman investoinnin saa huokeammalla".
Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei talouden virkoaminen pääse odotetulle uudelle kasvulle. Inflaatio-odotusten alentuminen voi sekin lykkäyttää investointipäätöksiä, sillä yleinen talouden epävarmuus on niin suuri riskitekijä juuri nyt, ettei riskiä kannata ottaa, koska "huomenna se ei maksaisi kuitenkaan juuri tämän enempää". Varovaisuus estää riskinoton.
Jarrupolkimet pohjassa
Inflaatio-odotusten lisäksi taloutta painaa myös muut jarrupolkimet. Luotonanto yksityisille takkuaa edelleen. Tähän vaikuttaa myös pankeilta vaaditut pääomapuskurien nostot ja muu alaan vaikuttava sääntelyn lisääntyminen. Sitä ei varmastikaan voida pitää huonona asiana, mutta sen sivuvaikutus on huono asia talouden virkoamisen kannalta. Sitä suuremmalla syyllä päätöksenteossa tulisi huomioida toisaalla ne keinot, joilla talous saadaan takaisin tolpilleen.
Ulkopuoliset tekijät ovat nekin olemassa. Venäjän ja Ukrainan tilanne, sekä Kiinan yskiminen näin pari mainitakseni. Näillekään ei voida juuri mitään. Silloin kannattaisi keskittää toimet sinne, mille voitaisiin tehdä jotain.
Siltikin tulisi muistaa, että taloutta ei kannata lähteä elvyttämään täysin umpimähkäisesti, sillä huonojakin kohteita on aivan liiaksi tarjolla. Taloutta voi pönkittää esimerkiksi lisäämällä tehotonta (tai jopa yritysmaailmaa heikentävää!) byrokratiaa, johon tarvitaan tietysti entistä enemmän veroja. Tämä heikentää yritteliäisyyttä, sillä kukapa sitä jaksaisi rehkiä pari tuntia enempää tai suuremmalla tarmolla tietäen, että lisätyön hedelmät valuvat valtiolle, joka tekee taas saadulla lisärahalla pari estettä lisää?
Byrokratian purkaminen on pakosta edessä myös täällä Suomessa. Julkisella puolella on niin paljon turhia ja jopa haitallisia rönsyjä, joita pitää leikellä. Tästä voisin antaa The Wall Street Journalin artikkeliin linkin, jossa italialainen liikepatruuna osti 45-vuotiaana tontin, johon hän ajatteli rakentaa supermarketin. Hän sai rakennusluvat täytettyään 88 vuotta.
Byrokratian vähentäminen tulee kuitenkin suorittaa mieluusti vasta sitten, kun tästä pahimmasta kurimuksesta päästään eroon.
Katseet Saksaan
Mielestäni ongelmaan ei ole kovin montaa ratkaisukeinoa. Parhainta olisi, että Saksa sallisi 4-5 prosentin vuotuisen inflaation, jolloin reunamaiden kurimus hellittäisi, ja ne voisivat kuroa kilpailukykyeroa umpeen 1-2 prosentin vuotuisella inflaatiolla.
Tämä nostaisi inflaationäkemyksiä euroalueella kautta linjan, ja loisi siten houkuttimet investoida, koska nyt sen saisi vielä huokealla ja luottamus tulevaan talouskasvuun kannustaa riskinottoon.
Inflaatio-odotusten nostaminen kautta linjan todennäköisesti heikentäisi myös euron ulkoista arvoa, sillä erityisesti Saksan tuotannon "kallistuminen" aiheuttaisi tämän. Reunamaissa vaikutukset näkyisivät todennäköisesti ensin työllisyystilastojen paranemisena.
Parempi ostovoima vähentäisi myös ongelmaluottojen määrää tuntuvasti. Se parantaisi siten pankkien taseita, eikä niiden tarvitsisi laittaa joka ainoaa euroaan puskureihin, vaan rahaa olisi tarjolla myös niihin investointeihin.
Entäpä jos Saksa ei suostu? Eihän se ole tähänkään mennessä suostunut?
Vaikutukset näkyvät aneemisena talouskuntona, yleisenä tyytymättömyytenä, protestiliikkeinä, toivottomuutena ja tällä on kauaskantoisia ja vakavia seuraamuksia. Esimerkiksi nuorten pitkäaikaistyöttömyys johtaa työtaitojen vähenemiseen, sekä syrjäytymiseen. Se tulee näkymään myös väestönkasvun tyrehtymisenä, sillä biologinen kello nyt vain estää ne perheen perustamisajatukset siinä 60-70 vuoden iässä.
En usko, että näin voidaan jatkaa niin kauaa, että kilpailukykyerot euroalueella on saatu tasattua, vaan näen ennemminkin euroalueen repeävän liitoksistaan.
Aiheesta lisää aiemmassa kirjoituksessani, jossa kävin lävitse sitä, miksi Euroopan keskuspankki EKP:lla ei ole täsmälääkkeitä tarjolla. Tämän vuoksi pidän Saksan joustoa välttämättömänä.
Byrokratian vähentämisestä
Itse olen sitä mieltä, että noita rakenteellisia korjaustoimia pitäisi tehdä nyt. Useimmat niistä olisivat kokolailla kustannusneutraaleja valtiolle ja samalla niistä vapautuisi resursseja muuhun käyttöön. Itseäni kauhistuttaa välillä esiintyvä ajatus, että pidetään yllä epätarkoituksenmukaista toimintaa elvytyksen nimissä. Vapautuvia resursseja voisi siis käyttää oikeasti tehokkaampaan elvytykseen.
Keinoista
Saksan korkeampi inflaatio voisi perustua joko rahan pumppaamiseen markkinoille tai palkkatason nousuun. Jälkimmäinen on kuitenkin hankala ratkaisu, sillä kyse ei ole pelkästään Euroopan sisäisestä kilpailukykykilpailusta vaan siitä, miten myös Saksa pärjää globaaleilla markkinoilla, eli tuossa on vaarana, että Saksa ja sitä myötä koko eurooppa menettäisi asemiaan globaalissa kaupassa. Rahan pumppaaminen markkinoille Saksassa on myös jossain määrin ongelmallinen, sillä sen lisäksi, että moinen toimi olisi Saksan sisäisen taloussyklin kannalta väärässä vaiheessa, on Saksan talous tällä hetkellä pisteessä jossa merkittävä lisärahan määrä loisi ylikuumenemisriskejä. Eli Saksan kannalta nuo toimet olisivat oikeastaan aika epäviisaita.
Eli tässä taas palataan keskuspankkirahalla elvyttämiseen sekä siihen, että moinen olisi myös hyvä tapa hieman laskea euron kurssia ja sitä kautta myös kiihdyttää sekä inflaatiota että parantaa eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelen mielelläni byrokratian vähentämisestä. Erityisesti, jos ne ovat suuren yleisön mielestä kustannusneutraaleja niin ymmärrämme vaatia päättäjiltämme niitä.
Jos eivät suostu niin uurnilla tavataan.
—
Keinoista-osiosta.
Jaan huolesi sataprosenttisesti. Olen itsekin ymmärtänyt, ettei Saksa(kin) halua ulosliputtaa teollisuuttaan. Mutta silti se saa nyt törkeän kilpailuedun sille huokean euron arvon turvin – kymmenet miljoonat ihmiset kituuttelevat tämän vuoksi.
Sekin on mahdollista, että lisälikvidi ei tule Saksan kannalta miellyttävään taloussykliin. Saksa voi kuitenkin hillitä ylikuumenemistä kiristämällä talouspolitiikkaansa. Eihän se ole suosittua, tietenkään.
Mutta taloustieteissä on keskeistä ymmärtää, että joka valinnalla on vaihtoehtoiskustannus, ja yritinkin luetella ne näkymät, mitkä minulla on siinä tapauksessa ”että Saksa ei suostu”.
Valintaani voidaan pitää itsekkäänä (sehän palvelisi myös Suomen tilannetta), mutta olen siinä samalla ajatellut laajemmin koko Eurooppaa ja sen kansoja.
Ilmoita asiaton viesti
”… sillä kyse ei ole pelkästään Euroopan sisäisestä kilpailukykykilpailusta vaan siitä, miten myös Saksa pärjää globaaleilla markkinoilla, eli tuossa on vaarana, että Saksa ja sitä myötä koko eurooppa menettäisi asemiaan globaalissa kaupassa.”
Juuri tästä on mielestäni kysymys ja olen joskus aiemminkin ottanut asiaan kantaa. Saksan talouden viennistä euromaihin menee 40 % ja saman verran ulos koko EU-alueelta. Loput 20 % menee muihin EU-maihin. Saksalla on kaksi suurta vientiin liittyvää tuotesegmenttiä joista autot kattaa peräti 18 % koko viennin arvosta. Toinen, joka liittyy suoraan investointihyödykkeisiin on koneet, jonka arvo on 15 % kokonaisviennistä.
Saksa on EU:n ja erityisesti euromaitten moottori, jonka voima perustuu jatkuvaan kehittämiseen ja huipputuotteisiin. Saksan viime vuoden ylijäämästä tulee merkittävä osa euromaitten ulkopuolelta. En kyllä suosittele Saksan kilpailukyvyn heikentämistä. Se tarkoittaisi parempaa kilpailukykyä japanilaisille, eteläkorealaisille, taiwanilaisille ja mm. jenkeille – erityisesti noissa em. pääsegmenteissä. Italia on ilahduttavasti menossa eteenpäin koneenrakentamisessa ja toivotaan, että ranskalaiset saavat (toki myös britit) autoteollisuuttaan kilpailukykyisemmäksi.
Saksa tavoittelee kuten moni muukin maa 2 %:n inflaatiota, mutta ei kyllä yhtään enempää.
Kyllä tämä rakennemuutos Euroopassa aikansa ottaa, mutta ilman Saksaa tämä olisi huomattavasti tuskaisempaa. Iso-Britannia on ilahduttavasti saanut talouttaan kuntoon – pääosin vahvan euron ansiosta (vrt maan tärkein vientialue).
Mutta odotellaan syksyä ja todennäköistä EKP:n ensimmäistä 1000 miljardin ruisketta.
Ilmoita asiaton viesti
Seppo, mitenkä luulet Saksankin viennin allokoituvan tulevaisuudessa, jos euromaissa vain kiristetään vyötä vuosi toisensa perään? Eli tehdään sitä vedenjuontia yhdestä lasista?
Ja ennen kaikkea: miten luulet tyytyväisyyden käyvän näissä yhä kurjistuvimmissa maissa?
Se on nyt ollut pari vuotta säästölinjaa ja Ranskassa Marine Le Penin Front Nationale on noussut piikkipaikalle? Kuinka paljon tätä kehityssuuntaa katsot parhaaksi jatkaa?
Eivät ne ihmiset siellä Etelä-Euroopassakaan nyt vain suostu kuolemaan vapaaehtoisesti nälkään. Ei, vaikka miten yrittäisi asiaa katsoa siltä kantilta, että se nyt vaan ”ottaa aikansa”?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni valtiot kuten Espanja, Ranska, Portugal ja Kreikkakin ovat edelleen varakkaita (toki omaisuus on hieman ”sirpaloitunut”). Koulutusjärjestelmät ovat perusteiltaan kunnossa – samoin perhearvot näkemykseni mukaan. Olen 3 vuotta sitten kirjoittanut ilmiöstä ”vökkelötauti”.
http://seppokalevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76315-…
Tilanne on hieman samanmoista Suomessakin kun katsotaan reunakuntia vaikka omassa maakunnassani. Arvoja on vaikea muuttaa, onneksi asenteita hieman helpompi ja tapoja vielä helpommin.
Euro- ja EU-kriittisyys on hyväksi maanosamme kehitykselle tilanteessa, missä Kiina on talouden koossa (ostovoimallaan) ajamassa USA:n ohi jo mahdollisesti tänä vuonna ja Intia porskuttaa selän takana.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa ihan hyvä kirjoitus!
Mutta siitä tuleekin mieleeni, että mehän tuemme tätä ”vökkelötautia” maksaessamme heidän velkansa.
He taas puolestaan näkevät tilanteen niin, että ”ydinmaat” tulevat ja puuttuvat heidän itsehallintoonsa pakottamalla kaikenlaisia talouskurisopimuksia sun muuta.
Tuleeko yhteiskunnan sitten antaa olla vapaa? Tulisiko näille maiden kansalaisten itse valita haluavatko he sairastaa ”vökkelötautia”?
Onko meillä muilla oikeus mennä vaihtamaan pääministerit? Jos he haluavat berlusconeja niin aivan vapaasti, mutta kärsikööt siitä sitten aivan itse elintasonsa kautta.
Ja edelleen: jos se on saksalaispankkiirin mielestä perhanan hyvä idea vipata berlusconeille vaikka miljardi uutta lentokenttää varten ”keskelle ei mitään” niin se on sitten saksalaispäättäjien ja saksalaisten viranomaisten ja pankkiirin oma asia.
Kyllä hekin laittavat itse ”oman pataljoonansa” ruotuun, mutta ei sillä tavoin, että me menemme maksamaan muiden hölmöilyistä. Jokainen vastatkoon omistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkästä aikaa Henriltä taas hyvää luettavaa.
Inflaation voi korjata helposti jakamalla ilmaista rahaa toreilla ja turuilla, mutta siellä jaetaan tänään vappukrääsää ja vaalimainoksia.
Näistä kaikista lasku tulee yhteiskunnalle jatkossa, joten kansa maksaa ja inflaatio juroo, kun ei velka käy kaupaksi, niin ei käy myöskään tavara.
Velkahan on maksukyvyn oletusarvo, jossa korko on tuotto.
Ilmoita asiaton viesti
Arille lisää luettavaa:
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111585-…
Erityisesti alaotsikko helikoptereiden hangaarissapitelyn osio vastannee tähän?
Ilmoita asiaton viesti
Heh, heh, nyt maailma on pullollaan velkaisia valtioita. Aino keino saada velka nollattua on jakaa korvamerkittyä rahaa kansalaiselle, joka nollaa sillä velkansa, ja pankit nollaavat velkansa keskuspankeille, valtiot valtioille ja niin edelleen, kun korvamerkitty raha sitten saavuttaa lähtöpisteensä se nollataan.
Kaikkien velat on näin kuitattu ja voidaan taas tehdä velkaa, ilman että jenkkien biljoonissa pyörivä velkakatto tulisi heti vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi minä haluaisin tällä tavoin korvamerkittyä rahaa, kun en ole suostunut velkaantumaan ulkomaan valuutalla (eurolla)?
Se on mielestäni siten paljon epäoikeudenmukaisempi tapa kuin vaikka nostaa kautta linjan inflaatio-odotuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Siksi juuri velka lisääntyy ja lisääntyy, kun sitä ei kukaan halua nollata, siinä pelossa, että joku taas hyötyisi enemmän kuin itse.
Inflaatio-odotukset on sillä hoidettu, kun nostetaan kaikkien tuotteiden hintaa vaikkapa 30 %, mutta kun se ei veli hyvä toimi deflaatio-odotusten täyttämässä maailmassa.
Voithan yrittää kammeta inflaatiota, mutta se ei nouse, kun ei ole velanottajia, jotka sen saisivat nousemaan, kukaan hullu ei omistaan maksa ylisuuria hintoja.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi minä puolestani ottaisin velkaa yrityksen perustamiseen ja kantaisin suurimman osan niin pääomaan kuin työhön kohdistuvista riskeistä? Kun rahoittaja, verottaja, ammattiliitto ja byrokraatti ovat sanansa sanoneet, niin se jäljelle jäävä osuus on sitä kuuluisaa yrittäjän vapautta.
Vaikka kirjoituksesi on talousanalyysina hyvä, niin siinäkin armotta paljastuu, miten heikot eväät on ohjata työtä tai resursseja tällaisen talousjärjestelmän avulla ja sovittaa eri kansantalouksien tarpeet toisiinsa. Ilman protektionismia osallistuu vain kilpajuoksuun pohjalle.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, niin pitkään, kun ei saavuteta puhdasta markkinataloutta on turha perustella yrityksiä.
Holhous ei poistu inflaatio-odotuksilla, hinnat ovat jo nyt niin tapissa, että alv:n lasku tekisi taloudelle edvarttia, mutta pöhöttynyt byrokratia ei sitä kestäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän ”tapissa olevat hinnat” johtuvatkin juuri verotuksen kireydestä. Verotus on kireää, koska niitä byrokratian rönsyjä pitää syöttää. Eivät ne byrokraatitkaan nyt suostu ilmaiseksi menemään yritysmaailman eteen poikkiteloin.
Ilmoita asiaton viesti
Timo, minäkin kirjoitin tuonne, ettei nyt herrajesta sentään enempää mielivaltaista byrokratiaa.
Riskinottajille täytyy luvata paremmat näkymät niin, että (keskimäärin ainakin) riskinotto kannattaa.
Kritisoin tapaa, että ”velat nollataan”. Onko se oikein, että naapuri ostaa pelkällä velalla itselleen ökylukaalin, ja toinen naapuri sinnittelee pienessä vuokra-asunnossaan aikomuksenaan säästää rahaa isompaan asuntoon – ja sitten joku tulee ja sanoo, että nollataampa velat?
Toimen tulee olla siten tasapuolisempi ja ennen kaikkea oikeudenmukaisempi. Kautta linjan nostettu inflaatiotavoite on mielestäni siksi parempi.
Ilmoita asiaton viesti
Hulluhan sinä olisit, jos et selvää rahaa ottaisi vastaan, eli jos sinulla ei olisi velkaa jäisi raha käyttöösi, kunnes ostostesi kautta olisi sen hukannut. Sehän nollautuu vain lähtöosoitteessaan, ei siis sinun tai jonkun muun velattoman kädessä tai taskussa.
Siinä jaossa velattomat olisivat voittajia siinä missä velallisetkin, velallisten velkaa nollattaisiin ja velattoman varallisuus kasvaisi tilapäisesti holtittomasti, kunnes he sen omaisuutensa suuren inflaation odotuksillaan tärväisivät ylisuuriin hintoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Aa, okei. Käsitin väärin. Käsitin, että vain velat nollataan – ja ne, jotka eivät ole velkaa eivät saisi mitään.
Mutta tuota…
Inflaatiohan ne velatkin hiljalleen sulattaa.
Deflaatio puolestaan taas nostaa velan reaalista hintaa. Ja aika moni euromaa on nyt silleen pahoin velkaantunutta, eli deflaatio tuskin on ensimmäisenä näiden toivelistalla?
Ilmoita asiaton viesti
Eihän deflaatio ole kenenkään toivelistalla, paitsi köyhän kuluttajan, joka odottaa hartaasti sitä hetkeä, kun joka päivä saa ruokaa puolet halvemmalla.
Inflaatio syö velan arvoa, mutta velkaa se ei syö pelkällä odotusarvollaan, eli mikä inflaatioprosentti nyt tarvittaisiin, jotta maailman velat menisivät inflaation kitaan?
Ja kuka siinä olisi maksajana?
Mieluimmin jakasin rahaa helikopterista, eli kaikki maailman velat jaettuna työikäisten määrällä ja siten saatu summa jaettaisiin jokaiselle työikäiselle. Jos ei olisi velkaa niin saisi lottovoiton, jos olisi velkaa saisi ne maksetuksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, se köyhä kuluttaja saattoi olla ennen makkaratehtaalla töissä, mutta hälle sanottiin, että deflaatio-odotuksien vuoksi joudumme irtisanomaan sinut.
Kaipa hän sitten siitä deflaatiosta ilahtui, että kohtahan minun ei tarvitse enää maksaa makkarasta ihan niin paljoa.
Tehdään siis johtopäätös, että deflaatio on hyvä asia. Erityisesti, kun se johtuu talouden supistumisesta, ja työttömyyden lisääntymisestä, kuten nyt on käynyt?
Odotusarvo on siksi tärkeää, että se vaikuttaa paitsi ostoskäyttäytymiseen (”ajan tällä vanhalla autollani vielä, koska odotan hintojen putoavan”) myös investointien (uusien työpaikkojen) tekemiseen. Jos odotetaan autojen ja/tai investoinnin tulevan myöhemmin kalliimmaksi, se kannattaa tehdä mielummin heti. Tästä on kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin noin.
Mutta jos jakaisimme Suomen valtion velan tasan kaikille se olisi noin 16 000,00 euroa.
Koska raha on velkaa se tulisi ostaa rahalla pois, joten jokaisen suomalaisen tulisi pulittaa tuo 16 tuhatta euroajotta velka kuittaantuisi, se vaatisi setelipainokoneen käyttöä noin 91 miljardia uusia seteleitä, eiköhän tuolla summalla se sinun inflaatiosikin käynnistyisi?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tähän tilanteeseen tarvitse mennä.
Ajatukseni mukaan EKP asettaa inflaatiotavoitteen sinne hieman ylemmäs, ja eri maiden välisten inflaatioerojen tasoittamiseksi sitten reunamailla se on hieman alhaisempi, mutta kuitenkin positiivinen. Esimerkiksi palkat eivät nousisi juuri paljoa nimellisesti, mutta Saksassa kyllä.
Yritin vain sanoa, että tämän, osittain jo deflatorisen politiikan vuoksi joissain maissa on noussut hirveää tyytymättömyyttä. Eivät siellä ne köyhät ole juhlineet hintatason laskua.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, se köyhä kuluttaja saattoi olla ennen makkaratehtaalla töissä, mutta hälle sanottiin, että suuren verotaakan ja inflaation vuoksi joudumme irtisanomaan sinut.
Manne osti kaurahatulta kauraa hevoselleen ja sanoi, että jätä se alvi pois siitä säkistä, kun se hevonen ei sitä syö.
Ilmoita asiaton viesti
Verotaakan ehkä. Mutta huomaa nyt hyvä mies, että verotus on talouspolitiikkaa ja inflaatiotavotteiden asettaminen on rahapolitiikkaa.
Ne ovat siis kaksi aivan eri asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Turha huomautella. Inflaatio on aina syönyt velkaa, mutta miksi ihmeessä Saksakin haluaa pitää inflaationsa kurissa, kun voisi lukea US- blogista viisasta puhetta muutaman talousgurun kirjoituksista.
Ehkä Soini vertaus omenasta ja melonista sopii tähänkin asiaan, eli mikä sopii yksittäiselle kansalle ei sovi globaaliin systeemiin koska siellä ei ole maksajia rajan takana, eikä valuuttakurssilla palailu ole avaruutta kohtaan mahdollista ainakaan vielä.
Turha haikailla devalvonnin perään euro hävittäen, kun se on kuin housuun kusemista, vaippa on vaihdettava joka devalvaation jälkeen.
En ikinä kerjäisi inflaation piristymistä, jos muitakin keinoja olisi ja niitähän on.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, miksi Saksa tosiaan haluaa ylläpitää nykytilan? Se tietysti saattaa johtua siitä, että heille tilanne on erinomainen: he saavat riippakivimaiden vuoksi alhaisen valuutan ja hyötyvät siitä.
No, muutamat kymmenet miljoonat ihmiset sitten kärsivät.
Tosiaan, muitakin keinoja on: Kultaisia aamuruskoja kyllä syntyy esittelemään niitä muita keinoja.
Me muut emme välttämättä ole kovin ilahtuneita siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi nyt vain, Ari Alsio, Mattovaljakko Ky / Pohjois-Karjalan Yrittäjät Ry:stä
https://www.yrittajat.fi/fi-FI/uutisarkisto/a/?gro…
versus
Martin Feldstein, Harvardin yliopiston taloustieteiden professori, National Bureau of Economic Research:in President Emeritus, Ronald Reaganin Council of Economic Advisers:in puheenjohtaja 1982-1984, George Bushin Foreign Intelligence Advisory Board:in puheenjohtaja, Barack Obaman Economic Recovery Advisory Boardin puheenjohtaja 2011. Lisäksi johtokunnan jäsenyydet Council on Foreign Relations, Trilateral Commission, Group of 30.
Feldstein vappuaattona:
Heikompi euro vahvemmalle Euroopalle
…
Taloustieteissä on vain vähän helppoja ratkaisuja. Mutta reipas euron valuuttakurssin heikentäminen – sanotaanko 15% – helpottaisi monia euroalueen ongelmia. Heikompi euro nostaisi sekä tuonti- että vientitavaroiden hintoja, nostaen euroalueen inflaatiota. Devalvointi kasvattaisi myös euroalueen bruttokansantuotetta elvyttämällä vientiä ja kannustamalla kotimaista tuotantoa korvaamaan tuontitavaroita ja –palveluita. Vaikka Euroopan sisäinen kilpailukyky säilyisi ennallaan, heikompi euro parantaisi merkittävästi euroalueen kauppatasetta muun maailman kanssa.
http://www.project-syndicate.org/commentary/martin…
Millä lihaksilla sinä esität tuubaasi, Alsio?
Ilmoita asiaton viesti
Kukas tänne uskaltaa ilmaista rahaa kylvää, jos halvalla velkarahalla saatiin reilussa vuosikymmenessä aikaan 10 miljoonaa tyhjää asuntoa ja 4 miljoonaa asunnotonta Eurooppaan? Vai alkaisiko kysyntä ja tarjonta kohdata paremmin?
Alvin alennuskaan ei ihmeitä vaikuta ainakaan työllisyyteen, koskapa tuontituotteiden hinta laskee samassa suhteessa. Vai pitäisikö poistaa maataloustuet ja nostaa ruoan alvia, niin teollisuudella lainassa olleet pääsee takaisin puskemaan multaa kohtuu kannattavasti? Harmi vaan, että lähiöiden velkakorsut ovat vähän väärissä paikoissa työvoiman ja viljelysmaan suhteen.
Siitähän kasvua syntyy, kun rakennetaan maaseutu uusiksi ja samalla otetaan käyttöön hajautetut energiaratkaisut. Lähiöiden luksusasunnoista voidaan tehdä pakolaiskeskuksia, kun niistä on hyvät kulkuyhteydet kaupunkeihin piikomaan ja tuottamaan muita palveluja.
Ilmoita asiaton viesti
Eli jokaisella asunnottomalla on pari tyhjää asuntoa, mutta ei ole vara muuttaa, koska inflaatio vei omaisuuden, koska se oli sidottu seteleihin eikä asuntoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Euron ulkoisen arvon aleneminen muuttaa hinnoittelusuhteen niin, että tuontitavara tuntuu kalliimmalta kuin ennen.
Sinäkin Timo takerrut nyt talouspoliittisiin juttuihin (alv), kun minä esitän niitä rahapoliittisia keinoja, joilla tämä noidankehä saataisiin katkottua.
Se on jo huomattu, että pelkällä hyvällä talouspolitiikalla tätä sotkua ei hoideta ilman, että Eurooppa radikalisoituu. Tarvitsemme avuksi myös järkevää (tavoitehakuista) rahapolitiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
”eli mikä inflaatioprosentti nyt tarvittaisiin, jotta maailman velat menisivät inflaation kitaan?”
Jos oletetaan EKP:n hintavakaustavoite, inflaatio 2 %, niin yleinen hintataso kaksinkertaistuu noin neljässäkymmenessä vuodessa. Jos velkaasi järjestellään siten, että et joudu maksamaan lainkaan korkoja, tyyliin Kreikka, niin velkasi reaaliarvo puolittuu tällöin 40 vuodessa. Viiden prosentin inflaatiolla sama tapahtuu noin 14 vuodessa, kymmenen prosentin inflaatiolla noin 7 vuodessa jne. Reinhardtin & Rogoffin kirjasta käy hyvin ilmi, että lähes aina vaikea julkinen velkaongelma on ”ratkaistu” inflatoimalla velkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä seurauksia Saksan 5%:n inflaatiolla olisi ns. muuttoliikkeisiin? Jos esim. Saksassa 5%:n inflaatio vetäisi hintoja ja nimellispalkkoja ylös, vetäisikö se samalla käyntiin uudenlaista kansainvaellusta mm. etelästä pohjoiseen?
Päätöksillä tuppaa olemaan isoissa järjestelmissä kuitenkin jonkinasteinen viive, jolloin kyse on siitäkin, jaksavatko ihmiset omassa maassaan odottaa elpymisen arkivaikutuksia? Esim. Espanjan väestö on muutaman viime vuoden aikana lievästi pienentynyt. V. 2012 väestö pieneni 216.000 ihmisellä
http://yle.fi/uutiset/vakiluku_pienenee_massatyott…
Etenkin nuorison ”vapaa liikkuvuus” muuttuukin pakkomuutoksi vauraampiin maihin. Tällaisella voi olla sosiaalista koheesiota tuhoavaa vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sekin vaikuttaa, mutta empiirinen tarkastelu kertoo, että euroalueen sisällä väestö liikkuu ”tahmeammin” kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa osavaltiosta toiseen työn perässä.
Esimerkiksi Espanjan kohdalla kyse on pitkälti paluumuutosta. Vuosikymmen sitten latinalaisesta Amerikasta muuttivat Espanjaan paremman elintason turvin (kielimuurittomuus), ja nyt virta vie takaisin.
Mutta jos esimerkkimaan Espanjan tila kohenisi niin se olisi myös hyvä syy jäädä maahan, olkoonkin, että jossain toisaalla menisi inauksen verran paremmin. Eihän koko Eurooppakaan muuttanut Kreikkaan aikanaan, vaikka elintaso tuntuikin kohenevan hurjaa vauhtia velkabuumijaksolla.
Ilmoita asiaton viesti
Lama plus korkea inflaatio on stagflaatio, joka johtaa korkeisiin työttömyyslukuihin.
Ilmoita asiaton viesti
Provosoin hieman
1. EU:n sisäinen inflaatio ei paljonkaan auta. Dollarin ja Euron ero on kasvanut valtavaksi 1 € = 1,40 D. Koko euron valuuttajestelmä pitää muuttaa infatoriseksi, jotta se reagoisi paremmin dollarin kurssiin.
2. Saksan menestys perustuu paljon siihen, että koko kansa on hyvin säästäväistä ja tarkkaa rahan ja kaiken suhteen. Lisäksi kaikki on hyvin organisoitua, kurinalaista eikä aiheuta yhteiskunnalle liikaa turhia kustannuksia. ”Muukalaisia” Turkista sekä ent. Itä-Eroopan maista on valtavasti. Sen näkee mm. Mannheimin rautatieasemalla viikonloppuisin.
3. Saksassa elämisen kustannukset ovat väh. noin 30 % pienemmät kuin Suomessa; elintarvikkeet, autot, muut. Ja palkkataso nettona väh. n. 20 % korkeampi.
4. Asumisen hinnat: olipa kysymys vuokrasta tai huoneiston ostosta, minulle tarjottiin 93 m2 remontoitua asuntoa Baden-Badenin keskustan alueelta, joen varrelta, hintaan 100 000 € tai 650 € vuokrana/ kk.sis. veden, kaasun ym. kaikki muut kustannukset. Saksan asumismalli on kuin loft, jossa uusi asukas ostaa keittiön ja muut tarpeet itse ja myy sitten seuraajalleen. Asennetun keittiön koneineen sai hintaan 1000 – 3000 €.
5. Kun liityttiin EU:iin, meidän yleinen hintatasomme piti pudota väh. 10 %. Ei vain käynyt kuin toiseen suuntaan lisättynä useilla prosenteilla.
Viimeisin kokemus kuukauden ajalta hetki sitten. Täydennettynä siellä asuvan tyttäreni perheen tiedoilla.
Ilmoita asiaton viesti
1) Tätä juuri ehdotin. Jos Saksassa olisi 4-5 prosentin vuotuinen inflaatio ja reunamailla 1-2 prosenttia niin siitä ei millään ilveellä saada alueen kokonaisinflaatioksi 0,5-0,7 prosentin vuotuista inflaatiohaarukkaa.
Ei millään.
2) Saksan menestys johtuu heille huokeasta euron ulkoisesta arvosta, sekä siitä, että se pisti muut euromaat maksamaan heidän laskunsa. Minäkin voisin kertoa, että taloustilanteeni on erinomainen jos muut maksavat kaikki laskuni.
Ilmoita asiaton viesti
– 5. Kun liityttiin EU:iin, meidän yleinen hintatasomme piti pudota väh. 10 %. Ei vain käynyt kuin toiseen suuntaan lisättynä useilla prosenteilla.
Ja nyt eräät hakevat vieläkin suurempaa inflaatiovauhtia hintoihin.
Kauppiaat kusettivat eurohämärtyneitä kuluttajia ja nostivat sumeilematta hintoja, kun tavara kävi kaupaksi. Nyt huomaamme mihin inflaatio on johtanut ja johtamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ari, ensin inflatorinen rahapolitiikka vähentää työttömyyttä.
Koska:
Se kannustaa investoimaan tänään. Se antaa paremman tuotto-odotuksen tulevaan. Se lisää työn tarvetta. Se vähentää työttömyyttä. Se lisää ostovoimaa.
Sitten, kun työllisyyttä ei enää paranneta, vaan ollaan jo ns. täystyöllisyystilanteessa inflatorinen rahapolitiikka rupeaa paisuttelemaan hintoja, koska mielekkäitä uusia investointeja on silloin vähemmän.
—
Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin tavoittelemasi helikopterointi on muutoin sama asia kuin mitä minä haen vain sillä erotuksella, että sinun mallissa riittää, että maataan rannalla säkki auki ja odotetaan rahapaalujen sujahtavan säkkiin. Minä taas näen niin, että sen ylimääräisen rahan eteen nyt voitaisiin rakentaa yhteiskuntaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän siinä missään maata, vai luuletko ihmisten makoilevan, kun rannalla sataa satasen seteleitä;)
Ja ”vihreä verouudistus” oli inflatorinen ratkaisu kannatatko sinä Kataisen politiikkaa?
Ilmoita asiaton viesti
Minä kirjoitin omia fiiliksiäni. Jos Katainen on samoilla linjoilla avaustekstin kanssa – hyvä. Pistetään toimeksi.
Jos hän taas ei ole samoilla linjoilla niin toivottavasti ruoriin tarttuu joku, joka on. Ja pistetään sitten toimeksi.
Mutta aikaa ei meillä ole kovin kauaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä nyt kootusti, mutta toivon erityisesti A. Alsion lukevan tämän. 🙂
Ote Matti Pohjolan kirjoittamasta kirjasta Taloustieteen oppikirja:
”Yksikkötyökustannuksia käytetään myös kilpailukyvyn vertaamiseen eri maiden kesken. Silloin tarkastellaan toimialan tai kansantalouden yksikkötyökustannuksia suhteessa kilpailijamaihin eli maihin, joiden yritykset toimivat samoilla markkinoilla. (*) Tällaisia suhteellisia yksikkötyökustannuksia laskettaessa on työvoimakustannukset muutettava samaan valuuttaan valuuttakurssien avulla. Näin hintakilpailukykyyn vaikuttavat palkkatason ja tuottavuuden ohella myös valuuttakurssit. Dollarin arvon heikkeneminen merkitsee Yhdysvaltojen markkinoilla toimivalle suomalaiselle vientiyritykselle sitä, että dollareissa määräytyvistä myyntituloista saa aiempaa vähemmän euroja euromääräisten kustannusten kattamiseen. Sen suhteellinen kilpailukyky heikkenee.”
* Esimerkiksi meillä euroalueen sisämarkkinoilla toimivilla yrityksillä ei ole sitaatissa myöhemmin esitettyä mahdollisuutta tasoittaa kilpailukykyeroja valuuttakurssien avulla, eikä EKP:n yhteinen rahapolitiikka voi millään yleisellä keinolla auttaa yksittäisiä jäsenmaita.
—
Jospa A. Alsio jättäisi hieman vähemmälle huomiolle vinoilun siitä, että Saksa voisi tulla US-blogareita lukemaan. Ei nämä tosiasiat riipu siitä kuka niitä kirjoittaa.
Jos nyt ei toimita osapuilleen ehdottamallani tavalla niin tämä euroalue hajoaa. Tapahtuuko se sitten niin, että joku sanoo ”nyt saa riittää!” vai puretaanko se yhteisymmärryksessä – sitä en osaa sanoa.
Ilmoita asiaton viesti
Henrihän kiukuttelee kuin pikkuipana hiekkalaatikolla:
”Jos nyt ei toimita osapuilleen ehdottamallani tavalla niin tämä euroalue hajoaa”.
Onhan se ihme, että saksalaiset pärjäävät ilman Henrin talousviisautta aivan mainiosti, jopa niin hyvin, että heidän pitäisi ottaa opiksi inflaation hyvyydestä.
Eikös se euroalueen hajoaminen oliskin sitten Henrille mannaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ari, Saksa pärjää, koska suomalaiset maksavat heidän laskunsa. He pärjäävät, koska euron ulkoinen arvo on heille huokea.
Mutta minä nyt ajattelen tässä enempikin suomalaisia ja siinä samalla kymmeniä miljoonia muita eurooppalaisia.
On mielestäni silkkaa typeryyttä tuulettaa sitä jengin tyyppiä, joka kovistelee jengiläisiltään rahaa, tupakkaa ja olutta.
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisessa jengissä? Siksi tämä kööri hajoaa.
Mutta vi**uile sitten vaan lisää. Tosiasiat voittavat kuitenkin lopulta.
—
Etkä löytänyt siitä Pohjolan kirjoituksesta tietenkään mitään rakentavaa.
En ihmettele.
Ilmoita asiaton viesti
Ja miksi suomalaiset antavat vetää itseään höplästä, eikä se höplä inflaatiolla poistu.
Ilmoita asiaton viesti
En minä tiedä mitä suomalaiset ovat ajatelleet äänestäessään niitä päättäjiä, jotka ovat into piukassa ja kynät valmiina maksamaan muiden tekemiä pankkisotkuja. Ja vieläpä niin, että oma maa ottaa lisää velkaa tämän vuoksi.
En todellakaan tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Ari. Kysymyshän on hinnasta: Paljonko eurooppalaiset ovat valmiita maksamaan pitääkseen euroalueen, jopa EU:n koossa, kun sen heijastusvaikutukset eri puolilla tulevat eteisen kautta olohuoneeseen?
EU-komissio, EU-parlamentti ja EKP ovat toistaiseksi sanoneet: ”Whatever it takes!”
EU-kansalaiset voivat yllättäen sanoa: ”Geht nix – zu teuer!” eli ei käy – liian kallista.
Suomessa mm. 50.000 irtisanottua lisää, asuntovelkaisten ahdinko, budjettileikkaukset, verojen korotukset yms. pitävät pataa porisemassa, kunnes viheltää. Emme vielä tiedä ”how much is enough”, mutta ilmeisesti jotkut kovasti haluavat ihan käytännössä kokea, miten päästä tähän tietoon käsiksi…
Politiikan extreme-urheilijoita? Minulle kyllä jo riittäisi. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Tästäkin on kyse.
Olisin toivonut hieman analyyttisempää tarkastelua ylläkirjoittamaani lainaukseen, erityisesti tähän kohtaan:
”Dollarin arvon heikkeneminen merkitsee Yhdysvaltojen markkinoilla toimivalle suomalaiselle vientiyritykselle sitä, että dollareissa määräytyvistä myyntituloista saa aiempaa vähemmän euroja euromääräisten kustannusten kattamiseen.” (M. Pohjola – Taloustieteen oppikirja)
Mitä kohtaa tässä ei ymmärretä? Onko tuo tosiaan niin monimutkaisesti ilmaistu, että meidän ei auta muu kuin käydä konkurssin kautta, saadaksemme tuta nahoissamme Weidmannin ja Alsion raivon?
Ilmoita asiaton viesti
Inflaatio ei silti ole se lääke, joka asian korjaisi.
Inflaatio syö myös kotitalouksien ostovoimaa ja heikentää viime kädessä koko kansantalouden perustaa. Hallitus ei saisi ainakaan enää omilla toimillaan kiihdyttää inflaatiota.
Henri sen sijaan voi kirjoitella mitä tahansa.
Helikopteristä rahaa, niin työttömätkin työllistyisivät kolikoiden kerääjinä.
Ilmoita asiaton viesti
Mies meni lääkärin vastaanotolle valittamaan heikentynyttä kuuloaan.
– Kuulo on heikentynyt jo niin paljon, ettei tahdo enää kuulla edes omia pierujaan, mies valitteli.
Lääkäri nyökkäsi, kirjoitti reseptin ja talutti toverillisesti miestä kohti ovea. Mies ilahtui vastaanoton helppoudesta ja kyseli ihmetyksekseen:
– Ja tälläkö se kuulo sitten paranee?
– Ei, mutta pierut kovenee, totesi lääkäri.
Ilmoita asiaton viesti
Inflaatio on vienyt huumorinkin pieruhuumorin tasolle;)
Ilmoita asiaton viesti
Se oli tarkoitettu pohdittavaksi, että jos meillä on jokin vinossa kansantaloudessa; että kannattaako korjata se asia joka sen vinouden aiheuttaa, vai laittaa muutkin asiat vinoon vain siksi, että se ensimmäinen vino asia näyttäisi sitten olevan mallillaan.
Ajattelin kuitenkin ilmaista sen hieman keventäen vitsin muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
Inflaation pirstykseksi voisivat pankkien luottopäälliköille jakaa ilmaiseksi ilokaasukapseleita, niillähän kerma kuohkeutuu nopeasti.
Raha on velkaa ja koron ansiosta velkaa on aina enemmän, kuin liikkeellä olevaa rahaa eli velkaa. Korko on nyt nollissa keskuspankeilla, joten nyt liikkeellä olevaa rahaa on suhteessa enemmän kuin korkean koron aikana.
Kermalitrasta vaahdottamalla saa muhkean kakun ja sama pitää tehdä rahalle jos aikoo piristää taloutta inflaatiolla, eli sinne velan sisään on koron lisäksi sotkettava ilmaa, eli inflaatio rakentaa talouskuplaa, joka taas joskus puhkeaa uutena lamana, jota lääkitään taas inflaation voimin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tämä ”lama” hellitä ennenkuin vaurastuminen aasiassa ja intiassa on tapahtunut. Sitten kun siellä kotitauksilla on ne samat hyödykkeet kuin meillä täällä nyt.
Jos ennen sitä halutaan talouden kohentuvan on sulkeuduttava sisämarkkinaksi. Kauppasaarto niin aasiaa kuin uutta mannertakin kohtaan.
Kotitalouksille ei ole enää moniin vuosiin keksitty mitään järkevää uutta.
Ei nämä ylläpitävät toimet ( koulutus, sote, infra, puolustus) aiheuta kuin velankasvua. Velallahan kaikki on rakennettu.
Saartoa ei kuitenkaan voi toteuttaa, niin kauan saadaan odotella.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinassa on jo pieniä kohtaanto-ongelmia (kaikki ammattimiehet ja -naiset eivät vain mahdu Pearl River Deltalle), palkkavaatimukset kasvavat jne.
Mutta Intia on vielä reippaassa vaiheessa. Mitä sen jälkeen? Afrikka?
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, ne on niitä ensimmäisiä singaaleja että Kiinassakin tulee tapahtumaan se ”kyllästyminen”.
Kiinahan investoi jo runsasti Afrikkaan, saadakseen raaka-aineita, joita ei ole omasta takaa. Että kyllä se siltä vahvasti näyttää, että Afrikkakin astuu mukaan näihin kuvioihin.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/kiina-val…
Ilmoita asiaton viesti