Hetkonen – minähän olen onnellinen!

Luinpa Taloussanomien suomentamasta listasta, että minähän olen onnekas: olen onnellinen työssäni. Olen itse asiassa ajatellut tismalleen samoin. Olen jopa pysähtynyt sitä jopa miettimään. En tule katsoneeksi kelloa, että milloin tämäkin rupeama taas loppuisi. Työni luonteeseen kuuluu olennaisena osana se, että sen jättämisestä keskeneräiseksi on harvemmin hyötyä — toisinaan kuitenkin on.

Harrastukseni sekoittuu sulavasti työhöni, ja rajapinnan vetäminen on itse asiassa mahdotonta. Toisinaan harrastuspuolelta tarttuu hihaan jotain, jota voi käyttää myöhemmin hyväksi.

Usein ahdistun siitä, että tehtäväpino on korkea, erityisesti jos pitäisi tarttua imuriin tai pölyhuiskaan. Ahdistun, jos pitäisi mennä ruuhka-aikana päivittäistavarakauppaan tai jos pitää hoitaa useampi asia putkeen. Erityisesti erilaiset virastot saavat minut lähes allergisen reaktion partaalle. Mutta jos tehtäväpino liittyy harrastukseen tai sekoittuneena työhön, niin en huomaakaan taas parin tunnin vierähtäneen. Lisäksi koen samalla oppivani koko ajan uutta, se pitää äärimmäisen uteliaat aivot virkeänä.

Aamutkin listattiin ja siinä mielessä olen hankala ihminen. Minäkään en nouse joka aamu sillä oikealla jalalla. Tuore kahvi auttaa usein, Parisienia totta kai. Jos olen syystä tai toisesta aamulla kärttyinen teen ensin jotain muuta. Työstä ei tule mitään, jos sauhu nousee korvista, sen olen huomannut. Se on haaskattua aikaa, ja se tietysti vain lisää harmitusta.

Sitten vastaavasti on aamuja, jolloin huomaan aamukahvin jääneen kokonaan unohduksiin. Viikonloput ovat inhoja, kun silloin ei juuri tapahdu mitään. Nekin voi käyttää hyödykseen vaikka opiskelemalla alaa.

Taloussanomien kuuden kohdan listasta kohdallani täyttyvät kaikki kohdat — joko kokonaan tai osittain.

Parin tunnin päästä voisin taas suorittaa alusta loppuun pari projektia. Ovat olleet ns. "muhimassa" päässäni puolen päivää. Voisin ottaa ja lukea alan oppikirjaa kuitenkin sitä ennen.