Sanakikkailua – "vakaa valuutta"

Uusi Suomi oli tavoittanut pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) toteamuksen Suomen euroerosta — tuttavallisemmin "fixit" — olevan kikkailua. Pääministeri totesi euron olleen Suomen historian "vakain valuutta". Tämä on sangen omituinen väittämä, sillä euron arvo on vaihdellut voimakkaasti mm. Yhdysvaltain dollaria ja Japanin jeniä vastaan. Esimerkiksi vuosina 2001-02 euron ja dollarin välinen vaihtokurssi oli noin 0,9 ja kesällä 2008 noin 1,55.

Pääministerin mukaan euron vakauden ruumiillistuma on asuntolainojen korot. Nytkin voi halutessaan suojautua korkovaihteluilta kiinteällä lainakorolla. Valuuttakurssiriskeiltä voi suojautua johdannaisilla. Mikäli valuuttakurssiriskit olisivat toden totta dramaattinen uhka ulkomaankaupalle, niin mitenkä me nyt voimme käydä kauppaa Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ruotsin, Venäjän, Kiinan tai Japanin kanssa?

Devalvaatioaikakausi juontaa juurensa sekin kiinteän valuuttakurssin aikakaudelle. Tavallaan markkamme oli vuoteen 1973 asti kultakannassa — dollarikytköksen kautta Bretton Woodsissa, jonka kautta kultakytkös tuli. Sen jälkeen on ollut valuuttakäärmettä, -putkea ja vahvaa markkaa.

Kuten Liberan tämänpäiväisessä tilaisuudessakin tuli ilmi: Suomella on ollut kelluva kansallinen valuutta vain muutaman vuoden ajan syyskuusta 1992 lähtien. Taloutemme oikeni nopeasti, saimme investointeja (koska markka heikkeni ja investointien hinta kävi siten huokeaksi). Nyt olemme virunneet useamman vuoden tässä "vakauden" kriisissä, emmekä ole päässeet ylös.

Björn Wahlroos muistutti myös, että jos meillä on kiinteä valuuttakurssi (euro kelluu, mutta jäsenmailleen se näyttäytyy kiinteänä valuuttakurssina) ja siten olemme lukinneet hintatason, ja jos meillä on jäykät eli joustamattomat työmarkkinat — niin ainoa asia, mikä voi joustaa, on työttömyys.

Näin on tapahtunut: Espanja, Kreikka, Portugali, Italia, Irlanti — karmeita työttömyyslukuja. Suomen todellinen työttömyysaste on siinä 16 prosentin hujakoilla. Se on lukema, johon sisältyy myöa kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet, sekä useat yhteiskunnallisten tukiohjelmien varassa olevat.

Liberan hyvä kysymys onkin, että mikä on se kipuraha, jonka me olemme halukkaat ja valmiit maksamaan tästä "vakaudesta". Tarvitsee muistaa, että työttömyys, syrjäytyminen ja sen sellaiset ovat kelluvan kansallisen valuutan vaihtoehtoiskustannus.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu