Cannes – kokouksesta muistettua
Ei tarvitse kauaa kaivaa, että mistä kokouksesta oli kyse marraskuussa 2011, josta talouslehti Financial Times kirjoittaa, ja jota ovat monet kotimaiset tiedotusvälineet siteeranneet. Kokouspaikka oli poikkeuksellinen: elokuvajuhlistaan paremmin tunnettu Cannes. Välitön muistikuva iskeytyy mieleen eräästä otsikosta tuolloin: Kicking the Cannes Down the Road. Tyhjän tölkin potkinnassa viitataan siihen, ettei saada mitään ajoiksi. Marraskuun kokous oli juuri tuollainen.
Minulta on kysytty muka vitsikkäästi, että milloinkas se arvelemani euroalue oikein repeää, kun sellaista ei ole vielä näkynyt. He eivät oikein ymmärrä, miten lähellä se kaikki olikaan silloin. Mutta tuo FT:n artikkeli vahvistaa sen, mitä olen julkisestikin aprikoinut: Saksa ei aio ottaa rooliaan euroalueen sosiaalitoimistona. Silloin on mahdotonta ajatella euroalueen kestävän. Saksan liittokansleri Angela Merkel ajattelee ennemmin poliittista uraansa kuin eurooppalaisten menestystä.
Voisin yhtä lailla kysyä — tismalleen samalla vitsikkyysasteella — että milloinkas se "puolen vuoden päästä" alkava talouskasvu oikein alkaa? Nyt saatiin tietoa, että Virossakin sukelletaan.
Vielä yksi esimerkki oikean ajoituksen merkityksestä: sijoittajaguruksi tituleerattu Warren Buffet oli kieltäytynyt tarmokkaasti ostamasta teknologiaosakkeita vuonna 1999, kun muut ostivat niitä pää märkänä. Buffetille enempikin naurettiin. Tammikuussa 2000 häneltä kysyttiin, että miksi hän toimii näin, kun kurssit vain kohosivat.
— Tiedän, mitä tulee tapahtumaan. En vain tiedä milloin se tapahtuu, Buffet vastasi epäillen IT-osakkeissa olevan kupla.
Maaliskuussa 2000 se kupla sitten puhkesi.
Minäkään en osaa sanoa milloin euromaiden velkakirjakupla puhkeaa. Tiedän vain, että niin tulee käymään.
Tuossa FT:n jutussa ei ollut mitään yhden koon rahapolitiikan toimimattomuudesta. On selvää, että se oli jo kaikkien merkittävien pelurien tiedossa. Tuosta jutusta jää todella epäselväksi, miksi euro haluttiin ”pelastaa”, vaikka sen tuhoisuus euroopalle oli täysin selvillä.
Tämä tietysti herättää kysymyksen, mitä muita päätöksiä silloin tehtiin asian suhteen ja mitä muita odotuksia suurimmilla mailla oli tulevaisuuden suhteen. Sellaisia voisivat olla:
1. Saadaanko liittovaltiokehitys pikavauhtia käyntiin.
2. Saadaanko radikaali muutos EKP:n rahapolitiikkaan.
3. Lopettavatko ”kriisivaltiot” mystisesti velkaantumisen deflatorisen rahapolitiikan vallitessa tai saapuuko luottamuskeiju viimein.
Ilmoita asiaton viesti
FT:n artikkeli on hyvin kokousilmapiiriä valottava. Eurooppalainen demokratia ei oikeastaan enempää voisi muistuttaa puhdasta mafiaperhettä.
Erityisen mieleenpainuva kohta on tämä Barroson – siis Euroopan komission puheenjohtajan – tokaisu, että kansanäänestys tulee tappaa.
Loppuosan pohdinnoistasi itse tuumailen, että vain tällä tavoin riepottelemalla euromaita voidaan ahdistaa ne niin nurkkaan, että niiden on luovutettava itsemäärämisoikeutensa.
Olen itse asiassa melko hämmentynyt siitä, että Espanja ja Italia antoivat retuuttaa itseään tällä tavoin. Pian näemme, antautuuko Ranska samalla tavalla. Tuossa linkissä on hieman pohjustavaa näkemystä. Le Pen kertoo galluppien kautta lisää.
En minä Ranskankaan täydellistä antautumista kuitenkaan mahdottomana pidä. Suomen kohdaltahan peli on ollut jo selvä ajat sitten: päättäjämme ovat suostuneet maan Saksan vasalliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Entä jos EMU-maat suostuvat, että EKP ”ostaa” velat taseisiinsa odottaen aikaa parempaa, vaikkapa muutaman vuosikymmenen, tai poliittisen ilmapiirin myöntyvän yhteisvelkaliittovaltioksi ?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että Saksa kuuluu näihin EMU-maihin, joten pidän sitä pienenä (itse asiassa keskisuurena) ihmeenä, jos Saksa tähän taipuu.
Ei sekään tietysti mahdotonta ole. Merkelin reaktiot kuitenkin kertovat aika hyvin, miten vaikea paikka se saksalaisille on.
Ilmoita asiaton viesti
Ranska+Saksa = 150 milj. markkina-alue. Venäjä 145…
Ilmoita asiaton viesti
EU ja euro oli tuolloin v. 2011 hajoamassa käsiin Angela Merkelin, Sarkozin ja Obaman keskusteluissa. Merkel ei antanut oman poliittisen uransa tulla päätepisteeseen vaan Saksa otti EKP:n avuksi järjestämään tilanteen rauhoittamisen. Neuvotteluissa ehdotettiin suurempaa roolia Saksalle ja se ei Merkelille sopinut. Miksipä se sopisi nyttenkään kaiken sen jälkeen mihin Saksa on jo suostunut. Tuon neuvottelun jälkeen EKP antoi mitä ilmeisimmin Saksan vaatimuksesta historiallisen lupauksen ”tehdään kaikki mitä tarvitsee tehdä”, jokseenkin tuolla tarkoituksella, mutta ei noilla sanoilla täsmälleen. Niinpä markkinat rauhoittuivat ja tukipaketti poikineen tehty.
Riippuu pitkälti siitä kuinka pitkälle Saksa on valmis vielä menemään maksajan roolissa ja kuinka kauan saksalaiset veronmaksajat tuon hyväksyvät, siitä riippuu milloin eurolle tulee loppufanfaari. Ennustaminen on vaikeaa, joten parasta jättää ajankohta avoimeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Itse kiinnitän päähuomion siihen, miten Saksa ja Ranska sovittavat täysin vastakkaiset intressinsä yhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Se on totta , että €uro oli hajoamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Papandreoun tiedottaja kertoo omaa tarinaansa kokouksen kulusta. 😀
http://www.talouselama.fi/uutiset/espanjan+expaami…
Ketäpä tässä sitten oikein uskoa? =)
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen havainto: kun Kreikan pääministeri oli luvannut kansanäänestyksen Kreikan jatkamisesta euromaana sekä pelastuspaketista, isojen maiden päättäjät, erityisesti Ranskan Sarkozy, hermostuivat.
Komission puheenjohtaja Barroso järjesti asiat niin, että hallitus kaatuu ja tilalle saataisiin teknokraatti-pääministeri, entinen EKP:n johtokunnan jäsen. Kassakaappisopimuksen mukaan Kreikassa ei sitten kansanäänestelty.
Tämmöinen demokratia ja EU.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tuo mitenkään poikennut siitä, mitä moni on jo ääneen ehtinyt arvella.
FT:n analyysi on todellinen helmi. Ymmärsin itse tekstistä, että jatkoa seuraa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kysyin tänään Turussa eri puolueiden vaalimökeistä, ”uskovatko he Portugalin tai Kreikan saamien edullisten (+-3%) lainojen kuvaavan EU:n, EU-komission ja EKP:n menestyksellistä eurokriisin ratkaisupolitiikkaa ja juuri siksi em. korkojen vastaavan myös aitoja markkinakorkoja.”
Eivät osanneet sanoa muuta kuin sen, että euro on menestyksekäs ja hyödyllinen. Paitsi PS.
”Parempi Eurooppa syntyy ainoastaan tekemällä, ei vänkäämällä tai urputtamalla”, vastasi Kokoomus, joka on ollut 20 vuotta kehittämässä tällaista Eurooppaa ilman ”vänkäämistä ja urputtamista”. Tulokset ovat edessämme.
Toinen kysymykseni oli, ”onko euroalueella kasvamassa uusi velkakriisikupla, vaikka edellinen on yhä muistissa?” Hieman Sasin tavoin pömpeleissä uskottiin yleensä, että on opittu eikä huolta enää ole.
Ilmoita asiaton viesti
Asia, mikä on varma, mitä nopeammin päästään rahaliitosta eroon, sitä pienemmäksi vauriot tulee.
Muuuten voimme sanoa hyvästi Suomi,
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän kaikkea tämä IMFn uusin kuvio tuo peliin.
Obaman jatkuva ärhentely Putinia kohtaan on seurausta pankkiirieliitin tarpeista hakea syntipukki tulevalle dollarin romahdukselle ja IMFn SDRn valmisteleminen maailmanvaluutaksi. Tässä selitys sille, miksi IMF vaatii Ukrainaa sotimaan venäläisiä vastaan. Luodaan kaaosta, johon pankkiirit loytävät aikanaan ratkaisun.
Ajankohta IMFn seuraavalle kokoukselle päättää SDR kuvioita on vuoden loppu 2014 tai vuoden alku 2015, kerran viidessä vuodessa.
Nämä pankkiirien sunnitelmat kertovat, että he tekevät itsenäisesti päätoksiä ja odottavat kansojen seuraavan hämmentyneinä.
Brandon Smithin artikkeli
False East/West Paradigm Hides The Rise Of Global Currency
http://www.alt-market.com/articles/2126-false-east…
Ilmoita asiaton viesti