Vastaukseni Pasi Käyhkölle

Pasi Käyhkö aprikoi Uuden Suomen uutisessa kommenttipuolella (tässä linkki) seuraavaa: "Onkohan tuolla Kannisella kaikki muumit laaksossa ja kynät penaalissa. Mikähän olisi Suomen markan arvo juuri nyt? Mikä olisi hintataso juuri nyt? Mikä olisi korkotaso juuri nyt? Vakautta ei olisi mihinkään suuntaa."

Ajattelin antaa tässä vastaukseni.


Mikäli Suomen (uusi) markka kelluisi niin sen arvo määräytyisi markkinoilla: joku haluaa ostaa tiettyyn hintaan – ja joku myydä tiettyyn hintaan. Kun tarjoukset kohtaavat niin arvo noteerataan sen mukaan.

Markoilla olisi tietysti myös kysyntää esimerkiksi ulkomaankaupan ja investointien puolesta. Taso asettuisi näin "käypään hintaan", kuten kaikkien muidenkin vaihtokelpoisten hyödykkeiden arvoille käy, jos ne ovat vapaasti vaihdettavia. Näin kelluvan ja vapaasti vaihdettavan markan arvo heijastaisi Suomen kulloistakin taloustilannetta. Notkeus helpottaisi sopeutumista.

Markan liikkeet luonnollisesti vaikuttaisivat hintatasoon. Oletetaan tilanne, jossa markka heikkenisi: tällöin tuontitavara kävisi kalliimmaksi – ja silloin kotimaassa tuotetut vastaavat tuotteet (taikka palvelut) tulisivat kannattavammiksi. Kannattavuuden parantuessa taloudellinen toimeliaisuus lisääntyisi, mikä lopulta tuottaisi enemmän markkaa vahvistavia komponentteja, ja markan lasku pysähtyisi.

Sama logiikka pätee toki myös toiseen suuntaan. Jos markka vahvistuisi niin vientitulot pienenevät, koska kotimaassa maksettavien kustannusten suhteellinen määrä nousisi. Tällöin taloudellinen toimeliaisuus olisi vähennyspaineissa ja se tuottaisi markkaan heikentäviä komponentteja niin, että markan nousu pysähtyisi.

Toisin sanoen: markalla olisi aina ns. oikea arvo. Se, mikä tuo olisi absoluuttisella tasolla riippuu aina senhetkisestä taloustilanteesta (ja lähiajan talousnäkymistäkin).

Korkotaso puolestaan on enemmän tai vähemmän alhainen kaikissa länsimaissa – riippumatta siitä, kuuluvatko nämä länsimaat yhteisvaluuttaan tai eivät. Alhaisen taloustilanteen kohdalla korot putoavat, koska syntyy tarve houkutella tekemään investointeja talouskasvun aikaan saamiseksi. Korot lähtevät nousuun ns. nousukaudella. Yksi syy on inflaatio ja siitä seuraa parempien tuottojen haku. Toinen syy on yleensä poliittinen: halutaan hillitä talouden ylikuumenemista.

Tällainen esimerkki on hiljattain tapahtunut: Iso-Britannian 10-vuotisen lainan korkotaso on jälkimarkkinoilla suurempi kuin Irlannin. Tämä johtuu siitä, että Iso-Britannian talouskasvuluvut ovat korkeammalla kuin Irlannissa, ja markkinoilla arvellaan Englannin keskuspankin nostavan omaa ohjauskorkoaan.


Loppuun pari pohdintaa vakaudesta. On eräällä tavalla mahdotonta ajatella talouden pysyvän tarkoin ohjailtuna niin, että se olisi "vakaa". Tällainen ajattelutapa juontaa juurensa suunnitelmataloudesta, jossa kuvitellaan poliittisten päättäjien pystyvän pitämään talouden langat tiukasti käsissään. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan pääomapaot ja markkinamyllerrykset ovat olleet suurempia juuri tämänkaltaisessa taloudessa.

Esimerkkejä voisi hakea vaikka kuinka monta. Suomenkin kohdalla tällainen umpikuja oli edessä 90-luvun alkupuolella, jolloin markalle haettiin "vakaata arvoa" kiinnittämällä se muihin eurooppalaisiin valuuttoihin. Yritys ei kuitenkaan onnistunut.

Toivottavasti vastaus on riittävän kattava niin Käyhkölle kuin kelle tahansa suomalaiselle.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu