Vastaukseni Pasi Käyhkölle
Pasi Käyhkö aprikoi Uuden Suomen uutisessa kommenttipuolella (tässä linkki) seuraavaa: "Onkohan tuolla Kannisella kaikki muumit laaksossa ja kynät penaalissa. Mikähän olisi Suomen markan arvo juuri nyt? Mikä olisi hintataso juuri nyt? Mikä olisi korkotaso juuri nyt? Vakautta ei olisi mihinkään suuntaa."
Ajattelin antaa tässä vastaukseni.
Mikäli Suomen (uusi) markka kelluisi niin sen arvo määräytyisi markkinoilla: joku haluaa ostaa tiettyyn hintaan – ja joku myydä tiettyyn hintaan. Kun tarjoukset kohtaavat niin arvo noteerataan sen mukaan.
Markoilla olisi tietysti myös kysyntää esimerkiksi ulkomaankaupan ja investointien puolesta. Taso asettuisi näin "käypään hintaan", kuten kaikkien muidenkin vaihtokelpoisten hyödykkeiden arvoille käy, jos ne ovat vapaasti vaihdettavia. Näin kelluvan ja vapaasti vaihdettavan markan arvo heijastaisi Suomen kulloistakin taloustilannetta. Notkeus helpottaisi sopeutumista.
Markan liikkeet luonnollisesti vaikuttaisivat hintatasoon. Oletetaan tilanne, jossa markka heikkenisi: tällöin tuontitavara kävisi kalliimmaksi – ja silloin kotimaassa tuotetut vastaavat tuotteet (taikka palvelut) tulisivat kannattavammiksi. Kannattavuuden parantuessa taloudellinen toimeliaisuus lisääntyisi, mikä lopulta tuottaisi enemmän markkaa vahvistavia komponentteja, ja markan lasku pysähtyisi.
Sama logiikka pätee toki myös toiseen suuntaan. Jos markka vahvistuisi niin vientitulot pienenevät, koska kotimaassa maksettavien kustannusten suhteellinen määrä nousisi. Tällöin taloudellinen toimeliaisuus olisi vähennyspaineissa ja se tuottaisi markkaan heikentäviä komponentteja niin, että markan nousu pysähtyisi.
Toisin sanoen: markalla olisi aina ns. oikea arvo. Se, mikä tuo olisi absoluuttisella tasolla riippuu aina senhetkisestä taloustilanteesta (ja lähiajan talousnäkymistäkin).
Korkotaso puolestaan on enemmän tai vähemmän alhainen kaikissa länsimaissa – riippumatta siitä, kuuluvatko nämä länsimaat yhteisvaluuttaan tai eivät. Alhaisen taloustilanteen kohdalla korot putoavat, koska syntyy tarve houkutella tekemään investointeja talouskasvun aikaan saamiseksi. Korot lähtevät nousuun ns. nousukaudella. Yksi syy on inflaatio ja siitä seuraa parempien tuottojen haku. Toinen syy on yleensä poliittinen: halutaan hillitä talouden ylikuumenemista.
Tällainen esimerkki on hiljattain tapahtunut: Iso-Britannian 10-vuotisen lainan korkotaso on jälkimarkkinoilla suurempi kuin Irlannin. Tämä johtuu siitä, että Iso-Britannian talouskasvuluvut ovat korkeammalla kuin Irlannissa, ja markkinoilla arvellaan Englannin keskuspankin nostavan omaa ohjauskorkoaan.
Loppuun pari pohdintaa vakaudesta. On eräällä tavalla mahdotonta ajatella talouden pysyvän tarkoin ohjailtuna niin, että se olisi "vakaa". Tällainen ajattelutapa juontaa juurensa suunnitelmataloudesta, jossa kuvitellaan poliittisten päättäjien pystyvän pitämään talouden langat tiukasti käsissään. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan pääomapaot ja markkinamyllerrykset ovat olleet suurempia juuri tämänkaltaisessa taloudessa.
Esimerkkejä voisi hakea vaikka kuinka monta. Suomenkin kohdalla tällainen umpikuja oli edessä 90-luvun alkupuolella, jolloin markalle haettiin "vakaata arvoa" kiinnittämällä se muihin eurooppalaisiin valuuttoihin. Yritys ei kuitenkaan onnistunut.
Toivottavasti vastaus on riittävän kattava niin Käyhkölle kuin kelle tahansa suomalaiselle.
Hienosti väännetty rautalanagsta 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitän rohkaisevasta kannustuksesta. Yritän imitoida samoja perusteluja ja käsityksiä kuin mitkä huomasin itselleni toimivan, kun täysin ummikkona lähdin tutustumaan makrotalouden ihmeelliseen maailmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tuo seuraavakaan huolestunut kansalainen edes tiedä, mistä hän kirjoittaa. Markku Lehto vetää klassiseen tyyliin yhtäläisyysmerkitn markan ja korkeiden korkojen, valuuttaspekulanttien ja kaiken muun ikävän päälle. Tajuamatta, että tuohon aikaan markka pidettiin väkisin vahvana vapaan kelluttamisen sijaan, ja lopulta se keksittiin oikein kiinnittää yksipuolisesti ERM-järjestelmään (euron jäsenyysehtonahan oli pitää kurssi kapeassa valuuttaputkessa).
Hän ei tajua, että se 90-luvun alun katastrofi oli seurausta kiinteistä kursseista ja eurosta – ei markasta.
http://www.uusisuomi.fi/comment/598347#comment-598347
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin sisällyttää myös hälle vastauksen, mutta Lehto ei oikeastaan kysynyt mitään, vaan vaahtosi vain populistiseen tyyliin oikeastaan ymmärtämättä mitä kirjoittaa.
Katsoin siksi, että en voi oikein auttaa enää. Joillekin henkilöille se todellisuus vaan iskee väkisin silmille myöhemmin ikävällä tavalla. Maailma kuitenkin jatkaa kulkuaan, vaikka rähisijöitä olisikin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen eri mieltä. Taksimatkalla tuli puhetta huonoista talousnäkymistä ja euroalueesta (aina pitää kysyä kaikki hiljaiset signaalit – takseista varsinkin). Taksikuski oli koko ikänsä äänestänyt Kokoomusta ja kohta menossa eläkkeelle. Sanoi, että vaikka euro on kamalaa, ei mitään markkaa enää, koska se oli vielä kamalampaa. Huomautin, että markkahan oli ECUun kytketty. Hän oli ihan, että mitähäh. Ei ollut moisesta kuullutkaan, ja oli uskonut, että ne korkeat korot johtuivat ihan vaan markasta itsessään.
Ihmiset eivät tiedä. Ei näitä kerro Hesari eikä Usari. Eikä varsinkaan ne poliitikot, joita nämä tietämättömät äänestävät. Ne kuulevat vain sanan VAKAUS. Se on se sana, millä nämä äänet ja valta on ostettu. Näennäinen vakaus. Kunhan ei vaan satu se YT omalle kohdalle, kaikki on hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, miksi ihmiset eivät tiedä? Koska he haluavat uskoa toisin. He haluavat samaistua niihin poliittisiin päättäjiin, jotka esiintyvät julkisuudessa ”asiantuntevasti” ja osoittavat jonkinlaista jämäkkyyttä. Siksi he äänestivätkin heitä, ja kokevat siten olevansa voittajien puolella.
Kun syyskuu 1992 tuli niin vikahan on nyttemmin todettu olevan markassa, eikä siitä, mitä sen kanssa tehtiin.
Nyt vika on sitten Lehmanissa, Ukrainassa tai persuissa. Arvelen, että heille vastenmielisiä asioita tapahtuu joka tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Markku Lehto,
muistaakseni kollega evl. evp.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Seuraavaksi vauhdissa on Heikki Toimela, joka esittää, että markan kurssi olisi ”ruplan tasolla’ 50 FIM = 1 euro ja Suomen ulkomaanvelka moninkertaistuisi yhdessä yössä.
Toimela myös ihmettelee, miten joku voi sanoa, ettei eurosta olisi ollut hyötyä, koska euron VAKAUS on VARMASTI ollut hyödyllinen: ”Arvo ei heitellyt suhteessa dollariin kuin kymmenyksiä pahimman eurokriisin aikana.”
Sehän onkin tosi hienoa, että vakaus Euroopassa.
http://www.uusisuomi.fi/comment/598352#comment-598352
Ilmoita asiaton viesti
Beyond any hope. Lienee ikävä kyllä turha vastata tuollaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten viimeisenä muutaman kerran vastaan tullut Jari Vuorijoki, joka kirjoittaa vähän, mutta kommentoi ja peukuttelee satunnaisesti. Hän kehuu, että on hyvä, että kommentoijat muistavat, mitä Suomen valuuttapolitiikka on ollut, ja pitää tätä perusteluna (ihan oikeutetusti), että päättäjillemme ei pidä antaa omaa valuuttaa työkaluksi. Aiemman peukutushistorian takia epäilen, ettei Vuorijokikaan ymmärrä historian havinan vaikeuksia ja kuinka ne todellisuudessa olivat tuloillaan olevan euron, eivätkä markan aiheuttamia.
Tarkistaisinkin siis: Suomi keksii ottaa käyttöön ”vahvan markan”, kiinnittää valuuttakurssinsa, ja lopulta liittää sen Euroopan valuuttajärjestelmään, ERM:iin. Onko tämä nyt sitten markka vai euro, ja onko epäonnistuminen tuossa kokeilussa a) markan b) euron c) päättäjiemme vika?
Jos se on markan vika, niin ok, ei siinä sitten mitään. Mutta jos se on euron, tai päättäjien vika, johtopäätöksen pitäisi molemmissa tapauksisa olla, että ei missään nimessä euroa enää.
http://www.uusisuomi.fi/comment/598368#comment-598368
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni tarkoitus oli saada markasta mahdollisimman kova hinta suhteessa D-markkaan (euroon). Siksi aloitettiin ns. ”vahvan markan politiikka! ja markan kurssin puolustaminen.
Muistan sen ajan hyvin, kun ulkomailla ei tahtonut saada markkoja vaihdettua. Sitä pidettiin yliarvostettuna ja valuutanvaihtajat pelkäsivät mahdollista markan devalvaatiota ja tappioita.
Vahvan markan puolustaminen George Sorosta ja kumppaneita vastaan oli toivotonta ja korot nousivat pilviin. Lopulta oli pakko devalvoida ja euroon lityttäessä 6 markalla sai vain yhden euron, kun saksalaiset saivat saman euron kahdella saksanmarkalla..
Muistaako joku, mikä oli markan ja D-markan suhde vahvan markan aikana? Olisiko ollut 1 DEM = 2 FIM?
Ilmoita asiaton viesti
Käppyrä:
http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykse…
Ilmoita asiaton viesti
Espanjassa korot olivatten n. 15%. oma asuntolainani oli 16 milj. euroa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Ei olisi Espanjan kannattanut liittyä ERMiin, koska joutuivat korkotason tuollaiseksi hilaamaan. Eikä liittyä euroon, koska ensin heitti korkotason kellariin, sitten pilviin.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani, muistan kyllä ihan hyvin Suomen valuuttapolitiikan ennen ja jälkeen euron. Näkökulma on ollut sisämarkkinoilla toimivan pk-yrityksen. Ei ollut talouspolitiikka mitään herkkua eikä euron tulo mitenkään radikaalisti muuttanut tilannetta siinä suhteessa.
En ole edes 100% omaa valuuttaa vastaan, vaan sanonut sitä, että talouspolitiikan tulisi ensisijaisesti olla kunnossa ja taloustieteellistä asiantuntemusta olisi syytä lisätä merkittävästi ainakin ennen kuin aletaan ottaa omaa valuuttaa käyttöön.
Jos minulta kysytään, niin d) järjestelmän vika. Oikeusministeriksi kyllä vaaditaan lakimies, mutta valtionvarainministeriksi…
Valuutan osalta kannattaa sitten miettiä analyyttisesti hyötyä ja haittoja. Ei ole paljon keskusteluissa vielä näkynyt. Sehän nyt on selvää, että Keski-Eurooppa vetoinen euro tuskin tulee koskaan olemaan täysin meidän edun mukainen. Toisaalta pystymmekö pienenä maana yksin hoitamaan tehokkaasti omaa valuuttaa. Jos emme, niin onko silti edullisempaa… Ihan on musta-valkoista koko keskustelu, mutta kait se tästä.
p.s. Huopainen tyylisi laittaa sanoja toisten ihmisten suuhun selän takana ja kommentoida niitä yhtä omatoimisesti on todella ärsyttävää. Kirjoittamisen osalta minulla ei ole kuin yksi kommentti kysymyksen muodossa. Montako tieteellistä julkaisua Huopainen on kirjoittanut?
Ilmoita asiaton viesti
Aijaa. Mitäs sanoja minä olen muka suuhusi laittanut, ja miten niin selän takana olen puhunut? Aika julkinen foorumi tämä on.
Samaa mieltä siitä, että rahapolitiikka omissa käsissä ei ole automaattinen onnellisuusautomaatti. Siksi pidän oleellisena selkeää ja läpinäkyvää, markkinaehtoista mallia. Puhtaalla inflaatiotargetoinnilla ja Taylor-säännöllä pääsee jo pitkälle. Trade-off on juuri tuo kuvailemasi. Tosin EKPn esimerkki opettaa, että huono rahapolitiikka onnistuu myös isolta toimijalta. EKP on siis varmasti koko ajan ainakin hieman epäoptimaalinen Suomelle, ja ihan yhtä altis mokailulle, kuin pienempi ja paikallinen toimija.
Kuinka monta tieteellistä julkaisua rahapolitiikasta olet muuten itse tehnyt? Entä Erkki Liikanen? Miksi edes kysyit moista? Ehkä konteksti hämäsi. Millään muotoa en niputtanut kommentiasi samaan ryhmään noiden, noh, harhaisten ja sekavien kommenttien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani, julkinen tämä on, mutten kyllä istu tähyilemässä, mitä täällä milläkin palstalla kirjoitellaan. No minä en ole tänne ylipäätään kirjoittanut tästä asiasta niin paljoa, että siitä voisi päätellä yhtikäs mitään. Noista peukutteluista vielä vähemmän. Olen minä jossakin julkaisussa ottanut kantaa talouspolitiikkaan. En kyllä muista missä. Kyse on ollut lähinnä siitä, että monilla säädöksillä on kansantaloudellisesti merkitystä, mutta sitä ei oteta kunnolla huomioon lainsäädäntötyössä. Kommentti tieteellisistä julkaisuista liittyi kyllä lähinnä siihen, että tiiviistä tekstistä ei voi kauheasti päätellä tarkasti kirjoittajan kantaa ja tiiviin tekstin laatiminen tarkaksi on todella vaikeaa. Sen huomaa kirjoittaessaan julkaisuja.
Juu, konteksti varmaan hämää ja nämä nettikeskustelut ovat todella omituisia, kun ne elävät omaa elämäänsä muiden kommenttien muuttaessa kontekstia ja merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Vastauksesi ei kelpaa. Pasi varoittelee sujuvasti vielä ensi syksynä inflaation ja korkojen noususta ja konkursseista.
Huusko kirjoittelee vakaudesta, Turunen EK:n kannoista, Vihavainen valuuttapeleistä ja SJP asuntolainoista. Se on ihan sama millaisen rätingin tai historianopetuksen niille tuo eteen, tai taluttaako kolme nobelistia, IMF:n ja Ifon paikalle. Aina on jossain joku mystinen saksalainen makromies, joka muka tukee omaa kantaa, mutta just nyt on, oho, linkki hukkunut. Jos ei ymmärrä edes 90-luvun kriisiä, ei voi ymmärtää tätäkään. Jos ei ymmärrä, pitää uskoa johonkin. Ja kun uskoo, mikään määrä tietoa ei auta. Aivot eivät vastaanota, on kognitiivinen dissonanssi päällä.
Arvaa, vi**ttaako katsoa samaa, typerää, virhettä n. kolmattakymmentä kertaa?
Ilmoita asiaton viesti
”Aivot eivät vastaanota, on kognitiivinen dissonanssi päällä”
Juhani, ei pidä unohtaa henkilökohtaisia vaikuttimia. Mielipiteet makrotalouden tilasta ovat monesti projektioita henkilökohtaisesta taloudellisesta tilanteesta.
Euromyönteisyys saattaa korreloida vahvasti henkilökohtaisen velan kanssa. Suurisuinen persumollaaja ei välttämättä ole ”suurien linjojen näkijä”, vaan sellainen perinteinen kuplauuno.
Väittelytilanteessa kannattaa yrittää kaivaa vstapuolesta se henkilökohtainen komponentti esiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on riittävän helppolukuinen taiteilijoillekin, joten saanen laittaa sen facebookiin. 😀
Moni uskoo kaiken olevan hyvin ”kunhan ei vaan satu se YT omalle kohdalle” ja sen ohella ”saa ne hakemansa apurahat ja valtionosuudet”.
Siksi – häijyinä hetkinäni – olen pohtinut, että jokaisen ns. fiksunakin pidetyn suomalaisen pitäisi ilmeisesti kokea ne YT:t ja muutama vuosi työttömyyttä, jotta asioiden yhteydet heille alkaisivat valjeta. Siperia opettaa – myös opiskelemaan. 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Lieko psykologian puolella käsite ”empatia” liittyvän tähän jossain määrin? Olen ollut ymmärtäväni niin, että jos tämä ominaisuus on kovin puutteellinen, niin ko. asiaa ei pysty näkemään asiaa niiden yt-rumbassa pyörivien kansalaisten silmin?
Sisältäisikö pohdintasi siis eräänlaista ”empatian peruskurssia” käyttöönotettavaksi useammallekin?
Ilmoita asiaton viesti
Onhan niin, että valheellinen turvallisuudentunne saa uskomaan, että kaikki jatkuu kuten ennenkin: Ei jatku. Siksi pitäisi olla tätä ”kulttuuurista ja taloudellista lukutaitoa”, olkoonpa sitten juuri empatiaa, jolla voi ehkä nähdä näitä ajan merkkejä.
Niiden tunnistaminen panee huomioimaan myös kokonaisuuksia, ennen kuin katastrofi kolkutta omalla ovella.
Tänään muuten vaalipömpelissä joku totesi, että ”nyt mennään Kreikan tietä ja euroalue voi tässä kyllä hajota”. Se sattui olemani – yllätys, yllätys – Kokoomuksen pömpeli.
Noin ne särmät hioutuvat ennen vaaleja… 😀
Ilmoita asiaton viesti
Empatian peruskurssi kiinnostaisi minuakin. Veikkaan, että empatiaa minulta juuri puuttuu. Kun on itse asunut kymmenisen vuotta ahtaissa saunattomissa luukuissa, joissa parvekkeen kaiteet ruostuvat ja rappausta tipahtelee silloin tällöin katosta tai seinistä, ja muuttanut parempitasoiseen vasta, kun on ollut siihen varaa, ja samalla seurannut, miten ikätoverit hankkivat uudenkarheita omakotitaloja tai saunallisia kattohuoneistoja keskustan tuntumasta periaatteella velaksi ja heti, niin empatia on kyllä meikältä hukassa, jos jonkun koti joutuu yt-rumban seurauksena vasaran alle.
Ilmoita asiaton viesti
Olet siis kokenut elämää sarjassa ”hyvää bulgarialaista keskitasoa”. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Olkoonkin, että näkemykseni taloudesta ovat ”omintakeisia”:):).
NL:ssä aikoinaan oli viisivuotissuunnitelma. Traktoritehtaan piti tuottaa 1000 vekotinta vuodessa. Suunnitelma toteutui 100%:n tarkkuudella. Sillä ei tietenkään ollut väliä, että niistä puuttuivat renkaat, starttimoottori ja jotain muuta pientä.
Tiivistäen, onko euro lakannut olemasta raha, valuutta sillai oikeassa, aidossa merkityksessä? Onko yhteisvaluutta vastaavanlainen suunnitelma, jota manipuloidaan keinotekoisesti kaikkien talousoppien vastaisesti tilanteen mukaan, koska eurotalouksien alustat eivät ole tasapainossa keskenään. Näinpä asia lienee. Ilman euroa ei olisi euron ongelmiakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Moi Henry, ”Näin kelluvan ja vapaasti vaihdettavan markan arvo heijastaisi Suomen kulloistakin taloustilannetta. Notkeus helpottaisi sopeutumista.” Voisihan se olla noinkin, mutta tarkoittaisi nopeaa elintason laskua etenkin huonompi osaisille. Hyvin toimeetulevat eivät kärsisi tilaanteesta niin paljon.
Esim. Venäjällä vaihdetaan ruplia kiihtyvään tahtiin Euroksia ja Dollareiksi. Kärsijöinä etenkin köyhempi kansanosa.
Valitettavasti vähänkään pitemmässä juoksussa valuutalla tai sen arvolla ei tehdä hyvinvointia vaan se tehdään tuottavalla työllä ja uusilla innovaatioilla.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraava kommenttini pyrkii selittämään juuri tätä asiaa:
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167920-…
Unohdat täysin rahapolitiikan epäsuorat vaikutukset. Oikeanlainen rahapolitiikka voi antaa mahdollisuuden niiden innovaatioiden kehittämiseen ja työn tekoon.
Kuvitellaan että meillä on valtavan iso tehdashalli, jossa on satoja firmoja toisistaan erotetuilla osastoilla. Osa firmoista valmistaa palveluita kotimarkkinoille ja joku toinen vientituotteita joillekin maan kauppakumppaneille. Sitten jokin osasto syttyy liekkeihin ja palaa poroksi. Jos meillä on hyvin paloa eristävät seinät ja tehokkaat sammutusjärjestelmät, vain viereiset osastot kärsivät lieviä vahinkoja. Jos mitään varotoimia ei ole, koko halli palaa poroksi. Oikein käytettynä rahapolitiikka voi toimia juuri tällaisena varojärjestelmänä.
Ilmoita asiaton viesti
Raha on määritelmän mukaan vaihdon väline ja arvon mitta. Politiikko on henkilö, joka käyttää toisten rahoja ja rahapolitiikka on politiikon väline toteuttaa omia mieltymyksiään kannattajiensa hyväksi 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Tällainen mielikuva on kieltämättä päässyt syntymään. Saksan liittokansleri Angela Merkel tulee nopeastikin mieleen, kun mietin taustasyitä sille, miksi euro on sellainen kuin se on.
Toki Merkelin takana on sitten muut ohjailevat tahot, joista Bundesbank ei ole vähäisin.
Ilmoita asiaton viesti
Vartiainen jatkaa ja jatkaa, mutta ei pysty vastaamaan
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151822-…
Ilmoita asiaton viesti
Terve!
Minä törmään usein tähän väitteeseen, että elintaso laskee. Haluaisinkin siksi kysyä, että eikö se elintaso laske sitten siinä tapauksessa, että irtisanotaan palkkatyöstä tuotannollisten / taloudellisten syiden vuoksi?
Nämä irtisanomiset kun johtuvat siitä, että pitää pyrkiä myymään aina samalla (vakaalla) hinnalla, oli tuotteilla kysyntää tai ei? Minusta kysyntää olisi mielekästä piristää valuuttakurssivaihtelun kautta, sillä aina ei voi ”pakottaa” keksimään uusia innovaatioita. Niitä tulee, jos tulee.
Ja jos niitä tulee, niin valuuttahan silloin todennäköisesti vahvistuu, ja mikäli tarkoitat sitä samalla ”elintason mittana” niin sekin paranee siinä samalla.
—
Mitä Venäjän ruplaan tulee niin Ukrainan tilanne ja siitä johtuvat talouspakotteet lienevät enemmän syynä. Uskoisin, että Suomessakin syntyisi hyvin epävakaa tilanne, jos me lähtisimme liittämään tasavaltaamme muiden valtioiden alueita – ja meihin kohdistettaisiin siitä syystä kauppasaartoja, tilien jäädytyksiä jne.
Mutta kuinka realistisena tällaista pidät?
Ilmoita asiaton viesti
Moi Henry, kyllähän se laskee ja sen pitääkin laskea. Pidän kuitenkin rahanarvon alentamisella tapahtuvaa elintasonlaskua pitemmässä juoksussa haitallisempana/huonompana vaihtoehtona kuin sisäistä devalvointia.
Talouskuri on oikeudenmukaisempi kuin rahanarvolla keinottelu. Luova tuho on hyväksi.
”Minusta kysyntää olisi mielekästä piristää valuuttakurssivaihtelun kautta, sillä aina ei voi ”pakottaa” keksimään uusia innovaatioita.” Olen vahvasti eri mieltä.
Pakko ja euro ovat yritystoiminnassa kaksi parhainta konsulttia – ja molemmat ilmaisia.
Rahan arvon alentamisella tuetaan lisäksi kilpailukyvytöntä yritystoimintaa mikä on haitallista pitemmässä juoksussa.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm… jos pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) mukaan ”me olemme kaikki syyllisiä”, niin eikö silloin valuuttakurssiliikkeiden vuoksi syyllisyydestämme johtuva ”rangaistus” koskisi paremminkin sitten meitä kaikkia, kun taas vain tietty osa kansasta saa yt-rumbassa hyvin kohdistetusti vastaanottaa muidenkin ”syyllisyydestä” johtuvaa rangaistusta?
Kysyn nyt tässä yhteydessä, että miksi Ranskan telakat saivat jättiristeilijätilaukset Suomen sijaan? Olenko ymmärtänyt nyt aivan väärin, että kyseessä olisi ollut nimenomaan kilpailukyvyttömämmän telakan tukeminen?
Miksi näin olisi tapahtunut, sillä Ranskan käyttämä valuutta on heille varmasti pumpattu tarpeeksi ylös?
Olisiko nyt niin, että kun euro on monessa jäsenmaassa liian kallis niin talouspolitiikalla joudutaan sitten kompensoimaan toistuvilla ja laaja-alaisilla subventioilla, jotta edes osa työpaikoista säilyisi?
Suo anteeksi, että fanitan tällä tavoin markkinataloutta. Pidän hieman häiritsevänä tekijänä sitä, että valtion tulee puuttua kaikkeen taloudelliseen toimintaan tukimielessä. Oli kyse sitten nuorisotakuusta, yhteiskunnan palkkatuesta tai muusta tällaisesta vastaavasta subventiosta.
Katson tämän häiritseväksi siitä syystä, että se on valtiolle samalla kulua, ja että saadakseen varoja tähän toimintaan valtio joutuu nostamaan veroja ja nostamaan uutta nettovelkaa. Ja tämä on se pohjimmainen syy, miksi en oikein pidä tätä mielekkäänä.
Eritoten, kun tätä verorasitetta ja uutta nettovelkaa käytetäänkin nyt ylikalliin valuutan paikkailuun, eikä siihen uuden tutkimiseen ja ”innovoimiseen”.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä Henry, Valtion pitää luoda vain edellytykset tasavertaiselle kilpailulle/yritystoiminnalle. Valtion ja kuntien tehtävänä ei ole toimia yrittäjinä eikä näin ollen kantaa minkäänlaista yrittäjäriskiä.
Valitettavasti tukipolitiikka on vääristänyt monen alan kilpailua. Ko. politiikasta pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon, mutta minkäs teet kun politiikot surutta jakavat toisten rahoja mitä ihmeellisimpiin ”hyviin tarkoituksiin”.
Verotuksestahan on muodostunut lain sallima rehellinen rosvous ja politiikkojen tavoite lienee 100%:n veroaste:)
PS! En tiedä miksi Ranskan telakka sai tilauksen, mutta Ranskahan on yksi Euroopan sosialistisimmistä maista, tukieuroja on näemmä tähän asti aikakin riittänyt, mutta kuinka kauan?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä on, eli ymmärränkö nyt oikein: katsot, että vyönkiristely ja deflatorinen politiikka on tarkoituksenmukaista? Se laskee varallisuusarvoja, arvopapereiden arvoa, vähentää tuotantoa, vähentää verotuloja (jolloin veroastetta pitää kiristää tai nostaa lisää velkaa), lisää sosiaaliturvakuluja (jolloin veroastetta pitää kiristää tai nostaa lisää velkaa)?
Se lisää pankkikriisin vaaraa vakuusarvojen pudotessa, mikä lisää entisestään julkisen sektorin kulupaineita kalliiden pankkitukien vuoksi.
On olemassa yksi asia, minkä vuoksi en oikein usko tämän toimivuuteen. Se on: ihmiset eivät vain vapaaehtoisesti suostu kuolemaan nälkään. Sosiaalinen kriisi on väistämätöntä. Juuri tästä syystä Euroopassa on noussut kultaisetaamunkoitot ja kansallisetrintamat.
Olen melko varma, että tarpeeksi pitkälle tönittynä ja riepoteltuna jossain euromaassa vaan yksinkertaisesti päätetään antaa sitten vaikka koko eurojärjestelmän kaatua, ja ns. kakka heitetään muiden niskaan.
Pidän esimerkiksi täysin mahdollisena, että esimerkiksi Espanja on vaarassa tuhota maansa kymmeniksi vuosiksi, ehkä jopa sadaksi vuodeksi. Yli 60 prosentin nuorisotyöttömyydellä ei nimittäin maan demografisia käppyröitä pidetä tasapainoisina, levottomuudet ja anarkia leviävät.
Mielestäni tämä on julma ihmislaboratorio ja tehty vain siitä syystä, että joillain poliitikoilla on ollut hirmuinen hinku päästä toteuttamaan NL-henkistä suunnitelmataloutta.
Ilmoita asiaton viesti
Vartiainen, näkemyksesi sisäisen devalvaation reiluudesta vs ulkoinen devalvaatio on ristiriidassa kaikkien asian päälle ymmärtävien tahojen kanssa. Olisi mielenkiintoista kuulla jotain perusteluita esittämillesi väitteillesi, tai vastaväitteitäsi esim. seuraaville tahoille. Samaa voin toivottaa myös Seppo Turuselle.
Euroopan keskuspankki: tasapainottuminen eurossa on merkittävästi vaikeampaa kuin omalla valuutalla.
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/154882-…
Olli Rehn: Euro voi olla pakkopaita, joka estää kansantalouden joustavan selviytymisen. http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160803-…
Ifo-instituutti: Yritykset korjata kansantalouksia sisäisellä devalvaatiolla ovat onnistuneet vain rajallisesti, ja taloudellinen kustannus on korkea. Historia opettaa, että elpyminen on ulkoisella devalvaatiolla sisäistä nopeampaa.
http://www.cesifo-group.de/ifoHome/research/Projec…
Brookings Institute: Sisäinen devalvaatio toimii vielä huonommin alhaisen inflaation aikana.
http://ftalphaville.ft.com/2012/09/18/1164781/well…
http://www.brookings.edu/~/media/Files/Programs/ES…
Tilastodata: Saksan 10% sisäinen devalvaatio vei 8 vuotta. Alhaisen inflaation aikana 20-30% sisäinen devalvaatio veisi nyt muilta mailta siis kymmeniä vuosia raskaallakin toteutuksella
https://www.creditwritedowns.com/2011/09/eurozone-…
IMF: Sisäinen devalvaatio tarkoittaa aina pitkää ja syvää taantumaa.
http://kkalev4economy.wordpress.com/2012/03/20/int…
Edelleen odottelen vastauksia tai vastaväitteitä aiemmin linkkaamani keskusteluumme. Onko sinulla mitään kättä pitempää, vai huuteletko puskista mutu-tunnelmalla?
Ilmoita asiaton viesti
”Loppuun pari pohdintaa vakaudesta. On eräällä tavalla mahdotonta ajatella talouden pysyvän tarkoin ohjailtuna niin, että se olisi ”vakaa”. Tällainen ajattelutapa juontaa juurensa suunnitelmataloudesta, jossa kuvitellaan poliittisten päättäjien pystyvän pitämään talouden langat tiukasti käsissään.”
Ymmärrän niin, että puhut tässä reaalitaloudesta ja olet aivan oikeassa. Suunnitelmatalous koki katastrofaalisen lopun ja markkinamekanismi tuo tietyn epävakauden jo määritelmällisesti.
Voisimme kuitenkin kuvitella, että valtio pyrkisi pitämään sokit niillä talouden osa-alueilla, joihin ne luonnostaan kuuluvat ja suojaamaan muuta taloutta. Yksi keino tähän olisi tähdätä rahapolitiikalla inflaation sijasta nimellisen BKT:n tasoon. Katsotaan tapausta Israel:
http://esoltas.blogspot.fi/2012/06/israel-targets-…
http://www.themoneyillusion.com/?p=14737
Otetaan vertailuun USA:n ja Israelin BKT-deflaattori:
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=AwC
Ja työttömyys:
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=AwE
Tästä herää kysymys, kannattiko Israelin sietää 5% BKT-deflaattorilla mitattua inflaatiota hetken aikaa. Tähän astisen datan valossa sanoisin, että ilman muuta kannatti.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin hyvä havainto, mitä tuohon 2005-2010 aikaan tulee. Jäinpähän vain miettimään, että kuinka monelle bkt-deflaattori on terminä tuttu? Periaatteessa termi kyllä kertoo, mitä se tekee – ja on siinä mielessä varsin onnistunut termi.
Pitäisikö termi avata jossain vaiheessa pienen selvityksen kera?
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, CPI on ihmisille tutumpi mittari, olisi pitänyt käyttää myös sitä:
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=AxI
Varsinainen pointtini tosiaan oli se, että keskuspankilla on kyllä työkaluja, mutta moni isokin keskuspankki jättää ne käyttämättä inflaatiotavoitteen oudon tulkinnan vuoksi. Ei ole Suomessa tavallisen kansan tiedossa, että maailmassa on keskuspankkeja, jotka yrittivät tarjota talouteen vakautta inflaatiotavoitteeseen hirttäytymättä.
Israelin kohdalla inflatoriset vaikutukset olivat mielestäni niin lieviä, että se todella herättää tiettyjä kysymyksiä myös Fed:n rahapolitiikan järkevyydestä. EKP tietysti painii täysin omassa sadomonetaristien sarjassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä inflaatiotavoitteen vs. hintatavoitteen kysymys on mielenkiintoinen, ja nousemassa framille.
Inflaatiotavoitepohjaisessa tavoitellaan jatkuvasti samaa inflaatiotavoitetta, riippumatta siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Jos talous käy läpi vaikkapa vakavan deflatorisen romahduksen, inflaatiotargetoija jatkaa edelleen samalla vanhalla 2% linjalla, vaikka olisi merkittävästi hyötyä sallia nopeampi tahti hetkellisesti.
Tähänhän Ruotsi kompastui – koko ajan jäätiin siitä kahden prosentin tavoitteesta, niin lopputulemana on deflatorisia paineita. Ja parhaillaan tätä yritetään euroalueella.
Lisää aiheesta: http://www.voxeu.org/index.php?q=node/10585
Linkkasin pari mielenkiintoista jutskaa täällä:
https://www.tradingfloor.com/posts/three-interesti…
Ilmoita asiaton viesti