Pääministerimme ei ymmärrä talouskuplaa
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) esittää, että Euroopan velkakriisissä olisi pankkijärjestelmä kaatunut jollain muulla tavoin toimimalla. Hän saattaa olla arvioissaan täysin oikeassa. Mutta mikä tästä tekee erityisen surullista on se, että pääministeri ei näytä ymmärtävän sitä, miksi tuo pankkijärjestelmä oli vaarassa kaatua. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että euromaiden velkakirjoja oli ostettu ja myyty täysin epärealistisin hinnoin. Kuplahinnoin.
Tuo järjestelmän kaatuminen ei ollut kovin kaukana, kuten olemme saaneet kuulla näin jälkikäteen. Jos kriisin syvimmän olemuksen — poskellaan olevan markkinahinnoittelun — ymmärtää, ymmärtää myös sen, ettei kriisi ole suinkaan ohitse, vaan parhaillaan siitä tehdään vain kertaluokkaa suurempi.
Tuo kupla oli puhkeamassa kesällä 2012, mutta sen ei annettu tapahtua. EKP:n päätös oli, että pumpataan lisää ilmaa. Velkamäärät ovat kriisin alkuajoilta 2009-10 kasvaneet. Korot ovat toki tulleet taas alas. "Kiitos" siitä matalalle inflaatiolle, ja paikka paikoin jopa deflaatiolle. Se vain heikentää velkojen takaisinmaksumahdollisuuksia.
Yksi asia kuitenkin pääministerinkin esiintymisessä pistää merkille. Jason Zweig The Wall Street Journalin MoneyBeat-blogissa kirjoittaa, että siinä vaiheessa kun puolustaminen ja vastahyökkäily on aggressiivista, niin kupla on todennäköisesti ongelmavaiheessaan, lähellä puhkaisua.
Jos kuplavaaraa ei olisi niin Katainen ei olisi jaksanut vaivautua puolustelemaan omia ratkaisujaan noin voimakkaasti. Hän olisi antanut tulosten puhua puolestaan.
”Se johtui yksinkertaisesti siitä, että euromaiden velkakirjoja oli ostettu ja myyty täysin epärealistisin hinnoin. Kuplahinnoin.”
Riippuu mitä tarkoitat euromaiden velkakirjoilla. Jos vastaus on valtioiden velkaantuminen niin olet osin hakoteillä. Kyse on yleisemmästä luottolamasta joka näkyi niin Irlannissa kuin Espanjassa pitkälti asuntokuplana. Kumpikaan maa ei sinällään ollut erityisen velkaantunut vaan eli hyvinkin varojensa mukaan, mutta Yhdysvallista alkanut ennen kaikkea rakentamiseen liittyvän kuplatalouden puhjettua ja siirryttyä Eurooppaan meni näiltä mailta näennäisesti vahva talous alta joka johti maiden velkaantumiseen. Mutta kyse ei siis ollut maiden ylivelkaantuminen joka johti tähän tilanteeseen vaan lainamarkkinoiden vääristymä joka johtui mm alhaisesta korkotasosta ja finanssimaailman liki olemattomasta valvonnasta.
Vasta tämän kuplan puhkeamisen jälkeen alkoi eri maiden kyvyttömyys reagoida muuttuneeseen tilanteeseen luoda valtiollisia luottokuplia (Kreikka on tässä poikkeustapaus).
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun en tarkoita. Italian parin biljoonan euron velkalastia, esimerkiksi kyllä.
Mutta Kataisen ”pelastustalkoot” ovat toki näkyneet jossain määrin sekä Irlannin, että Espanjan julkisen velan kehittymisenä sitten vuosien 2009-10. Voit seurata tätä pelastumista vaikka Espanjan osalta täältä. Tuskin maltat odottaa, että Suomikin pelastuu tältä kriisiltä?
Kuplan tunnusmerkki on, että hinnoittelu on pielessä, volyymit (velkalastit tässä tapauksessa) toimivat siten vain kertoimina. Monen euromaan valtionvelka oli siis hinnoiteltu pieleen, ja kun riskejä alettiin hinnoitella enemmän oikealla tavalla, niin se ei sitten kelvannutkaan.
Nyt hinnoittelu on lähes yhtä paljon pielessä, ja seuraava hinnoittelukorjaus tehdään monta pykälää raskaammilla velkalasteilla. Seuraavasta rytinästä tulee siten vain odotuksieni mukaan suurempi.
Tärkeä huomio on tuo ”näennäisesti vahva talous”, mikä petti Euroopassa. Se oli kaikki vain uuden velkarahan ansiota. Kun uutta velkaa ei enää tahtonut pudota määrien jo ollessa kyseenalaisen korkeita, niin ryminä alkoi.
Ilmoita asiaton viesti
Talouslehti Financial Times kirjoittaa, miten europankkien tuottamattomat (järjestelemättömät) luotot saavuttivat biljoonan euron rajapyykin.
Lienee hyvä asia, että jokin sentään euroalueellakin kasvaa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Täällähän on ollut aivan sama pelastusmeininki jo pitkään, mutta pahin on vasta tulossa.
Asumis- ja toimeentulotuilla ylläpidetään vuokrakuplaa, eli sijoitusasuntojen keinotekoista kannattavuutta.
Koska tuotannolliset investoinnit ovat heikosti kannattavia, sijoitetaan säästöjä asuntojen lisäksi pörssiosakkeisiin, joiden arvot kuplaantuvat tuotto-odotuksiin nähden.
Yritystuilla ja starttirahoilla perustetaan uusia yrityksiä, vaikka kulurakenne on kilpailukyvytön ja verolliset laskutushinnat ostovoimaan nähden sikamaisia.
Eläkekupla on niin paha, että se on pakko yrittää puhkaista.
Julkisen puolen alijäämät ovat niin pahoja, että se joudutaan romuttaa. Mitä muuta 8 mrd leikkaukset ovat kuin romuttamista?
Ilmoita asiaton viesti
Asumistuki on kieltämättä hieno kuplanpumppausmekanismi. Sillehän on määritelty eri alueet, esimerkiksi jos menee pumppaamaan pääkaupunkiseudulle ilmaa kuplaan niin saa isomman pumpun. 🙂
Järjestelmähän on nerokas: mitä kalliimman kohteen löytää, sen enemmän tulee myöskin tukea. Tukiosuus saadaan siirrettyä lyhentämättömänä kuplahintoihin. Valtio maksaa.
Osakepuolella olen ollut jo itse asiassa koko tämän vuoden hälytystilassa.
Suomi maksaa oman vientinsä. Pankit nakuttavat komissiot välistä. Eikä se vedä siltikään. Maaliksuun vienti notkahti taas montun pohjalle, mutta kaipa sitä monttua voidaan vielä tästäkin syventää?
Ilmoita asiaton viesti
Sekä Kokoomuksella että Sdp:llä oli tuhannen taalan paikka tutkia, selvittää ja julkaista oma näkemyksensä vaikkapa tutkimuksena/kirjana eurokriisistä ja euron tulevaisuudesta. Sitä kumpikaan ei tehnyt. Eräs päätelmä voi olla se, että (1) ne ”eivät ymmärtäneet”, mutta vielä ikävämpi vaihtoehto olisi se, että (2) ”ne ymmärsivät ja siksi vaikenivat”?
Niinpä Libera-kustantamo julkaisi 7.5.2014 Think Tankin kirjasen ”Euron tulevaisuus: Suomen vaihtoehdot” (toim. Vesa Kanniainen), joka sisältää myös historiaa aiheesta.
Toinen oiva paketti on jo vuoden ikäinen (2013) Suomen perustan kirja ”Miten euroalue kehittyy?” (toim. Holm – Huovari – Lahtinen).
Jopa Hesari kirjoitti eri puolueiden vaaliohjelmien asiantuntevuudesta:
”Helsingin Sanomien (11.5) mukaan puolueiden erot piirtyvät niiden vaaliohjelmissa. Lehden mukaan asiantuntemuksessa kärkeen nousevat perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien ohjelmat.”
On siis aivan loogisia syitä sille, että hallituspuolueet eivät halua (eivätkä ole halunneet) antautua asiapohjaiseen keskusteluun, vaan ovat pysytelleet imago-pintaliito-ohjelmissaan: cheerleader-versioissa tasolla ”on kiva matkustaa, kun ei tarvitse vaihtaa valuuttaa…
http://vilhelmjunnila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167…
Ilmoita asiaton viesti
Vaihtoehto 2. Siihen tulokseen oli tultava viimeistään siinä vaiheessa, kun sai lukea tuon Tiihosen rapsan (linkki ja pohdintani julkaisusta täällä).
Mitä Liberan julkkaritilaisuudessa saimme kuulla? Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja (sd.) kertoo silmiään räpyttelemättä, että tämä euron perustaminen oli ”harkittu rikos”.
Oliko Tuomiojan lausahdukseen sinulla kenties jotain lisättävää?
Tällä evidenssillä olen muuttanut kantaani, joka alunperin oli, että nämä eivät vaan ymmärtäneet kriisin syitä, vaan ”sähläsivät” taitamattomuuttaan kriisin ilmiliekkeihin.
Lisää tuli hiljattain FT:ltä hienosta koosteesta (Cannes 2011).
Onpa allekirjoittanutkin käsitellyt perin pintapuolisesti kriisin vauhdikkaita vaiheita. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Tuomioja – täyden ja asiantuntevan kuulijakunnan edessä ja ehkä paineessakin – katsoi, ettei politikoinnilla ollut julkkaritilaisuudessa pienintäkään tilausta eikä tilaa, joten hän taisi lipsauttaa rehellisen kantansa asiaan.
Samalla hän hämmästytti Wahlroosinkin. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ei tämä Sasia, eikä Sarvamaata kuitenkaan häirinnyt. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Arvelihan Antti Rinnekin euroalueen yhteisvelkasumman yli 1.000 mrd€:ksi. Ei se paljon heittänyt, kun todellinen luku on n. 92,6% BKT:sta (12.200 mrd€): eli yli 10.000 mrd€.
http://fi.tradingeconomics.com/euro-area/gdp
ja
http://fi.tradingeconomics.com/euro-area/governmen…
Näillä eväillä kohti vaalien loppukiriä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä Rinne katsoi parhaaksi jättää hieman ”tinkaamisvaraa”?
Ilmoita asiaton viesti
Sarvamaan kognitiivinen kapasiteetti ei riitä siihen, että hän häiriintyisi. Hieno projekti on, vakaavakaa, populismia, Suomi on ytimissä. Tekstien perusteella ei jatkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Itse 80-luvun lopun hullun nousun ja 90-luvun alun laman läpikäyneenä muodostin mieleeni teorian, että talouden kuuluukin mennä tietyssä syklissä ylös ja alas.
Vertailukohtien ja kansantalouden opintojen puutteen vuoksi en ymmärtänyt asiasta sen syvällisemmin mitään, mutta asunnonomistajan ja pienyrittäjän näkökulmasta olin vaistomaisesti sitä mieltä, että 2000-luvun alussa ns. IT-kuplan puhkeamisen yhteydessä olisi pitänyt tulla oikein kunnon kyykky mm. asuntojen hintoihin. Olen siitä asti odottanut vesi kielellä asuntojen hintojen romahtamista, jotta voisin ostaa keskustakaksion halvalla, mutta tällä välin rahat on jo tuhlattu, eikä hintaromahdusta vieläkään näy.
Joka tapauksessa olen itsekin käyttänyt jo 2000-luvun alusta tuota vertausta kuplasta, jonka olisi pitänyt puhjeta, mutta johon on vain jatkuvasti puhallettu lisää ilmaa.
Miten isoksi se mahtaa päästäkään ennen puhkeamistaan?
Ilmoita asiaton viesti