Kiitos eurokriittisille!
Ummehtuneita tekstiilejä tuuletetaan raikkauden lisäämiseksi. Harva pitää tätä huonona asiana. Politiikkaa tuuletettaessa käy niin, että tietyt arvot ja normit on asetettu kriittisen tarkastelun alle. Se on aivan normaalia. Sillä pyritään varmistamaan se, että yhteisiä asioita hoidettaessa tulemme tarkastelleeksi erilaisiakin vaihtoehtoja. Samalla se luo raikkautta ja aitoutta. Vanhojen — ja kenties jo ummehtuneiden — aatteiden puolustajat joutuvat asiapohjalla perustelemaan konsensushymistelyään. Raikkaus palaa politiikkaan. Politiikka palaa politiikkaan.
Eräs ikävä puoli pitkään jatkuneen ummehtuneen politiikan teossa on se, että vastavoima voi kyteä pitkäänkin ihmisten mielissä, mutta he eivät katso voivansa ilmaista asiaansa. He odottavat, että joku toinen ärähtää. Sitten he voivat tukea tätä ärähtelijää. Ikävää tässä on se, että näin pitkän odottelun jälkeen ärähdys voi olla hyvinkin kulmikasta ja ei-niin-salonkikelpoista.
Onneksi hyvin pian käy jompikumpi kahdesta asiasta: joko kulmia hieman hiotaan asiaa unohtamatta, tai sitten kulmikkaan tilalle tulee muualla hiotumpaa materiaalia.
Eurokriittisten tilaus on ilmeistä
Nyt on nähtävillä, että epäsopivien palasten pakkoyhteensovittaminen ei ole onnistunut. Ensin kaikki näytti menevän hyvin viime vuosikymmenen alkupuolella. Mutta kun raha loppui, niin loppui myöskin harmoninen ja konsensushakuinen hymistely. Vain harvat ovat ymmärtäneet pitää omia puoliaan.
Tämä on johtamassa vastalausemyrskyyn. Euroopassa on toki Peter Spiegelin mukaan (haastattelu-podcast) ollut muutama maa, jossa vastalausemyrsky on noussut jo ennen kuin talous alkoi sakata. Näin esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten voimin. Koherentti konsensushakuinen hymistely lumosi kuitenkin äänestäjät, koska kaikki näytti menevän hyvin. Ei osattu uskoa, että suurin osa siitä hyvästä perustui illuusiolle ja valheelle.
Nyt herääminen on alkanut, ja eurokriittisten myötä eurooppalainen velkarahalla toteutettu jakopolitiikka on saanut haasteen. Toivottavasti vanhat valtaryhmät heräävät tarpeeksi ajoissa, sillä mikäli he jatkavat itsepintaisesti hymistelyään ja epärealistista liittovaltioprojektiaan niin he tulevat jäämään unholaan.
Eurokriittisten eripura
Eurokriittisillä on myös "sisäinen" haasteensa. Koska liike on kasvamassa, useampi "toisinajattelija" haluaa mukaan kehitykseen. Sen sijaan, että eurokriittiset tekisivät työtä sanomansa levittämiseen, usea valitettavasti sortuu siihen helpompaan keinoon: he yrittävät napsia toisilta eurokriittisiltä kannatusta. Tämä johtaa ryhmien väliseen eripuraan.
Sitä kannattaa varoa. On perusteltua hakea linjaeroja eurokriittistenkin välillä, mutta se itse perusajatus taustalla on kuitenkin sama. Sitä ei kannata vääristää.
Toivotan kaikille EU- ja eurokriittisille (sekä myös -vastaisille) puolueille rehtiä ja nousujohteista eurovaalikampanjaa. Muistakaa kärsivällisyys: isot laivat eivät käänny nopeasti.
Lisäisin tuohon, että äänestys vaikuttaa pidemmälle kuin huomiseen
Ilmoita asiaton viesti
Itse veikkaan poksahduksen tulevan idän suunnalta. kiinassa asuntokupla osoittaa jo tyhjenemisen merkkejä ja 25 000 000 000 000 dollarin velkataakka odottaa defaulttiaan.
Suomessa odotetaan cleantechin ja vastaavan pelastavan talouden juuri Kiinan suunnasta, mutta lamaan suistuttaessa sille tuskin riittää ostajaa.
Euroopan ongelmia Kiinan defaultti vain pahentaa. Siinä ei europarlamentin kannanotot paljoa paina.
http://www.macrobusiness.com.au/2014/05/nomura-chi…
http://blogs.telegraph.co.uk/finance/ambroseevans-…
Ilmoita asiaton viesti
Kiinastakin on jokunen merkintä, ja löysin kesältä 2011 yhden. Lähes kolmen vuoden takaa. 🙂
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76832-m…
Varjopankit eivät ole olleet mikään vasta hiljattain keksitty pieni ongelmaerä Kiinan suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Mun mielestäni näissä vaaleissa äänien hajoamisella ei ole juuri mitään merkitystä, koska europarlamentista käsin vaikutusvalta hipoo nollaa.
Ennemminkin nyt on niin, että mielipiteen sävy on valittavissa erittäin myönteisestä erittäin kielteiseen, eikä äänestäjillä ole tarvetta minkäänlaisiin kompromisseihin.
Kompromissit tulevat arvioitavaksi sitten vaalien jälkeen ja tulosten perusteella. Euro- ja Nato-vastaisten ei siis tulisi missään nimessä äänestää eriasteisen kriittisiä eduskuntapuolueita, vaan nimenomaan omia mielipiteitään vastaavia pienpuolueita.
Keskustelun yleissävyllä on paljon suurempi merkitys, kuin vaikkapa perussuomalaisten yhdellä lisäpaikalla suhteessa Keskustaan tai Kokoomukseen. Eivät nekään uskalla jatkaa pitkään sellaista politiikkaa, joka tuhoaa niiden kannatuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Sotilasliittoutumassa on tilausta aidoille linjaeroille myös eurokriittisten välillä. Minusta on aivan luonnollista, että jos me muodostamme nelikentän, jossa ensimmäisellä akselilla on asennoituminen euroon, sekä toisella asennoituminen vaikkapa Natoon – niin puolueiden linjaukset jättävät sen punaisen täplän kentän eri kohtiin.
Näin voi siis aivan hyvin olla puolue, joka sanoo ei eurolle sekä Natolle, mutta voi olla myös puolue, joka sanoo ei eurolle, mutta kyllä Natolle.
Europarlamentilla ei välttämättä ole suoraa vaikutusvaltaa, koska eihän se säädä lakiesityksiä. Kiperien aiheiden käsittelyyn tulee kuitenkin enemmän väriä ja näkyvyyttä. Se haastaa kantojen perusteluun.
Suuret laivat eivät käänny nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät käänny, varsinkaan jos porukka hyppää niiden sisälle odottamaan kääntymistä.
Jos saman puolueen sisältä löytyy aivan vastakkaiset ääripäät, kuten esim. Keskustasta, äänestäjällä ei ole hajuakaan, millaista politiikkaa äänellään lopulta saa. Europarlamentissa tulee vielä mukaan oma ryhmäpaineensa, mikä vesittää laitoja edustavien mielipiteet marginaaliin ryhmän sisällä.
Laitaan on selvästi muodostumassa jopa erittäin vahvaa ryhmitystä kokonaan uudelta pohjalta ja sieltä painoarvo voi olla suurempi.
Ilmoita asiaton viesti