Kiitos eurokriittisille!

Ummehtuneita tekstiilejä tuuletetaan raikkauden lisäämiseksi. Harva pitää tätä huonona asiana. Politiikkaa tuuletettaessa käy niin, että tietyt arvot ja normit on asetettu kriittisen tarkastelun alle. Se on aivan normaalia. Sillä pyritään varmistamaan se, että yhteisiä asioita hoidettaessa tulemme tarkastelleeksi erilaisiakin vaihtoehtoja. Samalla se luo raikkautta ja aitoutta. Vanhojen — ja kenties jo ummehtuneiden — aatteiden puolustajat joutuvat asiapohjalla perustelemaan konsensushymistelyään. Raikkaus palaa politiikkaan. Politiikka palaa politiikkaan.

Eräs ikävä puoli pitkään jatkuneen ummehtuneen politiikan teossa on se, että vastavoima voi kyteä pitkäänkin ihmisten mielissä, mutta he eivät katso voivansa ilmaista asiaansa. He odottavat, että joku toinen ärähtää. Sitten he voivat tukea tätä ärähtelijää. Ikävää tässä on se, että näin pitkän odottelun jälkeen ärähdys voi olla hyvinkin kulmikasta ja ei-niin-salonkikelpoista.

Onneksi hyvin pian käy jompikumpi kahdesta asiasta: joko kulmia hieman hiotaan asiaa unohtamatta, tai sitten kulmikkaan tilalle tulee muualla hiotumpaa materiaalia.

 

Eurokriittisten tilaus on ilmeistä

Nyt on nähtävillä, että epäsopivien palasten pakkoyhteensovittaminen ei ole onnistunut. Ensin kaikki näytti menevän hyvin viime vuosikymmenen alkupuolella. Mutta kun raha loppui, niin loppui myöskin harmoninen ja konsensushakuinen hymistely. Vain harvat ovat ymmärtäneet pitää omia puoliaan.

Tämä on johtamassa vastalausemyrskyyn. Euroopassa on toki Peter Spiegelin mukaan (haastattelu-podcast) ollut muutama maa, jossa vastalausemyrsky on noussut jo ennen kuin talous alkoi sakata. Näin esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten voimin. Koherentti konsensushakuinen hymistely lumosi kuitenkin äänestäjät, koska kaikki näytti menevän hyvin. Ei osattu uskoa, että suurin osa siitä hyvästä perustui illuusiolle ja valheelle.

Nyt herääminen on alkanut, ja eurokriittisten myötä eurooppalainen velkarahalla toteutettu jakopolitiikka on saanut haasteen. Toivottavasti vanhat valtaryhmät heräävät tarpeeksi ajoissa, sillä mikäli he jatkavat itsepintaisesti hymistelyään ja epärealistista liittovaltioprojektiaan niin he tulevat jäämään unholaan.

 

Eurokriittisten eripura

Eurokriittisillä on myös "sisäinen" haasteensa. Koska liike on kasvamassa, useampi "toisinajattelija" haluaa mukaan kehitykseen. Sen sijaan, että eurokriittiset tekisivät työtä sanomansa levittämiseen, usea valitettavasti sortuu siihen helpompaan keinoon: he yrittävät napsia toisilta eurokriittisiltä kannatusta. Tämä johtaa ryhmien väliseen eripuraan.

Sitä kannattaa varoa. On perusteltua hakea linjaeroja eurokriittistenkin välillä, mutta se itse perusajatus taustalla on kuitenkin sama. Sitä ei kannata vääristää.

Toivotan kaikille EU- ja eurokriittisille (sekä myös -vastaisille) puolueille rehtiä ja nousujohteista eurovaalikampanjaa. Muistakaa kärsivällisyys: isot laivat eivät käänny nopeasti.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu