Pääomakontrollit, protektionismi ja muutenkin impivaaraa

Oli talouspolitiikka sitten oikeistolaista tai vasemmistolaista, sosiaalisesti liberaalia tai konservatiivista; tulevat talouden lainalaisuudet asettamaan tärkeän leikkikehän, jossa nämä erilaiset ajatukset painivat keskenään. Se leikkikehä on tiivistetty oheiseen kuvaan, jonka saa klikkaamalla luettavaan muotoon.

Tuon kolmion idea on perin yksinkertainen. Valitset järjestelmän, jossa "kiinnität" kolmiosta kaksi kulmaa, ja hylkäät kolmannen. Kolmion kahden valitsemasi kulman välisellä suoralla sitten lukee, millainen järjestelmä sinulla tulee olla, jotta talous voisi toimia.

Otetaan esimerkki: valitset itsenäisen rahapolitiikan ja vakaan valuuttakurssin. Joudut hylkäämään siten vapaat pääomaliikkeet, ja valitsemiesi kulmien väliseltä suoralta luet, että järjestelmässäsi joudut rajoittamaan pääoman liikkeitä. Sääntelyä. Voit esimerkiksi törmätä tilaan, jossa ulkomaille matkustaessasi mukaan ottamaasi rahamäärää rajoitetaan, eikä sinulle enää myönnetä kortteja, joita voi vingutella ulkomaiden käteisautomaatilla tai ulkomaan kaupoissa. Intuitiivisesti tässä valinnassa joudutaankin hylkäämään vapaat pääomaliikkeet.

Mutta miksi?

Olet valinnut itsenäisen rahapolitiikan, jolloin voit määritellä itse valuutan määrän ja siten sen "arvon". Olet valinnut, että arvon tulee olla vakaa. Tällöin et voi antaa pääomien liikkua mielin määrin, koska se voisi aiheuttaa valuuttakurssille vaihtelua. Vertaa vaikka siihen, että sinulla on vapaat pääomaliikkeet ja itsenäinen rahapolitiikka. Joudut tällöin "uhraamaan" valuuttakurssin vakauden.

 

Miten euro toimii kolmiossa?

Euro toimii ikävästi kahdella eri tasolla. Siihen vaikuttaa eri euromaiden yhteinen panos. Tämä koottu "talouskunto" jaetaan sitten kaikille. Euroopan keskuspankki on itsenäinen, ja eurot ovat vapaasti liikuteltavia. Toisin sanoen "euro kelluu" (kts. kuvasta).

Mutta eri euromaiden näkökulmasta taas valuuttakurssi on vakaa, koska se tulee annettuna. Tämän lisäksi euromaiden näkökulmasta eurot ovat vapaata pääomaa. Jäsenmaat ovatkin luopuneet siten itsenäisestä rahapolitiikasta (jälleen todennettavissa kuvasta). Se on EKP:n lukkojen takana.

Kolmiosta huomaa, että eri jäsenmailla tulisikin olla järjestelmänään valuuttakatteinen järjestelmä. Sillä on se kansanomaisempikin nimitys: kiinteä valuuttakurssi.

 

Kiinteä valuuttakurssi käytännössä

Tämän merkityksellisen eron voi huomata helpommin Tanskan esimerkin avulla. Tanska on sitonut kruununsa euroon. Näin kiinteä kurssi mielletään intuitiivisemmin. Kuvitellaan tilanne, jossa euroalueen ja Tanskan korkotaso olisi erilainen. Esimerkiksi euroalueen ohjauskorko olisi 4 prosenttia ja Tanskassa vain 1 prosentti.

Tanskalaiset säästötilitallettajat ohjaavat melkoisella varmuudella tilinsä jollekin euroalueen pankille paremman korkotuoton vuoksi. Tällöin eurojen kysyntä kasvaa — ja Tanskan kruunu vähenee. Tanskan kruunun arvo määräytyy samalla tavalla kysynnän ja tarjonnan kautta.

Ylläpitääkseen tällaisessa tilanteessa valuuttakytköstään tulee Tanskan keskuspankin jollain muotoa pyrkiä ostamaan Tanskan kruunuja pois markkinoilta tehdäkseen niistä harvinaisempia ja siten kalliimpia. Muutoinhan kruunun ja euron välinen kurssi vaihtelisi, eikä valuuttakytköstä voidakaan ylläpitää. Ostoihin Tanskan keskuspankki käyttää ulkomaisia valuuttareservejään. Jos reservejä ei ole, tai ne pääsevät loppumaan niin tilanne on ongelmallinen.

Joko Tanskan pitää purkaa valuuttakytkös, tai muuttaa korkotasonsa vähintään euroalueen kaltaiseksi. Ajatellaan kuitenkin niin, että korkotason muutos on kuitenkin hyvin epämielekäs, kuten esimerkkinä oletettu korkoero voisi johtua siitä, että Tanska on taantumassa tai hitaassa talouskasvussa ja pyrkii alhaisella korkotasolla saamaan vauhtia investointeihin. Sen sijaan euroalueella menisi esimerkkitilanteessa paremmin, koska EKP pyrkii korkeammalla korkotasolla hillitsemään varallisuusarvojen — kuten vaikkapa asuntojen — hinnan nousua. Tällaisessa tilanteessa Tanskan on parhainta purkaa kytkös. Tanskan kruunu heikkenee, mutta samalla heikentyvä valuutta houkuttaa ulkomaisia investoijia Tanskaan. Lisäksi Tanskan sisämarkkinoilla tuotetut tuotteet tulevat kilpailukykyisemmiksi ulkomailta tuotuihin hyödykkeisiin nähden.

 

Esimerkki osoittaa euron haavoittuvuuden

Esimerkkitilanteessa Tanskan kohdalla ei välttämättä voida "pakottaa" taloutta kasvamaan yhtä nopeasti kuin euroalueella. Tällainen eritahtinen kasvu on aivan mahdollista myös euroalueen sisällä, ja se tuottaa täsmälleen samansuuntaisia ongelmia. Lisäksi on todettava, että juuri tällainen mahdollinen skenaario on itse asiassa tosiasia parhaillaankin.

Ratkaisuksi ei kuitenkaan käy eritasoiset korot, koska silloin pääomat pakenisivat osasta euromaita, koska valuuttakurssi on kuitenkin sama kaikissa euromaissa.

Yksi vaihtoehto on tehdä tulonsiirtoja. Sitä pääomaa kuskataan sitten vaikka väkisin takaisin alueille, joissa siitä on kulutuksen ja elintason kannalta katsottuna pulaa.

Toinen on asettaa pääomarajoitukset, kuten Kyproksella. Pääomaa ei saada alun alkaenkaan siirtää pois maasta, jota pääomapako voisi uhata.

Kolmas ratkaisukeino on sitten se euroalueen purkaminen, joko osittain tai kokonaisuudessaan.

Neljäntenä yritetään yhdenmukaistaa talouksia niin, ettei eroja pääsisi syntymään. Tämä ei ole kuitenkaan osoittautunut kovin onnistuneeksi toimenpiteeksi. Monissa euromaissa on tämän ratkaisuidean vuoksi syntynyt varsinaista massatyöttömyyttä ja kitkerää luottamuksen katoa koko Euroopan Unionia kohtaan.

En ole vain huomannut teollisuuden saralta kannatusta pääomakontrolleihin. Kansalaisilta ei tule tukea liittovaltiolle, eikä ilmeisesti riittävästi vielä euron hautajaisillekaan. Liittovaltio on myös hyvin kyseenalainen, että siihen tuskin voidaan sisällyttää eri valuuttoja käyttäviä maita, joten koko Euroopan Unionin tasolle sitä ei voida muodostaa. Pelkästään euromaista muodostettava liittovaltio voisi kokonsa ja dominoivansa asemansa vuoksi hajottaa EU:n.

Valinta on vapaa, mutta pakollista. Mikä on sinun ratkaisusi?

Minä veikkaan käyvän niin, että tuloksettomasti kokeillaan puskea neljättä vaihtoehtoa, ja sitten käytetään pääomakontrolleja jonkin aikaa. Protektionismi nousee. Siitä onkin luontevampaa sitten purkaa koko euro.

En jää kaipaamaan.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu