Pääomakontrollit, protektionismi ja muutenkin impivaaraa

Oli talouspolitiikka sitten oikeistolaista tai vasemmistolaista, sosiaalisesti liberaalia tai konservatiivista; tulevat talouden lainalaisuudet asettamaan tärkeän leikkikehän, jossa nämä erilaiset ajatukset painivat keskenään. Se leikkikehä on tiivistetty oheiseen kuvaan, jonka saa klikkaamalla luettavaan muotoon.
Tuon kolmion idea on perin yksinkertainen. Valitset järjestelmän, jossa "kiinnität" kolmiosta kaksi kulmaa, ja hylkäät kolmannen. Kolmion kahden valitsemasi kulman välisellä suoralla sitten lukee, millainen järjestelmä sinulla tulee olla, jotta talous voisi toimia.
Otetaan esimerkki: valitset itsenäisen rahapolitiikan ja vakaan valuuttakurssin. Joudut hylkäämään siten vapaat pääomaliikkeet, ja valitsemiesi kulmien väliseltä suoralta luet, että järjestelmässäsi joudut rajoittamaan pääoman liikkeitä. Sääntelyä. Voit esimerkiksi törmätä tilaan, jossa ulkomaille matkustaessasi mukaan ottamaasi rahamäärää rajoitetaan, eikä sinulle enää myönnetä kortteja, joita voi vingutella ulkomaiden käteisautomaatilla tai ulkomaan kaupoissa. Intuitiivisesti tässä valinnassa joudutaankin hylkäämään vapaat pääomaliikkeet.
Mutta miksi?
Olet valinnut itsenäisen rahapolitiikan, jolloin voit määritellä itse valuutan määrän ja siten sen "arvon". Olet valinnut, että arvon tulee olla vakaa. Tällöin et voi antaa pääomien liikkua mielin määrin, koska se voisi aiheuttaa valuuttakurssille vaihtelua. Vertaa vaikka siihen, että sinulla on vapaat pääomaliikkeet ja itsenäinen rahapolitiikka. Joudut tällöin "uhraamaan" valuuttakurssin vakauden.
Miten euro toimii kolmiossa?
Euro toimii ikävästi kahdella eri tasolla. Siihen vaikuttaa eri euromaiden yhteinen panos. Tämä koottu "talouskunto" jaetaan sitten kaikille. Euroopan keskuspankki on itsenäinen, ja eurot ovat vapaasti liikuteltavia. Toisin sanoen "euro kelluu" (kts. kuvasta).
Mutta eri euromaiden näkökulmasta taas valuuttakurssi on vakaa, koska se tulee annettuna. Tämän lisäksi euromaiden näkökulmasta eurot ovat vapaata pääomaa. Jäsenmaat ovatkin luopuneet siten itsenäisestä rahapolitiikasta (jälleen todennettavissa kuvasta). Se on EKP:n lukkojen takana.
Kolmiosta huomaa, että eri jäsenmailla tulisikin olla järjestelmänään valuuttakatteinen järjestelmä. Sillä on se kansanomaisempikin nimitys: kiinteä valuuttakurssi.
Kiinteä valuuttakurssi käytännössä
Tämän merkityksellisen eron voi huomata helpommin Tanskan esimerkin avulla. Tanska on sitonut kruununsa euroon. Näin kiinteä kurssi mielletään intuitiivisemmin. Kuvitellaan tilanne, jossa euroalueen ja Tanskan korkotaso olisi erilainen. Esimerkiksi euroalueen ohjauskorko olisi 4 prosenttia ja Tanskassa vain 1 prosentti.
Tanskalaiset säästötilitallettajat ohjaavat melkoisella varmuudella tilinsä jollekin euroalueen pankille paremman korkotuoton vuoksi. Tällöin eurojen kysyntä kasvaa — ja Tanskan kruunu vähenee. Tanskan kruunun arvo määräytyy samalla tavalla kysynnän ja tarjonnan kautta.
Ylläpitääkseen tällaisessa tilanteessa valuuttakytköstään tulee Tanskan keskuspankin jollain muotoa pyrkiä ostamaan Tanskan kruunuja pois markkinoilta tehdäkseen niistä harvinaisempia ja siten kalliimpia. Muutoinhan kruunun ja euron välinen kurssi vaihtelisi, eikä valuuttakytköstä voidakaan ylläpitää. Ostoihin Tanskan keskuspankki käyttää ulkomaisia valuuttareservejään. Jos reservejä ei ole, tai ne pääsevät loppumaan niin tilanne on ongelmallinen.
Joko Tanskan pitää purkaa valuuttakytkös, tai muuttaa korkotasonsa vähintään euroalueen kaltaiseksi. Ajatellaan kuitenkin niin, että korkotason muutos on kuitenkin hyvin epämielekäs, kuten esimerkkinä oletettu korkoero voisi johtua siitä, että Tanska on taantumassa tai hitaassa talouskasvussa ja pyrkii alhaisella korkotasolla saamaan vauhtia investointeihin. Sen sijaan euroalueella menisi esimerkkitilanteessa paremmin, koska EKP pyrkii korkeammalla korkotasolla hillitsemään varallisuusarvojen — kuten vaikkapa asuntojen — hinnan nousua. Tällaisessa tilanteessa Tanskan on parhainta purkaa kytkös. Tanskan kruunu heikkenee, mutta samalla heikentyvä valuutta houkuttaa ulkomaisia investoijia Tanskaan. Lisäksi Tanskan sisämarkkinoilla tuotetut tuotteet tulevat kilpailukykyisemmiksi ulkomailta tuotuihin hyödykkeisiin nähden.
Esimerkki osoittaa euron haavoittuvuuden
Esimerkkitilanteessa Tanskan kohdalla ei välttämättä voida "pakottaa" taloutta kasvamaan yhtä nopeasti kuin euroalueella. Tällainen eritahtinen kasvu on aivan mahdollista myös euroalueen sisällä, ja se tuottaa täsmälleen samansuuntaisia ongelmia. Lisäksi on todettava, että juuri tällainen mahdollinen skenaario on itse asiassa tosiasia parhaillaankin.
Ratkaisuksi ei kuitenkaan käy eritasoiset korot, koska silloin pääomat pakenisivat osasta euromaita, koska valuuttakurssi on kuitenkin sama kaikissa euromaissa.
Yksi vaihtoehto on tehdä tulonsiirtoja. Sitä pääomaa kuskataan sitten vaikka väkisin takaisin alueille, joissa siitä on kulutuksen ja elintason kannalta katsottuna pulaa.
Toinen on asettaa pääomarajoitukset, kuten Kyproksella. Pääomaa ei saada alun alkaenkaan siirtää pois maasta, jota pääomapako voisi uhata.
Kolmas ratkaisukeino on sitten se euroalueen purkaminen, joko osittain tai kokonaisuudessaan.
Neljäntenä yritetään yhdenmukaistaa talouksia niin, ettei eroja pääsisi syntymään. Tämä ei ole kuitenkaan osoittautunut kovin onnistuneeksi toimenpiteeksi. Monissa euromaissa on tämän ratkaisuidean vuoksi syntynyt varsinaista massatyöttömyyttä ja kitkerää luottamuksen katoa koko Euroopan Unionia kohtaan.
En ole vain huomannut teollisuuden saralta kannatusta pääomakontrolleihin. Kansalaisilta ei tule tukea liittovaltiolle, eikä ilmeisesti riittävästi vielä euron hautajaisillekaan. Liittovaltio on myös hyvin kyseenalainen, että siihen tuskin voidaan sisällyttää eri valuuttoja käyttäviä maita, joten koko Euroopan Unionin tasolle sitä ei voida muodostaa. Pelkästään euromaista muodostettava liittovaltio voisi kokonsa ja dominoivansa asemansa vuoksi hajottaa EU:n.
Valinta on vapaa, mutta pakollista. Mikä on sinun ratkaisusi?
Minä veikkaan käyvän niin, että tuloksettomasti kokeillaan puskea neljättä vaihtoehtoa, ja sitten käytetään pääomakontrolleja jonkin aikaa. Protektionismi nousee. Siitä onkin luontevampaa sitten purkaa koko euro.
En jää kaipaamaan.
Itse pidän kumminkin suurempana ongelmana kuin euro, meidän surkea talous politiikka, jona ei toi.i dilleinkuin Kensyläinen talousippi toimii, tästä on Suomen harjottama ALV politiikka hyvänä esimerkkinä. Sillä vapaan pääoman liikkeen vähentäminen taantumassa kotimarkkinoilla on hulluutta.
Eli historia on osoittanut hyvin sen, että varsinkin Napoleon taudista vaivamassa Suomessa on parempi kansalle, että raha päätökset tehdään jossain muualla. Sillä tällä politiikalla jossa emme edes osaa kuin vinkua devalvoinnin perään, niin on parempi, että tämä porukka ei sellaista voi tehdä.
Yksi asia josta monesti jätetään puhumatta on valuutan manipulointi, josta on hyvänä esimerkkinä euron nykyinen hinta, jossa Kiina ja Aasian valtiot ostavat kaikki valtioiden velkakirjat, sillä heille euron nykyinen hinta on hyvä. Tässä euroa vastaan tarvitaan valtiota, jotta ne pystyy manipuloiman rahan arvoa, itsenäistä valuutta joka kellu voi isot kansainväliset yritykset tämän manipuloinnin tehdä, jolla hankaloitta kilpailijansa toiminta.
Eli asiat eivät ole niin yksiselitteisiä, kun mennään tekemään kauppa, tässä on turha verrata Ruotsiin, sillä heillä on SOTE ka muut hallinnon uudistamiset tehty ja he vain yksinkertaisesti osaa myydä asioita paremmin ja varsinkin brändäys heillä on verissä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa kirjoitin aika pitkälti, miksi meillä on surkea talous- ja finanssipolitiikka.
Otetaan esimerkki: käykin niin, että Venäjää vastaan tehdyt pakottet heikentävätkin arvioitua enemmän Suomen taloutta. Jotta voisimme elää annetuissa raameissa meidän tulisi irtisanoa esimerkiksi kaikki opettajat tai kaikki poliisit. Fiksua?
Loppujen lopuksi tässäkin on kyse valinnasta: annetaanko valuuttakurssin joustaa tällaista pakotteista tulevaa shokkia vastaan, vai haetaanko se jousto työttömyysluvuista (tai työmarkkinoista)?
Kelluvaa valuuttakurssia vastaan ei kannata keinotella. Ei kannata edes harkita.
Ilmoita asiaton viesti
Eli eikö opettjien ja poliisien juuri organisaatiota kannata keventää, eli panostetaan nimen oman asikkaita lähelle oleviin palveluiden turvaamiseen, jota palvelee kunnon tietoteknisten järjestelmien organisaatio.
Eli pidän todella kumman sitä että aina ensimäisenä aletaan puhumaan alimman tason tallaajista julkisella puolella, vaikka siellä on virastoja joita voidaan yhdistää ja yhteen virastoo määrietllä henkilöstö joka on näiden kahden virasto puoliväli.
Ilmoita asiaton viesti
Ei parin väliportaan johtajan ”keventäminen” tuota kuitenkaan vaadittuja satojen miljoonien, kenties miljardien säästöjä. Isosta volyymista ne tulevat.
Väliportaiden kevennyksellä on enempikin symbolinen merkitys – ”mekin osallistumme talkoisiin”. Samalla se toki tietää vastuun siirtymistä, kenties kasaantumista. Tähän voi olla vaikea löytää tekijöitä, jos ei vastuuhenkilö pysty valvomaan sitä, mitä ruohonjuuritasolla tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman skeptisesti suhtaudun julkisen puolen parturoinnin nettosäästöihin. Hyvinvointi syntyy työstä eikä laiskottelusta, joista jälkimmäinen ei sekään ilmaista ole. Työn tuloksella itselläänkin on taloudellista arvoa, mitä ei pidä unohtaa. Jos karsia pitää, mieluummin nousukaudella ja työn järkeistäminen pitäisi olla aina se taustasyy.
Ainakaan nettosäästöä ei synnytetä siten, että julkinen palvelutuotanto tuotetaan verorahoitteisesti privaattina. Tämän päivän Aamulehti uutisoi yksityistämisen Tampeereella kasvattaneen byrokratiaa kilpailutuksen, laskutuksen, valvonnan ja sen sellaisen tarpeellisen seurauksena.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta kolmiostahan voi myös päätellä hyvin suoraan, että nettomaksajat ovat samoja, joilla on korkein elintaso ja samalla yleensä sosiaaliturva. Niissä myös käydään töissä alemman elintason maista varsin runsaslukuisesti. Sekä ansiotulot, että EUn maksamat tuet siis hyödyttävät eniten Itä-Eurooppaa.
Suomihan on tuossa yhtälössä täysin kusessa, koska investoinnit häipyvät, työttömyys kasvaa rajusti ja ikärakenne rasittaa eläkejärjestelmää.
Julkisen puolen maksurasitus siis kasvaa vääjäämättä, kun samalla yksityisen puolen toimintamahdollisuudet kapenevat koko ajan työttömyyden ja verotuksen kiristymisen syödessä ostovoimaa. Kulutuksen vähentyminen suuntaa lisäksi kysynnän lähes yksinomaan halvimpaan mahdolliseen niin elintarvikkeissa kuin kulutushyödykkeissä.
Yritysten ansaintalogiikkaan tulee kokonaan uusia haasteita, mistä hyvänä esimerkkinä jauhelihan ja sisäfileen hintaero on kenties pienempi kuin koskaan.
Pienituloisimpien kulutus siis riittää hädin tuskin ruokaan ja asuntoon, niihinkin pian vain tuettuna.
Eurossa pysyminen ilman protektionismia tarkoittaa siis ilman muuta sitä, että sosiaaliturvaan on tehtävä rajut leikkaukset, jotta työn sivukulut saataisiin kilpailukykyiselle tasolle. Pelkästään palkkoihin kajoaminenhan vain kiihdyttäisi ostovoiman hiipumista ja siten kysyntää.
Nyt on pakko kummeksua eniten yrittäjien ajatusmaailmaa, koska he liputtavat tätä trendiä kiihdyttävän Kokoomuksen puolesta aivan avoimesti. Ilmeisesti liike on päämäärää tärkeämpää, jos omaa oksaa pitää sahata näin vimmatusti.
En ole kenenkään nähnyt esittävän arviota siitä, montako suomalaista yritystä on jo myyty joustamattoman valuutan ja huonon politiikan seurauksena, mutta tappiot kansantaloudelle ovat kerrassaan hirmuiset.
Ilmoita asiaton viesti
Käytän tekosyynä aamun vähäistä Parisien-annostelua, mutta en ymmärtänyt ilmeisesti ainakaan täysin tätä elintasojuttua? Kyllähän työvoiman liikkuvuus on tärkeä komponentti puristaa kilpailua niin, ettei hintoihin tule hölmöjä määriä katteita.
Kokonaan toinen asia on se, että yhdelle työvoimalle säännellään tiukempia työmarkkinaratkaisuja kuin mitä toiselle. Jää verot hoitamatta. Tällainen vääristää kilpailutilannetta.
Tällaisella toiminnalla on myös heijastusvaikutuksia. Kun yhdestä ”matalamman elintason maasta” käydään viikot töissä korkeintaan asuntovaunutason majoituksessa (asumiskustannusmielessä) ja raahataan viikon eväät, ja kulutetaan työssäkäyntimaassa korkeintaan yhden kahvikupillisen verran viikon aikana niin harmaat tulot siirtyvät rajan yli (vapaa pääomaliikenne).
Nyt toisessa maassa on kulutusvaraa. Siellä valtion ei tarvitse nyhtää korkeita alv-kaltaisia kulutusveroja, koska menopuolella ei ole nuorisotakuuta, palkkatukea, työttömyyskorvauksia, syrjäytymisestä aiheutuvia mielenterveysongelmien aaltoa jne.
Ja jos matalamman elintason maassa tuo harmaa palkka tulee vielä ns. kovassa valuutassa niin hyöty on ilmeinen.
Ilmoita asiaton viesti
Ota toki toinen kuppi Parisienia, mutta ihan oikeinhan tuo meni. Esim. Puola siis hyötyy merkittävästi EU-tukien nettosaajana ja vielä enemmän siksi, että vaikkapa Suomessa työssä käyvä puolalainen vaurastuu ottamatta itse velkaa. Puolan alhaisen kustannustason ansiosta vaurastuu jopa merkittävästi.
Hän siis saa palkkana osuutensa suomalaisten ottamasta velasta, eli siitä investoinnista, jota hän on rakentamassa. Jos se nyt sattuu olemaan vaikkapa ydinvoimala, jonka tuottama energia kulutettaisiin kokonaan Suomessa, niin mehän maksamme sekä velkaan kohdistuvat korot että muun pääoman tuottovaatimuksen. Osakkeisiin sijoittaneet saavat osinkoina takaisin osan sijoittamastaan pääomasta, mutta muut ovat ainoastaan maksajina.
Lisäksi julkista sektoriamme rasittavat EU-jäsenmaksut ovat suoraa tukea vaikkapa saman puolalaisen kotikylään rakennettavaan infraan. Meillä puolestaan ei ole mahdollisuuksia lähteä sinne ”raksalle”, koska siellä maksettava palkka ei riitä meikäläisiin elinkustannuksiin.
Ainoa Suomea mahdollisesti hyödyttävä pointti on siis, että puolalaiset ostavat jotain täällä valmistettuja tuotteita saamillaan rahoilla. Sekin on kovin epätodennäköistä, koska he pystyvät valmistamaan samat tuotteet huomattavasti halvemmalla, mikäli vain osaamista riittää. Ja miksei riittäisi, koska olemme jo investoineet merkittävässä määrin tuotantolaitoksiin Puolassa, eli vieneet tarvittavan osaamisen?
Puolalla ei siis ole tarvetta velkaantua, mutta meidän on pakko, mikäli yritämme pitää edes jotakin täällä pyörimässä.
Joko meillä on edessä vielä ainakin vuosikymmenen kituuttaminen odotellessa elintasoerojen tasoittumista, tai sitten meidän on leikattava kustannustasoamme kovalla kädellä, jotta tuotteemme alkavat mennä kaupaksi. Se puolestaan tarkoittaa varallisuuden hinnoittelua järkevämmälle tasolle, eli kiinteistöihin sijoittaneet ottavat raskaasti kuokkaan ja yritykset tekevät konkursseja, kunnes kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Ensimmäinen vaihtoehto on pelkästään teoreettinen, koska useimpien kassavarat loppuvat ennen kituutuksen päättymistä.
Kelluvaan markkaan paluu nopeuttaisi huomattavasti tämän epäsuhdan poistumista, mutta euro ja Unioni ovat näköjään arvokkaampia tavoitteita kuin kansallinen pärjääminen.
Europoliitikot siis porskuttavat, mutta yhä useampi suomalainen ottaa markkinoilta turpaan päivittäin.
Ilmoita asiaton viesti
Jees, tässä yhtenä haittaavana tekijänä on kuitenkin rehottava harmaa talous. Työvoiman kilpailutus on kuitenkin kuin normaali muukin kilpailutus. Mutta jos siinä tehdään tuontituotannontekijälle eri sopimukset kuin kotimaiselle tuotannontekijälle niin kilpailutilanne vääristyy. Siinä ei kilpailekaan enää tuotannontekijät, vaan aivan muut asiat.
Ilmoita asiaton viesti
Harmaa talous on loppupeleissä ainoa tapa suomalaiselle duunarille kilpailla ulkomaista vastaan alemman tuottavuuden, so. alemman koulutustason ammateissa.
Itse asiassa tuon kolmion epätasapaino-ongelmakin on ratkaistavissa, mutta se edellyttää aikamoisia rakenteellisia uudistuksia. Palaan niihin tuonnempana, koska sitkeän flunssan ja vaalikiireiden alentamaan suorituskykyyn ei nyt auta edes kahvi:)
Ilmoita asiaton viesti
Pikaista paranemista, ja toivottavasti saat kampanjan suoritettua kunniakkaasti loppuun asti. Tämäkin viikko sentään päättyy joskus, vaikka juuri nyt sinusta voikin tuntua siltä, että se kuluu turhankin vikkelään.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Suomella olisi oma valuutta, euro-päättäjien talousoppien mukaan suomalaisten kannattaisi alkaa vaihtamaan työpaikkaa työnantajalle joka takaa maksavansa pienempää palkkaa. Syntyisikö tuossa kasvua ja hyvinvointia Suomen sisällä? Itse kyllä epäilisin kotimarkkinoiden kasvuvaikutusta.
Pienentyvä kysyntä ei varmaankaan motivoisi investointeihin kotimarkkinoilla vaikka työvoima halpenee ja vientitulot tuossa kierteessä kasvavat. Jos oikein arvioin, oma valuutta viennin kasvaessa vahvistuisi, eli valuutta joustaisi haitallisesti vähentäen vientiä. Kotimarkkinoiden heikko kasvu ja vahva valuutta kannustaisi paremminkin investointeihin muualle.
Eikö euroalueella tapahdu juuri tuota samaa heikon kilpailukyvyn yritysten siirtäessä työtä maihin joissa työ on halvempaa. Työvoiman vapaa liikkuvuus siirtää lisää työtä ja kysyntää korkeamman elintason maista. Kysynnän nettovaikutus kotimarkkinoilla on tuossa väkisinkin negatiivinen. Vientivetoinen Saksa porskuttaa sopivan valuutan takia, mutta kuitenkin investoinnit euroalueella ovat olemattomat.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kohtaa hallituksen kuviot ovat mielestäni täysin nurinkuriset, koska toisaalta aktiivisella tukipolitiikalla lisätään tuotteiden ja palvelujen tarjontaa ja toisella kädellä työvoiman tarjontaa.
Ylitarjonta pakottaa laskemaan hintoja, mikä heikentää kannattavuutta. Kotimarkkinoilla asiakkaat eivät kuitenkaan lisäänny niin kauan, kuin heidän vähäiset tulonsa menevät ylisuuriin elinkustannuksiin ja korkeisiin veroihin.
Vientitulojen kasvu on pitkissä kantimissa, jos perinteisillä toimialoilla ei vientimarkkina elvy. Nyt ei elvy oikein missään. Uudet asiakkuudet ja markkina-alueet ovat valtaisan työn takana.
Markkavaluutalla ei kyllä pitäisi olla kovin pikaisia vahvistumispaineita, pikemminkin päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Hupsista, meillähän onkin neljä vaihtoehtoa:
1) Tulonsiirrot, 2) pääomakontrollit, 3) euron purku, 4) konvergenssi eli samankaltaistus (ns. taloudellinen yhdentyminen).
Ykköstä on kokeiltu yhteisvastuisilla tukipaketeilla (no hope), kakkosta Kyproksella (no hope), kolmoseen ei ole koskettu, koska euro on ”peruuttamaton” ja neloseen on myös uskottu ja siihen sovellettu mm. vyön kiristystä. Koskahan kokeillaan ”häntä-jonka-nimeä-emme-mainitse”?
Suomalainen ymmärtää sanonnan ”veljeä ei jätetä”. Ymmärtääkö hän sanonnan ”euroa ei jätetä”?
Ilmoita asiaton viesti
Neljäs vaihtoehto on luoda ”saksalainen Eurooppa” – talousmielessä, vaikkakin Saksasta ammutaankin tällainen ajatusmaailma alas. ”Emme me sellaista ole tekemässä”.
Ette varmaankaan. Ihan kuin sattumalta jokaiselle maalle tungettiin kurkusta six-pack ja two-pack?
No, jos jokainen jäsenmaa saavuttaa saksalaistasoisen tuotannon tehokkuuden niin voi pärjätäkin. Muut ihmetelkööt 60-prosentin nuorisotyöttömyysluvuilla, että mistäköhän se tuottavuuden lisääminen tulisi aloittaa, kun ihmisistä siihen ei ainakaan ole työtaidon ja -motivaation rapistuessa.
Ilmoita asiaton viesti
IMF on jyrähtänyt Saksalle kun se on IMF:n mukaan ottanut liian vähän huomioon huonommin pärjäävät jäsenmaat.
http://www.talouselama.fi/uutiset/imf+jyrahti+taas…
http://online.wsj.com/europe
Saksalaisen Euroopan luominen näyttää olevan Merkelin hallinnassa ja tuskinpa kovin mielellään lähtee noudattamaan saamiaan jyrähdystoiveita.
Ilmoita asiaton viesti
Saksahan voisi kuolettaa valtiovelkaansakin. Lähtisi yksi turvasatama taas ”keinottelijoilta” pois. 😉
Hyvähän se on, että Saksassa huolletaan infrastruktuuria. Tämä lisännee muutaman toimialan ostovoimaa. Nähtäväksi jää kuinka suuri osa siitä sitten kulkeutuu euroalueen kriisimaille lisääntyneen kysynnän myötä.
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaisin kotoisan kysyntää heikentävän kierteen kompensoivan tuon positiivisen vaikutuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, wanha! Jo muinaiset populistit kirjoittivat ”kolmiosta” kaksi vuotta sitten: http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102634-…
Ilmoita asiaton viesti
Joskus pitää muistuttaa. =D
Tämä tuli mieleen tuosta kun Mikko-Ville pohti tämän koko struktuurimme yhteentörmäystä vallitseviin kiinnityksiin.
Toivottavasti se viesti menisi joskus perille, että on aivan sama kannattaako oikeistoa vai vasemmistoa järjestelmässä, joka perustuu kelluviin valuuttoihin, jos järjestelmä on kuitenkin kuten kiinteäkurssinen järjestelmä.
Ilmoita asiaton viesti
Copypaste: Jos lukitset valuuttakurssin, sen sijaan kelluvat mm. korot ja työttömyysaste. Yhden muuttujan vakaus tarkoittaa, että muiden muuttujien epävakaus kasvaa. Tämä tekee mm. Huuskon näkemyksistä ”vakaasta toimintaympäristöstä” naurettavia, mutta ymmärrettäviä. ”Vakauden” haikailijoiden on haluttukin ymmärtävän asia näin. Hyvin on mennyt Irakin tiedotusministerien viestit perille, mutta onhan se noloa, että kaikkea uskoo, mitä syötetään.
Ilmeisesti Aalto-yliopiston kansantaloustieteen kurssit pitäisi kieltää, kun niissä tuodaan ”populistisia”, ”vakaudenvastaisia” ja muutenkin kiusallisia näkemyksiä esiin. Suosittelen:
Aalto Yliopiston mmakrotaloustieteen luentomoniste
Makrotaloustiede 31C00200 Kevät 2014 Moniste 13: Euro
https://noppa.aalto.fi/noppa/kurssi/31c00200/lisat…
Ilmoita asiaton viesti
Pari viikkoa tässä vielä ahkeraa (?) pänttä-pänttää. Tosin pian olen siinä vaiheessa, että menee enempi tuonne matematiikan puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei meitin finanssipolitiikka mene nyt ihan niinkuin Strömsössä.
Sen toimimattomuus ei pitäisi tulla kuitenkaan mahdottoman suurena yllätyksenä, sillä järjestelmämme on altis tällaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Piti lisätä, mutta Risto ehti vastaamaan, jolloin muokkaus ei enää onnistunutkaan. 🙂 No, kirjoitetaan se edit-osa uusiksi.
Itse asiassa VM tekeekin erinomaista työtä! 😀
Valtioneuvosto kirjoittaa tiedotteessaan kirkkain silmin: ”Valtionvelan arvioidaan olevan vuoden 2014 lopussa noin 49 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.”
Tämä on hyvä suunta, sillä Tilastokeskus summasi vuoden 2013 kehityksen niin, että valtiovelkamme suhteessa BKT:hen nousi 57 prosenttiin. Näin arvioitu 49 prosentin velkaisuusaste on ripeää pudottelua. 😀
Onkohan tämä nyt Irakin tiedotusministeriön lehdistötiedoite, vai ihanko turhaan siellä meuhkataan Suomen lepsusta otteesta Maastrichtin sopimukseen? 😀
Ilmoita asiaton viesti