Suurkoalitiot Euroopassa

"Suurkoalitio" tarkoittaa asetelmaa, jossa vastakkaiset leirit ovat tehneet aselevon pakon edessä voidakseen muodostaa enemmistöhallituksen eurokriittisten noustua parrasvaloihin. Tämä on ollutkin Euroopan trendinä jo parin vuoden ajan. Nyt sellainen voi olla tulossa myös europarlamenttiin. Näin Uusi Suomi arvioi. Suurkoalitioiden historiaa on syytä tarkastella enemmänkin, erityisesti näin eurokriisin jatkuessa vuodesta toiseen. Onko se menestysresepti?

En väitä millään muotoa seuraavani kaikkien euromaiden poliittisia vääntöjä, joten puutteitakin voi olla. Hollannin Vapauspuolueen (PVV) vedettyä tukensa Hollannin hallitukselta, on koalitiohallituksille tullut tilausta.

Tuttuakin tutumpi hallitus meille suomalaisille on ollut luonnollisesti pääministeri Jyrki Kataisen hallitus. Tähän niputtui porvariutta, vihreyttä, sosialidemokratiaa ja sosialismia. Värikkäänkirjavasta hallituspuoluekokoonpanosta jo ensi metreillä lähti pari edustajaa. Ministereitä on vaihtunut tiuhaan tahtiin. Lopulta sieltä putosi Vasemmistoliitto kokonaisuudessaan poliittisiin erimielisyyksiin, ja sitten vielä maan kaksi tärkeintä ministeriä jää pois kesken kauden. Toiselle tuli mitta täyteen, toinen ei ymmärtänyt heittää pyyhettä kehään, vaan otteli täydet 15 erää huomatakseen hävinneensä pistevoitolla.

Kreikassa suureen koalitioon jouduttiin siksi, että aidosti vasemmistolainen puolue Syriza saataisiin pidettyä aisoissa. Myös Kultaisen sarastuksen luomien paineiden keskellä oli esitettävä oikeiston ja vasemmiston yhtenäisyyttä puolustaa euroa. Toinen vasemmistopuolue Dimar lähti hallituksesta poliittisten erimielisyyksien vuoksi, sekä vanhan valtapuolueen, sosialistisen Pasokin kannatus on pudonnut kauas taakse. Joskus puolueella on ollut n. 40 prosentin kannatus, nyt menekkiä on jäljellä viiden prosentin korvilla. Suomen demarien kannatuskato ei ole vielä aivan yhtä raju.

Lisäksi voisi mainita vielä Italian, jossa eurovastainen Viiden tähden liike pakotti vanhat "veriviholliset" vasemmistolaisen PD:n ja oikeistolaisen PdL:n yhteen. PdL hajosi ja siitä irtaantui Forza Italiaksi muodostunut puolue. Maassa on nyt lyhyen ajan sisään hallitsemassa jo kolmas teknokraattipääministeri putkeen.

Ranskan tulevaa hallituspohjaa on vaikea ennakoida, mutta en pitäisi mahdottomana ajatusta, että porvarillinen UMP ja sosialistit joutuisivat hekin menemään "italialaiseen avioliittoon".

Uudella Suomella on toki täysi oikeus nimittää tätä kaikkea "tussahdukseksi", mutta tällä on virkistävä vaikutus. On jännittävää katsoa, mitkä koalitiopuolueet käyvät nollaamassa – sanan varsinaisessa kontekstissa – kannatuksensa. Europarlamentin osalta on todettava, että nämä eurojytkyt ovat ainakin toistaiseksi palauttaneet politiikan politiikkaan. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaiset paineet eurokriittiset tai -vastaiset puolueet saavat luotua mm. Ranskaan ja Italiaan.

Minusta on kuitenkin hellyyttävää seurata tätä suurkoalitioiden pyristelyä. Mikäli yhteisvastuu ja liittovaltioistuminen pysähtyvät, markkinakaaos tulee palaamaan takaisin. Ja koska pidän liittovaltiota mahdottomana ajatuksena nykymuotoisessa Euroopassa, tulee markkinavoimat ottamaan yhteen näiden koalitioiden kanssa. Se tietää koalitioille murskajaisia. Tämän tietää Iiro Viinanen.

susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen toiminut vuosia freelance-toimittajana Suomessa ja Kreikassa. Olen makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittinen asiantuntija 2/2022 -.

Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.

Sähköpostiosoitteeni nykyisin: kts. eduskunnan verkkosivuilta sähköpostiohjeet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu