Tarvitaanko työllisyyttä ja talouskasvua?

Eduskuntapuolueiden vaalitentissä pohdittiin sivumennen Euroopan keskuspankin (EKP) tavoitelistan täydentämistä työttömyyden torjunnalla. Tätä kävi ehdottamaan Vasemmistoliiton pj. Paavo Arhinmäki. Hän sai ripittävän torjunnan Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataiselta. Kun maailmassa on pelkkää mustaa tai pelkkää valkeaa niin näkökyky ei ole paras mahdollinen. Perussuomalaisella rakentavuudella tarjoan keskusteluun mukaan myös värejä.

Arhinmäen argumenttina oli se, että mikäli EKP huomioisi rahapoliittisessa linjassaan työttömyyden korkean tason, niin se saisi työttömyyden laskuun ja kasvun käyntiin. Hän muistutti, että Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on ottanut työttömyyden torjunnan tehtäväkseen.

Katainen puolestaan piti ongelmallisena sitä, että se vääristäisi tilannetta, eli loisi moraalikadolle otollisen kasvualustan. Samalla se yhteisvastuullistaisi euromaiden velkaa.

Molempien herrojen sanomissa on järkeä, ja heikkouksia. Käyn ne lävitse.

Arhinmäen argumenteista

Arhinmäki on oikeassa siinä, että Fedillä tällainen tavoite on, ja että se on myös toiminut – ainakin jos sitä verrataan Eurooppaan. Toisaalta Yhdysvallat on jo poliittinen unioni, liittovaltio. Tämä keskeinen kuuma peruna on vellonut keskusteluissa pitkään. Ei EU:n jäsenmaat halua muodostaa liittovaltiota. Voisiko meillä olla liittovaltio, jossa olisi toistakymmentä eri valuuttaa käytössä? Ei voi.

Pelkistä euromaistakaan ei saada liittovaltiota tehdyksi, koska se löisi juopaa liittovaltion ja EU:n euroalueen ulkopuolisten maiden väliin. Syntyisi helposti vastakkainasettelua, jopa nykyistä määrää enemmän. Toistaiseksi juopa on velkojien ja velallisten välillä.

Se on kuitenkin hyvin todennäköistä, että suhteellisesti kireän rahapolitiikan seurauksena jossain suuren työttömyyden euromaassa mitta tulee täyteen. Heikko ja aneeminen kasvu ei riitä torjumaan deflaatiossa, tai sen rajamailla, keikkuvien valtioiden velanhoitokykyä. Ongelmat kumuloituvat, ja tätä voi seurata kokonaisvelan kehityksellä.

Euro on mennyttä nykylinjalla jatkettaessa.

Kataisen argumenteista

Katainen on oikeassa siinä, että ilman tuota liittovaltiota syntyy moraalikadon vaara. Liittovaltiossa (jonka kuitenkin katsoin jo mahdottomaksi) verotusoikeus kuitekin keskittyy Brysseliin, samoin kuin verorahojen käyttö eri osavaltioissa. Toisin sanoen, finanssipolitiikkakin tulisi siirtää pois jäsenmailta.

Moraalikadolle ei olisi enää mahdollisuuksia, sillä liittovaltiolle myönnetään tietty määrä tulonsiirtoja, joilla julkisen sektorin tulee pystyä toimimaan. Osavaltiot voisivat toki verottaa omiin kuluihinsa lisää, kuten meillä esimerkiksi toteutetaan kunnallisverotus. Jos kunnallisvero on suuri niin kansalaisille muodostuu houkutus nostaa kytkintä.

Kataisen näkemys yhteisvastuusta on kuitenkin omituinen. Mitä muuta se on kuin yhteisvastuuta, että yhteisesti otetaan yhden maan velkavastuut kaikkien harteille? Yhteisvastuun on toimittava yhteisellä valuutta-alueella tarvittaessa. Nyt siihen se tarve on, ja sitä on toteutettava. Ja sitä on toteutettukin, tosin vain eri muodossa: tukipaketein.

Ehdotus yllämainitun johdosta

Pidän valitettavana sitä, että EKP:n tavotteiden lisäämistä pidetään näin mustavalkoisena asiana. Kannatan työttömyyden torjunnan lisäämistä EKP:n seurantapakkiin. Samalla toki ehdottaisin, että sinne otetaan myös nimellinen bruttokansantuotteen kasvu. Näin EKP:lle muodostuisi kolme seurattavaa asiaa. Jos kaksi tai kolme näistä asioista vaatii rahapolitiikan kiristämistä, niin rahapolitiikkaa kiristetään. Jos kaksi tai kolme asiaa vaatii höllentämistä, niin sitten höllennetään.

Koska Katainen on kuitenkin mielestäni oikeassa siinä, että moraalikato olisi varsin todennäköistä, tulee eritoten höllentämisille asettaa joitain reunaehtoja.

Tällaiset ehdot kuuluvat niin menestyviin maihin (kuten nyt Saksa) kuin niihin heikompiin maihin. Hyvin menevissä maissa tulee huolehtia finanssipolitiikan kiristämisestä niin, ettei ylikuumeneminen ole ilmeinen lopputulema. Nyt Saksan tulisi siten esimerkiksi kiristää verotusta. Vastaavasti nyt kriisimaissa pitää reunaehdoiksi asettaa talousuudistusten tekeminen.

Katson, että uudistusten tekeminen on monin verroin helpompaa saattaa onnistuneesti suoritettua loppuun, jos rahapolitiikka ei ole ylitsepääsemätön muuri. Nykymuotoisesti uudistusten tekeminen on aiheuttanut valtavaa työttömyyttä ja epätoivoa. Se on virinnyt sosiaalisen ja poliittisen kriisin, tuon talouskriisin kumppaniksi.

Tämän lisäksi katson, että jos juuri nyt EKP:lla olisi euroalueen tavoitelistallaan:

• Inflaation pitäminen lähellä 2 prosenttia
• Työttömyyden ylärajana esim. 6 prosenttia
• Nimellisen talouskasvun alarajana esim. 2 prosenttia

Niin huomataan nopeasti, että joka ainoa tavoite jäisi toteutumatta, ja se ohjestaisi yksipuolisesti höllentämään EKP:n rahapolitiikkaa.

Miksei näin sitten tehdä?

Koska hyvin moni varmasti huomaa ylläolevista tunnusluvuista, että euroalueella on jotain perusteellisesti pielessä, ja että ehdotuksessani on järkeä (ainakin siinä pitäisi olla, ei sitä muutoin PS:n lippua kanneta), niin kysymys onkin: miksei näin tehdä?

Yksi selitys on se, että finanssipolitiikan kiristäminen on politiikoille inhottavaa puuhaa. Ns. jakopolitiikalla saavutetaan äänivyöryjä. Omasta urasta tulee tärkeämpää kuin kansakunnan pitkän aikavälin menestyminen. Tämä on oikeastaan myös kansan syytä: mitä etäämmäksi kansantalouden perusteet käyvät, sen lyhytjänteisempää – ehkä jopa hedonistisempaa – politiikkaa ajavat päättäjät menestyvät vaaleissa. Tämän vuoksi ehdotan vakavissani, että peruskoulun yläluokille tulee sisällyttää kansantaloustieteen peruskäsitteet. Niitä tulee olla myös toisen asteen opinnoissa, ehkä hieman kattavammin.

EKP:n tavoitelistan laajentamista vastustetaan ehkä myös siksi, että euroalueen taloudet käyvät eri sykleissä, eikä siten ole mahdollisuuksia kirurgintarkkaan toimintaan.

Pidän kuitenkin rahapolitiikassa paremman ja mielekkäämmän "keskiarvon" hakemista oleellisena. Se on nähdäkseni ainoa mahdollisuus saada yhteisvaluutta jotenkuten toimimaan. Kuten yllä on nähtävissä, nykylinja on suorastaan mieletön. Tällä nykylinjalla yhteisvaluutta ei tule kuitenkaan kestämään ilman poliittisesti ikäviä sotkuja, joihin lukeutuu ainakin toistuvat ja ehtymättömät tukipakettivirrat.

Muista äänestää. Ja mielummin äänestä niitä, jotka haluavat tähän hullunmyllyyn jotain tolkkua.