Mikä ihmeen BKT-deflaattori?
Aika ajoin kirjoitukseni kommentteihin eksyy mystinen yhdistelmäsana BKT-deflaattori. Arvelen, ettei kyseinen termi ole välttämättä aivan kaikkien tiedossa, joten ajattelin avata tuota. Yksinkertaisimmillaan sanottuna BKT-deflaattori kertoo reaalisen talouskasvun, joka tarkoittaa inflaatiosta siistittyä talouskasvua. Koska BKT-luvut kohoavat sitä mukaa, mitä korkeammat hinnat ovat, niin "inflaation deflatointi" muuttaa nimellisen talouskasvun reaaliseksi talouskasvuksi. Tämä tehdään BKT-deflaattorilla.
Molempia BKT-lukuja kannattaa käyttää rinnan. Jos niihin muodostuu selkeitä eroja niin silloin inflaatiolla (tai peräti deflaatiolla) on näppinsä pelissä.
Otetaan esimerkki, jossa Suomessa mehutiivisteitä valmistava yritys laskee tuotantonsa arvoa (nimellinen talouskasvu) tilanteessa, jossa kahden eri vertailuaikakauden välillä valtio nostaa sokeriveroa niin, että lopputuotteen hinta kohoaa 20 prosenttia.
Kuvitteelliseksi esimerkki menee, kun yritys valmistaa 10 yksikköä mehutiivistettä ennen veroa, koska on todennut sen olevan paras määrä tuottaa pitkäaikaiseen kysyntään. Yhden yksikön hinta olkoon 2,00 €, joista raaka-aineina käytettäviin marjoihin menee ostaessa 1,00€. Näin tarkastelujaksolla yritys kasvattaa Suomen bruttokansantuotetta 10 eurolla. Marjojen myyntitulot lasketaan jo marjayhtiössä talouskasvuun, eikä niiden osuutta enää siksi lasketa "uudelleen" mehufirmassa.
Sokeriverouudistuksen jälkeen hinnaksi tulee siten 2,40 € yksikköä kohden, mikä johtaa kysynnän vähenemiseen niin, että tuotetta myydään saman pituisella tarkastelujaksolla enää yhdeksän kappaletta, ja mehuyhtiö sopeuttaa tuotantoaan sen mukaiseksi.
Nyt kyseisen yhtiön panos BKT:hen on (2,40€ – 1,00€) * 9 = 12,6 euroa. Yrityksen tuotannosta johtuva nimellinen BKT on siis kasvanut hulppeat 26 prosenttia veromuutoksen seurauksena, vaikka itse tuotanto onkin supistunut.
Reaalinen talouskasvu BKT-deflaattorilla tehdään kiinteään hintaan, jossa jokin valittu ajanjakso antaa referenssi- eli vertailuhinnan. Valitaan siten hintojen laskuajankohdaksi ensimmäinen tilanne ennen veroa. Reaalinen BKT antaa tulokseksi (2,00€ – 1,00€) * 9 = 9 euroa, eli reaalinen BKT onkin pudonnut kyseisen yrityksen kohdalla.
Esimerkki on luonnollisesti hyvin karkea, jonka tarkoitus on vain osoittaa, että puhtaita BKT-lukuja seuraamalla voi saada hyvinkin harhaanjohtavan käsityksen kokonaiskuvasta. Nimellinen BKT sopii kuitenkin sellaisenaan kansantalouden tilan selvittämiseen, kun taas BKT-deflatottorilla nähdään suhdannevaihteluiden ja talouskasvun selkeämpi tila.
Täytyykin siksi huomioida, että lukemiin valjastetaan kauttaaltaan kaikki taloudellinen toiminta. Esimerkiksi veromuutoksen jälkeen valtion verotulot kuitenkin kasvavat, ja se voi ylläpitää suurempaa julkista kulutusta. Tämä huomioituu BKT-luvuissa nostavasti, vaikka yksityisellä puolen mehun kulutus ja siten "järkevän tuotannon määrä" supistuikin kymmenestä yksiköstä yhdeksään yksikköön.
Käytännössä reaalisen talouskasvun ja inflaation summaksi pitäisi tulla nimellinen talouskasvu. Ekonomisti Edward Hugh selvittää asiaa kattavammin Espanjan lukujen osalta: "Either Spain has been sliding steadily into deflation over the last year, or there has been no recovery."
Tilastoitua talouskasvua kun saadaan deflaatiossa ajoiksi, vaikka siis "hyvinvointi" pakittaa täydellä höyryllä. Meille jää helposti vaikutelma, että "Espanja toipuu", vaikka espanjalaisen henkilökohtaisen tuntemuksen koordinaatistossa "menee yhä surkeammin".
Hiljattain Suomen BKT:n laskentatapa on kansainvälisesti yhdenmukaistettu. Uutisissa sanottiin, että talous on kasvanut tästä toimeenpiteestä johtuen.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että valtio on suuressa viisaudessaan keksinyt, että huumausaineet ja prostituutio ovat laittomia, ei poista sitä tosiasiaa, että niissä liikkuu raha, ja sekin on taloudellista toimintaa, joka pitää mielestäni laskea bruttokansantuotteeseen.
Asia on tärkeämpi kuin voisi äkisti kuvitella – jokin maa, jonka talous on virallisesti pieni, mutta jossa on aktiivinen ”pimeä” sektori, näyttää köyhemmältä, kuin oikeasti on. Esimerkiksi Suomi kärsii Euroopan unionissa maksumiehen roolista osittain sen takia, että meillä on pienempi pimeä sektori kuin muilla.
Tällä hetkellä jotkut valtiot tuntuvat hyötyvän siitä, että ne kasvattavat virallisen BKT:n määrää ottamalla mukaan pimeitä toimialoja. Tämä kun tuottaa samalla velkamäärällä pienemmän velka/BKT-suhdeluvun, ja pitää Brysselin lähettämät talouskuripartiot loitolla.
En pitäisi mahdottomana, että liittovaltioistumisen edetessä joillakin mailla tulee olemaan hinku toimia toisinpäin – vähätellä oman taloutensa kokoa, että nettomaksaminen liittovaltiopussiin saataisiin minimoitua.
Ai niin, Euroopan komissio jakaa huomenna maanantaina maakohtaiset suosituksensa. Saadaan siis lisää keppihevostelua sisäisen devalvaation hinkuajille.
Ilmoita asiaton viesti
Two Keynesian economists, John Maynard Keynes and Paul Krugman, were walking down the street one day when they passed two large piles of dog shit.
Keynes said to Krugman, ”I’ll pay you $20,000 to eat one of those piles of shit.” Krugman agrees and chooses one of the piles and eats it. Keynes pays him his $20,000.
Then Krugman, feeling richer, says, ”I’ll pay you $20,000 to eat the other pile of shit.” Keynes, feeling bad about the money he lost says okay, and eats the shit. Krugman pays him the $20,000.
They resume walking down the street.
After a while, Krugman says, ”You know, I don’t feel very good. We both have the same amount of money as when we started. The only difference is we’ve both eaten shit.”
Keynes says: ”Ah, but you’re ignoring the fact that we’ve increased the GDP by $40,000.”
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti vizzi on harhaanjohtava, sillä Keynesin ja Krugmanin transaktio tapahtui pimeänä, sitä ei verotettu eikä sitä sisällytetä bruttokansantuotteeseen. Muutaman ongelman toki tuo esiin. Arvatkaas mitkä?
Ilmoita asiaton viesti
Jälkimaun…
Ilmoita asiaton viesti
1) BKT on huono mittari, koska se ei huomioi laadullisia eroja erityyppisissä taloudellisissa aktiviteeteissa.
2) BKT on toisaalta hyvä mittari, koska se ei arvota mitään. Se olettaa, että markkinatalous toimii ja ihmiset tekevät keskimäärin järkeviä juttuja keskimäärin vapaasta tahdostaan. Jos joku haluaa syödä kakkaa, ja on valmis maksamaan siitä lystistä, sekä tilittämään verot, markkinataloudessa kakansyöjä on oikeassa – kakka on hyvää!
3) Kakansyönti on esimerkki ”huonosta” BKT:sta. Koko vitsi on siinä, että transaktio tapahtui suljetussa systeemissä, eikä siten lisännyt kokonaiskysyntää Krugmanin ja Keynesin ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostavin piirre BKT:ssa on sen muutosten havainnointi. Jos joku yleisössä on erimieltä, katsokaapa tuota:
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=Cbe
Siitä huomataan heti, että modernin historiamme aikana olemme kokoneet vain 2 kunnon pudotusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten esimerkkisi kertoi, tuotanto aleni yhdellä tölkillä (1/10), joten tuoteiden valmistukseen tarvittaisiin 10% vähemmän tekijöitä. Kortistoväki kasvaa ja ostovoima hiipuu.
Verotulojen nousu taas antaa signaalin, että julkista pöhöä ei tarvitse purkaa, koska kortistoväki nielee yhä enemmän.
Lyhyellä tähtäimellä näistä kahdesta syntyy tavallaan sekä ”alaskierre” että ”ylöskierre”.
Ilmoita asiaton viesti
Ei välttämättä aivan noin, mutta toki rajummilla sopeutuksilla tuotannontekijöitä tarvitaan keskimäärin vähemmän.
Espanjan ja Suomen kohdalla yksityisellä puolella työntekijämäärät vähenevät, mutta julkisella puolella kasvaa.
Tämän ylläpitämiseen tarvitaan yhä vain suurempia verotuloja, jolloin harmaan talouden kiusaus käy suuremmaksi. Tavallaan se voi olla myös rakenteita ”tervehdyttävää”, kun velkapiikki tappiin asti otettuna pakottaa järkeistämään julkisen sektorin yksityistä vastaavaksi.
Jollain saattaa idealamppu syttyä, jotta kannattaisiko välillä kiinnittää siihen yksityisen sektorin huolenpitoon huomiota. Saatan toki olla liiaksi toiveikas, kun olen näin synnynnäinen optimisti.
Ilmoita asiaton viesti
BKT mittaa rahan laillista liikehdintää. Onko sillä mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Yleisesti ottaen BKT-deflaattorilla saa paremman kuvan ”hyvinvoinnista”, mutta kuten aina: taloustieteissä lukuja pitää tutkia ja verrata, jotta perimmäiset syyt luvuille löytyvät.
Kuten avauksessa kerrotaan, pitää vielä tietää mihin verotetut eurot ovat käytetty. Mehua ei enää kuluteta yhtä paljon, mutta voihan olla, että rahalla on saatu parempi käyttökohde.
Ilmoita asiaton viesti
Ei raha ole mikäään suure vaan suhde.
Ilmoita asiaton viesti
Aika paljonkin.
Ilmoita asiaton viesti
”mutta voihan olla, että rahalla on saatu parempi käyttökohde.”
Kuten Saksan pankkien epäonnistuneiden sijoitusten maksaminen, Pietarin jätevedet tai sairaalatarvikkeita Venezuelan sairaaloiden varastoon mätänemään. Suomessa on selvästi ja todistettavasti korruptiota josta ei olla koskaan edes syytetty ketään, eli selvää banaanivaltioainesta.
Ilmoita asiaton viesti
Finanssipolitiikan mielekkyys on päälinjauksiltaan aina valittavissa neljän vuoden välein. Seuraava linjaus tehdään ensi keväänä.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi nimelliseen ja reaaliseen BKT:hen liittyy vielä muitakin kiinnostavia asioita. Eräs sellainen voisi olla kysymys siitä, aiheuttaako nimellisen BKT:n kasvu reaalisen BKT:n kasvua? Entä nimellisen BKT:n väheneminen, vähentääkö se reaalista BKT:ta?
Voimme esimerkiksi havaita, ettei finanssikriisi koskenut Israelia nimellisesti:
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=Cbg
Mutta reaalisesti koski:
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=Cbh
BKT-deflaattori:
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=Cbj
Mitä vaikutuksia näillä asioilla on ihmisten elämään ja vaikkapa työllisyyteen? Entä pitkän aikavälin vaikutuksia yhteiskunnan kehitykseen?
http://research.stlouisfed.org/fred2/graph/?g=Cbl
Ehkä sillä voisi olla jotain tekemistä hyvinvoinnin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on juuri taloustieteiden kiehtovinta vaihetta. Uutistarjonnassa uutisoidaan helposti vain sen hetkinen uusi lukema, kuten ”Suomen kuluttajahinnat nousivat x prosenttia viime vuoden vastaavasta ajasta”.
Yksittäiset luvut eivät välttämättä kerro koko totuutta. Kuten esimerkissäni annoin ymmärtää, tulee nimellinen ja reaalinen BKT kuljettaa rinnan. Israelin esimerkistä nähdään, että deflaattori lähtee puksuttamaan 2007 lopussa, ja nimellinen talouskasvu jatkuu.
Epäortodoksinen temppu näkyy sitten täällä; 2007-2008 kuluttajahinnat nousivat peräti viiden prosentin kasvuvauhdin tasolle. Mutta tämähän on vain valintakysymys. Vaikuttaisi äkkiseltään siltä, että Israelissa haluttiin pitää työttömyys alhaalla, kun taas Suomen kohdalla valittiin toisin: hintataso on vakaa, mutta työttömyys kasvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun ollaan päästy näin vakaaseen toimintaympäristöön, voidaan kääriä hihat alas ja alkaa tosissaan ihmetellä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli edelleen verrataan Suomen tilanteeseen, niin näyttäisi siltä, ettei valintamme oikein onnistunut.
Valinnan perusteena oli ilmeisesti se, että työpaikkansa säilyttäneet huhkivat tämän maan takaisin kasvu-uralle, mutta jokin on mennyt vikaan.
Toinen vaihtoehtohan olisi ollut, että maahan kohdistuva taloussokki olisi jaettu tasaisemmin kaikkien kestettäväksi niin, että hintataso olisi hieman noussut: jokainen saa hieman vähemmän.
Tehty valinta joustaa työttömyydessä johtaa minusta epätasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, jossa taloussokin iskun ottavat lähes yksinomaan työttömiksi joutuneet. Kun vielä lisätään tähän se, että ”finanssipelurit” ovat käärineet muhkeat tuotot kahden viimeisenkin vuoden ajalta niin aika lailla epäreiluna pidän nykyistä järjestelmää, vaikka onnistuinkin itse luovimaan viimeisestä kahdesta vuodesta läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Liittyy aiheeseen: http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169491-…
Ilmoita asiaton viesti
Osuva kuva tuossa linkkaamassasi kommentissa.
Liittyyköhän tämä mitenkään aiheeseen?
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoisen aasinsillan tosiaan saisi väsätä, että mahtuisi samalle puolelle jokea – mutta yritetään!
BKT-kasvua tai edes olemassaolevaa toimintaa on mahdotonta pitää yllä, jos korkotaso on tolkuttoman korkea, kuten ennen vapaata kellutusta 90-luvulla. Vaikka keskuspankki paiskaisi korot nollaan, jos pankit eivät luota asiakkaiden takaisinmaksukykyihin, riskipreemiot ovat sen verran korkealla, että asiakkaalle korkotaso säilyy edelleen hyvin korkeana.
Se ”vakaus” johtaa sitten tämänkaltaisiin tilanteisiin, missä pankit eivät lainaa, kun tuottonäkymä on huono, riskit suuret ja korvaus riskistä mitätön. Krugman yritti muuten lobata EKP:ta nostamaan inflaatiotavoitettaan viime viikon alkupuolella ”korkean paikan leirillä”. Draghilta ja kumppaneilta ei tainnut mennä kuin pari tuntia, että kumosivat ehdotuksen. Koska vakaus.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai tuossa nyt niin pitkää aasinsiltaa tarvita, ainakaan minun mielestäni :).
Siis samasta kansankuntien (ja sitä kautta siis myös yksilöiden) vakauden nimissä polvilleen laittamisestahan noissa molemmissa on kyse, sekä puheena olevassa kuvassa että Henrin yo. linkissä – vai ymmärsinkö minä jotakin väärin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos olen tässä viime vuosina jotakin oppinut, niin sen, että ihmisten halu takertua erilaisiin kuvitelmiin, uskomuksiin ja illuusioihin on jotain niin ääretöntä, että minun ymmärrykseni ei moisen käsittämiseen veny (olivat ne kuvitelmat/uskomukset/illuusiot sitten tyyppiä vakausvakaus, liittovaltio-tulee-ja-sitten-on-kaikki-hyvin tai jotain muuta).
Kun jokin uskomus (kuvitelma, illuusio…) on kerran saatu päähän, niin siitä luopumista ei suostuta edes harkitsemaan, ei vaikka tapahtuisi mitä, tai todellisuus näyttäisi ihan miltä hyvänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan Businessweekilläkin lohduttavia sanoja, että ehkä talous kasvaa (ei koske Suomea), mutta deflaation torjuntaan tarvittaisiin jotain muutakin.
Eipä kai näille oikein voi kertoa, mikä on ”tolkuttoman korkea” korkotaso. Onko Kreikan n. 5 prosentin korko sitten korkea? Sehän riippuu: yksien mielestä se on hyvä juttu, kun aiemmin oli toistakymmentä prosenttia. Toisten laskimet osoittavat tarvittavan korkotason olevan rutkasti negatiivisella vyöhykkeellä.
Yleensä mikrotasolla investointeihin lähdetään talouden ja tuotto-odotusten kasvaessa. On toki yksi taho, joka voi toimia suhdanteita vastaan: julkinen taho.
Mutta sehän ei nyt saa tässä kohtaa investoida, koska velka.
Arvelisin, ettei edes sadistisimmat ekonomistit pystyisi kehittämään yhtä mielenvikaisempaa järjestelmää kuin tämä eurooppalainen yhteisvaluutta on. Tämä sulkee kaikki ulospääsyreitit hämmästyttävällä tehokkuudella.
Kuten se CDU-kansanedustaja kävi jo tsemppaamassa kreikkalaisia, että 20-30 vuoden päästä helpottaa. Toivottavasti aika ei käy pitkäksi sitä odotellessa.
Ilmoita asiaton viesti
Off-topic: Juncker kun on kovasti EPP:n ja fantsuttelijoiden suosiossa:
”Jean Pisani-Ferry’s excellent new book, ‘The euro crisis and its aftermath’, reveals that from January 2010 to June 2012, US Treasury Secretary Tim Geithner called the ECB president (whether Jean-Claude Trichet or Mario Draghi) 58 times, Wolfgang Schäuble (Germany’s finance minister) 36 times, Olli Rehn (the EU economics commissioner) 11 times and Juncker just twice.”
http://www.cer.org.uk/insights/new-european-commis…
EDIT: kuka määrää Euroopassa?
a) USA
b) Saksa
c) EU-komissio
d) Euromaiden valtiovarainministerien Eurogroupin pomo?
Ilmoita asiaton viesti