Alkoholikulttuurin muuttuminen vie kauan

Melko moni suomalainen on tyytymätön alkoholipolitiikkaan. Useimpia kiukuttaa vahva sääntely ja "holhoaminen". Valtiolle se on kuitenkin veronlähde, vaikka viime aikoina alkoholin matkustajatuonti onkin yltynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että alkoholin tuomat ongelmat säilyvät, mutta verotulot pienenevät, ja raha valuu ulkomaille. Kireän sääntelyn ja holhoamisen sijaan alkoholikulttuurimme voisi kannustaa vapauden ja vastuun yhteensovittamiseen, sekä välittämiseen. Muutos vie kuitenkin kauan aikaa, kenties jopa useita vuosia. Mistä aloittaa?

Vapaus ja vastuu

Juominen on hyvää vauhtia siirtymässä pois ravintoloiden valvotusta ympäristöstä yksityisasuntoihin, sekä julkisiin tiloihin, kuten puistoihin. Tähän ovat syynä kolme tekijää. Ensinnäkin ravintoloiden aukioloaikoja säännellään. Toiseksi ravintoloiden hintataso on huikea rankan verotuksen vuoksi. Kolmanneksi alkoholin seuraamat haitat sysätään julkisen sektorin vastuulle. Yhtälö ei hyödytä juuri ketään.

Mikäli näihin asioihin tulisi jokaiseen korjausliike päinvastaiseen suuntaan, tarkoittaisi se siis sitä, että ravintolat saavat pitää ovensa auki niille parhaaksi katsomalla tavalla, ravintoloissa tarjoiltujen juomien verotusosuutta laskettaisiin niin, että niiden houkuttelevuus lisääntyisi. Vastapainona vastuu sysättäisiin juojalle itselleen. Viimeinen kohta tarvitsee tarkemman tarkastelun.

Prahassa käydessäni huomasin erään ravintolan miestenhuoneen ovessa julisteen, jossa kerrottiin englanniksi, että Tshekin poliisi voi ottaa humalaisen häiriökäyttäytyjän kiinni 48 tunniksi. Siitä huolimatta, että ravintoloilla oli vapaat aukioloajat, ei häiriköitä näkynyt.

Suomen "yön yli" säilöminen tarkoittaa poliisille juoppokuskina toimimista. Prahan tapaan 48 tunnin säilö voisi tietää esimerkiksi suuren osan maanantain viettämistä putkassa, jos on ottanut nyrkit esille lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sitä voi olla vaikea selvittää työnantajalle.

Tällaisen muutoksen yhteydessä alussa voi toki syntyä hetkellinen piikki säilöönotoissa, mutta on hyvin todennäköistä, että tilanne rauhoittuu alun "totuttelun" jälkeen.

Toiseksi vastuuta voisi vierittää kuluttajalle itselleen työnantajien taholta. Pakolliset hoitoonohjaukset ja muut liikkeet tuskin kuuluvat työnantajan tehtäviin.

Aitoa välittämistä holhoamisen sijaan

Jos häiriökäyttäytyminen toreilla ja kaduilla halutaan kitkeä pois, niin yksi väestönosa jää ahtaalle: kodittomat. Kaupunkien katukuvassa vähäosaiset eivät pysy hoito-ohjelmissa, sillä niissä lienee poikkeuksetta nollatoleranssi juomiselle. Katujuopon ensisijainen päämäärä on saada juoda, ja sen mukaan sitten muu priorisointi asettuu tämän taakse.

Miten saada kodittomat juopot sitten hoidettua? Ehkä paras vaihtoehto on julkisin varoin toimiva asuntola, jossa saa juoda niin paljon kuin sielu sietää. Asuntola voisi myös tarjota juomat.

Tässä kohtaa lienee parempi varautua kunnon selvitykseen. Ajatus siitä, että julkisin varoin pyöritetään kodittomien juoppojen asuntolaa vieläpä niin, että julkinen sektori maksaa juomat voi herättää ihmetystä.

Tarjottujen juomien kohdalla valitaan toki mahdollisimman kustannusneutraalit juomat. Esimerkiksi pullollinen Koskenkorvaa ei ole kallista valmistaa. Hinta koostuu pääosin verosta. Tuhansien eurojen konjakkeja ei siis ole tarjolla. Lisäehto on luonnollisesti se, että juomat tulee nauttia asuntolassa.

Tällöin asuntolan asukit saisivat juomiseensa "myrkytöntä" alkoholia, eikä denaturoituja lasinpesunesteitä. Tämäkin vähentää tarvetta ensiapupoliknikoille. Lisäksi kadulla kaatuilut ja muut tapaturmat vähenisivät. Julkinen sektori säästäisi siten terveydenhuoltokustannuksissa, ja ensiapupolien vastaanottoviihtyvyys kasvaisi. Myös poliisin tehtäväkenttä helpottuisi. Säästöjä siinäkin.

Katujuopottelun väheneminen näkyisi turismihoukuttelevuudessa pirteästi. Porttikonkeihin ja kaduille virtsaaminen vähenisi.

Julkisen sektorin on laskettu säästävän Seattlen vastaavassa hankkeessa miljoonia dollareita veronmaksajien rahaa.

Tähän vielä lisäyksenä se, että moni osaton saisi ihmisarvoaan takaisin. Sitä ei voi oikein rahassa mitata. Seattlen hankkeessa asuntolan asukkaat ovat keskimäärin vähentäneet juomistaan, ja onpa sieltä pystytty ponnistamaan takaisin "normaaliin yhteiskuntaan".

Keskustelua, keskustelua

Käyttämäni ajatukset eivät ole uuden uusia ja ennenkuulumattomia. Maassamme voi olla jotain erityispiirteitä, minkä vuoksi näitä esimerkkejä ei voisi mallintaa sellaisenaan. Uskon kuitenkin, että pienellä hienosäädöllä näistä ajatuksista saadaan kasaan kokonaisuudessaan toimiva paketti kohti parempaa alkoholikulttuuria.

Hienosäätöön tarvitaan kuitenkin keskustelua ja ongelmanratkontaa. Siihen tarvitaan myös kansan tahto, jolloin siitä muovaantuu poliittinen tahto. Se voi viedä aikaa. Siksi keskustelu olisi syytä aloittaa jo nyt.

Haluammeko parantaa maamme alkoholikulttuuria?