Tyyntä myrskyn edellä
Talouskomissaarina toiminut Olli Rehn julkaisi kirjan Myrskyn silmässä. Kuten hirmumyrskyillä on tapana: keskellä myrskyä tuntuu hyvin tyyneltä. Aivan yhtä tyyneltä tuntuu euroalueen velkakriisikin. Jatkuuko tilanne näin, vai liikahtaako myrsky taas riepottelemaan euroaluetta?
Talouslukuja tarkasti valitsemalla kriisin tila näyttää hyvältä, ja jopa erinomaiselta. Esimerkiksi Italian 10-vuotisen joukkolainan korkotaso pyörii markkinoilla noin 2,7 prosentissa, ja Espanjalla 2,6 prosentissa. Näillä mailla ei ole lainakorot koskaan olleet näin alhaalla, vaikka korkohistoriaa venytettäisiinkin melko pitkälle. Edes velkakriisiin johtanut ylivelkaantumisen aikana viime vuosikymmenellä eivät korot painuneet näin alas.
Yksi syy on luonnollisesti se, että euroalueen inflaatiokin oli erilainen. Nyt näillä mailla inflaatio on olematon. Toinen syy on sijoittajien tuottohakuisuus. Kun sijoittajat kilpailevat toistensa kanssa näistä kohteista, niin korkotaso putoaa.
Mutta onko työttömyysasteet ja velkamäärät kääntyneet laskuun? Onko velkapotin takaisinmaksu varmempaa kuin pahimpien myrskytuulien aikaan? Onko luottamus EU:ta kohtaan kohonnut?
Mistä on happamat luotot tehty?
Mistä on happamat luotot tehty? Palkkaleikkauksista, irtisanomisista – lomautuksista ja konkursseista. Niistä on happamat luotot tehty.
Happamilla luotoilla tarkoitan järjestelemättömiä luottoja. Niiksi lasketaan luotot, joita velallinen ei ole hoitanut asianmukaisesti kolmeen kuukauteen. Näiden kohdalla tilastointitapa heittelehtii.
Kaikista kreikkalaisten luotoista happamiin luottoihin lukeutuu 32 prosenttia. Irlannissa näiden luottojen osuus on 27,8 prosenttia. Italiassa 16,9 prosenttia ja Espanjassa 12,6 prosenttia.
On arveltu, että erityisesti Espanjassa tuottamattomia luottoja hoidetaan myöntämällä lisärahoitusta velallisille, jotta ongelman koko määrä pysyisi piilossa. Pankit varautuvat tällä haavaa täysillä tämän vuoden stressitesteihin, jotka tällä kertaa hoitaa Euroopan keskuspankki EKP.
Pankit ovatkin onnistuneet hakemaan markkinoilta pääomaa, mikä on tietysti markkinataloudessa vallan erinomainen juttu. Europankit ovat laskelmien mukaan onnistuneet keräämään 45 miljardin eurosta sijoittajilta uutta pääomaa. Pankit ovat onnistuneet laskemaan liikkeelle velkakirjoja, ja tuotonhakuiset sijoittajat ovat jopa kyselleet ns. CoCo-velkakirjoja (Contingent Convertible). Ne voidaan muuntaa pankin omaksi pääomaksi (tietyin ehdoin, mutta tässä kontekstissa riittänee "maksukykyvaikeudet"), ja se olisi siten verrattavissa osakepääomaan. CoCo-velkakirjan haltija ei ole kuitenkaan yhtiön omistaja, eikä hänellä näin ollen ole äänivaltaa. Suuremman riskin vuoksi CoCo-velkakirjoissa tapaakin olla muhkeampi tuotto-odotus verrattuna tavalliseen velkakirjaan.
Mikä yhtälössä ei täsmää? Tuottamattomien luottojen määrä on ollut pääosin kasvussa, ja siten pankkien operatiivinen tuloskunto on näiltä osin heikompi. Samaan aikaan ne kuitenkin lupaavat sijoittajille edelleen varsin avokätisiä tuottoja. Yhdellä osa-alueella pankkien sijoitusprofiili on kuitenkin noussut kohisten. Ne ovat ruvenneet tekemään bisnestä emävaltionsa velkakirjoilla.
Pankkien ja valtioiden välinen "kohtalonyhteys"
Ei siitä kovin montaa vuotta ole aikaa, kun europäättäjät hermoilivat ja julistivat, että tuhoisa kohtalonyhteys pankkien ja valtioiden välillä tulisi hajottaa. Kaksi vuotta sitten, kun valtiot olivat rahoitusumpikujassa korkeiden tuottovaatimusten edessä, tällaiset puheet kävivät vilkkaimmillaan.
Idea perustuu siihen, että valtion maksukyvyn ollessa uhattuna, se näkyy pankkien puolella epävarmana saatavana. Vastaavasti pankkien mennessä kanveesiin, tulee valtion olla pelastuspaketteineen valmiina antamassa ensiapua huonokuntoisille pankeilleen.
Mistä syystä tästä ei nyt enää metelöidä, sillä pankkien osuus emävaltionsa rahoittajana on ennemminkin kasvanut, eikä haihtunut, kuten parin vuoden takaisissa puheissa oli päämääränä? Syy on se, että muita rahoittajia ei oikein ole ilmaantunut näkösälle. EKP on tunkenut pankeille huokeaa rahaa kaksin käsin.
Sijoitusprofiilit lasketaan riskien mukaan, ja korkeasta riskistä joutuu laittamaan enemmän rahaa vakavaraisuuspuskureihin. Koska euromaiden riskitaso on olematon, niin pääomaa ei tarvitse sitoa tyhjän pantiksi. Vastaavasti yksityistä puolta luotottaessa pankin riskianalyytikot kaivavat jo olemassa olevat happamien luottojen käppyrät, ja toteavat kenties täysin aiheesta, ettei tuonne kannata tunkea yhtään enempää rahaa.
Näin markkinatalous kuihtuu euroalueella rivakkaa tahtia. Työttömyys lisääntyy, eikä valtioiden velkasuhde taitu laskuun. Valtion pitäisi elvyttää – eli toimia työllistäjänä – ja jakaa sosiaaliturvaa yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi.
Pankkien ja valtioiden välinen kohtalonyhteys on vain tiivistynyt.
Mihin karuselli pysähtyy?
Kokonaisuutena tämä on siis eräänlainen karuselli. EKP lykkää uutta rahaa pankeille, jotka rahoittavat sillä uudella rahalla valtioita. Nämä puolestaan yrittävät pitää käynnissä yhteiskuntaa mainitulla lisärahoituksella.
Samaan aikaan valtioiden velkaisuusluvut luonnollisesti kasvavat. Pysähdys voi tulla sitten, kun pankit lakkaavat luottamasta emävaltionsa takaisinmaksukykyyn. Pysähdys tulee kuitenkin varmasti, jos jokin ulkopuolinen sääntö – kuten esimerkiksi Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimus – estää valtion lisävelkaantumisen.
Lisävelalla valtio jyvittää kuitenkin pienen osan vanhojen velkojensa maksuun. Jos tämä estetään, ovat pankit taas hätää kärsimässä. Jos taas pankkivelat hoidetaan verovaroin, jäävät sosiaaliturvat vähemmälle huomiolle, ja kansa kaivaa talikot ja hiilihangot esille, ja rupeavat metelöimään kaupunkien kaduilla.
Ei se aivan puhdasta sattumaa ole, että euromaat ovat käyneet kritisoimassa automaatin tavoin toimivia alijäämäsääntöjä vastaan. "Rakennemuutokset", eli työmarkkinajoustot, eivät nekään tuota hyvää lopputulosta, sillä sitä enemmän pankkien tuottamattomat luotot kasvavat. Sen todennäköisemmin ne kaatuvat valtioidensa syliin.
Mikä neuvoksi?
Yritin perustella varsin seikkaperäisesti nykyisen tilanteen ongelmallisuuden. Katson, ettei "rakennemuutoksilla" ja talouskureilla tätä infernaalista kojeistoa pidetä käynnissä loputtomiin. Myrskyn silmästä tullaan näillä suunnitelmilla vuorenvarmasti takaisin entistä voimakkaampien myrskytuulten riepoteltavaksi. Kyse on vain siitä, milloin näin tapahtuu. Ajoitus riippuu paljon ylempänä näkyvistä syistä.
Ratkaisuvaihtoehtoja ei ole kovin montaa. Niitä on tarjottu useaan otteseen. EKP:n tulee kääntää inflaatio-odotukset väkisin korkeammalle ja sallia paljon rivakampi inflaatio. 4-5 prosentin vuotuinen inflaatio muutaman vuoden ajan voisi toimiakin.
Euroalue voitaisiin purkaa, jolloin eri euromaat saisivat talouskuntoonsa nähden asettaa rahapolitiikalla oikeanlaisen korkotason ja valuuttakurssin.
Epätasaisuudet voidaan tasata myös liittovaltion tapaan sisäisin tulonsiirroin. Euromaille voitaisiin tehdä erillinen yhteismaksu EU-jäsenmaksun tapaan, mutta tuntuvasti korkeampi. Näillä varoilla tasoiteltaisiin sitten pahimpia alijäämiä. Koska tällaisen rahan uppoamista esimerkiksi korruptioon ei voida estää muulla tavoin kuin määräysvallalla, tulee valtioiden luovuttaa suvereeniteettinsä.
Jokainen ratkaisuvaihtoehto luo kuitenkin omat ikävät sivuvaikutuksensa. Europäättäjät eivät kuitenkaan kovin avoimesti keskustele kansalaistensa kanssa siitä, mikä vaihtoehto tulisi valita. Ensimmäistä "setelirahoitusta" on toistaiseksi vaadittu näkyvästi, mutta nyt euroeron ääni on Euroopassa kasvanut. Erityisesti Ranskassa ja Italiassa, jossa ensin mainitussa tämä ääni on viimeisimmässä vaaleissa suurimman äänisaaliin keränneellä Kansallisella rintamalla.
Mikäli eurofiilit haluavat toden teolla hillitä euroerovaatimusten kasvua, tulee muita vaihtoehtoja tarjota selkeämmin. Ne tulee tuoda poliittiseen keskusteluun mukaan, myös täällä Suomessa. Ainoastaan keskimmäinen euroero-vaihtoehto on meidän omissa käsissämme, ja näistä muista vaihtoehdoista joudumme sitten katsomaan erikseen, että tarjotaanko meille sitä vaihtoehtoa, jonka halusimmekin.
Ja sen jälkeen teemme valintamme.
DWN (oma vapaa käännös); ”Globaalien velkojen sykli on päättymässä. Häviäjiä ovat Saksan säästäjät: Matala korkotaso, henkivakuutuksen säästöt, korkeammat pankin palkkiot, pakollisia maksuja. Olemme vasta alussa siihen kun käyttöön otettu ennennäkemätön arsenaali johtaa taloudelliseen sortoon.”
”Lähestymme ennennäkemätöntä finaalia, globaalien velkojen sykliä. Jokainen tuntee: Tämä on vasta alkua. Useita vuosia sitten, Angela Merkel ja Peer Steinbrück ovat taanneet talletusten ’säilyvän’.”
”Keskuspankeilla on tässä ryöstelyssä tuhoisa rooli: Etenkin koskien suuria maailmanlaajuisia rahavirtoja, joista aiheutuu verkostoille vaikutukset. Biljoonien keinotekoinen raha on nopeuttanut tätä kehitystä huomattavasti. Tietokonesimulaatiot osoittavat: Pääomavirrat johtaa siihen että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät – maailmanlaajuisesti. Mitä enemmän rahaa pumpataan järjestelmään, sitä suurempi vaikutus. Mario Draghi sanoi viime viikolla: Emme ole vielä ’saavuttanut loppua’.
Saksan säästäjien täytyy ymmärtää tämä vaarallinen uhka.”
http://deutsche-wirtschafts-nachrichten.de/2014/06…
Saksassa säästöt ovat viime aikoihin saakka kirjoituksen mukaan olleet lähes 5000 miljardia euroa. Minkälainen mahtaa olla saksalaisten tallettajien vastaanotto tuollaisen uutisoinnin jälkeen lähinnä euromyönteisyyteen? Vai miten katsot Henri voiko kyseessä olla ”propagansasotaa” vai aivan todellinen huoli säästövarojen uusjaosta rikkaille?
Ilmoita asiaton viesti
Tästä tulee joka tapauksessa ikäviä sivuvaikutuksia. Saksan lehdistö vuodattaa lukijoidensa verta jokaisen EKP:n koronlaskun yhteydessä. Merkel kävi viime vuonna kertomassa, että jos Saksalla olisi valta niin korkotaso nousisi (säästäjät haluavat kuulla tuota).
Kyllä inflatorinen politiikka sattuu saksalaisiin. Yleensä tällainen politiikka vauhdittaa työttömyyden laskua (vrt. Phillipsin käyrä), mutta hyvän työllisyystilanteen aikana se vauhdittaa toden teolla inflaatiota.
Inflaatiota tarvittaisiinkin saamaan Etelä-Eurooppa jaloilleen, mutta samalla siinä yhden rahapolitiikan kuviossa sitten pyyhitään saksalaissäästäjillä pöytää.
Saksa on joka tapauksessa murheellisessa tilanteessa. Liittovaltiossa se olisi kiistatta suurin nettomaksaja.
Tukipaketeissa sillä on suurin osuus. Tällä kertaa tukipaketit eivät valukaan Saksan pankkiireille, vaan kriisimaiden omille pankeille. Nehän ovat kasvattaneet luottojaan emävaltioihinsa.
Euroero näkyisin kohoavana Saksan markkana.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttäisi tuo linkittämäni kirjoitus jaetun joltensakin laajasti eteenpäin, sillä f= 534, twittern= 38, g+1= 19 ja kommentteja 69 tähän mennessä. Tosin eräs kommentoija ihmettelee kuinka tyhmiä saksalaiset ovatkaan enemmistönä ja vain 10 % olisi tietoisia missä mennään. Samaa se taitaa olla vähän jokaisessa maassa.
Miten mahtaa saksalaisten pankkien vakavaraisuuden käydä kun tallettajat alkavat nostelemaan talletuksiaan pois tileitä ja sijoittamaan niitä vaikkapa arvopapereihin ja kiinteistöihin (esim. kriisimaista, joissa hinnat alentuneet jopa 40 %). 5000 biljoonan euron talletusten kato vaikkapa vain puoliksi on jo sellainen määrä että tuskinpa Merkel löytää siihen helppoa ratkaisua.
Tuskinpa apua on saatavissa EKP:stä tai EVM:stä. Vai löytyisikö Suomeltakaan enää uskoa pankkien pelastustalkoisiin?
Tässä Paul Krugmanin kirjoittelua;
http://www.nytimes.com/2014/06/02/opinion/krugman-…
Ilmoita asiaton viesti
En näe tällä hetkellä saksalaisilla syytä talletuspakoon. Tilanne voi toki muuttua, jos inflaatio lähtee lapasista, mutta tällä haavaa siihen tuskin on pelkoa.
Ja talletuskannan määrässä taisi tulla lipsahdus? Billion ei suomennu biljoonaksi, vaan miljardiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpäs onkin miljardit muuttuneet yksikköä suuremmaksi. Suotakoon anteeksi virheeni. Alkuperäisessä kommentissani kuitenkin oikein. Suuri määrä kuitenkin on miljardeina.
Niin tuskinpa inflaatio tällä haavaa aiheuttaisikaan talletuspakoa vaan pelottelun ilmapiiri.
Ilmoita asiaton viesti
En usko pelottelun riittävän. Pankkihölkissä on se omituinen juttu, että sellaisen aloittamisessa (muuten vain -perusteella) ei ole mitään järkeä. Toisaalta taas sellaisen käynnistyttyä vain hölmö jättää osallistumatta.
Ilmoita asiaton viesti
Taas tätä populistista persupessimismiä ja faktojen vääristelyä. Päinvastoin kuin arvoisa blogisti esittää, Espanjan hoitamattomien luottojen osuus luottokannasta ei suinkaan ole 12,6 prosenttia, vaan 13.39 prosenttia. http://fingfx.thomsonreuters.com/2011/12/19/141828…
😉
Ranskalainen populistipankki BNP Paribas (joka kiittää suomalaisia veronmaksajia uutterasta Keski-Euroopan pankkien tukemisesta) kirjoitti tammikuun lopussa tilastointitapojen eroista:
http://economic-research.bnpparibas.com/Views/Disp…
Kuten kuolemattomat ajattelijat ovat usein todenneet, ”Arvoisa kommentoijja toivoo siis katastrofia Suomelle ja Euroopalle.”
Ilmoita asiaton viesti
Olen käynyt Kokoomuksen järjestämällä Katteettoman optimismin kurssilla. 😀
Huomioitavaa on, että näissä NPL:ssä ei ole yhdenmukaista käytäntöä, ja että Espanjan kohdalla laskentaperusteet ovat häilyviä. Itse arvelen, ettei tuo 13,39 prosenttiakaan taida riittää.
Voi SJP parkaa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Lisäys: eikö suomalaiset veronmaksajat voisi välillä kiittä BNP Paribas’ta kuittaamalla mahdollinen 10 miljardin dollarin sakko?
Ilmoita asiaton viesti
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Setelirahoitus taitaa olla ainoa vaihtoehto. Näin pankit eivät voisi enää lainata rahaa valtioille (vaan joutuisivat lainaamaan muille).
Britanniahan on tätä jo harjoittanutkin? EKP ryhtyisi lainoittamaan valtioita suoraan ilman yhteisvastuuta. Jokainen EU-maa olisi vastuussa itse veloistaan EKP:lle.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä nyt yritetään. TLTRO:n tehon me näemme sitten myöhemmin tänä vuonna, ja paremmin sitten ensi vuonna.
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaisin, että korkojen laskureaktio on nyt saatu. Deflaatiotorjunta epäonnistui, sillä breakeven-hinnat eivät reagoineet. Paras arvaukseni on japanilaistyylinen lost decade-touhu. Sitten katsotaan, halutaanko vielä toinen mokoma perään.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuten hirmumyrskyillä on tapana: keskellä myrskyä tuntuu hyvin tyyneltä.”
Kun näitä EU- kriittisiä kannanottoja on lukenut, niin ei oikein ole tullut sitä vaikutelmaa että olisi tyyntä ollut. Lisäksi ennusteet ovat olleet koko ajan synkät ja luvanneet varsinaista hirmumyrskyä.
Onko nyt siis kuitenkin tyyntä ennusteista huolimatta?
No, koskaan ei ole niin huonosti asiat etteikö voisi mennä vieläkin huonommin, eikä koskaan mene niin hyvin, etteikö optimistien mielestä voisi mennä vieläkin paremmin, mutta jossain ne rajat taitaa sittenkin mennä.
Minusta nyt on kohtalaisen tuulista, ei mikään rajumyrsky, mutta ei tyyntäkään. Tyyneen päin ollaan oltu menossa, se voi jatkua, mutta voi tulla myös käänne pahempaan.
Käänne pahempaan voisi tapahtua vaikkapa siitä syystä että Euroopan integraatiokehitys menisi syystä tai toisesta jumiin, tai ottaisi takapakkia.
Ilmoita asiaton viesti
Hoitamattomien lainojen osuus kriisimaissa kasvaa edelleen, tasaisesti melkein joka kuukausi. Mikä täsmälleen on se tyyni, mitä Vihavainen-Kuusela näkee?
Samaa mieltä integraatiokehityksestä. Joko tulonsiirtoliittovaltio, euron purku tai pari vuosikymmentä kestävä laman ja taantuman vuorottelu.
Ei ole kiva valinta noiden kolmen välillä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä täsmälleen on se tyyni, mitä Vihavainen-Kuusela näkee?”
Blogistihan sitä tyyntä esitti. en minä.
Minä esitin kohtalaista tuulta joka on heikkenemään päin,
enkä tyyntä edes ennustanut vaan painotin että myrskyn vaara on aina olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsin sitten tämän ”Tyyneen päin ollaan oltu menossa, se voi jatkua, mutta voi tulla myös käänne pahempaan” väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se mitään.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä missä mielentilassa muut lukevat näitä juttuja, mutta tuodaan tämä nyt esille:
Hatuttaa suunnattomasti tämä jatkuva (euro-sekä kotimaan)päättäjien kusettaminen ja jatkuva asioiden vääristely.
Viimeisimpänä hyvänä esimerkkinä tämä (jos oikein muistan) eurostatin tilastohuijaus.
Jatkuvasti tehdään suoraan sanottuna aivan paskoja päätöksiä, joko puutteellisten tietojen pohjalta tai sitten ideologian sumentamana.
Tilannetta helpottaisi edes hieman se, että media osaisi edes kääntää katseet oikeaan suuntaan, kun etsitään tapahtumien aiheuttajia.
Eivät osaa kun eivät tiedä. Varminta on toistaa sitä mitä puhuva pää sanoo. Median substanssipuute talous- ja muissa asioissa on kyllä täysin tiedossa, joten heitä on sinänsä vaikea syyttää.
Jokaisessa käänteessä purkaudutaan ’sääntelyn puuttesta’ tai siitä miten ’markkinat’ ovat jollain tavalla saaneet ”tämänkin” sotkun aikaan.
Sääntelyä on enemmän kuin koskaan. Asiakkaat maksavat sääntelystä enemmän kuin koskaan. Veronmaksajat maksavat sääntelystä ja sosialismista enemmän kuin koskaan.
Asiat menevät silti enemmän ja enemmän päin persettä, koska ”markkinat eivät toimi”.
Siitäkin huolimatta, että julkinen sektori haukkaa jatkuvasti enemmän ja enemmän bruttokansantuotteesta.
Kollektiivisesti eri valtioiden päättäjien sekä eurovaikuttajien täysin idioottimainen taloudenhoito on huomattavasti suuremmassa osassa kuin on annettu ymmärtää.
Silti huomio on kiinnitetty pankkisektoriin, joka kieltämättä on epäterve, mutta ei todellakaan siitä syystä mitä retoriikassa esitetään, eli ”ahneudesta”.
Kuitenkin aina jaksaa ihmetyttää, kuin poliitikoiden järjettömät päätökset pankkisektorin tappioiden sosialisoinnista voidaan katsoa pankkien syyksi?
Se, että kyseessä olevaa sosialisointia mainostetaan vielä markkinoiden valuvikana, saa verenpaineen nousemaan joka ainoa kerta.
Poliitikoiltahan se tässä pitäisi valta ottaa pois. Suomenkin kansa olisi huomattavasti tyytyväisempi kun euroopassa oltaisiin koettu hetkellinen luovan tuhon kausi.
En väitä, että markkinat olisivat itsessään täydelliset, vaan enemmänkin poikkileikkaus ihmisten kollektiivisesta käyttäytymisestä, mikä on kaukana optimaalisesta toiminnasta, mutta huomattavasti vähemmän tyhmää ja tuhoa aiheuttavaa kuin poliitikoiden ja virkamiesten järjettömät toimenpiteet ”tilanteen korjaamiseksi”.
Kun puhutaan ”markkinoista” tänä päivänä, annetaan ymmärtää sen olevan jokin ihmisistä irrallaan oleva entitetti joka on täysin ”pankkiirien” ja ”keinottelijoiden” käsissä ja jonka ainoa tarkoitus on ryöstää hyvinvointia ihmisiltä.
Siitäkin huolimatta, että jokainen ihminen on omalla päivittäisellään elämällä vaikuttaa markkinoiden toimintaan.
Näin se soveltuukin täydelliseksi materiaaliksi kaikelle paskaretoriikalle jota tänä päivänä saadaan kuunnella.
Toki poliitikotkin ovat jossain määrin saaneet kritiikkiä pöljistä teoista, mutta eivät lähellekään siinä määrin kuin olisi kohtuullista olettaa kaiken tämän vajaan päätöksenteon valossa.
Kaikkia varmasti kyllästyttää nykyinen meno, mutta vielä enemmän kyllästyttää katsella sivusta tällaista tilannetta, missä kansa on äänestänyt lääkäriklikin joka ehdottaa potilaan kahlitsemista sänkyyn siksi, että tämä on itse määrännyt alunperin väärää lääkettä.
Puhumattakaan siitä, että ihmiset ympärillä osoittelevat potilasta syyttävällä sormella, vaatien lisää väärää lääkettä ja lisää kahleita.
Kusetusta ja harhaanjohtamista, näistä on nykymeno tehty.
Ilmoita asiaton viesti
Harvassa ovat ne näinkin pitkät kommentit, joissa olen 99,3-prosenttisesti samaa mieltä.
Pieni ero on siinä, että katson julkisen vallan tehtäväksi talouden taantumissa pitää kojeisto käynnissä, ja hillitä täysin hullaantuvaa menoa sitten rivakkoina nousukausina. Syy on se, että ihmiset kuitenkin kaipaavat jonkinlaista ennustettavuutta ja tasaisuutta elämäänsä.
Ei ole aivan sattumaa, että 21.7.2011 Brysselissä järjestetyn kokouksen jälkeen päätin, että nyt minä annan oman panokseni tälle hulluttelulle.
Tämä avaus on osa sitä panosta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei poliitikot pysty taloutta ennustamaan, poliitikot ovat aina jäljessä taloudesta, häiritsevä tekijä markkinoilla, ihmisten elämässä.
Ilmoita asiaton viesti
Harva pystyy toistuvasti. Sekin auttaisi huimasti, jos edes talouden käänteisiin reagoidaan oikein.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä tärkeämpää olisi antaa tilaa markkinakurille, purkaa ”liian isot epäonnistumaan”-laitokset ja lopettaa ”ei vaihtoehtoja”-tilanteisiin johtavat käytännöt (ns. Doom loop). Aihe, josta sekä libertaari, monetaristi ja keynesiläinen voivat olla samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Valtiot voisivat ottaa oman valuuttansa käyttöön euron sivullekkin..tosin euro jäisi mitä todennäköisemmin sivurooliin ja sitä kautta sen arvokin voisi ehkä tulla pari napsua alaspäin.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä otsikon syvä synkeys? Positiiviset merkit ovat näet näkyvissä:
”Ei meillä mikään lama ole, taantuma vain”, totesi SP:n Erkki Liikanen, joka muistuttaa enemmän poliitikkoa kuin keskuspankkijohtajaa.
Miksi näin ei ole, perustuu kuulemma siihen, että ”työttömyys ei vielä ole tarpeeksi korkea lamaksi ja BKT ei ole romahtanut tarpeeksi. Sitä paitsi: ”Valoa on näkyvissä!” (yllätys – yllätys).
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/06/1…
Tyynessä mennään SP:n virallisen lausunnon mukaan, vaikka tämän vuoden kasvuennuste muuttui vähän alaspäin: +-0%. Nordeahan jo heitti luvut negatiiviseksi.
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/06/0…
Pitäisiköhän työttömyyttä vähän lisätä, jotta se huomattaisiin SP:ssakin? 😀
Ilmoita asiaton viesti
Otsikon synkeys? Olisiko ollut parempi, että olisi puhkunut yhtä soittoa tähän asti? 😉
Keskuspankkiiri Liikasen toteamusta tulee tarkastella juuri keskuspankkiirin kontekstissa: hän ei ole havainnut tapahtuneen mitään ihmeellistä. Ilmeisesti Ranskassa FN:n 25 prosentin äänisaalis ilmaisee hyvän ajan aikaisia vaalituloksia? Vielä vähemmän on odotettavissa minkäänlaista toimivaa rahapoliittista liikettä, jos diagnoosi on huteralla pohjalla.
Nordean ohella muistaakseni myös Aktia laittoi peruutusvaihteen päälle.
Kuvio on kuitenkin tuttu. Kaukana on pirteä talouskasvu. Mitä lähemmäs se ennustettu hetki tulee, sen tarmokkaammin ennustetta rukataan alas. Jälkeenpäin sitten todetaan, että pakki oli päällä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
On toinenkin myrskynsilmäkirja. Erkki Hautamäen Suomi myrskyn silmässä 1. Siinä väitetään, että jo ennen vuotta 1939 Suomesta käytiin kauppaa silloisten Euroopan suurvaltojen kesken, joukossa tuttujen Ribbentrop-sopijoiden Saksan ja Neukkulan lisäksi Ranska ja Englanti(USA). Neukkula sai muilta yksinoikeuden mm. Suomeen, jonka talvisota täysin osoittaa. Jotenkin tuttua, vain sillä erolla, että nyt olemme itse myyneet itsemme ja nautimme ”myyntivoitosta”, josta riittää maksuvaraa esim. Saksan tai Britannian EU-maksuihin tai isojen maailmanlaajuisten pankkien pystyssä pitämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Aina sitä oppii uutta. En todellakaan tiennyt tällaisen teoksen olemassaolosta.
Ilmoita asiaton viesti