Suomi irti euromaiden talouskurisopimuksesta
Suomen tulisi irtaantua Euroopan Unionin talouskurisopimuksesta vielä nyt, kun emme ole rikkoneet Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimusta. Rajan ylittyessä talouskurisopimus olisi ikävä piikki lihassa, ja Suomi joutuisi Ranskan, Espanjan ja muutaman muun maan tavoin anomaan myönnytyksiä. Talouskurisopimuksella on monta huonoa puolta: se ei toimi, se on väärin, se kurjistaa tarpeettomasti kansalaisten oloja, se tähtää lyhyelle aikavälille, eikä sitä noudateta Euroopassa – se on siis kuollut kirjain.
Suomi näyttäisi irtaantumisellaan esimerkkiä, ja katkaisisi kiusallisen ja monia euromaita nöyryyttävän hattu kourassa -anelun halutessaan toteuttaa järkevämpää suhdannepolitiikkaa. Tällainen anelu on omiaan vain kääntämään euromaita toinen toisiaan vastaan. Se antaa väärää signaalia eurooppalaisille kansoille, sillä lipsumisen viesti on, että te olette epäonnistunut kansakunta, teistä ei ole mihinkään, ettekä te ansaitse suvereeniteettiä.
Monessa kriisimaassa kansalaistasolla katsotaan, että Saksalla on liikaa valtaa, Saksan liittokansleri Angela Merkel on huono johtaja heidän kannaltaan, ja että saksalaiset ovat ylimielisiä.
Talouskurisopimus paitsi kääntää eurokansat toinen toisiaan vastaan, sen noudattamisyritykset repivät myös kansan hajalle tuottaen ikäviä ilmiöitä, joista äärimmäinen esimerkki on Kreikan Kultainen sarastus.
Olisiko pitänyt sitten äkkipysäyttää?
Vuoden 2008 Lehman Brothersin konkurssin jälkeen moni eurooppalainen pankki oli laittanut näppinsä peliin Yhdysvaltain Subprime-lainamarkkinoille. Se aiheutti Saksaa myöden pienten pankkien kaatuilua. Saksa loi useampia pelastuspaketteja pienille pankeilleen, joista varmastikin holtittomimpaan päähän kuuluu Hypo Real Estate. Linkin takaa löytyy reippaanlaisesti surullista tarinaa.
Seurauksena oli luottolama, ja lähes kaikki taloudellinen toiminta halvaantui Eurooppaa myöden. Maailman suurimmat talousalueet lähtivätkin toteuttamaan yhteisesti elvytysohjelmia. Näihin lukeutui mm. Yhdysvallat, Eurooppa ja Kiina.
Tämä oli oikea vastaus, sillä vuoden 2010 aikana maailman talous oli kivunnut jo pahimmasta montustaan irti. Kokoomuksen innokkaille talouskurifaneille voisin laittaa näytille silloisen valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) kalvoesityksen elvytyksen myönteisistä vaikutuksista.
Elvytys on oikea tapa lähestyä yksityisen sektorin luottolamaa. Talous perustuu luottamukseen. Koska kukaan muu ei luo kysyntää, niin tehtävä jää julkiselle. Tämä on suhdanteita tasoittavaa talouspolitiikkaa.
Elvytyksellä oli kuitenkin hintansa, koska se piti kuihtuneiden verotulojen oloissa suorittaa velkarahalla. Silloin eurooppalaiset johtajat saivat pahimman auringonpistoksensa.
Mikä valtioiden velkakriisi?
Tässä yhteydessä tulee Kreikka jättää euromaiden tarkastelun ulkopuolelle, sillä maassa paljastui mittava julkisen talouden kirjanpidon "kaunistelu". Sen sijaan muissa Euroopan maissa tilanne oli hyvä. Italialla oli tosin reippaasti velkaa, mutta se ei kasvanut holtittomasti.
Elvytyksen – ja sen talouden äkkipysäytyksen estämisen – vuoksi euromaiden julkiset taloudet alkoivat natista liitoksistaan. Espanja ja Irlanti joutuivat maksamaan hillittömän kiinteistökuplan seuraukset. Portugalin yksityinen sektori oli korviaan myöden veloissa.
Ilmiö tulkittiin Euroopassa nyt niin, että valtiot ovat olleet holtittomia, vaikka ne vain estivät koko maailmantalouden syöksymistä kielekkeeltä alas. Hyvästä työstä jaettiin siten rangaistus.
Entä irtaantumisen jälkeen?
Talouskurisopimuksesta irtaantuminen luo toivottavasti helpotuksen kaikille euromaille jättää tällainen hölmö sopimus taakseen.
Sopimuksesta irtaantumiselle on helpompaa löytää ymmärrystä, kunhan asian perustelee tässä avauksessa olleilla seikoilla, joskin yksityiskohtaisemmin. Kysymys, mikä luonnollisesti jää jäljelle on, että miten voidaan toimia, koska valtioiden velkaantuminen hermostuttaa velkakirjamarkkinoita?
Euromaiden kohdalta ikävä asia on, että EMU:n jäsenmaiden näkökulmasta yhteisvaluutta toimii kuten kiinteä valuuttakurssi. Mekanismin esitin aiemmin täällä. Käytännössä euromaat velkaantuvat ulkomaan valuutassa, lähimpänä vertausesimerkkinä voisi sanoa, että euromaat velkaantuvat "Saksan valuutassa".
Euroopan keskuspankki EKP pitäisi turvata euromaiden mahdollisuus elvyttää siltä osin, kuin sille on tarvetta. EKP voisi siis ostaa euromaiden velkakirjoja, jolloin eurovaltiot saisivat tätä "Saksan valuuttaa" talouden elvytykseen.
EKP esitteli syyskuussa 2012 OMT:n, joka on tällainen ohjelma. Sen teho on ollut kiistaton: euromaiden velkakirjamarkkinat ovat rauhoittuneet tuntuvasti. Markkinoidenkin mielestä tällainen toimintatapa on siten järkevää ja perusteltua. Ne eivät ole rankaisemassa euromaita "holtittomasta velkaantumisesta", joten on melko lailla omituista ajatella, että euromaat sitten olisivat. Tämä on puhdasta masokistista itseruoskintaa.
OMT:n ehtona on toki epämiellyttävä seikka: budjettivallasta luopuminen. On kuitenkin ymmärrettävää, ettei Saksa halua ilman valvontaa muiden maiden velkaantua "Saksan valuutassa". Elvyttäjämaiden politiikot voisivat käyttää tilaisuuttaan hyväkseen ja hyvään oloon tuudittautuminen ei luonnollisestikaan ole tarkoituksenmukaista.
Mikäli valvonnasta ei päästä yhteisymmärrykseen niin edessä on yksi vaihtoehto kahden eri polun päässä: euroalue hajoaa. Se hajoaa talouskurisopimuksesta kiinni pitämällä euromaiden sisäisten ongelmien vuoksi, höystettynä vielä eripuralla muita euromaita kohtaan. Toinen vaihtoehto on, että saadakseen noudattaa järkevää suhdannetasoittavaa talouspolitiikkaa näiden maiden on otettava finanssipoliittisen kontrollin lisäksi myös rahapoliittinen kontrolli huostaansa. Ja se tietää EKP:sta irtaantumista.
Lyhyesti sanottuna: euro voidaan pelastaa talouskurisopimuksesta irtaantumalla.
On olemassa yksi ikävä syy, miksi talouskuria Euroopassa pidetään yllä – teeskentely.
Eurooppalaiset yhteisvastuumekanismit on myyty äänestäjille sillä ajatuksella, että ”tällä kertaa ainakin valvotaan ja puututaan”. Mikäli sopimusta purettaisiin, poliitikot ja virkamiehet joutuisivat tunnustamaan olleensa väärässä sitä sopimusta aiemmin laatiessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta… niinhän he ovat olleetkin! 😉
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tämä ”keskeltä valvottu” malli, jossa EU ns. tiivistyy (liittovaltioksi) ja ottaa jäsenten budjettivallan haltuunsa omine EU-valtiovarainministeriöineen ja keskinäistä yhteisvastuuta sovelletaan täydessä laajudessaan, lienee jo melko varmasti haudattu vaihtoehto – siis arvioisi mukaan? Juna meni jo.
Kanniais-raportin kaksi muuta 1) peesaus ja 2) euron hajoaminen ovat enää muodollisesti kahtena Musta-Pekkana kädessä. Ensinmainitussa elämme ja jälkimmäisen puolesta pelaa aikaa.
Suomi taisi olla se viimeinen maa, joka roikkui ns. talouskurisopimuksessa, mutta putosi siitä lopulta v. 2014. Lämmittääköhän tämä itsepetoksen euromestaruus, kun päättäjätkin kaikkoavat?
Ilmoita asiaton viesti
Muistellaanpa historiaa. Moniko kriisipaketteihin turvautunut valtio tuli ensi töikseen myöntämään, että voi peppu, tarvitsemme kriisipaketin? Vai yrittivätkö ne viimeiseen asti kieltää, että emme tarvitse mitään avustuksia?
Miksi? Lähinnä juuri sen ”tarkkailuluokalle” joutumisen vuoksi. Sen sijaan ne olivat aikanaan miltei polvillaan anelemassa Jean-Claude Trichet’ä, että osta nyt hyvä mies meidän maan velkakirjoja.
Kun euromaat estivät täällä Euroopassa talouden syöksymistä pimeään rotkoon, on varsin ymmärrettävää, että he eivät katso aiheelliseksi saada siitä keppiä. OMT:n ongelmallisuus piileekin juuri siinä, että miten sen tasapainottaa. Toisaalta talous ja euroalue pelastettiin hetkellisesti, mutta ymmärrettävästi Saksa ei halua jättää luottokortiaan tiskin taakse, ja kävellä baarista pihalle tyytyväisenä vihellellen.
—
En usko, että vuosikausia ”pakottamalla” saksalaiseen muottiin (talouskuri) tästä selvitään, vaan että mittalasit täyttyvät hälyttävää tahtia. Ei se tule toimimaan. Parempi purkaa koko talouskuri-idea hyvän sään aikana.
Kanniaisen peesausvaihtoehdon perusajatus on sinällään aivan hyvä, mutta minun pitää lukea se hieman tarkemmin. Nyt on lukuvuorossa Legrainin ”Eurooppalainen kevät”. Ehkä voisin välipalana ottaa lähempään tarkasteluun ”peesauksen”, jos kirjassa on avattu asiaa enemmän kuin julkistamistilaisuudessa tehtiin.
Suomi on viimeinen talouskurisopimuksen maa, koska täällä ei hullaannuttu niin merkittävästi Espanjan tai Yhdysvaltojen kiinteistökuplaan. 80-luvun loppu oli vielä pankkiirien muistissa. Siksi on aivan ymmärrettävää, että suomalaisten sappinesteet kuplivat, kun näihin pelastustoimiin joudutaan jatkuvasti ajautumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näköjään alkaa perussuomalaisten uusi europarlamenttiryhmä, vanhoillinen ECR näkymään jo Suomenkin katukuvassa. Kansanedustajaehdokkaille alkaa puol vaivihkaa pukata Cameron-tyyppisiä siistejä pukuja ja solmioneuloja päälle.
Ehkä myös blogin nimi kannattanee muuttaa maallisemmaksi. Ei tarvitse ihan jokaiselle vanhemmalle ev.lut. mummolle toreilla selittää, että mitä ne sellaiset pakanaeläinjumalia siellä teijän jutussa viimeksi oikeen oli.
Ja tietenkin, tuo viher-radikaaleihin epävakaisiin haihatuksiin viittaava parta kannattaa vähin äänin nipsiä pois. Viimeistään vuodenvaihteessa, pukitteluajan mentyä ohi.
___
Mutta siitä varsinaisesta asiasta, eli Suomen yksittäisenä tekemästä talouskurisopimuksesta irtaantumisesta. Lieneekö tuossa se tepsivä avainasia lopulta kuitenkaan. Kysehän kuitenkin on vain puoli-nimellisesti sitovoista 3% alijäämän säännöstä ja 60% velkasäännöstä.
Valtiovarainministeriön virkamiehethän voisivat laskelmineen päätyä esimerkiksi sellaiseen että Suomen talous lähtee nopeaan nousuun jos otetaan lisävelkaa 4..5% alijäämää vastaava määrä, parina vuotena peräkkäin.
Jos tällainen hyvin uskottava laskelma olisi näyttää, ja parin päähallituspuolueen johdolla halu ja uskallus sellainen laittaa toteen, niin tuskinpa tuo 3% sääntö nykyiselläänkään Suomea lopulta pitelisi. Lisävelka otettaisiin, Brysselin mutinoistakin huolimatta.
Tällaista uskomusta ei vain ole olemassa. Sille että 3% sääntöjä rikkova, vielä runsaamman lisävelan ottaminen olisi nyt kansallisesti järkevää politiikkaa. Pari lisämiljardia häviäisi lopulta aika helposti. Heikommatkin näennäishankkeet ja radanoikaisut vain saisivat löysää rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Talouskurisopimuksen oleellinen osa on se, että siinä tulisi tehdä automaattiset leikkaukset, mikäli mainitut rajat ylittyvät (ne eivät ole talouskurisopimuksen sääntöjä, vaan Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä). Kyse on siis kahdesta eri asiasta. Talouskurisopimuksessa alijäämiä tulee leikellä 1/20 ilman harkintaa esimerkiksi suhdanteiden osalta. Minusta kaikki säännöt, jotka eivät ota huomioon vallitsevia olosuhteita, ovat täysin typeriä.
Mutta mitä itse asiassa elvytys aiheuttaa?
Alhaisempaa työttömyyttä, BKT:n kasvun kriisiä edeltäneelle huipulle.
Todettakoon vielä, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF lähettää tällaisia terveisiä Euroopalle.
—-
Mitä Suomen talouden nousuun tulee niin Suomen teollisuus pohjautuu pitkälti investointihyödykkeisiin. Suomen etu siis on, että Euroopan talous lähtee tässä kommentissakin linkattuun pirteään talouskasvuun.
Ilmoita asiaton viesti
“Euroopan unionilla on liikaa talouskurisääntöjä, joita tavalliset
kansalaiset eivät hevillä ymmärrä, IMF:n johtaja arvostelee.”
Noista IMF-johtajan terveisistä jää sanoma vähän haperaksi. Miksi tavallisten kansalaistenkin pitäisi ymmärtää kansantalouden sääntöjä ja mekanismeja tuolla tarkkuudella? Eiväthän tavalliset kansalaiset kuitenkaan neuvottele maailmalla valtioiden lisävelkojen ottamisistakaan yms.
“Kolmen prosentin budjettivajetavoitteen tarkoituksena oli vakauttaa
jäsenmaiden velka 60 prosentin tasolle. Tavoite perustui kuitenkin
oletukselle viiden prosentin nimellisestä vuosittaisesta talouskasvusta.”
Tästäkään ei ota selkoa mitä IMF:ssä ajetaan takaa, lause jää kesken. Mitä operaatioita pitäisi tehdä tällä hetkellä Euroopan talouksissa? Ehdottaako IMF:n asiantuntija että 3% budjettivajeen rajasta pitää luopua? Ja että koko Euroopassa pitäisi ottaa lisävelkaa, useiden vuosien ajan, esim. 4..5% budjettivajetta vastaavasti?
Minun käsittääkseni IMF:n johtaja varovaisena kettuna ei anna ainoatakaan neuvoa tähän päivään. Puhe painottuu menneisyyden virheiden luettelemiseen ja siihen mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä
Euromaat tuskin pistäisivät lainkaan 4..5% tasoisen velanottoa vastaan, jos selvä suositus IMF:ltä vaan tulee. Otetaan sitten lisää velkaa, kun viisaammat niin neuvovat.
___
“Suomen etu siis on, että Euroopan talous lähtee tässä kommentissakin linkattuun pirteään talouskasvuun.”
Suomen erillinen lipeäminen 3% kurisopimuksesta tuskin nousuun auttaisi. Tai edes kaikkien EU-johtajienkaan sanomana tehtävä lipeäminen.
Vakaussopimus eli talouskurisopimus on normaalia EU-sopimushöttöä. Siinä vain taas kertaalleen toistetaan noita vanhoja tuttuja 3% ja 60% sääntöjä. Nykyisellään se ei tarkoita juuri mitään. Rahallisia sakkoja ei Kreikalle eikä muillekaan sääntöjen rikkojille tule.
Nousun saanee liikkeelle EKP:n mahdollisesti loppusyksyllä aloittama massiivinen velkakirjojen ostaminen pankeilta, eli käytännössä setelirahoituksen lisääminen.
Samaa inflaatiota lisäävää selelirahoitusta tekivät jo USA, Britannia ja Japanikin. Kaikkialla se on talouksien elpymistä auttanut. Mutta ei nopeasti, ei yhdessä vuodessa. Vaan vasta monien vuosien setelinpainannan jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Tavalliset kansalaiset kuitenkin saavat tuta massatyöttömyydellä ajettavan talouskuripolitiikan seuraukset. Kuten avauksessakin käy ilmi, niin se repii yhteiskuntaa sisältä päin, mutta myös kääntää euromaat toinen toistensa vastaan. En pidä tätä toivottavana kehityksenä. Sanoma siis on, että talouskurisääntöjä pitää vähintäänkin höllätä. Niistä voisi minun puolestani kokonaan.
Seuraava ote tarkoittaa, että olosuhteet tulee huomioida paremmin. Eli jos euroalueella päädytään viiden prosentin nimelliseen talouskasvuun, niin sitten on syytä harkita menoleikkauksia. Varsin yksinkertaista asiaa, jonka ymmärtää kuka tahansa.
Se on totta, että IMF:n tarkoituksiin ei kuulu ns. lähiajan talouspolitiikka, koska siihen tarkoitukseen suhdannepolitiikka toimii paremmin.
Suomen etu on, että Euroopan talouskasvu lähtee kunnolla käyntiin. Inflatorinen rahapolitiikka olisi kaikista paras. Silloin talouskurisäännöillä ei olisi niin suurta merkitystä, koska nimellinen BKT-kasvu pitää automaagisesti huolen siitä, että vajeet ja velkatasot pysyvät uomissaan.
Suomi olisikin näyttämässä ennemminkin esimerkkiä, että tällainen typerä sääntö on syytä haudata. Se on varsin eri tavoin tulkittavissa kuin, että säännön hautaamista ehdottaisi joku sellainen maa, joka on jo joutunut rikkomaan sääntöä – tai anomaan siihen erikseen helpotuksia.
Olen toista mieltä TLTRO:n kohdalla. Sen näkee nyt otsallaankin, jos kääntää päätään edes hieman euromaiden 10-vuotisten lainojen jälkimarkkinoille, joissa kasvuodotukset pikemminkin vain vajoavat entisestään.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että tavallinen ihminen kokee oireet, muttei ymmärrä niitä, saattaa muuttua hyvin vakavaksi ongelmaksi, kun asioita aletaan oikoa.
Huono vertaus, mutta olkoon, on esim. Aspergerin tai ADHD-oireyhtymän selvittäminen potilaalle, joka sen jälkeen voi jopa helpottuneena nähdä itsensä uudella tavalla aikaisemmin ahdistavassa tai masentavassa ympäristössä.
Rantasen blogissa ( Suomen uhka on Suomi, TE #22/2014) viitataan euroliitynnän olevan nyt Niinistölle ”vaikea kysymys”. Rantanen jatkaa:
”Niinistö oli eurosta päättämässä … mutta ei nykyisenlaisesta eurosta, vaan ihan muusta. ”Se porukka ei olisi tällaista euroa tehnyt”, Niinistö sanoi ja nähtävästi viittasi euron tuomaan yhteisvastuuseen.” – Kahdeksan vuoden elvytys ei ole tuottanut hyviä tuloksia.
Tämä kertoo myös siitä, että menneistä tulisi voida vapautua, kun seuraukset osoittautuvat muuksi kuin alunperin kaavailtiin. Sitä nimitetään onkeensa ottamiseksi eli oppimiseksi. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kahdeksan vuoden elvytyts on sinällään hassua ajatella, että sitten voidaan sanoa toimivuus.
Ei se auta, että Suomi yksin elvyttää, siihen pitää saada koko Eurooppa mukaan.
Toiseksi tämä velkakupla oli ennennäkemättömän suuri. Oli aivan selvää, ettei esimerkiksi 2000 miljardin elvytystä (tarve lienee suurempikin) voida tehdäkään lyhyessä ajassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei olla hypätty välillä pariksi vuodeksi talouskurisopimusten ihmeelliseen maailmaan, ja siellä talous alkaa nyt osoittaa toimivuutensa. Ja on osoittanut sitä noin vuoden ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossahan olisi järkeä, joten ei tule tapahtumaan. Tästä pitävät kiinni ainakin Merkel pöydän päässä ja Kataisen/Urpilaisen seuraajat pöydän alta.
Muuten Suomessakin niin valtion kuin yksityisten omaisuuden alennusmyynti saattaisi lykkääntyä ja sellaisesta tulevaisuudesta on jo sovittu. Ei Suomi voi nauttia mitään erivapauksia tuulen suunnan mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tähän on olemassa aivan järkisyyt harkita toisenlaista lähestymistapaa euroalueen kriisin hoitamiseen, kuin mitä tähän mennessä on tehty.
Japanin kadotetut vuosikymmenet eivät tule kuitenkaan olemaan kovin herkullisia Euroopassa, joten suunta kannattaisi muuntaa nyt vielä kun edes jotain voidaan asioiden eteen tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Talouselämä rallattelee: ”Yrityksen näkökulmasta Suomi on sijoituskohteena yhtä suuri riski kuin vuonna 1991, juuri ennen kuin vahvan markan politiikka teki haaksirikon ja suuri lama puhkesi.”
Semmoista. Eipä tähän paljoa lisättävää olekaan.
Ilmoita asiaton viesti