Tätä Euroopassa tapahtuu

Uuden Suomen uutisotsikossa kysytään, jotta mitähän Euroopassa oikein tapahtuu. Ajattelin antaa teille vastauksen.

The Wall Street Journal uutisoi, että Saksa kauppasi keskiviikkona n. neljän miljardin euron erän 2-vuotista lainaa tasan 0,00 prosentin keskimääräisellä korolla. Vastaavaa tapahtui heinäkuussa 2012, jolloin pelot euroalueen repeämisestä olivat kuumimmillaan. Sijoittajat hakivat ns. turvasatamaa rahoilleen. Esimerkiksi italialaispankki pelkäsi, että sillä on kohta kasa liiroja, joiden arvo devalvoituu silmissä. Ostamalla Saksan 2-vuotista velkaa lievästi negatiivisella korolla varmistui siitä, että saisi Saksan käyttämässä valuutassa lähes koko pääoman takaisin kahden vuoden päästä. Se tuntui paremmalta diililtä.

Tuolloin myös euron ja Yhdysvaltain dollarin välinen kurssi oli melko alhaalla, ja kurssikerroin oli n. 1,2. Euro on nyt heikentynyt parin kuukauden ajan hiljalleen. Emme ole kuitenkaan vielä näissä lukemissa, eikä reunamaiden valtiolainakorot ole revähtäneet käsiin. Jälkimmäinen kielii siitä, että nyt ei pelätä niinkään euroalueen repeämistä.

Nyt odotellaan deflatorista lamaa. Deflaatiossa nimittäin nollalla prosentilla tekee tiliä. Kyproksen esimerkin mukaan suuria rahaeriä ei kannata makuuttaa pankkitilillä – ne ryöstetään sieltä ahneiden europäättäjien mielivallan edessä. Varoille ei haluta riskiä sijoittamalla niitä esimerkiksi osakemarkkinoille. Ne siis parkkeerataan Saksan lyhyen pään velkakirjoihin.

Lamaa odotetaan sikäli, että euroalueen talouskasvu pysähtyi toisella vuosineljänneksellä, vaikka viime syksynä puhuttiinkin, että kasvu senkuin kiihtyy.

Tämä ei ole mitenkään omituista. Kevään luvuissa ei vielä näy edes kauppasuhteiden viilentymistä Venäjän ja euroalueen välillä.

Tämä seisahdus johtuu kysynnän puutteesta. Ostovoimaa ei ole. Sitä ei oikein ole, koska euroalueella devalvointi tehdään sisäisesti palkkoja laskemalla. Monissa euromaissa yksityinen sektori on jo korviaan myöden veloissa. Esimerkiksi Portugalin kokonaisvelka-aste on yli 350 prosenttia, josta vain "n. 100 prosenttiyksikön siivu" on valtion velkaa.

Kuka nyt siis kuvittelee, että ylivelkainen yksityinen sektori lähtisi hakemaan lisää velkaa investointeihin, tai aloittamalla raivoisan kulutushysteriakauden palkkaleikkausten ja irtisanomisten jälkeen? Etenkin, kun päättäjiltä kuulee jatkuvasti, että "ollaan oikealla tiellä, mutta pitää tehdä vielä enemmän."

Inflaatio-odotukset ovat matkalla kohti deflaatiota. Ja deflaatio tekee näiden velkavuorien maksamisesta entistä mahdottomampaa. Siksi tästä seurauksena on lama.

Sitä täällä Euroopassa tapahtuu. Kiitos mielenkiinnostanne.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu