Mamun vinkkelistä

Varsin tuoreena maahanmuuttajana – siis tuttavallisemmin mamuna – olen saanut tuta kaikki ne itsestään selviltä tuntuneiden asioiden hankaluuden ihan jokapäiväisessä asioinnissa. Eipä silti, kahden kuukauden aikana olen oppinut tervehtimään ja hoitamaan jokapäiväisiä asioita paikallisella kielellä. Takellellen, mutta tullut ymmärretyksi. Lisäksi vähänkin toisenlaisten asioiden selvittelyssä minulla on ollut ilo kääntyä niiden paikallisten puoleen, jotka ovat osanneet tulkata joko englanniksi tai jopa saksaksi.

Minulla on ollut kuitenkin aito halu sopeutua ympäröivään vieraaseen kulttuuriin. Minulle on selvitetty, mitä ei katsota hyvällä, ja mitä pidetään arvossaan. Hankaluuksia ei ole juuri ollut. En tiedä johtuuko jouhevuus sitten siitä, että haluni omaksua paikallinen kieli ja tavat on tullut huomatuksi, ja että minua rohkaistaan sen vuoksi. Siksi tuntuu hyvältä saada sitä tukea ympäriltä, mitä osapuilleen kaiken taakseen jättänyt voi kokea ja siksi kaipaakin. Arvostan heidän tukeaan sanoinkuvaamattoman paljon.

Pyrin olemaan ystävällinen, ja myönnän heti, jos en jostain syystä ymmärrä jotain. En tee vilppiä, en huijaa muita. En varasta, tai pyri hyötymään muiden heikkouksista. Tarjoan apuani, mitättömänkin pientä.

Tehtäväni ei ole helppo. Kuuluisan Wikipedian mukaan Kreikka on EU:n ksenofobisin, eli muukalaispelkoisin, maa.

Sitten luen synnyinmaastani tällaista uutista, Iltalehti uutisoi:

"[Rikoskomisario Veli-Matti] Soikkeli sanoo, että asuntovarkauksia tehdään siihen tahtiin, että ”olemme helisemässä”.

– Tämä on räjähtämässä käsiin, kun rajat vuotavat. Rikollisporukoita tulee ja menee, mutta emme voi torjua heidän tuloaan maahan, vaikka tietäisimme analyysin perusteella, että he ovat tulossa tekemään rikoksia."

Suomeenkin tulee varmuudella useita maahanmuuttajia, jotka haluavat opiskella suomen kielen, niin hankalaa kuin se ulkomaalaiselle onkin. Maahanmuuttajia, jotka haluavat olla rakentamassa Suomea, omaksuen suomalaisen kulttuurin, ja jotka oppivat arvostamaan Suomen tapaa hoitaa asioita.

He kaikki kärsivät samasta leimasta, jotka nämä vilpillisin mielin liikkeellä olevat maahantulijat heille leimaavat.

Yksi asia tuossa rikoskomisario Soikkelin lausunnossa kuitenkin tulee selväksi: mitään ei ole tehtävissä nykyisen lainsäädännön puitteissa. Ei, vaikka taustoitus kertoo, että tulija on tullut pahat mielessään, ja hyvät saaliina.

Lainsäädäntö tarvitsee siten rukkausta. Se palvelisi paitsi rehellisiä suomalaisia, mutta myös niitä rehellisiä maahanmuuttajia.

Maahanmuuttajana minun parhain voimavara on luottamus. Sitä minulla ei ole varaa menettää. Enkä sen menettämistä aio edesauttaa millään muotoa.