Eurooppa sairastaa

Eurooppalaisittain vaalitulokset ovat menneet enemmän tai vähemmän pelonsekaisissa tunnelmissa. Saksan osavaltiovaaleissa Saksan antieuroisen AfD:n menestystarina kasvaa samalla, kun liittokansleri Angela Merkelin CDU-puolue on menettämässä liittolaistaan, FDP:tä (liberaalidemokraatit). Ruotsin vaaleissa ruotsidemokraatit pistivät korttinsa pöytään. Ranskassa kansallinen rintama (FN) hakkaisi – mielipidetiedusteluiden mukaan – presidentivaaleissa ekalla kierroksella kaikki, ja toisella istuvan presidentin Hollanden.

Toiselta puolen tulee kovempi paine: arvostetun talousaikakausilehti The Economistin sivuilta luen, että saksalaisten mielestä Euroopan keskuspankki on hylännyt saksalaiset. Tämä on iso uutinen.

Euroopan keisarinna Angela Merkel I:llä onkin syytä huolestua. Kotipihalla AfD niittää äänestäjiä heiltä pois, ja kokonaisuudessaan tyytymättömyys saksalaismieliseen talouspolitiikkaa rapisee.

En voi sanoa olevani millään lailla yllättynyt näistä käänteistä.Vielä vähemmän minun voisi todeta olevani harmistunut uusista tuulista. Nimittäin Eurooppa tarvitsee aika lailla täyskäännöksen, jos euroalue halutaan pitää kasassa.

Saksa on jo nyt poliittisesti haavoittuvainen. CDU joutui jo liittopäivävaaleissa tyytymään hallitukseen, jossa on sekä sosialistit, että porvarit. Saksan teollisuuspamput ovat jo kaataneet kylmää vettä hallitusohjelmalle. Jos nyt alkaa vielä kapina eurovastaisen AfD:n muodossa, ovat Saksan eväät hupenemassa vähiin.

Toiseksi suurin euromaa, Ranska, on jo raunioina. Presidentti nauttii mielipidekyselyjen mukaan vähemmän mairittelevaa 13 prosentin suosiota. 62 prosenttia ranskalaisista katsoo, että presidentin olisi aika kerätä pillit pussiin jo ennen vaalikauden päättymistä. Presidentti Hollande uhosi vaalikampanjansa aikana 2012 supistavansa valtion alijäämän kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2013. Hiljattain kerrottiin, että ehkä sitten vuonna 2017. Tai joskus.

Samoin presidentti uhosi, että hänen kädenjälki näkyy työttömyysluvuissa ensimmäisenä toimivuotenaan. Vaalilupauslisää tai ei, työttömyys on jatkanut Ranskassa kasvuaan Hollanden virkakauden ajan. Hän on siivonnut hallitustaan jo kahdesti, ja päällä on talousvaikeuksien lisäksi myös yksityiset ongelmat.

Muillakaan suurilla euromailla ei mene kaksisesti. Italian valtiolla on 2,1 biljoonaa euroa velkaa ja maa on deflaatiossa, mikä lisää velan reaalista hintaa. Espanjassa vienti on toki piristynyt, mutta se ei paljoa lohduta maassa, jossa on n. 25 prosentin työttömyys ja puskuroimattomat eläkekassat. Niistä zombie-raksafirmoista nyt puhumattakaan.

Me elämme suuressa illuusiokuplassa, jossa kansalaisilta pimitetään karu todellisuus. Televisioruutuun tuodaan mielummin sirkuskarhuja (tai kreikkalaisittain kerrotaan joka päivä löydöstä, joka voisi olla itsensä Aleksanteri suuren hauta). Näin vältetään taustalla vaanivien ikävien asioiden kohtaaminen.

Minusta on oikein, että kansalaiset tietävät, missä mennään ja mitä heidän odotetaan tekevän. En ole ollut hiljaa eurokriisistä. Nyt on ollut hieman taukoa, sillä olen asettumassa aloilleni enemmän uuteen asuntooni, uuteen ympäristöön ja uuteen kulttuuriin. Minusta on edelleen hienoa, että voin sanoa samaa kuin 3-4 vuottakin sitten: kokoomus, alentukaa tulonsiirtounioniin, tai lähdetään eurosta.

Tämä ”ei kumpikaan, kiitos” tuottaa vain ääriaineksia Eurooppaan. Haluatteko te siellä kokoomuksessa todellakin lisää kultaista aamunkoittoa, ruotsidemokraatteja, kansallista rintamaa ja jobbikkia? Nykymenolla nämä ovat keränneet mittavat äänipottinsa.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu