AA+
Hienoa toimintaa. Nyt on sitten tämä viimeinenkin hallituksen tavoite vesittynyt. Sutta ja sekundaa koko kolmen vuoden ajan.
Lohtuna toki on, että lainakorot ovat ymmärrettävän alhaalla. Lohdusta karsiutuu pois riemu, koska lainakorot osoittavat, ettei Euroopan talous ole kasvamassa ja deflatorinen lama on itse koko ajan vain lähempänä.
Nyt valmistaudutaan hallituksessa vaaleihin, eikä luottoluokituksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset voivat valmistautua saattohoitoon. Tämä tuskin jää tähän. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tullut yllätyksenä.
Ilmoita asiaton viesti
Aamuyöllä:
My guess is we could see Finland’s rating downgraded today, and a switch to a negative outlook for France and/or Italy would not be far-fetched.
https://www.tradingfloor.com/posts/3-numbers-europ…
Ilmoita asiaton viesti
Aikas hyvin Juhani:) Appreciate.
Ilmoita asiaton viesti
Nää hommat pitää vaan tietää. Turha täällä on muuten notkua. Tosin monilta sekin tuntuu onnistuvan.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani, postaan piakkoin aiheesta, miksi Suomen pitäisi mennä yhteiseen valuuttaan Ruotsin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Senkun, ei siitä uudelleenpostaaminen tee edelleenkään hyvää ideaa, mutta toki luen.
Ilmoita asiaton viesti
Laitapa parempi idea olettamalla, että meillä on oma markka, pankinjohtajana on Erkki Liikanen, VATT:ssa on Juhana Vartiainen… Sixten Korkman, Vesa Vihriälä jne. Ei ole oiken uskottavaa…
Ilmoita asiaton viesti
Miksi hyvä idea olisi pakko sössiä huonoilla henkilövalinnoilla?
Ilmoita asiaton viesti
Se on tietenkin eri asia, jos aletaan laittamaan paikat avoimeen ja yleiseen hakuun ja paikoille valitaan sopivuuden sijaan päteviä ammattilaisia.
Ruotsin Riksbankenin johtaja Stefan Ingves on tällainen. Hän on syntynyt Turussa ja hänen johtamansa Ruotsin pankki esittää/myöntää talouden Nobelit.
Optimaalisen valuutta-alueen teorian kehittäjä Robert Mundellille myönsivät Nobelin vuonna 1999, kun Suomessa ei vielä edes tiedetty, mikä on optimaalinen valuutta-alue, ja mentiin perse edellä euroon.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä Henrin kanssa. Bernanke on vapaalla jalalla. Myös Riksbankenista vastalauseena deflatoriselle rahapolitiikalle eronnnut Svensson on saatavilla.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan asiaa tutkittuaan toteavat hekin, että Suomelle paras on yhteinen valuutta Ruotsin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi mulla on sentään A+ ja HIV-
Ilmoita asiaton viesti
Sattuipa hassusti, samat minulla.
Ilmoita asiaton viesti
Vitsit sikseen: ei ole kulunut kovin pitkää aikaa siitä kun Aleksanteri Stubb kehui ympäri Eurooppaa (suu vaahdossa ja silloisena ulkoministerinä) ”Suomen AAA-luokituksesta….
Mitäs suu nyt pannaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä aiheesta oli syytä ”vaahdota” siksi, että tiesi sen olevan niitä viimeisiä hetkiä tehdä niin?
Ilmoita asiaton viesti
Suu vaahdossa taitaa olla Sinun omaa tulkintaasi.
Ilmoita asiaton viesti
Yannis Koutsomitis: Finland’s downgrade by S&P a vivid example that debt sustainability not solely a fiscal issue but a growth issue too.
Joseph Cotterill: “Protracted stagnation… aging population… shrinking workforce” – S&P on why it’s cut one of the last eurozone AAA ratings, Finland.
Linkki Standard & Poor’s:n lehdistötiedotteeseen:
http://now.eloqua.com/es.asp?s=302554905&e=231012&…
Luokituspäätöksestä:
The downgrade reflects our view of the risk that the Finnish economy could experience protracted stagnation because of its aging population and shrinking workforce, weakening external demand, loss of global market share in the key information technology sector, structural retrenchment of the important forestry sector, and relatively rigid labor market.
Downside risks to the weak economic growth outlook exist if global demand softens further. We also consider that Finland remains vulnerable to Russia’s economic weakness and, more significantly, to any slowdown of economic activity in the eurozone. Exports to Russia account for one-tenth of total Finnish exports or about 4% of GDP. We estimate that a slowdown in exports to Russia could impede Finnish growth, causing a one-off reduction in GDP growth of 0.8%.
Ilmoita asiaton viesti
Sir Huopainen, kun olet Uuden Suomen keskusteluympäristön harvoja talouden ammattilaisia, ja muutenkin suosittu kirjoittaja, niin miten Suomi voisi parantaa taloudellisia näkymiään? Markka takaisinko? Entäs jos eurosta eroaminen ei olekaan kannattavaa, tai on vaikka pikemminkin poliittisesti mahdotonta, niin miten siinä tapauksessa? Onko kaikki toivo menetty? Taikka onko jotain sen suuntaista, että eurossa ollessa kaikki merkittävät ratkaisut ovat EKP:n ja EU:n käsissä?
Tavallisena pulliaisena minua ainakin henkilökohtaisesti kiinnostaisi tietää näkemyksistäsi, ja uskaltaisin arvata että varmasti kiinnostaisi monia muitakin. Mutta en kyllä tarkoita painostaakkaan mitenkään jos aiheesta kirjoittaminen sellaisesta näkökulmasta on hankalaa vaikka ammattieettisistä syistä, tai jostain muusta saman tyyppisestä seikasta johtuen. Toivottavasti tällainen uteleminen ei ollut tökeröä 🙂
Oma käsitykseni nykytilanteesta on varmaan virheellinen, mutta suurin piirtein tämmönen tilanne ilmeisesti on: Ensisijaisesti samasta valuutasta johtuen Euroopalla on ongelma, joka johtuu suhdanteiden erkanemisesta. Suhdanteiden korjaamisessa pääsääntöisesti työkaluna on ollut leikkaukset julkisella puolella. Mikä johtaa myös kysyntävaikeuksiin. Kysyntävaikeuksia mahdollisesti pahentaa myös vaihtelevien suhdanteiden aiheuttama työttömyysasteen kasvaminen eri puolilla Eurooppaa, erityisesti jos leikkauksia on alettu tekemään työllisyyden jo kasvettua. Kysyntävaikeudet puolestaan heikentävät sisämarkkinoiden toimintaa, mikä pahentaa ongelmaa. Jotenkin tällä tavalla ymmärrän nykyisen tilanteen.
Jotenkin tällä tavalla seuraisi deflatorinen lama, johon Myllyniemi viittaa itse kirjoituksessa. Vai onko deflatorisen laman odotteluun jokin toisenlainen perustelu? Jos tilanne on tämmönen, tai toisenlainen jos olen ymmärtänyt väärin, niin voiko ongelmat ratkaista yhden maan sisäpuolelta käsin?
Ilmoita asiaton viesti
Anders Ekholm Liberasta esitteli vaihtoehdot aika hyvin:
1) Pitkäaikanen ennätyskorkea työttömyys, jonka rinnalla 90-luvun alku on lastenleikkiä tai
2) eurosta lähteminen.
Suosittelen lukemaan – ei-tekninen (jopa fantsuttelijat ymmärtävät) ja lyhyt (ei ole tekosyitä olla lukematta).
http://www.libera.fi/en/analyysi/tyottomyysdevalva…
Nämä kaksi vaihtoehtoa mm. Björn Wahlroos totesi, Kimmo Sasin kertoessa vieressä omituisia käsityksiään euron siunauksellisuudesta.
Vaikka Nordean ex-pääekonomisti Roger Wessman naljailee Wahlroosin kärjistyksistä, myös hän toteaa, että ”Palkkojen sopeuttaminen on toki paljon hitaampi prosessi kuin kilpailukyvyn palauttaminen valuutan arvoa heikentämällä. Siksi yhteisen valuutan suuri kustannus on pitkäaikainen korkea työttömyys, kun taloudet tahmeasti sopeutuvat muutoksiin.”
http://rogerwessman.com/2014/05/08/euro-ja-palkkoj…
Ilmoita asiaton viesti
Valuuttapuolen valintoihin en niinkään ota kantaa enkä jaksaisi niitä Kreikalle myönnettyjä tukipakettejakaan muistella (sisäpoliittista teatteriahan se Suomen osalta pitkälti oli), mutta ihmettelen hiukan aina, kun Kataisen hallituksen toimet nähdään niin negatiivisessa valössa. Mikäli ymmärsin sävyn Henrin(kin) kirjoituksessa oikein.
En voi olla korostamatta sitä, että kyseessä taisi kuitenkin olla ensimmäinen hallitus koskaan, joka ehdotti jättimäisen julkisen sektorimme karsimista ja onnistuikin joiltain osin. Siihen saakka kaikki olivat olennaisesti vain kasvattaneet kakkua.
Katainen joutui lisäksi Suomen historian II maailmansodan jälkeisen ajan tähän saakka vaikeimpaan hallitusvastuuseen. Vaikea oli voittaa yhtään mitään, kun edeltävien hallitusten toiminta useiden vuosikymmenten ajalta oli pedannut valmiiksi nykyisen tilanteemme ja meitä viimeisenä pinnalla pidellyt IT-sektorikin kiihdytti alamäessään.
Mikä tahansa hallituskombo olisi nähdäkseni joutunut – Suomen talouden kurssi kääntääkseen – suorittamaan kevyet toimenpiteet esim. vaikkapa kolmanneksen palkkakululeikkauksen valtion- ja kunnallishallinnosta, nykyisen ansiosidonnaisjärjestelmän romuttamisen ja paikallisen työehtosopimismallin sisäänajamisen muodossa.
Haluaisin ehdottomasti olla kärpäsenä katossa seuraavien vaalien jälkeisen hallitustunnustelijan kysyessä edellisiin kolmeen idikseen liittyen ”Who’s in?”
Ilmoita asiaton viesti
Jos et ota ”valuuttapuolen valintoihin” kantaa, niin jäljelle tosiaan jäävät vain yleiset palkkaleikkaukset tai massatyöttömyys.
Siitä sitten vain tuumasta toimeen, ja saksimaan palkkoja. On sekin mielenkiintoista katsella ”kärpäsenä katossa”, että miten rahamäärän (rahan kierron) laskevalla trendillä hoidetaan yhä suuremmaksi kasvavaa velkataakkaa.
Esimerkiksi kotitalouksilla on velkaa nyt enemmän kuin milloinkaan. Miltä kuullostaa -30 prosenttia kaikkiin palkkoihin, jolloin ostovoima tietysti hyytyy, ja sitä kautta valtion verokertymä pienenee, joten veroja jouduttaisiin nostamaan oikein kunnolla?
Tähän voisit ottaa kantaa? Kerro näkemyksesi, miten tämä temppu hoidetaan?
Ilmoita asiaton viesti
En tosiaan ota valuuttapuolen juttuihin enempää kantaa, kun ne asiat ovat olleet pidempään (l. ikuisuusprojektina) agendallani perehtyä tarkemmin. Sitten aikanaan, kun ehdin, joten kirjoitan tässä nyt tämänhetkisen tietämykseni pohjalta keskittyen siis lainsäädännöllisiin ongelmiimme ja riipimään julkista sektoriamme pienemmäksi.
Nyt en näe tässä kirjoitustilassa aiempaa viestiäni ja muotoilujani, mutta tarkasti ottaenhan en puhunut varsinaisista palkkaleikkauksista ollenkaan. Puhuin palkkakululeikkauksista, joilla tarkoitin olennaisesti sitä, että karkeasti ottaen tulisi vähintään kolmannes julkisen sektorin palkansaajista laittaa kilometritehtaalle. Samassa yhteydessä tulisi tosin toteuttaa muitakin juttuja kuten nykyisen anssijärjestelmän romutus ja paikallisen työsopimisjärjestelmän ottamista käytännöksi. Nämä muistaakseni mainitsin.
Yhtä kaikki, poskettoman vaikeita nuokin olisivat toteuttaa aivan kuten tuntuva yleisen palkkatason alennuskin. Tämä olikin pointtinani eli se, että koska mainitut toimenpiteet olisivat hyvin vaikeita toteuttaa, on Katainen saanut mielestäni kohtuuttoman paljon sontaa niskaansa, sillä samanmoinen tehtävä olisi itse kullekin ollut melkeinpä mission impossible.
Tuon valuuttapuolen maailman täytyy tosiaan olla jotain hyvin erikoista sisältävä, kun oikeilla valinnoilla sen suhteen olisi mahdollista välttää edellä mainitut ”kurjennukset” nykyisellään mädällä rakenteellisella puolellamme.
Mysteeri itselleni on myös se, miten euroalueella esimerkiksi Itävalta ja Latvia porskuttavat talouksiensa osalta kovaa vauhtia eteenpäin siinä missä euromaa Suomen talous yskähtelee pahanpäiväisesti. Miksi eurovaluutan kurjat ominaisuudet eivät estä kahta ensin mainittua olemaan vahvoja talouksiltaan, mutta Suomea estävät?
Sinänsä itse ostaisin tuon esityksen -30% muutoksesta yleiseen palkkatasoon. Verokertymä toki pienenee, mutta jos samalla toteutettais 30 % leikkaus valtio- ja kunnallishallinnon työntekijäpoolissa ja kun samalla myös niiden jäljelle jäävien julkisen puolen työntekijöiden palkat tulisivat keskimäärin tuolla 30 % alaspäin, niin pelkästään jo edellisten vuoksi tarve verokertymälle ei säilyisi yhtä korkeana kuin ennen muutoksia.
Lisäksi anssijärjestelmän muutos, todennäköinen uusien työpaikkojen syntyminen (vaikkakin viiveellä); voisiko näistä löytyä löytyä ainakin osaratkaisua esittämääsi probleemaan?
Vaikeita, mahdollisesti vain spekulatiivisia ajatuksia edelliset kaikki tyynni. Kuitenkin Latvian esimerkki kertoo, että juuri tuo 30% palkka-ale kyettiin siellä toteuttamaan, ja hankkiutumaan samalla vielä euroon. Mikä on mielestäsi syynä sille, että Suomessa kannattaa tavoitella pitkälti vain valuuttapuolen ratkaisuja ja jättää leikkaukset tekemättä? Onko kyse ainoastaan pelosta sen suhteen, että kansa lähtee barrikadeille?
Nyt on väsynyt eikä jaksa tarkastella tekstiä, joten kirjoitusvirheitä saattaa löytyä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kolmannes julkisella sektorilla työskentelevä saisi lähtöpassit, niin tämä on kansantaloudellisesti osapuilleen sama asia kuin 30 prosentin palkkaleikkaus = ostovoima supistuu entisestään, mikäli työttömyysturvaa ei sitten parannettaisi, mikä tosin vesittäisi ”kertyneet säästöt”.
Kotitalouksilla on enemmän velkaa kuin koskaan aiemmin. Osaisitko kertoa, miten tällaisissa kotitalouksissa, joissa olisi ex-julkisen sektorin työntekijöitä pystyisi hoitamaan näitä ennätysvelkojaan? Minusta tämä toisi mukanaan vain kotikutoisen pankkikriisin, joiden luottotappioita jouduttaisiin julkisin varoin sitten hoitamaan – vai antaisimmeko pankkiemme kaatua tyyliin Lehman Brothers? Oliko sen seuraukset mielestäsi toivottavia, vai ehkä vältettävä mahdollisuuksien mukaan?
Maanosamme on ns. kysyntälamassa, jossa ostovoimaa on kuihdutettu sangen tarkoitushakuisesti, onhan muutamassa maassa mm. laskettu minimipalkkoja odotetuin seurauksin, eli palkkataso on laskenut. Kun tulot putoavat, myös kysyntä hyytyy. Ja kun kysyntä hyytyy, ei yksityiselläkään puolella (eritoten palvelualoilla) ole kannattavuutta, ja kilometritehtaalle joutuu siten osa näillä aloilla toimivista ihmisistä.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF tutki asiaa ja totesi ns. fiskaalikertoimen olevan monissa euromaissa yli yhden. Kerroin tarkoittaa sitä, että montako euroa bkt putoaa, jos taloudessa halutaan säästää yksi euro. Yli yhden kertoimilla siis taloudellinen vahinko onkin suurempi kuin toteutetut säästöt. Ollaan tilanteessa, jossa koira jahtaa häntäänsä.
Euroopan komissio toki ”päätti”, että tämä fiskaalikerroin on 0,5. Tämän eriävän tulkinnan mukaan siis säästämisestä aiheutui tosiallisia säästöjä, ja siksi niitä alettiinkin ajaa (”pakkosyötöllä”) sanelupolitiikan malliin. On osoittautumassa, että IMF:llä on ollut tarkempi havainto tästä kertoimesta. Se saattaa johtua ihan puhtaasta sattumasta, mutta pitkäaikaisemmalla kokemuksella saattaa olla silläkin jotain tekemistä asian kanssa.
Latvian ”sisäisen devalvaation onnistumista” voidaan peilata paljolti yhteiskuntarakenteen kautta. Maa on enemmän tai vähemmän neuvostoaikaista, ja siellä on totuttu enempi kurjuuteen ja ”kovaan hallintoon”.
Suomen – kuten muidenkin euromaiden – ongelmana on se, ettei niiden käyttämä yhteisvaluutta ”peilaa” kelluvana juuri sen yksittäisen maan ongelmia. Ajatellaan nyt vaikka Venäjäpakotteita, jotka osuvat suuremmalta osin Suomeen kuin vaikkapa Itävaltaan. Suomen taloustilanne kokee tämän shokin siis eri tavoin, mutta sehän ei heijastukaan valuuttajouston kautta. Yleensä kun menee surkeasti, niin valuutta heikkenee – se auttaa kotimaista tuotantoa koska tuontituotteet kallistuvat. Lisäksi se auttaa vientiteollisuutta. Se onkin kuin automaattinen kilpailukyvyn palautusmekanismi. Nyt se puuttuu, ja siksi Suomessakin hoetaan ”kilpailukyvystä” näinkin paljon.
Nyt, kun em. valuuttajousto puuttuu niin talousshokkeja pitäisi sitten vastaanottaa niin, että joustot tulevat työmarkkinoilta. Pitäisi olla valmius myös palkkaleikkauksiin. Se vain on siitä huono mekanismi, ettei se todellakaan huomioi jo kertyneen velan samanoloisilla ”leikkauksilla”, jotta elämä ei menisi kohtuuttoman hankalaksi. Tästä syystä työmarkkinoilla ei usein olekaan länsimaissa joustohalua tai -kykyä.
Tällöin viimeiseksi joustokeinoksi jää työllisyyden jousto, eli työntekijöitä joudutaan irtisanomaan. Tämä on vielä edellisiäkin huonompi tilanne, sillä sehän kohtelee ihmisiä täysin eriarvoisesti.
Tämän vuoksi katson, että ”valuuttapuolen maailmasta” tulisi hakea aktiivisemmin ratkaisuja, mutta se vaatii nimenomaisesti sen, että yhdellä valuutta-alueella on sisäiset tulonsiirrot. Tämä voidaan hoitaa vain kahdella eri tavalla:
1) Joko euroalue hajotetaan, ja palataan kansallisiin valuuttoihin. Esimerkiksi Suomen valuutta-alueellahan toteutetaan tulonsiirtoja, valtionosuuksia rikkaimmilta alueilta köyhemmille.
2) Euroalueesta muodostetaan liittovaltio, jolloin tulonsiirrot ohjautuisivat niin ikään rikkailta (pohjoisilta) alueilta köyhemmille (eteläisille) ”euromaille” – ja olisimme todellakin yksi yhteinen valtio.
Jostain oudosta syystä juuri kumpikaan todellinen ratkaisuvaihtoehto ei ole saavuttanut suomalaisten keskuudessa sen suurempaa ihastusta, joten odotankin työttömyyden ja eriarvoistavan kurjuuden lisääntyvän Suomessa.
Suomi taikka sen kansalaiset eivät toki voi yksin päättää liittovaltiosta, jos muualla tätä ei haluta. Siksi ainoa asia, jonka Suomi voi yksinään päättää on eurosta irtautuminen. Se hetki kyllä tulee vastaan, jos liittovaltiota ei olla perustamassa.
Kysymys, joka siten minulle tulee mieleen on, että miksi pitäisi ensin hankkia lisää kurjuutta sitä odotellessa, kun huonon pelin voisi puhaltaa poikki vielä osapuilleen hyvän sään aikana? Mennäänkö tälläkin kertaa samaan pisteeseen kuin vuonna 1992, että irtaudutaan eurooppalaisesta valuuttakokeilusta vasta sitten, kun konkurssiuhka on väistämätön ja akuutti?
—
Kiitos hyvästä kommentistasi. Mielestäni se oli niin hyvä ja analyyttinen, että se suorastaan ansaitsi pitkähkön vastauksen pohdintoineen. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoittaa ”tarkoitushakuisesti”? Miksi se on päämäärä?
Ilmoita asiaton viesti
Otan esille vaikka yhden esimerkin, jossa troikan (so. Euroopan komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan keskuspankki) vaatimuksien mukaan Kreikan hallinnon pitää irtisanoa vielä tämän vuoden aikana n. 6 tuhatta julkisen sektorin työntekijää.
Olen kyllä omakohtaisesti saanut tuta, miten ”tehokasta” kreikkalainen julkinen sektori voikaan olla, ja usko pois: suomalaiset julkisen sektorin työläiset ovat keskimääräisesti monin verroin uutterampia.
Se ei silti poista tosiasiaa, että ostovoiman kutistaminenhan on päämäärä. Ei välttämättä sitä haluta toitottaa – ainakaan Euroopan komission taholta – mutta säästöhakuisuus samalla aiheuttaa ostovoiman katoamisen.
Euroopan komission aiempi talouskomissaari Olli Rehn lähetti salaisen paimenkirjeen maiden hallituksille ym. instituutioille, että IMF:n fiskaalikertoimesta ei tulisi pitää meteliä, koska se ei ole ”avuliasta” (not helpful).
En sentään tohdi uskoa, että itse talouskomissaari olisi ”vahingossa” tai esim. unenpöpperössä mennyt tuota latomaan, vaan että kyse on tarkoituksellisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos samaten vastauksestasi. Tallennan tuon kuten olen aikaisemmin joitain muitakin kirjoituksiasi tallentanut tarkoittamaani, Myöhempien Aikojen Pyh(äpäiv)inä tapahtuvaa tarkempaa perehtymistäni varten. Kaltaiseksesi talousneroksi minusta ei liene, mutta jonkinlaisena itseisarvonahan voidaan nähdä se, että tavallisetkin yksilöt edes yrittäisivät lisätä ymmärrystään asioista – niin monimutkaisia ja -tahoisia kuin ne useimmiten ovatkin.
Heitän tässä kuitenkin nopsaan pureksimiani vastauksia kysymyksiisi.
”Osaisitko kertoa, miten tällaisissa kotitalouksissa, joissa olisi ex-julkisen sektorin työntekijöitä pystyisi hoitamaan näitä ennätysvelkojaan?”
Olettaen, että
* edellisissä viesteissä ehdottamani rakenneuudistukset toteutettaisiin ja
* saavutettaisiin laaja yhteisymmärrys siitä, että potkitut ja velkaiset julkisen sektorin ex-työntekijät ovat velkaisia suurimmalta osin seurauksena valtiotasolla tehdyistä virheliikuista,
voitaisiin mielestäni harkita heidän (ja mahdollisesti muidenkin joiden voidaan todeta samalla tavoin kärsineen haittaa) velkojensa kompensoimista vaikkapa lisälainrahalla ja/tai vähentämällä hyödyttömiä ”elvytys”toimenpiteitä kuten jättimäisten huitsinnevadaan johtavien moottoriteiden rakennuttamisia Suomessa ja käyttämällä niistä säästyneitä varoja laina-anteeksiantoihin.
Mielestäni kannattaisi tarkistaa, voisiko sellainenkin kallis armahdus olla kannattavaa toteuttaa ihan vain rakenteiden tervehdyttämisen nimissä, joka taasen olisi omiaan tuomaan taloudellista vireyttä ja työpaikkoja takaisin maahamme.
”antaisimmeko pankkiemme kaatua tyyliin Lehman Brothers?”
Finanssi- ja valuuttapuolen koukeroita kovinkaan hyvin tuntemattomana minun on huono ottaa kantaa tähän.
Kuitenkin yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että mikäli esimerkiksi pankkimme ja pankkitoiminta rakentuvat epäterveiden ja vääristyneiden elementtien varaan, voi hyvinkin olla parempi antaa niittokoneen suorittaa työnsä niiden keskuudessa ja aloittaa (toivon mukaan asioista viisastuneena) terveeltä pohjalta uudestaan. Jopa siinäkin tapauksessa, että pankkien kaatuminen aiheuttaisi lyhyellä tähtäimellä suuria vahinkoja yhteiskuntaan.
Yllä oleva tosin pätee mihin tahansa muihinkin luomiimme järjestelmiin ja käytäntöihin, ja näin analogiaa hakien onpa kyseistä kurssia havaittavissa luonnossakin, osana luonnon omaa puhdistautumista erinäisistä epäterveyksistä ja vinoutumista.
”Oliko sen seuraukset mielestäsi toivottavia, vai ehkä vältettävä mahdollisuuksien mukaan?”
Liittyy yllä olevaan, mutta jälleen yleisesti ottaen katson, että jossain kohdin voidaan useankin kielteisen yhteiskunnallisen kehityksen osalta hyvinkin saavuttaa piste tai tilanne, jossa on parempi kehityksen pysäyttämiseksi ottaa lyhyellä tähtäimellä tuntuvat seuraukset niskaan. Se, kuinka hallitusti romahduttaminen kyettäisiin toteuttamaan riippuu taasen yhteiskunnallisista olosuhteista, valtiojohtoon kertyneestä ymmärryksen määrästä ja johtamistaidoista sekä vastaavankaltaisista seikoista.
”miksi pitäisi ensin hankkia lisää kurjuutta sitä odotellessa, kun huonon pelin voisi puhaltaa poikki vielä osapuilleen hyvän sään aikana?”
Oikeastaan samaa retorista kysymystä voi käyttää myös perustelemaan rakenteellisten uudistusten toteuttamisen tarpeellisuus. Sää tosin tässä vaiheessa ei mielestäni edes ole enää hyvä.
*****
Ymmärrän, että kaksi esittämääsi päävaihtoehtoa tulonsiirtomalleille ovat juuri ne, jotka meillä valittavissa on. Tässä vaiheessa lienee hyvä myös todeta, etten edes ole mikään eurojärjestelmän purkamisen ja eurosta eroamisen vastustaja; en vain nykyisen tietämystasoni perusteella osaa nähdä käytössä olevaa valuuttaa suurimpana ongelmanamme, ja nähdäkseni meillä on Euroopassa useimpien maiden osalta kyseessä ennen kaikkea rakenteellinen lama.
Jos kokonaisuutena tarkastellen – ottaen huomioon yhtäaikaisesti Euroopan alueen ulkopoliittiset tekijät, sisäisen vakaus niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä, mahdollisuus taloudelliseen tervehtymiseen Euroopan alueella jne. – voitaisiin todeta eurojärjestelmän purkamisen ja siirtymisen kansallisiin valuuttoihin olevan järkevää, en sitä vastustaisi.
Valinnallamme valuuttajärjestelmän suhteen toki siis on merkitystä. Sen mekanismit vain ovat minulle toistaiseksi vielä liian hatarissa määrin ymmärrykseeni piirtyneet. Olisi oikeastaan todella kummallista, mikäli sillä ei olisi merkitystä. Jotenkin hatarasti intuitioillen voin kuvitella, että etenkin järjestelmässämme, jossa pankit toimivat vähimmäisvarantoperiaatteella, voiko sanoa ”osittaisreservipankkeina”.
Kuitenkin valuuttavalinnan ja yhteiskunnallisten rakenteiden välisen suhteen uskon kutakuinkin olevan seuraavankaltainen: Olipa valuutta mikä tahansa, tulee mädät hirret ensin vaihtaa seinästä pois ennenkuin sitä aletaan euro-, markka- tai vaikkapa amero-kuvallisella tapetilla päällystämään. Näinkin proosalliseen toteamaan on jo syytä ymmärtää lopettaa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Financial Timesissa oli eilen kaksi todella mielenkiintoista artikkelia. Ensimmäisen kynäili Lorenzo Bini-Smaghi ja toisen Reza Moghadam. Ensin mainittu on EKP:n jantteri, ja jälkimmäinen toimi kriisivuosienkin aikana IMF:n Eurooppa-osaston johtajana.
Bini-Smaghi kertaa kirjoituksessaan ”rakenneuudistusten” tarpeellisuudesta. Hän ilmaisee, että kasvu- ja vakaussopimus oli alunperin täysin kaavamainen, joka tuijotti vain vajeita. Sittemmin siihen laskettiin mukaan ns. suhdannevajaukset.
Bini-Smaghi toteaakin, että suhdanteista siivottu rakenteellinen alijäämä on verraten paremmalla tolalla kuin mitä pelkät vajeluvut kertovatkaan.
Hän muistuttaa, että inflaatiovaikutusta tässä ei ole vielä mukana. Aikanaan Espanjan ja Irlannin vajeet näyttivät pysyvän kurissa, koska korkeahko inflaatio peitti todelliset vajeet alleen. Vastaavasti nyt alhaisen inflaation (osittain jopa deflaation) aikana vajeet taas näyttävät suuremmilta kuin mitä ne itse asiassa ovatkaan.
http://blogs.ft.com/the-a-list/2014/10/10/the-euro…
Moghadam taas käy lävitse uudistusohjelmalistaa. Hänestä euroalueella on tehty aina ”yhtä uudistusta kerrallaan”. Tämä on hänen mukaansa valitettava virhe.
Esimerkkeinä hän mainitsee, että valtiontaloudellinen elvytys nostaa valtioiden velkaantumisen huolenaiheeksi (katso vaikka useamman kokoomuslaisen kirjoittelua tästä aiheesta), rakenneuudistukset taas tuovat sosiaalista levottomuutta ja rahapoliittinen löysyys voi pumpata vain uusia finanssikuplia tavoittamatta nk. reaalitaloutta.
Moghadamin mielestä tarvitaankin nyt riuskat otteet ja hoitaa kaikki kolme asiaa rinta rinnan.
http://www.ft.com/intl/cms/s/0/b08047ae-4fa3-11e4-…
Olen itsekin esimerkiksi ehdottanut, että valtiontalouden alijäämästä voidaan tehdä suurten puolueiden kesken julkinen yhteisymmärryssopimus, jossa jokainen sitoutuu lyhentämään vaikka valtion velkaa kaikelta siltä osin, jossa talouskasvu ylittää kaksi prosenttiyksikköä. Tällainen ”yli tarpeiden” osuva talouskasvu siis korvamerkittäisiin lainojen lyhennyksiin.
Mielestäni suurin ongelma onkin se, että kaikki aloittavat säästää yhtä aikaa: kotitaloudet lakkaavat kuluttamasta ja keskittyvätkin pelkästään lainojen lyhennyksiin, yritykset lakkaavat investoimasta ja pyrkivät parantamaan vain pääomapuskureitaan ja valtiot peljästyvät velkaisuusastetta ja aloittavat ”säästötoimet” tässä samassa ympäristössä.
Kansantaloudellisesti tämä on katastrofi, sillä yhden tahon kulutus on toisen tulo (pätee luonnollisten henkilöiden tasolta alkaen), ja tällöin kaikkien säästäessä yhtä aikaa kulutus lakkaa. Tässä mielessä olemmekin kysyntälamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tästä ja linkeistä. Pitänee ottaa luettavaks vaikkapa huomisen laivamatkalle Turusta Tukholmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Katainen voitti. Me muut vaan hävisimme. Seuraavalla hallituksella on niin kusiset paikat, kun joutuu päitä katkomaan, että melkein tekisi mieli lakata nukkumasta ja äänestää Kokoomusta.
Ilmoita asiaton viesti
Antti …. tarkoitat kai … kokomustaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kysyn vaan, merkitseekö tämä nyt sitä, että joku alkaa rikastua Suomen kustannuksella ?
Ilmoita asiaton viesti
Voi hyvänen aika mies. Tynnyrissäkö olet elänyt?
Ilmoita asiaton viesti
Osaisitko hieman tarkentaa kysymystäsi? Kuten lyhyeen avaukseen laitoin, niin useimmiten luokituslaskut näkyvät sitten kyseisen kohteen velkapaperien hylkyreaktioina, mutta tuskin tällä erää. Suomi on mukana tässä hirmuisessa kokeilussa, jossa pusketaan jäätävästi kohti deflaatiota.
Tutki vaikka tätä käppyrää niin, että laitat aloitusajankohdaksi vuoden 2012:
http://www.tradingeconomics.com/euro-area/inflatio…
Siinä on nyt sitten mukana tuo hetki, jolloin Draghi lupasi ”tehdä kaikkensa”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos paljon !
Kun lukemisen jälkeen vedin tynnyrini tapin irti ja katselin reiästä, en suinkaan nähnyt tulevaisuudessa ulkomaisten velkojien pitkiä jonoja enkä liioin suomalaisten leipäjonoja vaan ahkerasti uurastavan Suomen kansan, joka manasi vastikään tuolloin ottamiensa lainojen korkeita korkoja.
Kansa vaikutti tyytyväisemmältä, vaikka raha oli kalliimpaa.
Ilmoita asiaton viesti
(Velka)rahan hinnalla vain kontrolloidaan velkojen pääomamääriä. Kallis hinta tietää pienempiä velkoja.
Se ei sinällään ole mikään tae saada ”tyytyväisempiä” kansalaisia, että korot ovat alhaalla, koska kilpanokittelu pitää huolen sitten siitä, että lainamäärät vain kasvavat.
Eikä suurikaan lainakorko ole katastrofi, jos näkymät ovat ruusuiset. Kasvavilla tuloilla (jos näin pystyy asennoitumaan) tulee velkavuoren sulattelusta selvästi helpompaa kuin tilanne, jossa tulot putoaisivat.
Tätä jälkimmäistä linjaahan on yritetty runnoa euroalueella lävitse, eikä se ole oikein johtanut haluttuun päämäärään.
Ilmoita asiaton viesti
Se on pirun huono asia, että taloudella menee huonosti, mutta se on pirun hyvä asia, että jatkuva sinisilmäinen fantsuilu alkaa pikkuhiljaa loppua. Eihän tässä voi kuin toivoa sitä, että joku poliittinen taho ihan oikeasti ottaisi nyt sen talouspolitiikan agendalleen. Minä kannatan sellaista linjaa, että leikkurit käteen ja pusikot suoraksi.
Ilmoita asiaton viesti
Atte … tai sitten teemme kuten olen jo vuosia tästä paahtanut, eli teemme 3E-tempun, eli ”Exit EU Euro” … suomeksi: ”Lähdetään ulos EU:sta ja eurosta ja vähän äkkiä”.
Kädet pystyyn siellä ketkä kannattaa!!!
Ilmoita asiaton viesti
En kannata euroeroa, koska minulle tärkeintä on mahdollisimman halvat kestokulutushyödykkeeet, joita ei Suomessa oikeastaan valmisteta. Sen lisäksi syön ennemmin vaikkapa sushia, thaimaalaistyyppistä kanacurrya tai intialaista linssipataa kuin hernekeittoa. Varsinkin näin perjantaisin odotan myös kieli pitkällä, josko EU-tasolla kumottaisiin myös Suomen tullin tulkinta kotiin tilatuiden alkoholijuomien verotuskäytännöistä, mikä mahdollistaisi nykyistä puolet halvemman kännäämisen. Minun puolestani saa ennemmin leikata koulutuksesta, terveydenhuollosta, vanhustenhoidosta, tietystä infrasta ja eläkkeistä, koska en mitään näistä tarvitse.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ulkomainen ruoka on herkullisempaa, niin voihan aina muuttaa siihen maahan, jonka ruoka(ilu)kulttuurista pitää? Näin ei ole tuontihintojen nousun vaarassa? Samaten useimmissa muissa maissa on löysempi alkoholipolitiikka kuin Suomessa.
Ja mitä niihin tuontitarvikkeiden hintoihin tulee, niin kallistuvathan ne, kun euron ulkoista arvoa koitetaan saada ”oikeammalle tasolleen” eli alas.
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteessa voisin muuttaa, ja monesti on kysyttykin. Minuun kuitenkin vetoaa tämä ugrilainen suorapuheisuus siinä määrin, että haluaisin ennemmin olla mukana muokkaamassa synnyinmaatani itselleni mieluisemmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm… olisikohan tällä luottoluokituksen laskulla mitään tekemistä sen kanssa että Kataisesta valittiin EU:n komissaari? Koko euroopan luottoluokitus laskee samaa rataa kun Jykä jakaa katteetonta rahaa, nytkin vaatimattomat 300 miljardia. Sellaisia miljardeja joita ei oikeasti ole missään.
S&P siis ilmaisee luottonsa siihen miten Suomi on asiansa hoitanut: huonosti. Ja vielä huonommin kun sieltä putkahtaa tuollainen rahanjakokomissaari.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ongelmana on työpaikkojen ja tuottavan työn puute – kilpailukyky.
Tämän perustavaa laatua olevan ongelman eteen Kataisen / Stubbin hallitus ei ole tehnyt sitten ei yhtään mitään, vaan kasvua on jääty odottelemaan nousevaksi ihmeen kaupalla vaikka naapurin kaivosta tai ladon nurkan takaa tulevaksi omat tumppuut suorina.
Katainen / Stubb hallitus on Suomen historian huonoin – jopa huonompi kuin Holkerin KOK-SDP hallitus v. 1987-1991.
Muka vastuunkantoa, hyvinvointiyhteiskuntaa paremminvoinnista puhumattakaan.
Lehman Bros. kuprun jälkeen v. 2008 allonpohjasta kaikki muut EU-maat pystyivät kasvattamaan vientiä ja tuotantoaan jo v. 2009, mutta Suomi jäi EU:n ainoana maana polkemaan velkaelvytyksin paikalleen ja jopa niin, että v. 2007 jälkeen julkisisa menoja on kasvatettu Suomessa enemmän kuin missään muussa EU:n jäsenmaassa – velkarahalla.
Ilmoita asiaton viesti
Tuntuu jotenkin omituiselta katsella tätä kilpailukykykeskustelua (en tarkoita nyt juuri sinua).
Suomen koulutustaso on huippuluokkaa. Ei, ei Suomessa ole niitä ”viimeisen päälle” yliopistoja, mutta peruskoulutus eli ns. taviksen koulutustaso on yksi parhaista. Osaaminen, taidot ovat hyvällä mallilla.
Kilpailukykyyn vaikuttaa myös esimerkiksi lainsäädäntö. Ei yrittäjä halua tilannetta, jossa maan hallinto vaihtaa mieltään kuin sukkia esim. yritysveron tai maanomistusoikeuksien suhteen. Tämäkin asia on Suomessa aika hyvällä mallilla.
Korruption määrä vaikuttaa sekin. Pitääkö aina ”voidella” päästäkseen byrokratian kukkaniittyjen ohi? Ei, kyllä Suomessa useimmiten rakennusluvat yms. saa melko nopeasti. (Italiassa oli tilanne, jossa tällaista lupaa piti odottaa yli 40 vuotta…) Oikeuslaitos ei jumita riita-asioita vuosikaupalla jne.
Suomen kilpailukykyä on pidetty Euroopan parhaimmistoon kuuluvana. Mutta heti, kun otamme mukaan tuotteiden hinnoittelun, eli euron ulkoisen arvon tai palkkakulurakenteet niin tilanne ei näytäkään yhtä hienolta enää.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän täytyy kolmannen asteen koulutuksen osalta kommentoida sen verran, että koulutuksemme sekö opetus suomalaisissa yliopistoissa on pikemminkin jo huonotasoista verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Siitä puhumattakaan, että meillä olisi ”viimeisen päälle” yliopistoja.
En tiedä, mikä auttaisi asiaan. Erikseen teknillisten yliopistojen osalta on yhteistyötä niiden ja teollisuuden välille vaikea väkistenkään synnyttää tässä vaiheessa, kun teollisuutta on jo niin suurelta osin Suomesta poistunut. Ensimmäisenä toimenpiteenä kohden parempia aikoja voisi kuitenkin olla yliopistojen rahoituksen muuttaminen osaltaan siltä pohjalta toimivaksi, mikä on työllistyneisyyden taso kouluista valmistuneiden keskuudessa.
Tuokin muutos tosin olisi todennäköisesti järkevää toteuttaa ainoastaan yhtäaikaisesti monen muun yhteiskunnallisen muutostoimenpiteen kanssa. Erikseen nimenomaan sellaisten muutostoimenpiteiden, jotka olisivat omiaan tuomaan niitä työpaikkoja takaisin Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Herkkänä sieluna tunsin jopa sääliä, kun 11.10.2014 aamulla TV:ssä haastateltiin Lauri Ihalaista ja eräänä kysymyksenä liittyen AAA:n menetykseen (AA+:sta kysyi Jari Korkki myös Ville Niinistöltä klo 10.05) oli mm. palkkojen alennukset: ”Pitäsikö työpaikkoja pelastaa palkkoja alentamalla, kuten Finnairin tapauksessa tehtiin?”
Nyt on siis täysin selvää jo toimittajille, ministereille ja AY-liikkeellekin, että työpaikkoja menetetään siellä täällä, luottoluokituksen laskuriski kasvaa, sisäinen devalvaatio on menossa ja mm. palkkoja on pakko laskea, koska – Ihalaisen mukaan – ”palkat laukkasivat mm. 2008” hieman liian kovaa.
Toimittaja ei silti sanallakaan viitannut euron aseman muuttamiseen. Onhan sitä onnistuttu vetkuttamaan 4-5 vuotta, joten menikö viimeinen juna jo EVM-ratkaisussa 2012?
Kommentissa #59 Karjalainen kysyy ”miten Suomi voisi parantaa taloudellisia näkymiään? Markka takaisinko?” Tämä on hieman jälkijättöinen kysymys, sillä juuri tästä ongelmasta löytyy jo 4-5 vuoden ajalta keskustelua.
Törnqvist on eräs ahkerimmista:
http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2012/09/25/eu…
tai
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141847-…
tai
http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111810-eu…
tai
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78041-m…
Ja vaikka en pidäkään itseäni asiantunijana, ”otan vastuun” tästä blogista:
http://sepsaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167465-onko…
Merkittäviä avauksia on monen vuoden ajan tehnyt myös prof. Kanniainen:
http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16…
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka ottaisimme oravannahat takaisin maksuvälineiksi se ei meitä auta. Ellemme kykene tässä kylmässä ja syrjäisessä maassa tekemään tuotteita joista on kysyntää maailmalla ja joista maksetaan tuotantokustannuksia korkeampaa hintaa olemme ”kusessa” Heille jotka kuvittelevat, että omalla rahapolitiikalla Suomen vientiteollisuus saadaan nousuun suosittelen, laittakaa haalarit päälle, lähtekää sinne missä hyvinvointimme perusta on, se on vientiteollisuudessa ja siellä toimivat ”duunarit” kyllä kertovat kuinka vuosien saatossa olemme korkeanteknologian tuottavasta maasta siirtynyt bulkkituotteita tuottavaksi, joilla tuotteilla emme maailmanmarkkinoilla pärjää. Eräs ”kuseen” joutunut yritys huonon johtamisen seurauksena on Up-kymmenen ja kuka siellä valtaa käyttäkään, no ”nalle” Wahlroos, hallituksen puh.jotajana
Ilmoita asiaton viesti
Arto, jaksat kyllä sinäkin jauhaa tuotekehityksestä yms. Liberan tutkimusjohtajaa Anders Ekholm kirjoittaa lyhyessä ja napakassa analyysissään mm. tästä aiheesta seuraavaa:
”Rahoituskriisin myötä kustannuskilpailukykynsä menettäneiden eurotalouksien oli pakko alentaa yksikkötyökustannuksiaan. Käytännössä tämä tarkoitti työnkustannusten alentamista, työn tuottavuuden merkittävän lisäämisen ollessa erittäin haastavaa lyhyellä aikavälillä. Tuottavuuden nostaminen edellyttää usein pitkäaikaisia sijoituksia innovaatioihin ja/tai merkittäviä muutoksia riskinoton kannustimiin.”
Analyysi luettavissa kokonaan täältä: http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/20…
Tuossa lukee, että tavoittelet ihmeitä. Toki valtiollakin pitää olla jokin visio siitä, mitä tehdään ja antaa yrityskentälle kohtalaisen vapaat kädet tehdä jotain sellaista, mistä on kysyntää.
Ajatellaan nyt esimerkiksi näitä Venäjäpakotteita. Ei Suomi voi millään muotoa olettaa osaavan ennakoida tällaisia viiden vuoden taakse ja ryhtyä toimiin, jossa määrätietoisesti halutaan suitsia Venäjäkauppaa ja kasvattaa muita markkinaosuuksia vain siksi, että ”kohta ne puskee Ukrainaan, ja siitä tulee pakotteita, ja on siksi viisaampaa, ettei kauppamme keskity sinne”.
Maailmassa on paljon epäreiluutta. Ei Venäjän toimet Suomen hallituksen vikana ole. Mutta meillä ei ole myöskään korjausmekanismeja. Joko meillä on se liittovaltio, että euroalue maksaa täysimääräisesti Suomelle aiheutuvat kustannukset, taikka sitten meillä on oma kelluva valuutta, joka reagoi automaattisesti tällaisiin talousshokkeihin. Se sentään toimii reilusti kaikkia kohtaan. Eikä niin, että YT-rumbassa arvotaan aina, kenen elämä menee piloille ja kenen ei.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, kyllä jaksan ”jauhaa” tuotekehittelystä, koska se on ainoa ja vain ainoa millä me tulevaisuudessa pärjäämme.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaan nyt esimerkki: 55-vuotias ruostumattoman teräksen valssaajamies huomaa, että nyt ei rakenneta uutta riittävästi, joten hommat loppuu. Vaikka prostituutiolla olisikin paremmin kysyntää, voi olla, että tästä kaverista ei siihen ole, vaikka mitenkä kehittelisi tuotettaan siihen suuntaan. Aivokirurgiksikaan ei marssita noin vain ilman koulutusta. Eikä käräjäoikeuden tuomariksi, korkeimmasta hallinto-oikeuden tuomarivirasta nyt puhumattakaan.
Tuotekehittelyä on hyvä tehdä ”aina” suhdanteista riippumatta. Siitäkin huolimatta kakka lentää joskus tuulettimeen, kuten nyt nämä Venäjän meuhkaamiset osoittavat. Minusta on perin valitettavaa, että silloin te muut ette keksi juuri muuta kuin tempaista kaksin käsin käsijarrusta kiinni paniikinomaisesti.
Kelluvat ja vapaasti vaihdettavat valuutat, joiden sisällä on tasausmekanismina toimivat tulonsiirrot kun tekevät tarvittavat toimenpiteet ilman, että joutuu sen enempää ”puuttumaan” talouden toimintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, sinä siis kuvittelet, että kelluvalla valuutalla ratkaistaan Suomen vientiteollisuuden ongelmat, missä pirun haavemaailmassa oikein elät. Pääoman ja köyhän luonnonrikkauksien maana pärjäämme vain tekemällä työtä ja sellaista työtä mihin muilla ei ole osaamista ja uskon kyllä, että meillä riittää taitoa ja tietoa hyvän koulutuksemme ansiosta ollaksemme edelläkävijämaa korkean tegnologian tuottavana maana.
Ilmoita asiaton viesti
AG #84: Ymmärsin Myllyniemen hieman toisin.
Vaikka meillä olisi osaamisen uskoa, taitoa, tietoa ja koulutusta puhumattakaan edelläkävijyydestä – silti tuon kaiken edun pohjalle rakentuva huhkiminen ja sen tuotannolliset tulokset pitäisi saada myydyksi (Suomen palkka/työyksikkökustannustasolla?) muualle.
Jos esim. liian korkean hinnan vuoksi tarjonta ei löydä kysyntää globaaleilla markkinoilla, niin eikö ns. kelluva valuutta voisi osittain hoitaa tätä ongelmaa? Miksei? Kelluminen on varsin nopea tapa.
Tämä ei ole rakenteiden korjaamista poissulkevaa.
Ilmoita asiaton viesti
Saari, jos tekemäille tuotteilemme ei löydä kysyntää maailmalla niin teemme vääriä tuotteita, yksinkertaistuna se on näin. Henrille esittäisin kysymyksen: miksi vientiteollisuutemme johto ei vaadi eurosta eroamista jos se ratkaisisi kilpailukyvyn ongelman.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanottua, prostituutiolla ja huumeilla on aina kysyntää. Jopa huonoissa suhdanteissa. Eikö sitten kannattaisi erikoistua näihin toimialoihin, jotta menestys olisi enempikin taattua.
Osa ”vääristä tuotteista” johtuu siitä, että niitä tehdään ”vääränä ajankohtana”. Suomi tekee paljon investointihyödykkeitä, esimerkiksi isoja teollisuuskoneita. Kun maailmalla ihmetellään eurokriisiä niin investointihyödykkeille ei löydy kysyntää varovaisuuden vuoksi. Minusta se olisi hyvä asia, että eurokriisi hoidettaisiin nyt vihdoin ja viimein pois alta joko euroalue purkamalla tai muodostamalla se tosiasiallinen liittovaltio, niin meidän ei tarvitsisi niinkään ohjata suurta osaa kansasta uudelleenkouluttautumaan toisenlaisiin hyödykkeisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Henri hyvä, kyllä on ollut vaikutusta Kreikalla, ja paljon onkin. Nyt olen samaa mieltä kanssasi, eli puretaan koko euro tai sitten pistetään hyntteet yhteen ja tehdään liitovaltio. Tosin, ei sekään ole mikään ihmelääke ole, mutta selkeä ratkaisu. Taidat muuten Henri hyvä, ennakoida tulevaa hallitusta, sen suuntaiset ovat ajatuksesi 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tätä kahta ratkaisuvaihtoehtoa olen pitänyt esillä pidemmän aikaa, ja minun suosikkinani olisi se euroalueen purkaminen. En pitäisi sitä mahdottomana ajatuksena, etteikö liittovaltiota voitaisi tehdäkin, mutta minusta se on perin hankalaa, koska euromaat ovat niin toisistaan erilaisia. Pelkästään eri kieliä, verotus- ja oikeuskäytäntöjä on niin laidasta laitaan, etten uskoisi kokonaisuuden toimivan.
Mutta se olisi jotain se, että puolueet linjaisivat selkeämmin, kumpaa vaihtoehtoa kannattavat.
Ilmoita asiaton viesti
Granlund. Tuokin on totta – siis, että kaiken erinomaisuutemme keskellä teemmekin tasomme alapuolella olevaa tavaraa ihan niin kuin alisuoriutuja koulussa. Kysymys kuuluukin: Jos niin teemme, miksei kukaan (sinäkään?) kerro, millaisia tuotteita meidän sitten pitäisi tehdä ja miteen siihen puuhaan pääsisimme kiinni?
Eurolle emme voi mitään – ellemme edes kykene harkitsemaan sille vaihtoehtoa – mutta miksi saamme niissäkin asioissa, joihin Suomi voi itse vaikuttaa, kovin vähän aikaan?
Eurosta luopuminen on tekniseltä olemukseltaan (joskin siitä tehdään ehkä poliittinen) helpohkosti hoidettava toimenpide. Se on euroon liittyminen takaperin – simppelisti sanoen. Kaiken lisäksi siitä on olemassa oivallisia ohjelmia Roger Bootlesta
http://www.google.fi/url?q=http://www.bbc.co.uk/ne…
Sami Miettiseen
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114624-korieuro-sietämättömän-kevyt-lippalakki
😀
Ilmoita asiaton viesti
Henri, kiitos siitä, että myönnät sen ettei vientimme suurin ongelma ole euro vaan yksipuolinen, helposti haavoittuva teollisuusrakenteemme. Hinnoilla emme tule koskaan pärjämään tämän totesi mm. Kalle Isokallio maanantaisessa IL:n blogissaan ja siksi jaksan ”jauhaa” tuotekehittelyn tärkeydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Pieni kansakunta ei voi revetä niin laajaan kirjoon tuotannossa, etteikö se olisi ”haavoittuvainen”.
Jos me esimerkiksi hylkäisimme nyt täysin investointilaitteet ja keskittyisimme vaikka aurinkopaneeleihin niin olisimme haavoittuvaisia esimerkiksi välittömästi, jos fuusioenergiassa tehtäisiin läpimurto.
Investointilaitteet kyllä menevät kaupaksi heti, kun yleinen ahdinko saadaan purettua. Suurimpia syypäitä tähän anemiaan on nyt eurokriisi.
Se todellakin kannattaisi hoitaa pois alta. Olisi kannattanut jo aikoja sitten. Mutta koska Eurooppa päätti, että nyt kärsitään ja kituutetaan – ollaan heikkoja niin siitä sitten voi hyvinkin johtua se, että Venäjä päätti ruveta ärhentelemään.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, kiitos asiallisesta mielipiteiden vaihdoista, sen verran haluan kuitenkin sinua kiusata, että lähden tässä kesäpaikassani saunaan ja voi olla, että vielä illenmalla korkkaan kastenraikkaan ”kossun” ja jos vaimo on suopea voi olla että hyppään hänen ”kroppaansa” päälle. Asiat riidelköön, ei ihmiset.
Ilmoita asiaton viesti
Ei haittaa, minä varmaankin menen kylille nauttimaan pari tsipuroa ja katsomaan Suomen ja Kreikan välistä jalkapallo-ottelua, vaikka en nyt olekaan mikään urheilufriikki.
Täällä kun Kreikassa ollaan niin pitää sitä tällainen matsi nähdä uusien ystävien keskuudessa.
Jaa niin, kirjoitin kokonaan uuden avauksen tästä tuotekehityksestä, kilpailukyvystä ja maailmankaupasta. Ihan näiden keskustelujen innoittamana. Toivottavasti asiasta riittää enemmänkin keskusteltavaa, vaikka sitten kossu/tsipurohöyryjen haihduttua. 🙂
Mukavaa viikonloppua!
Ilmoita asiaton viesti
Itselleni on tullut kuva tilanteesta, jossa euro vastaisuudesta ja
muusta tehdään numeroa. Se on hyvää harhautusta, ja monen seikan
kautta asioiden mutkistamista,
Kaiken ydin on kuitenkin rahan käyttöön tuominen, eli miten se on
vaikuttanut jokaisen maan tilanteeseen.
Mikään maa ei paina omaa rahaa omaan tarpeeseen, kuten joskus ennen.
EU yhdisti tietenkin tämän rahajärjestelmän. Euro hämärsi sen
todellisen systeemin muutoksen, mikä tapahtui. Libya ei sitä systeemiä
halunnut, joten johtaja sai kuuraa niskaan. Kansa pärjäsi hyvin
omalla rahalla, mutta eipä sitä ole heillä enää!
Jokainen joka vastustaa tätä valtaa, kuten nyt venäjäkin, joutuu
uhatuksi. Uhka tuo myös sotateollisuuden, ottihan kreikkakin kiltisti
vastaan uuden rahan lainoilla teollisuutta vastaan, ja armeija
paljonkin. Saksa myi, Kreikka osti, saksalaisten lainaamalla rahalla.
Tiedettiin, että kreikkalainen alku oli jo huonolla pohjalla, mutta
velatonkin maa tuli velalliseksi, heti tässä järjestelmässä, kuten
suomikin. Järjestelmä olisi niin helppo muuttaa, että tuntuu tahalliselta että niin ei tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Lienetkö näitä ”rahaa luodaan tyhjästä” -profeettoja?
Lue vielä moderointilinjani, koska haluan pitää keskustelussa kuitenkin pään taikka hännän – joitain kevennystarkoituksellisten huumorikommentien seassa.
Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti