Kilpailukyky – väärät tuotteet vai väärä hinta?
Suomen luottoluokituslasku Standard & Poor'silta (S&P) sekä yllätti, että ei yllättänyt. Suomen taloustilanne on jyrkässä pudotuksessa, ja se näkyy mm. vientiluvuista, vaihtotaseen melko kroonisesta alijäämästä, valtion velanottotarpeen suuruudesta sekä tietysti myös siitä, että Suomen talouskasvu on ollut punaisella jo kaksi viimeistä vuotta. Tästä vuodesta uhkaa tulla kolmas peräkkäinen pakkasvuosi.
S&P yllätti kuitenkin nopealla reagoinnillaan. Tällekin yllätykselle voidaan löytää selitys. Kun vuonna 2008 puhjennut finanssikriisi rävähti naamalle, niin moni AAA-reitattu arvopaperipaketti olikin täyttä mätää sisältä. Luokituslaitokset yllätettiin ns. housut kintuissa. Tähän ei yksityisillä firmoilla ole juuri varaa, vaan ne ottivat opikseen. Monen euromaan luokituksia alettiin tarkastella niiden tosiasiallisessa ympäristössä: maat kun käyttävät valuuttaa, joka toimii niille kuin ulkomaan valuutta. Ne ovat siksi luottoriskikohteita, koska ne eivät voi vain surutta posottaa setelikoneilla maksuvälinettä velkojensa hoitoon.
S&P ei myöskään yllättänyt siten, että juuri tämä firma kolmesta suuresta (muiden ollessa Moody's Investors Service ja Fitch Ratings Agency) luokittajasta avasi pelin Suomen päässä. S&P on näistä kolmesta ollut eniten "pessimisti" Euroopan suhteen. Tämä näkyi esimerkiksi Ranskan luokituslaskujen avauksessa.
Keskustelu on vellonut pirteänä, mitä pidän hyvänä merkkinä. Varoitusvalon tulisikin nyt vilkkua tiheällä frekvenssillä. Keskustelun parhaimpana palana pidän kilpailukyvyn palauttamistoimia. S&P nimittäin tarjosi "lääkkeeksi" vientivetoista kasvua. Milläs muuten se rauhanomaisesti onnistuu kuin vientiteollisuuden kilpailukyvyn kohentamisella?
Kilpailukyvyn kaksi elementtiä
Halutessamme Suomen viennin piristyvän tarvitsemme sopivan yhdistelmän tuotteen kiinnostavuutta, sekä sopivaa hintaa. Tämä on osoittautunut kuitenkin varsin vaikeaksi tekijäksi hahmottaa, valitettavasti. Siinä, missä samat kansalaiset osaavat itse vertailuttaa eri tuotteiden hinta/laatusuhdetta niin kansantalouden mittakaavassa sama asia ei onnistukaan enää kirveelläkään.
Tulee mielikuva, että hinnalla ei olekaan enää mitään merkitystä, pitää vain parantaa laatua. Tästä pitäisi siis ajatella niin, ettei esimerkiksi pienellä rock-clubilla soittava paikallinen bändi kiinnosta ketään, vaikka se soittaisi puoli-ilmaiseksi, koska lavojen pitää olla täynnä nightwishejä. Eihän tämä pidä paikkaansa.
Taloussanomien tämänaamuisessa annissa oli mielenkiintoinen artikkeli, joka koski myös tätä hintapuolta.
"Yhteisvaluutta euron pitäisi heikentyä ainakin yli kymmenen prosenttia – jopa 20 prosenttia lisää, jotta Suomen vientiteollisuuden kilpailukyky palautuisi", Harri Pietarinen kirjoittaa Taloussanomien artikkelissa (linkki ylempänä) otsikoltaan: "Euro halventuu vauhdilla – joko Suomi pelastuu?"
Artikkelissa käydään lävitse hinta/laatusuhteen toista osapuolta, hyviä tuotteita. Valitettavasti on niin, ettei tuotteet parane sormia napsauttamalla yhdessä yössä. Se voi vaatia vuosien kouluttautumista ja osaamistason lisäämistä. Erittäin hankalaa on, jos koulutus pitäisi hoitaa vielä muiden töiden päälle yhtä aikaa. Yhtä lailla voisin vaatia, että jokainen tuotekehityksestä paasaava rupeaa välittömästi sitten valmistamaan sellaisia tuotteita, joista maailmalla on kysyntää.
Suhteellinen etu
Suomi on erikoistunut isojen investointihyödykkeiden tuottajamaaksi. Esimerkiksi suuria teollisuusmoottoreita ja muita kojeita on vientipuolella merkittävästi.
Kansantaloudessa on osattava erottaa absoluuttinen etu, sekä suhteellinen etu toisistaan. Jos me tuijotamme pelkkää absoluuttista etua esimerkiksi Kiinaa vastaan, niin meidän ei todennäköisesti kannattaisi tuottaa yhtään mitään, koska Kiinassa pystytään vuorenvarmasti tuottamaan sama tuote paljon tehokkaammin. Absoluuttisella asteikolla kiinalaiset pesisivät suomalaiset täysin.
Maailmantalous ei kuitenkaan toimi tällaisen mallin mukaan. On havaittavissa, että tuotteita vaihtamalla ei tarvitsekaan olla ykkösenä joka paikassa, vaan jokaisen "valtion" kannattaa erikoistua johonkin ja kaupankäynnillä hoitaa sitten muillekin samoja tuotteita – sekä ostaa itselleen muiden erikoistuneet tuotteet.
Karkeasti ottaen tätä voidaan ajatella kuin pariskuntana, jossa toinen osapuoli on tehokkaampi tiskaamaan kuin imuroimaan, ja toinen viihtyy mielummin imurin imuputki kuin tiskiharja kourassa. On kokonaisuutena silloin etu, että työt tasataan. Näin molemmille jää aikaa esimerkiksi yhteiseen käyttöön.
Suomi ei tee "vääriä tuotteita"
On jokseenkin omituista kohdata väitteitä, joissa todetaan suomalaisten tekevän vääriä tuotteita. Mikäli tämä pitäisi paikkaansa niin tuotteillamme ei olisi ollut minkäänlaista kiinnostusta vuosikymmeniin. Ja jos tuotteistamme kukaan ei olisi kuunaan ollut kiinnostuneita, me emme olisi myöskään voineet tuoda tänne juuri mitään.
Tilanne on kuitenkin täysin toinen. Ulkomaankauppamme on ollut pirteää ja suomalaisten hyvinvointi on noussut kohisten maailman kärkipäähän asti. Tämä ei onnistu siten, että "teemme aivan kaiken itse", kuten aiemman pariskuntaesimerkin kohdalla sinkun pitäisi sekä imuroida, että tiskata itse.
Suomalaisten tuotteiden vähäinen kysyntä johtuu ennen kaikkea siitä, että maailmalla ollaan kriisivuosien myötä varovaisia. Näin aivan erityisesti euroalueella, jossa on ajateltu säästämisen olevan suuri hyve. Mutta kaikkien säästäessä yhtä aikaa joudumme siihen ongelmaan, ettei kukaan myöskään viitsi investoida, kun vanhoillakin laitteilla pärjää. Ja jos investoinnit ovat Euroopassa vähissä, on tuotteillammekin hyvin vähän kysyntää.
Ongelma poistuisikin sillä, että investoinnit muualla piristyisivät.
Yleisen varovaisuuden ilmapiirissä hinta/laatusuhteessa on katsottava siksi myös sitä hintapuolta. Ei euron devalvoituminen auta meitä viemään tuotteittamme vaikkapa Ranskaan tai Italiaan, koska heihin nähden euron ulkoisen arvon muutos ei näy millään muotoa. Ainoa, millä voimme tehdä tuotteistamme huokeampia on tehdä niitä huokeammalla kulurakenteella, jossa palkkakulut ja yritysten verotus nousevat tärkeimmiksi.
SDP:ssäkin on otettu käyttöön termi palkkadevalvaatio. Tällä voidaan saavuttaa se sama etu, mikä meillä olisi kansallisella valuutalla, jonka arvo heikkenisi suhteessa vientikohdemaan käyttämään valuuttaan. Mutta ilman, että meidän tarvitsisi ruveta saksimaan palkkoja.
Palkkajoustot alas päin ovat siitä ongelmallisia, ettei niissä huomioida millään muotoa palkansaajalle kertyneitä velkoja. Kansallisen kelluvan valuutan heikkenemisellä on myös se hyvä puoli, että ostovoiman supistuminen koskee ainoastaan tuontituotteita. Se on kuin ilmainen "suosi suomalaista" -mainos esimerkiksi vihannestiskillä.
Miksei tämä ratkaisuvaihtoehto kelpaa sitten millään? Ei se olisi kelvannut millään myöskään vuosina 1991-92, ennenkuin se oli pakko ottaa. Ja kiitoksena siitä lainakorot lähtivät laskuun, vaihtotase parani, työttömyys lähti putoamaan (työttömyyden helpottamisessa on lähes aina pieni viive) ja talouskasvumme oli yksi kansakunnan historiamme pirteimpiä, joskin näin yleensä on laman jäljiltä.
Saavutimme tuolloin kriisiä edeltäneen huipun muutamassa vuodessa. Nyt olemme edelleen vuoden 2007 tason alapuolella, ja suunta tuntuu tänäkin vuonna olevan erkaneva. Minusta tämä ei ole hyvä asia.
Oma valuutta ja oma keskupankki takaisin.
Olemme saaneet jo karvaita makupaloja sisäisestä devalvaatiosta. Suomi on lamassa ja pitkään jos jatketaan samaan malliin.
Vienti täytyisi saada vetämään esim. Venäjänkauppaa lisäämällä/ylläptämällä, maan etu huomioiden sen sijaan, että vingutaan saamattomia pakoteompensaatiorahoja.
Nyt täytyis ”mennä suon yli, että heilahtaa”…mutta ”kun piiskatykeillä sivaltelevat”..
Ilmoita asiaton viesti
”Palkkajoustot alas päin ovat siitä ongelmallisia, ettei niissä huomioida millään muotoa palkansaajalle kertyneitä velkoja.”
Henri,
olet ollut laivateollisuudessa ja varmastikin hyvin sisällä ns. ”suhdannesyklien” eli tilauskannan vaihtelujen ongelmatiikassa. Sitä mukaa kun toimitusaikavaateet maailmalla ovat kiristyneet, ovat syklit tihentyneet ja piikit (amplitudit) terävöityneet. Samalla ”just on time” varastoissa ja logistiikassa ovat optimoitu äärimilleen. Strategisten komponenttivalmistajien määrä (vaikkapa hydrauliikan, sähkötekniikan, automaation) on keskittynyt ja hajaantunut ympäri maailmaa. Työvoiman tarpeen ennakointi ja hallinta on todella haasteellista. Työaikapankkien varaan laskettiin 10 vuotta sitten paljon (siis kun töitä on, tehdään töitä hektinen aika ilman 100…200 %:n lisiä ja kun helpottaa pidetään vapaata tai yhä useammin osallistutaan osaamisen kehittämiseen – normipalkalla). Hektiset hetket kun tulevat yleensä (= aina) ilman omaa syytä, mutta et sinä laskua voi laittaa suomalaiselle tai ranskalaiselle asiakkaalle.
Jos näistä paikallisista (jopa tilaus/asiakaskohtaisista) sopimuksista päästäisiin ay-liikkeen kanssa yksimielisyyteen – olisipa kaupanteko ja toiminnan (kasvun) suunnittelu edennyt ison pykälän. Ja työtekijä sekä yrittäjä selviäisivät entistä varmimmin mm. yksityisistä talo- ja autoveloistaan. Mutta kun ei.
Mitä haluan kertoa on se, että ”sisäisellä devalvaatiolla” on monet kasvot ja jos paikalliselle tasolle saataisiin enemmän sopimusvaltaa, peruspalkkojen alennuksista ei tarvitsisi puhua lainkaan. Nolla linja muutaman vuoden riittäisi aivan hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän vallan hyvin ns. paikallisen sopimisen tarpeet, mutta koska reaalimaailmassa se helpoin joustava tekijä on tupannut olemaan valuuttakurssi niin sitä on vaikea muuttaa koko ajattelutapaa.
Yhdysvalloissa on pohdittu esimerkiksi sitä, tulisiko opintolainojen kohdalla huomioida paremmin opiskelevien arvioitu tulotaso, joka vaikuttaisi takaisinmaksuun ja jopa mahdollisten luottotappioiden kattamiseen (oletan heikäläisten opintolainoista tulevan ennen pitkää kovan täräyksen maailmantalouteen).
Mutta jo olemassaolevien velkojen suhteen tarvittaisiin sitten sieltäkin joustovaraa.
Emme me viimeksikään kestäneet Deutschemarkin kyydissä, eikä kestänyt moni muukaan eurooppalainen valtio. Siitäkin järjestelmästä puuttui valuutta-alueen sisäiset tulonsiirrot, kuten tästä nykyisestäkin puuttuvat.
Tässä työmarkkinajoustojen ajattelumaailmassa (jos emme tee sitä helpointa, eli valuuttakurssijoustoa) joudumme siten ottamaan neuvottelupöytään myös rahoituslaitokset.
Jos uskot, että soppa tulee valmiiksi sillä orkesterilla, niin en minä voi sanoa muuta kuin että uskon sitten kun näen.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, ei laivanrakennuksessa, eikä esim. metsäkoneitten kehityksessä ja tuotannossa valuutalla (paitsi pitää olla luotetettava) ole paljoakaan merkitystä. Metsäkoneen tuotannon läpimenoaika on pudonnut kolmannekseen 90-alun jälkeen. Sen kun osaa niin kauppa käy ja hinta on hyvä. Miten sitten brassi, saksalainen, ruotsalainen, suomalainen, venäläinen tai kiinalainen urakoitsija tekee ostopäätöksen on oma juttunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen muuten eri mieltä. Kun Genesis 1 ja 2 laivat oli jo tilattuna, toisen ollessa valmiina – ei uusia sopimuksia löytynyt, koska ”euro oli liian vahva”. Miljardi euroa oli 1,3 miljardia yhdysvaltalaisille. Miljardi euroa jos olisi ollut 1 – 1,1 miljardia dollaria niin ehkä kaupat olisi syntyneetkin.
En tiedä miten yksityisissä yrityksissä tällaista 200 miljoonan (dollarin) heilahtelua tutkitaan. Mutta oleta, että vastaava tapahtuisi ”meidän teknologiateollisuudelle”: aiheuttaisiko vastaava ongelmia?
Ilmoita asiaton viesti
Aiheeseen liittyen:
”Mikäli kustannuksilla on merkitystä, niin valuutalla on merkitystä. Jos joku väittää, että valuutalla ei ole merkitystä, niin hän tarkoittaa ettei kustannuksilla ole merkitystä. Moinen taas on puhdas valhe.”
https://tyhmyri.wordpress.com/2014/10/11/onko-valu…
Ilmoita asiaton viesti
Yksi luottoluokittajan päähuolista Suomen talouden kehittymisen kohdalla oli työvoiman saatavuus tulevina vuosina. Jos perussuomalaiset tekevät välikysymyksen hallitukselle tämän downgreidauksen vuoksi, niin sisältyykö siihen kysymys myös siitä kuinka maahanmuuttoa voitaisiin edesauttaa?
Ilmoita asiaton viesti
Juhan kommenttiin voin täydentää täältä reaalimaailmasta, että työvoiman saatavuus on jo nyt ongelma esim. Lieksassa, jossa työttömyysaste on ”iso”. Lieksalaisen laivateollisuuden toimittajan tj. kertoi alkuviikosta lehdessä (myös Ylen radiohaastattelussa), että tilauskanta on kolminkertaistunut runsaassa vuodessa (mm. STX Ranskan ansiosta). Paikallisesti yritys työllistää runsaat 100 ja 10 % työvoimasta on ”muualta”. Ei ole sopivaa kapasiteettia kortistosta saatavilla. Samasta syystä Joensuunkin rakennustyömailla puhutaan suomen lisäksi mm. viron kieltä. Jos kauppaa meinaa tehdä niin, että pystyy luvattuihin toimitusaikoihin, sopivaa työvoimaa täytyy olla saatavilla. Ja jos sitä ei ole edes täällä Pohjois-Karjalassa, miten sitten Helsingin tai vaikkapa Turun seudulla. Maailma on muuttunut sitten 90 luvun ja muuttuu jatkuvasti – eikä työvoiman hallinnan suhteen helpompaan suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä Turussa lienee edelleen paljon ns. vapaita laivanrakentajia.
Miksei EU:n ”vapaa liikkuvuus” houkuta heitä Lieksan suuntaan (jossa 100 hengen yritys on nappikauppaa ’vapaiden’ telakkamiesten lukumäärään nähden) ja miksi sen pitäisi houkuttaa moniosaajia sinne nimenomaan kaukaa Suomen ulkopuolelta, jopa tuhansien kilometrien päästä?
Voisiko Suomi itse auttaa tätä ’liikkuvuutta’?
Ilmoita asiaton viesti
Nythän STX (tuleva Meyer) on alkanut kutsua lomautettuja takaisin. Isompi iloinen uutinen on se että alueen pienet kone- ja metallipuolen pajat ovat palkanneet väkeä jo pitemmän aikaa.
Lähipiiriin kuuluva oli noi puolisentoista vuotta laivanrakemmuksesta työttömänä, mutta parisen kuukautta sitten tuli paikkoja useammastakin alan firmasta.
Laivanrakennus on tosin siitä erikoinen ala että koskaan ei päästä tilanteeseen jossa kaikki rakentamiseen osallistuvat olisivat samanaikaisesti työllistettyjä. Jos rakenteilla on useampia, niin se helpottaa vaan siinäkin pitää suunnittelijoiden olla ammattimiehiä. Se on tarkkaa koordinointia.
Ilmoita asiaton viesti
Jees, näin on. Alihankkijafirma, joka oli kouluttamassa erästä erikoisammattitutkintoon (oppisopimukella) irtisanoi tekijänsä, koska ilmeisesti vielä parempia oli tarjolla yllin-kyllin.
😀
No, en muistele niitä aikoja enää pahalla. Murheethan voi täällä Kreikassa hukuttaa vaikka pieneen alkoholiannokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Maahanmuutossa kannattaisi olla selektiivisempi ja toivottaa tervetulleeksi yhteiskuntaa rakentavaa väkeä. En oikein jaksa uskoa, että ISIS-porukoista löytyy sitä parhainta ainesta.
Ilmoita asiaton viesti
Sinäkin Henri—olen pettynyt
Ilmoita asiaton viesti
Valitan, jos petyit. Olen nimittäin sitä mieltä, että tummahipiäisistäkin löytyy hyviä kandidaatteja rakentamaan Suomea. Mutta en kaipaisi synnyinmaahani ainuttakaan, joka lähtee pienelle ”terroristisapatille”.
Suomen poliisilaitoskin sen totesi, että heillä on taustoitus ns. ongelmia aiheuttaville maahantulijoille, mutta he eivät voi tehdä asialle mitään. Koska lainsäädäntö on sitä, että kaikille kukkahattu – edes lehdistökuvaa varten. AK-47:t voi vaihtaa rekvisiitaksi sitten myöhemminkin.
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142878-…
Ilmoita asiaton viesti
Kokemusta tästä selektiivisyyden kohteeksi joutumista on Yhdysvalloista – positiivisessa mielessä. Suomesta taas ei. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Paikallisista sopimuksista tulee mieleen työaikapankit, joiden kokoa omallakin alalla on rajoitettu ay-liikkeen toimesta.
Pankki tulee ruuhka-aikoina nopeasti täyteen, ja sen jälkeen tehdyt lisätyöt on pakko ottaa rahana, vaikka moni haluaisi sen nimenomaan vapaana, eli pankkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Onko sinulle tullut sellainen tunne, että työmarkkinoiden jousto on vaikeaa, tai peräti ”mahdotonta”?
Valittavissahan olisi helpompi ”valuuttakurssijousto”, jota eivät poliittiset päättäjät halua, koska menettäisivät oikeutensa osallistua kampaviinerikokouksiin.
Mitä muuta haluat tehdä näiden parin valitun eteen niin, että 5 miljoonaa muuta kärsii?
Ilmoita asiaton viesti
Valuuttakurssijousto rokottaa niiltä jotka ovat tilanteeseen vähiten syyllisiä. Kannattaa muistella viime devalvaatioita ja kellutuksia. Voi miten kansa riensikään kaduille kiittelemään johtajiaan, vai eikäkö?
Meillä on ongelmana bruttopalkat jolla elätettään massiivista, kieltoja tuottavaa julkista sektoria ja tulonsiirtoja. Näin palkansaajana, eläkesäästäjänä, tulevaisuuden pieneläkeläisenä en katso hyvällä sitä että ostovoimaani rokotetaan senttiäkään enempää.
Sen tekee kelluva valuutta, ja persuillakaan ei liene taikaseinää mistä maksaa sen valuuttasekoilun erotus siitä kärsiville? Valutan laskeva arvo antaa tosin kotimaiselle duopolille tekosyyn hilata hintoja ylöspäin ja taas kansa maksaa.
Ja pahimmillaan kelluva valuutta antaa tekosyyn lykätä omien ongelmiemme selvittämistä.
Kaipaan selkosuomista vastausta myös siitä kuinka paljon oman valuuttamme arvo voi kaikkein pahimmassa vaihtoehdossa romahtaa jos kaikki menee pieleen?
Ymmärrän, tavallaan, oman valuutan haikailijoiden ajatuksenlankaa, mutta pitäisi olla joku mekanismi siihen että maailma toimii näiden toivomalla tavalla nyt ja ikuisesti ilman että meikäläiset sitä ostovoimassaan tuntisi. Ruotsissa työttömyys on noin 8% vaikka markkamiesten mukaan sellaisen pitäisi olla mahdotonta. Idänvienti romahtaa vaikka meillä olisi oma valuutta, ellei markkaamme sidota ruplaan. Sensijaan odottaisin nyt idänviennistä kärsivien keskusliikkeiden maksavan saamansa vientituet takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
”Vähiten syyllisiä”?
Viime kriisin aikana syyllisiä olivat ne taloudesta liian vähän ymmärtäneet tumpelot, jotka uskoivat POLITIIKKOJEN satuja, ettemme devalvoi – ja menivät ottamaan ulkomaan valuutassa lainoja. Minä taas lukeudun mielummin MARKKINATOIMIJOIDEN kaartiin, jossa oli silloin päivänselvää, että Suomen on pakko devalvoida, koska menee niin huonosti (asuntokupla + NL:n katoaminen).
Bruttopalkkojen suuruus ei ole mikään ongelma, jos valuuttakurssit ovat joustavat. Minulla oli tuhansien liirojen postimerkkejä pienenä. Jos liira olisi ollut sama asia kuin markka, niin ehkä niitä ei olisi tullut liimattua keräilyvihkoon?
Mikä muuten on Ruotsin maahanmuuttajien (ja heidän suorien perillisten) osuus työttömyysluvuista?
Idänvienti romahtaa, se on totta. Se tapahtui myös 1991-1992. Se tapahtui myös sillä seurauksella, että erotimme valuuttamme eurooppalaisesta valuuttakokeilusta syyskuussa 1992.
Tää on nähty jo aiemminkin, siis.
—
Korjattu: Aiemmassa esitin virheellisesti, että vahvan markan putki katkaistiin marraskuussa 1992. Oikea ajankohta on syyskuu 1992. Marraskuu tuli vahingossa mukaan muistuttamaan vuoden 1991 marraskuun ”minidevalvaatiosta”, jolle saatiin väännön jälkeen Saksalta myönnytys. Ei riittänyt. Kellutus riitti.
Ilmoita asiaton viesti
Miksiköhän kukaan ei kyseenalaista näitä luottoluokittajia?
Mistä he ovat valtuutuksensa saaneet?
Heidän sanomansa koetaan lähes Jumalan sanana, joka voi nostaa tai laskea kokonaisia kansakuntia. Luottoluokittajan arvioithan loppujen lopuksi ovat vain melko pienen ihmismäärän – ammattitaitoisia lienevät-
mielipiteitä. Yksi ainoa lausunto vaikuttaa miljoonien ja taas miljoonien ihmisten elinoloihin.
Yleensä ajatellaan, että valtaan pitäisi sisältyä myöskin vastuuta. Tässä tapauksessa ei ymmärtääkseni heillä mitään vastuuta ole. Jo se, että eri luokittajat saavat eri tuloksia todistaa sen, että hyvin pitkälti kysymys on asioiden erilaisesta arvostuksesta.
Hyvän kuvan näistä luokituslaitoksista antaa Amerikan pankkikriisi. Pankit kasasivat arvottomia asuntoluottoja ”kasaksi” ja luottoluokittajat todistivat ne turvallisiksi. Kun kupla puhkesi ja joku rohkeni luokittajia vastuuseen vaatia, totesivat nämä, että kyse on vain mielipiteistä, ei mistään muusta. Sama taitaa päteä näihin maiden luottoluokituksiinkin?
Ilmoita asiaton viesti
”Miksiköhän kukaan ei kyseenalaista näitä luottoluokittajia?
Mistä he ovat valtuutuksensa saaneet?”
Heh heh hee………. He ovat antaneet ne luotot ja valvovat niitä.
Jouko Viitala on humoristi.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän erilailla kyllä ajattelen.
Jos ajatellaan vaikka mainitsemiani Amerikan tapahtumia, niin tuskinpa Iiskonmäki toimintaa oikein vakuuttavana voi pitää?
”He ovat antaneet ne luotot ja valvovat niitä” sanoo Iiskonmäki. Oli noin tai ei, niin kumminkaan he eivät millään tavalla mahdollisia virheitään korvaa.
Jos he vaikkapa Suomen valtion tilanteen arvioivat väärin, niin ainoa maksaja on Suomi ja suomalaiset. Olisi aivan turhaa mennä vaatimaan vaikkapa miljardin korvauksia siitä vahingosta, jonka mahdollinen virheellinen luokitus olisi meille aiheuttanut.
Nämä luottoluokittajat kuuluvat asioihin joiden käsityksiä ei näköjään kukaan edes yritä vääriksi väittää!
Valta ja vastuu kuuluvat yhteen , tässä tapauksessa en näe kuin valtaa ja huumori kyllä on näissä asioissa kovin kaukana,
Ilmoita asiaton viesti
#22
Kyllä Jouko Viitala voi ajatella erilailla, mutta ei se luotonantajien päätöksiin vaikuta.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se noinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos me lähdemme tälle tielle, että epäilemme luottoluokittajia, niin voimme yhtä hyvin epäillä naapuriamme – ja kaikkia muita ympärillämme kulkevia.
Luottoluokituslaitos, joka on yksityinen, saa rahansa siitä, että se kuvaa luottoriskit oikein.
Jos sellainen siis ns. vetäisi hatusta luokituksensa niin kukaan ei siihen uskoisi, eikä sillä olisi asiakkaitakaan – niitä maksavia.
Laitoin jo avaukseen, ettei yksityisillä firmoilla ole varaa toistuviin virheisiin.
Oletko eri mieltä?
Ilmoita asiaton viesti
”Kilpailukyky – väärät tuotteet vai väärä hinta?” Kaikki verot sisältyvät hintoihin.
Ei Suomi niin hyvä ole tuotteineen, että voi myydä maailman korkeimmat verot ulkomaille.
Suosittelen talonpoikaisjärkeä ilman tukisia.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattele kahta erilaista taloutta rinnakkain.
Toinen hoitaa hommansa omalla valuutalla, se pitää huolen talouskasvustaan ja verotuksestaan sen mukaan, mitä sen omat toimijat tarvitsevat.
Toinen talous taas pähkäilee sitä, miten ulkomaan valuutassa otetut velat hoidetaan niin, ettei notkahduksen sattuessa otetakaan ”liikaa” ulkomaan velkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ninkuin Venäjä. Siellähän kansa rakastaa valuutan heikkenemistä ja sen myötä elintason kasvua, vai miten se oli.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Suomi mielestäsi kuuluu invaasiovaltioiden joukkoon, niin mikä jottei?
Ruplan heikkeneminenhän on seurausta talouspakotteista, jotka taas ovat seurausta invaasiohaluista.
Ilmoita asiaton viesti
Talouspakotteet ovat piste iin päällä. Jo sitä ennen rupla hieman sukelsi antaen sikäläisille kuluttajille sitä lupaamaasi onnea ja autuutta?
En myöskään ole satavarma etteikö Suomen tulsi olla kaikissa mahdollisissa olosuhteissa talouspakotteiden kohteena mikäli meillä olisi oma valuutta.
Muistan kun meillä palautettiin neuvostoloikkareita itään. Mielestäni länsimaiden olisi silloin pitänyt katkaista kaikki suhteet tänne. Senverran hävettävää oli se. Häpesin olla suomalainen.
Itse asiassa käsittämättömät päätökset Rosatomin suhteen ovat mielestäni talouspakotteiden arvoiset. Samoin Valion kitinät epäonnistuneesta idänsekoilustaan veronmaksajien kustannuksella. Onneksi tai ’onneksi’ euro suojaa siinä meitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun talous piiputtaa niin valuutta sakkaa – näin se menee kelluvilla valuutoilla. Ja tähänhän juuri pakotteilla pyrittiinkin, eikö asia aukea sinulle millään muotoa?
Valuutan heikkeneminen on siitä parhain muoto hoitaa – esimerkiksi kilpailukykykriisiä – koska se sattuu kaikkiin samanarvoisesti, mutta rankaisee tuontituotteita.
En tiedä mitenkä kommunismia ja/tai sosialismia kannatat, mutta meikäläisenkaltaiselle vapaalle markkinatalousfanille on luettavissa mm. tämänkaltaista settiä:
http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/20…
Kirjoittanut tutkimusjohtaja Anders Ekholm.
Puulaakin aiempi tutkimusjohtaja on nykyinen kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.)
Tuossa todetaan, että työttömyyden kautta ”hoidettava” kilpailukykykriisi on kaikista epäreiluin.
Ruplan pitkäaikainen heikentyminen johtaa siihen, että Venäjällä tuotanto käy houkuttelevammaksi. Nokian renkaidenkin lienee syytä miettiä, että onko tämän tilanteen jatkuessa pitkään mielekkäämpää siirtää koko tuotanto Venäjälle, ja Stockmanninkin miettiä, että ehkä joku tytäryritys voisi olla paikallaan.
Mutta toistaiseksihan nämäkin puulaakit miettivät, että tämä on ohimenevä shokki. Eivät nekään heti ole jarrukahvassa kiinni, kuten täkäläiset säästövimmailijat. Brändihaittahan olisi ilmeinen, mutta niinhän sitä ovat länsimaat vieneet aseita ja jopa ydinteknologiaa alueille, joista ISIS:kin on pinnistänyt. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
#27
Suomen suurin ongelma on kaksinkertainen määrä virkamiehiä tarpeeseen nähden. Määrä pitäisi puolittaa. Suomea ei auttaisi suurikaan devalvaatio pitkäksi aikaa.
Energiaverojen poistaminen panisi talouden pöyrimään. Lisäksi pitäisi poistaa autovero. Yritysvero perittäisiin vain ulosmaksatuksen yhteydessä.
Mihin Suomi tarvitsee yli 1000 uutta lakia vuosittain? Ei näin epästabiili valtio voi koskaan toimia hyvin, oli valuutta mikä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, Suomi ei tarvitse noin suurta määrää lakeja, mutta EU määrää että ne on tehtävä. EU suoltaa kaikkea mitä ei tarvita jokaisessa jäsenmaassa. Ilmeisesti joku maa katsoo jonkun tarpeelliseksi maassaan ja niin se sitten säädetään koskemaan kaikkia maita. Järjetöntä touhua koko EU:n toiminta.
Ilmoita asiaton viesti
Sirpa, antaa EU:n määrätä, mutta niitä lakihelmiä voi jättää myös ns. kuolleiksi kirjaimiksi.
Esimerkiksi arvaatko kuinka moni kahvila taikka ravintola täällä Kreikassa noudattaa EU-savuttomuutta? 😀 Kyllä täällä joka paikassa on tupakointikieltoplakaatit, mutta usein istahtaessa pöytään paikalle tuodaan tuhkakuppi.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyt, miksi kelluvan valuutan malli ei kelpaa nyt työkalupakkiin?
Se voi johtua siitä, että moni pakin varustamiseen osallistunut sanoi: ”Tätä työkaluahan ei sitten enää koskaan tarvita.”
Jos minä pääsisin noin vähällä (virheeni myöntämällä) liemestä, jonka olen itse aiheuttanut, lupaisin – jos se olisi virheen korjaamisen ehto – toistella peilikuvalleni vaikka 24 tuntia putkeen: ”Olit väärässä, olit väärässä…” 😀
Ilmoita asiaton viesti
Monessa yrityksessä pl. keskuspankit myönnetään, että nyt meni reisille, tuli tehtyä sekundaa.
Myöntäsinkö minä ”virheoikeuden” Kullbergille, Hämäläiselle, Holkerille, Koivistolle? Miksen, jos huomaisin sen aidoksi katumukseksi.
Voisin samalla armahtaa Lipposen, (presidentti) Niinistön…
Alhohan armahti omalta puoleltaan Sundqvistin, mutta vaikuttikohan siihen poliittinen tausta?
Omalla armahduslistallani kun ei olisi ainuttakaan saman puolueen jäsentä. Töppäiltyhän sielläkin on: salkkuja unohdettu moottoripyöräkerhotiloihin ja mitä kaikkea. Niiden vaikutus suomalaisten hyvinvointiin on kuitenkin mielestäni pienempi kuin muutaman muun edellämainitun virheet.
Ilmoita asiaton viesti
Suomihan on Euroopan kilpailukykyisin valtio, Maailman talousfoorumin julkaiseman raportin mukaan…..
http://www.tekniikkatalous.fi/talous/suomi+on+eun+…
Ilmoita asiaton viesti
Talousfoorumissa ei vain oteta kantaa siihen, mihin kurssihintaan Suomi yrittää tuotteitaan myydä…
Ilmoita asiaton viesti
#38
Tuotteissa olevat verot eivät mene kaupaksi.
Ilmoita asiaton viesti