Keinovalo sekoitti unirytmimme
Mikähän mahtaa olla ensimmäinen toimenpiteesi jos näin marraskuisena iltana sähkökatkos iskee – siis sadattelun jälkeen? Sytytätkö kynttilät nähdäksesi tehdä edes jotain, vai painuisitko suorilta nukkumaan?
Mikäli asunnon valaiseminen on edes lähempänä oikeaa arvausta niin sinäkin "kärsit" modernista ilmiöstä, joka sekoittaa unirytmisi.
Mahdatko miettiä siinä kynttilän valon loimussa, että miten ennen vanhaan toimittiin vuosisatojen ajan ennen kuin keinovalaistus tuli rahvaan ulottuville?
Kahdet unet
Vastaus on todettavissa vanhoista asiakirjoista, kirjallisuudesta ja päiväkirjoista: mentiin ajoissa nukkumaan muutamaksi tunniksi. Kirjalliset viitteet vilisevät termiä "ensimmäinen uni".
Ihmiset nukahtivat muutamaksi tunniksi raskaan työpäivän jälkeen. Ulkona oli säkkipimeää, ja siellä oleskelu saattoi olla jopa vaarallista rikollisuuden vuoksi. Nukuttuaan tovin (n. 3-4 tuntia) he heräsivät keskellä yötä muutamaksi tunniksi. Tuolloin ihmiset saattoivat keskustella vuoteessa päivän tapahtumista keskenään. Toiset rakastelivat, koska juuri ennen ensimmäistä untaan he olivat yksinkertaisesti liian uupuneita.
Valveillaolon jälkeen mentiin toisille unille, jälleen muutamaksi (3-4) tunniksi. Tällöin oltiinkin valmistauduttu jälleen uuteen päivään.
Keinovalaistuksen hyödyt ja haitat
Keinovalaistus myöhäisti ihmisten nukkumaanmenoa, ja se ikäänkuin "puristi" yöunet yhteen n. 7-8 tunnin jaksoon. Aniharva uskaltaisi enää mennä nukkumaan vuorokauden ainoalle yöunelleen ilman herätyskelloa. Sitä voisi myöhästyä töistä tai koulusta.
Keinovalolla on toki hyviäkin puolia. Se mahdollistaa työskentelyn öisinkin. Keskellä yötäkin sydänkohtauspotilas voidaan pelastaa ammattihenkilökunnan avustuksella.
Lieneekin monen mielestä "mahdotonta" toimia niin, että nukkuisi yöllä kahdessa eri erässä.
AIvot toimivat eri tavoin yöllä
Oletko joskus tuntenut – vaikka sen yhden ainoan unikerran jälkeen – herättyäsi olotilaa, jossa todellisuus hämärtyy hetkeksi unimaailman kanssa? Oletko esimerkiksi nähnyt jotain niin todellisen tuntuista unta, ettet ole aamun ensimmäisinä minuutteina aivan varma siitä, onko jokin asia totta vai unta? Jos olet, niin eikö se olekin vallan hieno tunne?
"Syy" on aivojen toiminnassa. Aivolisäke erittää yöaikaan prolaktiinia. Tosin tämän proteiinihormonin eritys on vähäistä, jos ihminen on esimerkiksi stressaantunut.
Keho saa kuitenkin aikaisen levon, ja näin keskellä yötä heräävä kokee maailman aivan eri tavoin. Moni on kertonut minulle, että öisin on luovimmillaan. Uusia ideoita muodostuu, eivätkä vanhat kaavamaiset ajatukset kahlitse mielikuvitustakaan.
Prolaktiinista on kattavahko esitelmä englanninkielisessä Wikipediassa.
Voiko kahdet unet toteutua nykyaikana?
Niin omituiselta kuin se kuullostaakin: kahdet yöunet ovat mahdollisia nykyaikanakin. Eräässä tieteellisessä kokeessa kuukauden ajalta testihenkilöiden annettiin nauttia auringon valosta. Illan tultua havaittiin, että kokeen edetessä yhä useampi mukautui valon määrään niin, että he alkoivat automaattisesti herätä keskellä yötä pariksi tunniksi, ja kävivät toisille yöunilleen.
Jotkut ovat mieltyneitä tähän jopa siinä määrin, että ovat suunnitelleet työelämänsä ja muun arkensa voidakseen nukkua yöunensa kahdessa eri erässä.
Itsekin olen toisinaan havainnut taipumusta kahdessa eri otteessa nukkumiseen. Olen sitä pitänyt tähän asti jollain lailla poikkeuksellisena häiriötilana.
Olen kuitenkin siinä mielessä onnekas, että voin siirtyä toteuttamaan kaksia yöunia. Freelancerin palkan pienuutta kompensoi kosolti se, että voi nauttia työnkuvan muista hedelmistä.
Lisää aiheesta englanniksi täältä.
Mielenkiintoinen näkemys, jota en itsekään ole tullut ajatelleeksi. Nuorempana oli kyllä jossain vaiheessa sellainen taipumus, että nukahdin aina koulun jälkeen muutamaksi tunniksi sohvalle. Sitten treeneihin ja yöllä myöhään taas nukkumaan. Toimi hyvin ainakin silloin. Nykyään nukun vain 5-6 tuntia, mutta tuntuu riittävän sekin.
Ilmoita asiaton viesti
Melkein sama asia, mutta ei aivan. Pointti onkin olla välihereillä keskellä yötä vain pienen hetken, esimerkiksi 2-3 tuntia.
Jos tulet toimeen 6 tunnin yöunilla niin voisitko kuvitella jaksottavasi sen kahdeksi kolmen tunnin pätkäksi vain kukkuaksesi keskiyön tietämillä pari tuntia?
Ilmoita asiaton viesti
Taisi olla sininen valo joka provosoi melatoniinin tuotannon ja täten oranssit linssit filtteröivät kyseiset aallonpituudet häiritsemästä?
Ilmoita asiaton viesti
Taiteilijana teen töitä usein yöaikaan, silloin työhön keskittyminen on jotenkin parempaa ja ajatukset luovempia. Olen jostakin lukenut että asia johtuu siitä ettei yöaikaan ole samoja houkutuksia kuin päiväsaikaan. Ei ole kaupat auki, eivätkä hyvät kaverit houkutuksineen hereillä ja hiljaisuuskin on eri luokkaa kuin päivällä.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan hiljaisuus, eräänlainen seesteys on omiaan stimuloimaan aivoja, vaikka helposti ajattelisi, että on toisin.
Aivot vastaavat päiväsaikaisen vilskeeseen vain reagoimalla – eivät tieten tahtoen luo uusia ajatuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Juuri tuollainen olo saa joskus yöllä herätessä tuntemaan selkeän ajattelun kolkuttavan ovella. Silloin on hyvä esim. kirjoittaa tai järjestää… Ei ole häiriötekijöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä.
Ja nyt myös ymmärsin miksi vihaan puhelimia. Kirjoittelet klo 7.00 – 22.00 jotain ja hetken kuluttua olet jo edennyt Danten Infernoon, niin eiköhän siellä soittele ja myy APU ja Seura-lehteä tai joku kaveri kyselee ”Mitäs sulle kuuluu” – vastaappaa sitten siihen jotain mikä ei olisi loukkaavaa.
Eli parempi kirjoittaa yöllä ja silloinkin varmuuden vuoksi viedä puhelin muualle – esim. autoon, jos sellainen kapistus löytyy.
Minulla on ollut aikoja, jolloin akun tyhjennettyä olen pitänyt puhelinta lataamattomana viikkoja pöytälaatikossa.
Nykyään minulla on se jatkuvasti toiminassa, mutta numeron tietää vain noin viisi henkilöä.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Älä yllytä! Kohta joku numerokoodi löytyy sivustolta: paljastettu.gr. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Nyt, hyvää ensimmäistä yötä. Palataan yhden, kahden aikoihin asiaan. 🙂
P.S. Sain jo kommentteihin palautetta, ettei tullut talousasiaa. Aivan oikein. Päätin, että turha tänne on mistään taloudesta mitään kirjoittaa, koska nykyhallituksen suosiollisella eurofantsuttelu-suunnitelmataloudella tää karahtaa kiville. Kirjoitin siitä tai en.
Ilmoita asiaton viesti
Päiväkirjamerkintä.
1. unen jälkeen.
Menin ensimmäisille unilleni yhdeksältä illalla. Asetin varmuuden vuoksi herätyksen yhdeksi.
Hieman vaikeaa ryhtyä tähän ihan vain siksi, että se on tarkoitus. Olin perjantaina kreikkalaisilla synttäreillä, ja sen jälkeen vuorokausirytmi on ollut sellainen, että ainoa yöuni otetaan joskus aamukuudelta, ja herätään kahdelta päivällä.
Edellämainittu huomioiden, heräsin tunnin (22:10) nukahtamisen jälkeen.
Naamassa kihelmöi, olo on miellyttävä, rentoutunut ja hyväntuulinen.
Ilmoita asiaton viesti
En ole aiheesta paljon lukenut, mutta oma käsitykseni on että keinovalo vähentää melatoniinin tuotantoa. Ongelman voi ratkaista siten että syö esim. 1-3 mg melantoniinia tuntia ennen nukkumaanmenoa niin saa puuttuvan melatoniinin sitä kautta.
Toimii minulla erittäin hyvin, jos tuntuu siltä että nukkuminen olisi ongelma. Lienee myös melko riskitöntä ja paljin parempi ratkaisu kuin nukahtamispillerit, joita monet käyttävät.
Ilmoita asiaton viesti
Käpyrauhaselle (*) on tärkeää saada riittävä määrä auringon valoa. Erityisesti nyt Suomessa on pitkät ajat pimeää, ja keinovaloa tarvitaan jo iltakuudelta. Mikäli käsityksesi on oikeassa, niin mahdollisuuksien rajoissa voit kokeilla itsekin kahden yöunen mallia.
Satun muista yhteyksistä toki tietämään, että olet perheellinen ukko. Tällöin omat yölliset heräämiset muutamaksi tunniksi voivat olla kohtuuton rasite kaikille muille. 😉
Vaan ainahan voit yrittää ylipuhua muutkin kokeiluun! 🙂
* Tuppaan menemään sekaisin tämän rauhasen ja kilpisrauhasen kanssa. Toivottavasti tämä meni tällä kertaa oikein, kun tätä nyt kirjoittelen ennen toisia uniani. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Aiheesta tulee ajankohtaisten teemojen yhteydessä mieleen, että ryhtyvätkö perussuomalaiset nyt ajamaan keinovalot kieltävää lakia, koska se on luonnotonta?
Ilmoita asiaton viesti
Vakavissaan asetettu kysymys on totta kai aiheellista ottaa vakavasti, sekä antaa siihen vakava vastaus.
En usko tämän tulevan sisällytetyksi eduskuntavaaliohjelmaamme. Pyrin kirjoittamaan tänne Puheenvuoroon luonnollisena henkilönä, jolloin kirjoituksiani ei saisi millään muotoa yhdistää Perussuomalaiset rp:n toimintaan.
Tarkoitukseni oli vain antaa lukijoille ajatus siitä, miten toisinkin voi toimia. Monihan lyttää esimerkiksi iltaisin esitettävän tv-ohjelman täysin pataluhaksi, mutta siitä huolimatta tapittaa sitä fotonivastaantotinpallukat appoisen auki. Tarkoitus oli siis antaa kansalaisille vaihtoehtoinen toimintamalli.
Jos se ei toimi, niin sen voi hylätä. Tämän blogin alle voi myös kirjoittaa kokemuksistaan, niin hyvistä kuin huonoistakin asioista.
Perussuomalaisuuteeni kiteytyy ennen kaikkea se, että haluan suomalaisten nauttivan elämästään. Tarjoankin siksi uudenlaista lähestymistapaa, tällä kertaa yöunien kohdalla.
Toivottavasti vastaus kelpasi herra Gröönroosille.
Oikein hyvää toista unta myös Teille!
Ilmoita asiaton viesti
Päiväkirjamerkintä.
Naaman kihelmöinti on alkanut karista suuremmalta osin pois. Tunnen raukeutta. Se voi johtua siitä, että nukahdin vain n. tunniksi illalla. Ajattelin olla unten mailla uudestaan viimeistään kahdelta.
Join myös kaksi kupillista kahvia väliheräämiseni aikana, sekä pari lasillista tsipuroa. Toisen kahvin join ”germaniko”, eli kuten suomalaiset kahvinsa juo. Ensimmäisen kahvini vaahdotin, mutta join kahvini lämmitettynä.
Olen valitettavasti käyttänyt tämän ajan lähinnä sosiaalisen median avustamiin ihmisten päivityksiin. Toisaalta annan itselleni tämän anteeksi siksi, että tämä nyt oli ensi kerta hakiessani tätä tietoisesti. Toiseksi vuorokausirytmini tähän kokeiluun ei lähtenyt parhaimmista lähtökuopista.
Kun tästä toisille unilleni käyn niin katson milloin se tapahtuu, ja milloin herään.
Päivitän tilanneraportin tänne ja kerron fiilikseni.
”Huomiseen”.
Ilmoita asiaton viesti
Päiväkirjamerkintä.
Se olisi sitten niinkuin aamu? Epäilen, että viikonlopun aikana hankkimani täysin omituinen vuorokausirytmi herätti minut jo nyt.
Aion olla kuitenkin lujana sen suhteen, että otan ”päikkärini” vasta klo 21.
Olen kahden vaiheilla: pitäisikö sitten laittaa herätys esimerkiksi yhdeltä soimaan, vai antaa mielen herätä ”luonnollisella” tavallaan tasan silloin kun sitä sattuu heräämään?
Olen itse luomun kannalla, mutta pelkään sössiväni ”päiväkirjani” heti alkuunsa sellaisella pitkäveteisyydellä, joka ei tavoita edes asiasta kiinnostuneita.
Teen päätökseni herätyksestä sitten myöhemmin.
Olo tuntuu nyt virkeältä, vaikka en olekaan nukkunut ihan sitä määrää, minkä etukäteiskaavailussani ajattelin nukkuvani.
Ilmoita asiaton viesti
Mukava juttu huomata, etten ole minäkään häiriytynyt. Keinovalosta huolimatta heräilen aamuyöstä ja usein saan ratkaisuja päivän ongelmiin tai uusia ideoita työhöni ja nukahdan pian tyytyväisenä. Tai sitten käy kuten linkin takana olleessa tarinassa: vaivun synkkiin mietteisiin ja käyn mielessäni kiivaita keskusteluja todellisten tai varjovastustajien kanssa. Luovaa toimintaa sekin, mutta unen saamisen kannalta ikävää. No, siitä pitää yrittää selviytyä psyykkaamalla.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko huomannut, milloin tulee ratkaisuja – ja milloin ”taisteluita”?
Onko yhdenlaisilla kokemuksilla jotain yhteistä kaavaa?
Ilmoita asiaton viesti
Olen yrittänyt seurata syömisiä ja juomisia mutten ole huomannut eroja yökokemuksissa. Sen sijaan, jos nukkumaan mennessä pohdin jotakin positiivista tai neutraalia ongelmaa, todennäköisesti herään klo 4 ratkaisemaan juuri sitä. Vastaavasti myöhäisillan ikävät ajatukset saattavat jatkua ensiunen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Päiväkirjamerkintä.
Rankkaa näin vähillä yöunilla. Oli hirmuisen vilkas päiväkin tänään. Päätin kuitenkin safkailla himassa, sillä nyt olen tarpeeksi taistellut väsyä vastaan.
Luulen, että laitan herätyksen yhdeltä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Mulla on ollut nimittäin taipumuksia osata nukkua päätyyn asti silloin kun kunnolla väsyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Päiväkirjamerkintä.
Väliherääminen, tuntuu oudolta, mutta ei lainkaan pahalta. ”Tunnen”, miten veri kiertää elimistössäni. 🙂
Ei ollut edes kovin vaikeaa herätä, vaikka tietysti hetken mietin, että käännän kylkeä ja jatkan unten mailla.
Ilmoita asiaton viesti