EKP on AfD:n vanki

Euroopan keskuspankki EKP jatkoi käsiensä päällä istumista, eikä ilmoittanut mistään uusista rahapoliittista toimista 4.12. Frankfurtissa pitämänsä kokouksen päätteeksi. Tämä siis siitä huolimatta, että euroalueen inflaatio valahti 0,3 prosenttiin. Tämän lisäksi 12 kuukauden inflaation odotetaan painuvan negatiiviseksi johdannaismarkkinoiden kaupankäynnistä päätellen.

Se on tiedossa, että EKP katsoo inflaatio-odotuksia, joita nämä johdannaiskaupat heijastavat. EKP ilmoitti aiemmin tänä vuonna seuraavansa 6-10 vuoden päässä olevia johdannaiskauppoja, joissa veikattiin ensi kerran tuon ajan inflaation olevan alle kaksi prosenttia.

Tämä yllätti markkinat, sillä kyseistä markkinadataa harvemmin seurataan. Nykyisin tuolla johdannaisella arvellaan inflaation olevan jo alle 1,75 prosentin 6-10 vuoden horisontilla.

Halvaantunut EKP

Kaikista näistä tiedoista huolimatta EKP jatkoi puhelinjallaan. Joitain vihjeitä keskuspankki kuitenkin tarjosi. Ehkä tärkein niistä on tieto, että rivit keskuspankin sisällä rakoilevat edelleen. Esimerkiksi saksalainen Sabine Lautenschläger on ilmoittanut varsin suoraan, ettei EKP:n tule lähteä kvantitatiiviseen kevennykseen, eli euromaiden valtiolainojen ostoon.

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi kertoi, ettei päätösten tarvitse olla yksimielisiä. Tämä ei sinällään kerro lainkaan, onko enemmistöpäätöksiä tulossakaan. Ne ovat mahdollisia, muttei niitä ole silti kuulunut, vaikka euroalueen inflaatio on ollut alle prosentissa jo vuoden päivät. Tavoite on pitää euroalueen inflaatio inauksen alle kahden prosentin.

Lautenschlägerin lääkekaapista löytyy rakenneuudistuksia kilpailukyvyn kehittämiseen. Tämä tarkoittaa vientituotteiden edullistamista, ja suurin joustovara on silloin palkoissa. Se tosin näivettää ostovoiman, ja vauhdittaa deflaatiokehitystä. Tämän pitäisi siis olla kokonaan päinvastainen linja kuin mikä EKP:n mandaatti on.

Miksi EKP on sitten halvaantunut?

Saksan sisäpoliittinen paine

EKP ei toisin sanoen ole tähän päivään mennessä uskaltautunut suututtaa Saksaa käyttämällä enemmistöpäätöksiä inflaatiotavotteiden saavuttamiseksi.

Voisi ajatella, että Saksa hermostuisi täysin EKP:n linjaan, ja lähtisi mahdollisesti uhkailulinjalle. Saksa voisi uhota esimerkiksi olla osallistumatta oman Bundesbankin taseellaan kriisimaiden yhteisvastuutalkoisiin.

Tämä olisi myrkkyä markkinoille. Jos "Saksan luottokortti" otetaan euroalueelta pois, niin erityisesti euroalueen kriisimaiden valtiolainat joutuisivat vahvaan myyntiaaltoon, mikä kärjistäisi eurokriisin taas uuteen lentoon. Todennäköisesti se jopa hajottaisi koko euroalueen.

Saksa tuskin haluaa hajottaa euroa, koska se saa eurosta mittaamattoman edun. Toki on niin, että Saksan edun vastapainona likimain kaikki muut euromaat kärsivät – Suomea myöden.

Mutta Saksan on esitettävä kivikasvoa, sillä maan sisäpolitiinen tilanne on kiperä. Jokainen uusi yhteisvastuumuoto kasvattaa Saksan eurovastaisen AfD-puolueen suosiota. Saksassa on kansalaisilla vahva tuntemus siitä, että Etelä-Euroopan maat ovat "hulttioita", ja että niiden pitäisi oppia olemaan tarkka taloudesta.

Toisin sanoen, Saksalla on nyt niin myötämielinen hallinto yhteisvastuun kasvattamiseen kuin olla ja voi. Tähän tulee euroalueella varautua. Saksan alhaisen inflaation vuoksi muut maat joutuvat hakemaan kilpailukykyä deflaation kautta, jolloin on ilman muuta selvää, että palkkaleikkaukset ovat Suomessakin edessä. Niiltä on toistaiseksi vältytty suuremmalti julkisvallan poskettomalla velanotolla, mutta Saksan vaatimuksesta Suomikin joutuu julkisen velan suhteen pistämään jarrut päälle.

Ironisinta toki on, että Suomikin oli tätä automaattista velkajarrua vaatimassa naama punaisena, ja nyt sitten pitäisi itse ruveta lusikoimaan itse tehtyä keitosta.

Toivottavasti ne palkka-alet sitten maistuvat. Siltä ainakin vaikuttaa, kun katselee puoluekannatusmittauksia. Pahoin pelkään, että tuosta voi tulla vielä katumapäälle. Vaaleihin on onneksi vielä aikaa.