Poliittinen kaaos

Yli vuosi sitten Portugalin poliittinen horjahtelu sai minut toden teolla miettimään, miten tulenaraksi Euroopan komission ajama kireä finanssipolitiikka euromaille tuleekaan. Tämän yli vuoden aikana on totta kai tapahtunut paljon – eikä lainkaan niin miellyttäviä asioita kuin mitä europäättäjät olisivat kenties toivoneet.

Euromaiden politiikasta on tulossa suunnatonta

Espanjaan on täysin tyhjästä noussut vasemmistolainen Podemos, jonka ohjelma on tyystin epäyhteensopiva eurojäsenmaalta vaadittavalle finanssipolitiikalle.

Toinen esimerkki on Italian painekattilan terminen muutos. Vaikka pääministerin vaihdos Matteo Renziin onkin tuonut näennäistä eurokonsensusta, niin maan oppositiopuolueet ovat järjestelmällisemmin ruvenneet vastustamaan suoraan yhteisvaluutta euroa. Tilanne on jo aika veitsen terällä, sillä euroa vastustavien puolueiden ja allianssien kannatus alkaa olla tasoissa vanhojen EU-myönteisten puolueiden kanssa.

Ranskan Front National on sekin noussut kärkeen, vaikka enemmistöä puolueella ei vielä olekaan. Tämä pakottaa kuitenkin sosialistit ja oikeistolaisen UMP:n yhteiseen pöytään, jolloin finanssipolitiikasta uhkaa tulla mitätöntä näpertelyä vailla suuntaa. Halvaantuneisuus kuvastuu suomalaisillekin tutulla tavalla, jossa hallituksessamme täysin erilaiset finanssipoliittiset näkemykset eivät vain sopineetkaan yhteen.

Suuntaa on vaikea löytää, sillä eri konsensuspuolueiden äänestäjät eivät niinkään keskity yhteisvaluutta euron säilyttämiseen; vaan siihen, millaista finanssipolitiikkaa heidän äänestämänsä puolue ajaa.

Tämä johtaa irtiottoihin. Ranskassa presidentti François Hollande julisti vielä vaalikampanjansa alla finanssimaailman olevan päävihollisensa. Myöhemmin hän kuitenkin vaihdatti samansuuntaisia ajatuksia kantaneet ministerinsä pois, ja istutti mm. ministeriksi Emmanuel Macronin, joka on puhdasverinen pankkiiri. Kaiken lisäksi hän ei ollut edes vaaleilla valittu. Tällaista toimintaa on hyvin vaikeaa perustella sosialistipuolueen äänestäjille.

Tällaisten suuntaa vailla olevien hapuilujen vuoksi sosialistipresidentti onkin menettänyt suosionsa niin alas, ettei hänellä liene minkäänlaisia mahdollisuuksia jatkokaudelle. Hapuilun sivuvaikutuksena talous piiputtaa ja äänestäjät karkaavat.

Kreikassa ennennäkemätön poliittinen teatteri

Kreikassa on piukat paikat poliittisesti. Maassa järjestetään vihoviimeinen presidentinvaalien kierros maan parlamentissa. Tilanne elää täysin omaa elämäänsä, ja kaikenlainen ennakointi on tällä hetkellä kutakuinkin mahdotonta.

Maan parlamentin jatko riippuu siitä, saadaanko presidentti valituksi vai ei. Kaksi ensimmäistä äänestystä eivät lupaa hyvää. Ensimmäisessä äänestyksessä hallituksen ehdokas Stavros Dimas sai 160 ääntä, ja toisessa 168 ääntä. Kolmannessa äänestyksessä 29.12. presidenttiehdokkaan taakse tarvitaan 180 parlamentaarikkoa.

Kahden ensimmäisen äänestyksen välissä pääministeri Antonis Samaras piti sunnuntaina televisioidun puheen, jossa hän vetosi "järkeen". Vetoomuksen kannattavaksi voimaksi hän mainitsi kaksi erityistä seikkaa.

Ensiksi hän pyöritteli mahdollisuutta pitää ennenaikaiset parlamenttivaalit vuoden 2015 loppupuolella, siitä huolimatta, että hän on hiljattain todennut myös ennenaikaisten parlamenttivaalien tuovan epävakautta. On sinällään omituista, että maan pääministeri ehdottaa maalleen toimia, joita hän pitää epävakauttavina.

Toiseksi hän väläytti mahdollisuutta laajentaa hallitusta niillä puolueilla, jotka päätyisivät tukemaan presidenttiehdokasta. Toisessa äänestyksessä kasvanut tuki viestittääkin ilmeisesti siitä, että Samaraksen tarjous on houkuttanut joitakuita, muttei kuitenkaan riittävästi.

Tämän ohella ANEL-puolueen kansanedustaja Pavlos Hailikis kertoi, että häntä olisi yritetty lahjoa. Hän oli salaa nauhoittanut keskusteluja väitetyn lahjusten tarjoajan kanssa. Syyttäjä jätti asian kuitenkin tutkimatta. Perusteluna oli mm. laittomasti hankittu tallennemateriaali.

Joki-puolueen puheenjohtaja kertoi suurimman oppositiopuolueen SYRIZAn ja ANELin muodostavan "rosvojoukon" (συμμορία). Pääministeri Samaras nosti kanteen Hailikista vastaan maanantaina – tai olisi nostanut jo maanantaina, jollei lakimiehet olisivat lakkoilleet tuolloin.

Entisaikojen suurpuolue, sosialidemokraattisiin arvoihin nojaava PASOK on kuihtunut marginaalipuolueeksi. Puolueen perustajan poika, ja syrjäytetty ex-pääministeri Giorgos Papandreou oli median mukaan heittänyt ilmoille todellisen uutispommin. Papdanderou on näiden tietojen mukaan irtaantumassa PASOKista ja perustamassa lähipiirinsä kanssa uutta puoluetta.

PASOKIN nykyinen johtaja Evangelos Venizelos puhui juuri ennen toista presidenttiäänestystä Papandreoulle ja kertoi hänellä olevan "moraalinen vastuu" pysyä PASOKissa. Maan varapääministeri Venizelos voisi puolueineen jäädä puolueen hajaannuksen jälkeen lähes mitättömäksi prosenttipuolueeksi. Televisiossa tätä verrattiin suorasukaisesti "harakiriksi".

Jotta Kreikan poliittinen tilanne ei näillä kuvauksilla jäisi liian elottomaksi taikka värittömäksi, uusnatseiksi leimaantunut Kultainen sarastus -puolue pyöritteli jouluaattona mahdollisuutta lähteä tukemaan hallituksen presidenttiehdokasta. Presidenttiehdokas Dimas kuitenkin ilmoitti, ettei hän aio hyväksyä tulla valituksi presidentiksi Kultaisen sarastuksen äänillä.

Tämä ilmoitus luo minulle kuitenkin epätietoisen olon. Millä Dimas voisi kieltäytyä näistä äänistä, jos ne hänelle tulevat – ja jos kaikki äänet riittävät valintaan, niin voiko hän tuolloin enää kieltäytyä?

Se on vielä epäselvää, jotta miksi Kultainen sarastus lähtisi tukemaan presidenttiehdokasta. Minun on ainakin hyvin vaikea kuvitella, että Samaras ulottaisi lupauksensa hallituksen laajentamista Kultaisen sarastuksen jäsenillä. Raadollisempi selitys lienee se, ettei Kultainen sarastus näe juuri nyt otollista aikaa uusille parlamenttivaaleille.