Kreikan velkoja on pakko leikata
On suorastaan hämmentävää nähdä sinänsä älykkäiden politiikkojen ja keskuspankkiirien teeskentelevän kansalaisille päivänselvästä asiasta jotain muuta: Kreikan velkoja on leikattava. Tässä ei ole mitään epäselvää. Tosin teeskentely on koomista, ja se tuo lähinnä mieleen lastensadun keisarin uusista vaatteista.
Sadussa keisarille oli räätälöity taikakankaasta keisarilliset vaatteet, joita keisari ei itse nähnyt, mutta hänelle vakuutettiin puvuston olevan uskomaatoman upea – mutta sitä eivät yksinkertaiset ja tyhmät ihmiset nähneet. Keisari maksoi räätälille ja marssi ilkosillaan kaiken kansan nähtävänä röyhistellen hienoa asuaan haluten uskotella olevansa älykäs. Muut eivät uskaltaneet huomauttaa asiaa keisarille, vaan teeskentelivät hekin ihailevansa keisarin uusia ja hienoja vaatteita.
Eräs pieni lapsi ei kuitenkaan "ymmärtänyt" teeskennellä, vaan kertoi keisarin olevan alasti. Totuuskaan ei keisaria häirinnyt, vaan hän jatkoi sitkeästi uskomustaan.
Aivan samalla tavalla euroalueen päättäjistä moni uskoo silkkaan hölynpölyyn: siihen, että Kreikka voisi maksaa täysimääräisenä nykyiset velkansa.
Kreikan deflaatio kestänyt rajuna jo miltei kaksi vuotta
Koko euroalue vaipui vuoden 2014 joulukuussa deflaatioon. Olen kirjoittanut tästä vaaratekijästä riittävän usein ja aikaisin ennakkoon, että tähän tämä johtaa. Tätä voidaan ajatella piristysruiskeena energian hinnan huojentuessa, mutta deflaatiolla on tukku lukuisia muita tuhoisia vaikutuksia. Erityisen paha asia on, jos deflaatio kestää pitkään, kuten rahapiireissä arvellaan.
Kreikan deflaatio on kestänyt nyt yhtä soittoa lähes kahden vuoden ajan. Jos tällainen deflaatio olisi hyväksi niin Kreikan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei olisi kasvanut nykyistä vauhtia. Se ei ole luonut merkittävää käännettä parempaan, vaikka viime vuoden syksyllä Kreikka raportoikin muuten ihan mukiinmenevästä lähes kahden prosentin vuotuisesta kasvuvauhdista. Budjettivaje on kaamea, talous on jo sukeltanut noin neljänneksen kriisin aikana ja työttömyys on pöyristyttävissä lukemissa.
Tuolla kasvuvauhdilla – mikäli sen voisi edes harhaisimmissa unelmissa olettaa jatkuvan – Kreikan talous kiipeäisi kriisin alkutasoille joskus viidentoista vuoden päästä. Verrokkina kerrottakoon, että Suomen 90-luvun alun lama kaikesta rajuudesta huolimatta päättyi nopeasti markan kellutuspäätöksen jälkeen. Kellutuksen heikentämä valuutta piristi vientiä, se loi kotimaista kysyntää ja toi investointeja. Näistä vähäisin ei varmastikaan ole matkapuhelinfirmaksi kehkeytynyt Nokia. Tuokin mobiilijätti tarvitsi otollisen kasvualustan, jota ei jääräpäisen kiinteän ja yliarvostetun valuutan ympäristössä vain päässyt syntymään.
Kreikan velkataakka on ollut jo viime vuoden puolella talouteensa nähden suurempi kuin se oli ennen mittavaa, noin 100 miljardin euron velkasaneerausta. Käsittämättömät budjettialijäämät kertovat, että lisää velkaa on tulossa nopeammin kuin tuo viime vuoden syksyllä tuoma talouskasvun poikanen voi kumota.
Tästä on kiittäminen myös deflaatiota.
Deflaation syntyhistoria
Koko euroalueen flirttailu deflaation kanssa alkoi oikeastaan siitä hetkestä lähtien, kun eurokriisin hätäännyttämät europäättäjät alkoivat ajaa vimmalla talouden matokuuria määräämällä leikkauksia menoihin ja korottamalla veroja. Energian hinnan lasku oli vain yksi naula tähän ruumisarkkuun. Euroalueen inflaatio on tullut tasaisen varmasti alas sitä mukaa, kun vyönkiristys on euroalueella ollut voimassa.
Leikkaukset ja veronkorotukset pitivät huolen siitä, että kansalaisten ostovoima laski rajusti, vaikka vientipuoli piristyikin. Euroopan komissio tutki itse tätä kriisiä ja totesi varsin selkeästi, että Yhdysvallat ja euroalueen ulkopuoliset maat onnistuivat reilusti paremmin kasvaa kriisistä ulos yksityisen kysynnän avulla.
Euroalueella tehtiin säästötoimien vuoksi täysin päinvastoin. Yksityinen kulutus alkoi piiputtaa ostovoiman kadotessa. Kysynnän laskuun työlle ei ollut enää vastaavaa tarvetta sisämarkkinoilla, ja siten julkistalouksien tulo- ja kulutusveropurot näivettyivät. Tällöin piti leikata entistä enemmän, ja korottaa veroja vielä suuremmiksi yhtä tuhoisin seurauksin.
Tämän kehityskaaren vuoksi deflaatio tuli koko ajan lähemmäksi.
Deflaation murhaavat vaikutukset – reaalikorko
Deflaation välitön ja kaikista haitallisin tekijä on sen luonnollinen taipumus kasvattaa velkataakkaa. Jos rahan arvo nouseekin, niin saman tekee "negatiivinen raha", jota kuitenkin kutsutaan luottopääomaksi. Luotto on vain rahan korvike.
Tämä selviää käsitteellä reaalikorko. Se tarkoittaa nimellisen koron ja inflaation erotusta. Jos vähentäjä muuntuu negatiiviseksi, kuten inflaatiolle käy sen muuttuessa deflaatioksi niin nimelliseen korkoon lisätään deflaatio.
Asia voidaan yksinkertaisesti havainnollistaa niin, että tämän päivän 100 euroa on ensi vuoden alussa ostovoimaltan 110 euroa, koska deflaatio parantaa rahan arvoa. Ajatellaan kuitenkin niin, että minä lainaan sinulle tuon sata euroa vaikka kolmen prosentin korolla vuodeksi. Tällöin nimellisesti saan takaisin 103 euroa, mutta se on ostovoimaltaan 10 prosenttia suurempi (oikeasti ihan näin hurjia deflaatioprosentteja ei toivottavasti koskaan nähdä). Ostovoimani on siten rahani saatua takaisin 113,30 euroa. Reaalinen korko on tuon lopullisen ostovoiman ja lainapääoman (100€) erotus.
Vastaavasti sinun ei kannata nostaa lainaa deflaatiossa, koska ilman tuota lainaa ostovoimasi ei olisi hävinnyt yhtä paljoa kuin luotottajan lisääntynyt.
Entä, jos tuo raha olisi ollut lainassa pankille, kuten nyt vaikka talletustilillä? Pankin ei kannattaisi ottaa tätä lainaa vastaan. Pankit muokkaavatkin talletuskorkoja yleisesti inflaation mukaan niin, ettei niille aiheudu tappioita. Talletuskorot ovatkin yleistä inflaatiotasoa pienemmät. Mutta jos inflaatio on jo negatiivinen, tulisi myös talletuskorko asettaa enemmän negatiiviseksi.
Kysymys kuuluu: kuka hullu makuuttaisi rahojaan enää varoja syövältä talletustililtä, koska patjan alle sullottu käteinen on aina vaihtoehto? Paitsi demariedustaja Mikael Jungnerin maailmassa. Kun kaikki "raha" olisi kortilla niin sitä ei voi muussa muodossa säilyttää – ja ovi negatiivisiin talletuskorkoihin on avattu.
Muistakaa äänestää oikein.
Deflaation murhaavat vaikutukset – deflaatio-odotukset
Pidempään jatkunut deflaatio itse asiassa totuttaa kuluttajat ja yritykset tulevan rahan arvon nousuun. Tämä puolestaan kannustaa pikemminkin säästämään tänään ja kuluttamaan joskus toiste tulevaisuudessa.
Tälläkään menetelmällä ei ole kulutuskysyntää piristävää vaikutusta, vaan deflaatio alkaa ruokkia itse itseään odotustensa kautta.
Kaksi kuukautta sitten taloni lämmitykseen käytettävä lämmitysöljy maksoi 1,07 euroa litralta. Odotin kuitenkin lämmitysöljyyn tulevaa veroleikkausta, koska se on ollut Kreikan hallituksen tavoitteena saada neuvoteltua troikan kanssa. Ostin vain juuri sen verran, että pystyin katsomaan tilanteen uudelleen kuukauden kuluttua.
Sitten alkoikin tapahtua energiahintamarkkinoilla. Odotin hinnan putoavan toisesta syystä, mutta se ei ole relevanttia miksi hinnat putoavat. Kuukausi sitten ostin taas kuukaudeksi lämmitysöljyä. Silloin se maksoi enää 1,03 euroa litralta. Viimeisin ostoni toteutin samalla kaavalla hintaan 0,90 euroa litralta.
Laskin, että jos olisin ostanut kaiken tämän lämmitysöljyn silloin kaksi kuukautta sitten olisin yli satasen köyhempi.
Kreikan velka on jo ohittanut takaisinmaksupisteensä
Kreikan velat ovat jo siinä pisteessä, ettei oikeastaan mikään muu sitä voi kääntää, paitsi jokin aivan utopistinen kasvu useiden peräkkäisten vuosien aikana. Hieman ennen suurta velkaleikkausta muistan lukeneeni, että Kreikka tarvitsee yhtäjaksoisesti viiden prosentin vuotuisen talouskasvun seuraavan 25 vuoden ajan päätyäkseen Maastrichtin sopimuksen – 60 prosenttia velkaa per bruttokansantuote – rajoihin.
Nyt nuo luvut ovat vielä synkemmät. Edes Kiinan talouskasvu ei ole pystynyt näihin lukemiin.
Deflaation ja vyönkiristyksen vuoksi Kreikan velkataakka kasvaa vain kasvamistaan nopeammin kuin maa pystyy sitä koskaan maksamaan takaisin. Otettaessa huomioon vielä Kreikan valtionvelan markkinakorot pitää jo ilkosillaan olevan keisarinkin huomata, ettei tämä yhtälö tule missään muodossa onnistumaan.
Perussuomalaiset ehdotti jo 2010 puhjenneeseen Kreikan rahoituskriisiin ratkaisuksi velkasaneerausta. Se ei silloin tullut kuulonkaan. Se mahdotonkin tuli kuitenkin mahdolliseksi. Kun koville ottaa niin koiraskin poikii. Velkasaneeraus tehtiin vain liian myöhään, se oli liian pieni. Tosiasioilta on hölmöä sulkea silmänsä. Jotkut tekevät yhä niin.
Enkä usko, että asiasta huomauttaminen mitään auttaa. Kulkekaa sitten ilkosillanne, kuten kuuluisa keisari taikakankaasta tehtyine vaatteineen. Hypotermian te siitä saatte, ja ehkä keuhkokuumeen kaupan päälle.
Oikaisu 10.1.2015 klo 2:00
Lastensadun osuutta korjattu lukijapalautteen ansiosta. Kiitos huomautuksesta!
Aijai sitä kansanedustaja Pentti Oinosen retoriikkaa muutama vuosi sitten, kun oli havaittu Kreikan velkojen kohoavan taivaisiin! Suomi oli lähdössä pelastustalkoisiin muun EU:n mukana, mutta kaikki eivät uskoneet rahanpumppaamisen tehoon…
– Millä Kreikka maksaa velkansa? Oliiveillako?
(Taidetauko.)
– Tupakallako?
(Taidetauko.)
Koska paikkana oli parlamentti, ei aplodeja kuultu, vaikka paussit oli mitoitettu suosionosoituksille. Oinosen kysymykset sinänsä ovat edelleen vailla vastauksia. Epäilemättä olisi laskettavissa, millainen oliivimäärä vaikkapa päivän hinnalla vastaisi kreikkalaisten velan suuruutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli vain Suomen tasavallan suurin julkinen hanke koskaan. On suorastaan käsittämätöntä, että tämän mittaluokan asiat valmisteltiin eduskunnan määräenemmistöllä näin luokattoman surkeasti.
Verkkouutisten linkissä pääministeri Stubb jatkaa samaa hämmentävää riskianalyysitasoa:
Ei spekuloida.
Ei arvioida.
Ei yhtään mitään.
Pelimerkit pöydälle, silmät kiinni ja Herran haltuun. Sama linja siis jatkuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa oikeastaan, joka on enää vakuuttunut Kreikan sekä velanmaksukyvystä,että aikataulusta on A.Rinne, ja hassua kyllä hänhän on samasta ajatuspajasta M. ”muoviraha” Jungnerin kanssa.
Ellei muuta, niin lennokkaita ajatuksia paja ainakin synnyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama muukin tulee mieleen, kuten nyt blogin avauksessa olleen linkin takana on havaittavissa, että ainakin pääministeri Stubb on Rinteen kanssa samoilla linjoilla.
Merkel, Schäuble, Rehn… onhan näitä hyvin puettuja keisareita.
Soini on ilmoittautunut kuuluvansa siihen porukkaan, jonka mukaan Kreikan velkoja on turha odottaa täysimääräisenä takaisin.
http://timosoini.fi/2015/01/erehtyiko-rinne-paivasta/
Ilmoita asiaton viesti
Liittovaltiokehityskin loppuisi jos ei tarinoihin uskoisi ja vähän tosiasioita muokkaisi. SDP, keskusta ja kokoomus ovat 80-luvun lopusta lähtien ollut mukana liittovaltiokehityksessä, miten sen vision voisi kasvojaan menettämättä häivyttää varsinkin kun veromaksajien rahaa on projektiin käytetty kymmeniä miljardeja.
Ilmoita asiaton viesti
Kreikan tilanteesta olemme olleet samaa mieltä jo vuosia. Tässä annan irtopisteet myös kepun Kiviniemelle, kun hän tuli Kreikan eka lainapikapaketin jälkeen järkiinsä ja sanoi, että ei enää. Tosin tämän oppositiosta, mutta kuitenkin.
Mutta tuo teoretisointi ja jankutus deflaatiosta ja sen ”murhaavista” vaikutuksista on tukevasti ilmassa. On totta, että rahamaailman ns talousasiantuntijat lietsovat deflaatiohysteriaa, sillä he pelkäävät rahoittamiensa kuplien puhkeamista. Suomessakin ovat antaneet asuntolainoja ostohinnasta yli 90% huolimatta säännöistä ja sopimuksista. Jos asuntojen hinta alkaa palautua normaaliksi ja asunto ei enää riitä vakuudeksi, voi tulla tappioita. Kuplien on kuitenkin puhjettava, mitä pikemmin, sitä parempi. Muuten ei luottamus markkinoilla palaa eikä kasvu pääse alkamaan.
Naurettavinta on, että nyt kun öljyn hinta laskee, nimitetään sitäkin askeleeksi vaaralliseen deflaatioon. Öljyn hinta ei ole ensi kertaa laskemassa ja aina ennen halvempi öljy on vapauttanut ostovoimaa ja kasvattanut kulutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Raakaöljyn hinnan lasku oli vain viimeinen pisara tässä. Se on sivuseikka. Se ei ole mikään ”helpottava” tekijä, ja todennäköisesti tuo päättyy jossain vaiheessa (tuotantokiintiöt tai mitä tahansa).
Se pääpointti oli edelleen se deflatorinen kehitys. Kreikka on ollut toista vuotta deflaatiossa, ja jo pitkän aikaa ennen öljyn hintaromahdusta.
Euroalueen tunnusmerkkeihin nykyisin säännöin inflaatiot ja deflaatiot tulevat merkityksellisiksi, koska ilman inflaatioeroja tässä ei kilpailukykyjä oteta kiinni.
Joko puretaan euroalue ja annetaan valuuttakurssien kautta tulla kilpailukykyvyn heijasteet (paras vaihtoehto mielestäni),
Tai tehdään liittovaltio ja laitetaan kilpailukykyerot tasaavia tulonsiirtoja,
Tai varaudutaan siihen, että näistä jäsenmaan velkaongelmista höpistään vielä seuraavat sadatkin vuodet, kunnen jompikumpi aiempi vaihtoehto toteutetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos keskitymme Kreikkaan, niin suurten lukujen mukaan siellä on ollut deflatorinen kehitys ainakin sen pari vuotta. Kun tämä on todettu, niin kaipaan selvitystä, miksi mistään ei oikeasti tule mitään.
Minulla on aika usvainen kuva Kreikan todellisesta kehityksestä. Tiedotusvälineet kun eivät anna muuta kuin huitaistuja tiedon sirpaleita.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Troikka ei ole tyytyväinen, sen suosituksia ei juurikaan ole toteutettu. Hallitus on näpräillyt omia temppujaan.
Onko Kreikassa alettu periä tehokkaasti verorästejä? Onko pantu stoppi tavalle, että asutaan ”keskeneräisissä” taloissa, joista keskeneräisyyden takia ei makseta kiinteistövaroa? Onko lopetettu paikallisten verojohtajien oikeus ”kohtuullistaa” sopivien ihmisten veroja?
Onko lopetettu ystävä- ja sukulaisuussuhteiden kautta luodut ylimääräiset julkiset virat? Onko toteutettu kiinteistörekisteri? Vieläkö kuolleen perilliset nauttivat vainajan eläkettä? Miten edistyy Kreikasta veroparatiiseihin vietyjen pimeiden rahojen takaisinsaanti/verollepano? Näistä ja muista tämäntapaisista korjaustarpeista ei ole kuulunut mitään, mediassa vain valitellaan kansan kurjistumista.
Ilmoita asiaton viesti
Kreikka on elänyt omalla tavallaan ainakin 200 viimeistä vuotta. Nytkö odotat, että jos Katainen möreällä äänellä vähän käskee, niin 11 miljoonaa napsauttaa kengänkannat yhteen parissa vuodessa?
Euroalueella ei yksinkertaisesti hyväksytä erilaisuutta. Euroalueella ei olla suvaitsevaisia (suvaitsevaisuuttahan vastustaa täällä moni lappalaisista, aina uimosista härkösiin.)
EKP ja Euroopan komissio ei ole tyytyväinen, koska nämä troikan osat eivät kuuntele esimerkiksi Kansainvälistä valuuttarahasto IMF:ä, joka totesi jälkikäteen, että lamassa säästäminen ei parannakaan tautia vaan pahentaa sitä. Kreikalta on siis koko ajan vaadittu vain sitä, että tauti pahenee. Sama tulee mieleen keskiajan Mustasta surmasta kuppauslaitteineen.
Köyhiltä peritään tehokkaammin veroja, mikä on johtanut kulutuskysynnän halvaantumiseen.
Keskeneräisissä taloissakin asuminen on monelle lottovoitto, sillä kodittomuus on lisääntynyt. Eivät kreikkalaiset nyt vesijohdottomassa tai sähköttömässä talossa piruuttaan asustele. Kyllä heilläkin on ihan samanlaiset mukavuudenhalut kuin suomalaisillakin.
Kohtuullistaminsesta en tiedä, mutta esimerkiksi hyvältä ystävältäni ei ole katkottu sähköjä, kun hän työttömyysturvastaan (joku 200€ / kk) makselee 1200 euron sähkölaskurästejään. Moni ei tee edes tätä, mutta kukaan ei halua katkoa sähköä kymmeniltä tuhansilta kreikkalaisilta. Silloin ei enää äänestettäisi vallan vaihtumisesta, eikä kärjessä olisi ainakaan maltillisempi hahmo kuin A. Tsipras.
Ei ole nepotismista poistuttu. Onko Suomesta? Eikä ole ”poliittisista viroistakaan” luovuttu, eikä Suomessakaan. Jotkut huuhaa-virkojen ”kelpoisuusvaatimuksetkin” muutetaan niin, että se ”sopivin” osataan valita.
Yritetty on toteuttaa kiinteistörekisteriä, mutta ENFIA-vero todettiin muistaakseni perustuslain vastaiseksi, ja siitä käydään oikeudessa vääntöä ennakkotapauksesta. Pari miljoonaa kreikkalaista odottaa ennakkopäätöstä (maksamatta veroa). Perustuslain muuttamiseen ei ole muskeleita.
Pariin viimeiseen kysymykseesi en osaa vastata.
Jos vastaukset eivät miellytä niin kannattaa miettiä syyllisiä sitten meistä poloisista, jotka menimme äänestämään EU-jäsenyydelle kyllä. Minäkin sen tein, mutta en tiennyt tuolloin nuorna kloppina, mikä virhe se oli. Yritän nyt vain korjauttaa suurimman virheeni.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta Kreikan ”noususta”, laskin joskus, että maalta menee 6-8 vuotta pelkästään 25%:n BKT-kuopan täyttämiseksi eli sitten ollaan siinä muinaisessa nollatilanteessa, ELLEI tarvitsisi samana aikana hoidella myös vanhoja lainoja ja kuristaa maata troikan ohjeiden mukaaan.
Niinpä tuo 25 vuottakin, jotta maa pääsisi 60%/BKT velkasuhteeseen, taitaa olla hiukka ns. ylioptimistinen. Leikkaussali pystyyn vain, kuten jo v. 2010 esitettiin. Aikamoisiin akrobaattisiin solmuihin vääntäytyy nyt moni selittelijä, kun arvelee, että nyt on PAREMPI aika leikata velkoja.
Muuten, lehdessä oli juttu mm. Espanjaan muuttaneista astmaatikoista ja eläkeläisistä, joiden verokukkarolle Heinäluoma haluaisi verottajan pääsevän. Nyt he maksavat hieman matalampia veroja Espanjaan ja pärjäävät miten kuten.
Niinpä vanhukset suivaantuivat, kun heitä leimattiin ”veropakolaisiksi” 1.200€/kk eläketuloillaan. Näyttää siis siltä, että Suomi vaanii jo täältä pois muutaneitakin kadonnen veroarteensa metsästyksessä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Se on ylioptimistinen. Kirjoitinkin, että se oli ennen sitä velkasaneerausta, kun luin tuollaista. Kirjoitin, että nykylukemat ovat murheellisemmat.
Heinäluomaa en nyt ajankohtaisista syistä moiti, vaan esitän osanottoni. Suruajan jälkeen sitten taas jatketaan…
Ilmoita asiaton viesti
Teknisen puolen faneille:
http://business.financialpost.com/2014/12/31/how-s…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Hyvin kuvaavia ovat ao. käppyrät.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs minä sanoin … jo v. 1997, ja nyt ollan tässä. Tämä ennustukseni on hilkun verran toteutumista vaille. Silloin mulle ilkuttiin ja naurettiin, ja hymyiltiin vielä viime vuonnakin, mutta nyt ovat hymyt tyystin hyytyneet.
Enneuneni vuodelta 1997, Euroopan ja muun maailman katastrofi:
http://annelindell.blogspot.fi/2012/07/normal-0-mi…
3E … on nyt kuuma sana, eli nyt viimeistään meidän tulee vähintäänkin irtaantua eurosta tai paremminkin koko EU:sta. Kohta on jo kiirus, nääs viimeinen maksaa viulut.
Ilmoita asiaton viesti
Deflaation puolestapuhujia on ollut jonkin verran liikenteessä…toivottavasti he eivät itse ole velallisia.
Jos ja kun vanha kansa osasi kertoa,että inflaatio syö velat,niin eikö sama kansa osaisi kertoa mitä deflaatio syö..? Oma arvaukseni,että sen velallisen.
Ilmoita asiaton viesti