Kreikan velkoja on pakko leikata

On suorastaan hämmentävää nähdä sinänsä älykkäiden politiikkojen ja keskuspankkiirien teeskentelevän kansalaisille päivänselvästä asiasta jotain muuta: Kreikan velkoja on leikattava. Tässä ei ole mitään epäselvää. Tosin teeskentely on koomista, ja se tuo lähinnä mieleen lastensadun keisarin uusista vaatteista.

Sadussa keisarille oli räätälöity taikakankaasta keisarilliset vaatteet, joita keisari ei itse nähnyt, mutta hänelle vakuutettiin puvuston olevan uskomaatoman upea – mutta sitä eivät yksinkertaiset ja tyhmät ihmiset nähneet. Keisari maksoi räätälille ja marssi ilkosillaan kaiken kansan nähtävänä röyhistellen hienoa asuaan haluten uskotella olevansa älykäs. Muut eivät uskaltaneet huomauttaa asiaa keisarille, vaan teeskentelivät hekin ihailevansa keisarin uusia ja hienoja vaatteita.

Eräs pieni lapsi ei kuitenkaan "ymmärtänyt" teeskennellä, vaan kertoi keisarin olevan alasti. Totuuskaan ei keisaria häirinnyt, vaan hän jatkoi sitkeästi uskomustaan.

Aivan samalla tavalla euroalueen päättäjistä moni uskoo silkkaan hölynpölyyn: siihen, että Kreikka voisi maksaa täysimääräisenä nykyiset velkansa.

 

Kreikan deflaatio kestänyt rajuna jo miltei kaksi vuotta

Koko euroalue vaipui vuoden 2014 joulukuussa deflaatioon. Olen kirjoittanut tästä vaaratekijästä riittävän usein ja aikaisin ennakkoon, että tähän tämä johtaa. Tätä voidaan ajatella piristysruiskeena energian hinnan huojentuessa, mutta deflaatiolla on tukku lukuisia muita tuhoisia vaikutuksia. Erityisen paha asia on, jos deflaatio kestää pitkään, kuten rahapiireissä arvellaan.

Kreikan deflaatio on kestänyt nyt yhtä soittoa lähes kahden vuoden ajan. Jos tällainen deflaatio olisi hyväksi niin Kreikan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei olisi kasvanut nykyistä vauhtia. Se ei ole luonut merkittävää käännettä parempaan, vaikka viime vuoden syksyllä Kreikka raportoikin muuten ihan mukiinmenevästä lähes kahden prosentin vuotuisesta kasvuvauhdista. Budjettivaje on kaamea, talous on jo sukeltanut noin neljänneksen kriisin aikana ja työttömyys on pöyristyttävissä lukemissa.

Tuolla kasvuvauhdilla – mikäli sen voisi edes harhaisimmissa unelmissa olettaa jatkuvan – Kreikan talous kiipeäisi kriisin alkutasoille joskus viidentoista vuoden päästä. Verrokkina kerrottakoon, että Suomen 90-luvun alun lama kaikesta rajuudesta huolimatta päättyi nopeasti markan kellutuspäätöksen jälkeen. Kellutuksen heikentämä valuutta piristi vientiä, se loi kotimaista kysyntää ja toi investointeja. Näistä vähäisin ei varmastikaan ole matkapuhelinfirmaksi kehkeytynyt Nokia. Tuokin mobiilijätti tarvitsi otollisen kasvualustan, jota ei jääräpäisen kiinteän ja yliarvostetun valuutan ympäristössä vain päässyt syntymään.

Kreikan velkataakka on ollut jo viime vuoden puolella talouteensa nähden suurempi kuin se oli ennen mittavaa, noin 100 miljardin euron velkasaneerausta. Käsittämättömät budjettialijäämät kertovat, että lisää velkaa on tulossa nopeammin kuin tuo viime vuoden syksyllä tuoma talouskasvun poikanen voi kumota.

Tästä on kiittäminen myös deflaatiota.

 

Deflaation syntyhistoria

Koko euroalueen flirttailu deflaation kanssa alkoi oikeastaan siitä hetkestä lähtien, kun eurokriisin hätäännyttämät europäättäjät alkoivat ajaa vimmalla talouden matokuuria määräämällä leikkauksia menoihin ja korottamalla veroja. Energian hinnan lasku oli vain yksi naula tähän ruumisarkkuun. Euroalueen inflaatio on tullut tasaisen varmasti alas sitä mukaa, kun vyönkiristys on euroalueella ollut voimassa.

Leikkaukset ja veronkorotukset pitivät huolen siitä, että kansalaisten ostovoima laski rajusti, vaikka vientipuoli piristyikin. Euroopan komissio tutki itse tätä kriisiä ja totesi varsin selkeästi, että Yhdysvallat ja euroalueen ulkopuoliset maat onnistuivat reilusti paremmin kasvaa kriisistä ulos yksityisen kysynnän avulla.

Euroalueella tehtiin säästötoimien vuoksi täysin päinvastoin. Yksityinen kulutus alkoi piiputtaa ostovoiman kadotessa. Kysynnän laskuun työlle ei ollut enää vastaavaa tarvetta sisämarkkinoilla, ja siten julkistalouksien tulo- ja kulutusveropurot näivettyivät. Tällöin piti leikata entistä enemmän, ja korottaa veroja vielä suuremmiksi yhtä tuhoisin seurauksin.

Tämän kehityskaaren vuoksi deflaatio tuli koko ajan lähemmäksi.

 

Deflaation murhaavat vaikutukset – reaalikorko

Deflaation välitön ja kaikista haitallisin tekijä on sen luonnollinen taipumus kasvattaa velkataakkaa. Jos rahan arvo nouseekin, niin saman tekee "negatiivinen raha", jota kuitenkin kutsutaan luottopääomaksi. Luotto on vain rahan korvike.

Tämä selviää käsitteellä reaalikorko. Se tarkoittaa nimellisen koron ja inflaation erotusta. Jos vähentäjä muuntuu negatiiviseksi, kuten inflaatiolle käy sen muuttuessa deflaatioksi niin nimelliseen korkoon lisätään deflaatio.

Asia voidaan yksinkertaisesti havainnollistaa niin, että tämän päivän 100 euroa on ensi vuoden alussa ostovoimaltan 110 euroa, koska deflaatio parantaa rahan arvoa. Ajatellaan kuitenkin niin, että minä lainaan sinulle tuon sata euroa vaikka kolmen prosentin korolla vuodeksi. Tällöin nimellisesti saan takaisin 103 euroa, mutta se on ostovoimaltaan 10 prosenttia suurempi (oikeasti ihan näin hurjia deflaatioprosentteja ei toivottavasti koskaan nähdä). Ostovoimani on siten rahani saatua takaisin 113,30 euroa. Reaalinen korko on tuon lopullisen ostovoiman ja lainapääoman (100€) erotus.

Vastaavasti sinun ei kannata nostaa lainaa deflaatiossa, koska ilman tuota lainaa ostovoimasi ei olisi hävinnyt yhtä paljoa kuin luotottajan lisääntynyt.

Entä, jos tuo raha olisi ollut lainassa pankille, kuten nyt vaikka talletustilillä? Pankin ei kannattaisi ottaa tätä lainaa vastaan. Pankit muokkaavatkin talletuskorkoja yleisesti inflaation mukaan niin, ettei niille aiheudu tappioita. Talletuskorot ovatkin yleistä inflaatiotasoa pienemmät. Mutta jos inflaatio on jo negatiivinen, tulisi myös talletuskorko asettaa enemmän negatiiviseksi.

Kysymys kuuluu: kuka hullu makuuttaisi rahojaan enää varoja syövältä talletustililtä, koska patjan alle sullottu käteinen on aina vaihtoehto? Paitsi demariedustaja Mikael Jungnerin maailmassa. Kun kaikki "raha" olisi kortilla niin sitä ei voi muussa muodossa säilyttää – ja ovi negatiivisiin talletuskorkoihin on avattu.

Muistakaa äänestää oikein.

 

Deflaation murhaavat vaikutukset – deflaatio-odotukset

Pidempään jatkunut deflaatio itse asiassa totuttaa kuluttajat ja yritykset tulevan rahan arvon nousuun. Tämä puolestaan kannustaa pikemminkin säästämään tänään ja kuluttamaan joskus toiste tulevaisuudessa.

Tälläkään menetelmällä ei ole kulutuskysyntää piristävää vaikutusta, vaan deflaatio alkaa ruokkia itse itseään odotustensa kautta.

Kaksi kuukautta sitten taloni lämmitykseen käytettävä lämmitysöljy maksoi 1,07 euroa litralta. Odotin kuitenkin lämmitysöljyyn tulevaa veroleikkausta, koska se on ollut Kreikan hallituksen tavoitteena saada neuvoteltua troikan kanssa. Ostin vain juuri sen verran, että pystyin katsomaan tilanteen uudelleen kuukauden kuluttua.

Sitten alkoikin tapahtua energiahintamarkkinoilla. Odotin hinnan putoavan toisesta syystä, mutta se ei ole relevanttia miksi hinnat putoavat. Kuukausi sitten ostin taas kuukaudeksi lämmitysöljyä. Silloin se maksoi enää 1,03 euroa litralta. Viimeisin ostoni toteutin samalla kaavalla hintaan 0,90 euroa litralta.

Laskin, että jos olisin ostanut kaiken tämän lämmitysöljyn silloin kaksi kuukautta sitten olisin yli satasen köyhempi.

 

Kreikan velka on jo ohittanut takaisinmaksupisteensä

Kreikan velat ovat jo siinä pisteessä, ettei oikeastaan mikään muu sitä voi kääntää, paitsi jokin aivan utopistinen kasvu useiden peräkkäisten vuosien aikana. Hieman ennen suurta velkaleikkausta muistan lukeneeni, että Kreikka tarvitsee yhtäjaksoisesti viiden prosentin vuotuisen talouskasvun seuraavan 25 vuoden ajan päätyäkseen Maastrichtin sopimuksen – 60 prosenttia velkaa per bruttokansantuote – rajoihin.

Nyt nuo luvut ovat vielä synkemmät. Edes Kiinan talouskasvu ei ole pystynyt näihin lukemiin.

Deflaation ja vyönkiristyksen vuoksi Kreikan velkataakka kasvaa vain kasvamistaan nopeammin kuin maa pystyy sitä koskaan maksamaan takaisin. Otettaessa huomioon vielä Kreikan valtionvelan markkinakorot pitää jo ilkosillaan olevan keisarinkin huomata, ettei tämä yhtälö tule missään muodossa onnistumaan.

Perussuomalaiset ehdotti jo 2010 puhjenneeseen Kreikan rahoituskriisiin ratkaisuksi velkasaneerausta. Se ei silloin tullut kuulonkaan. Se mahdotonkin tuli kuitenkin mahdolliseksi. Kun koville ottaa niin koiraskin poikii. Velkasaneeraus tehtiin vain liian myöhään, se oli liian pieni. Tosiasioilta on hölmöä sulkea silmänsä. Jotkut tekevät yhä niin.

Enkä usko, että asiasta huomauttaminen mitään auttaa. Kulkekaa sitten ilkosillanne, kuten kuuluisa keisari taikakankaasta tehtyine vaatteineen. Hypotermian te siitä saatte, ja ehkä keuhkokuumeen kaupan päälle.


Oikaisu 10.1.2015 klo 2:00

Lastensadun osuutta korjattu lukijapalautteen ansiosta. Kiitos huomautuksesta!

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu