Populismi – syy vaiko seuraus annetusta tilasta?

Kreikan parlamenttivaaleja ensi sunnuntaina seuraa aika moni maailmantaloudenkin vaikuttaja. Tämä on sinällään imartelevaa, koska 11-miljoonaisen kansan päätös siitä mihin suuntaan heidän kelkkaa tulisi ohjastaa on saanut ennennäkemättömät mittasuhteet.

Euroopassa on oltu laajemminkin huolissaan "populististen" puolueiden noususta. Ne kun tuppaavat esittämään omia ideoitaan, jotka eivät ole ikävästi lainkaan yhteensovitettavissa muiden ideologiselle palolle saada neliskanttinen palikka runnottua läpi tähtikuvioisesta reiästä.

Lienee kiistatonta, että tällainen "herääminen" demokraattisin keinoin on ollut merkittävä muuttuja. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt männävuosien kansan irtaantuminen politiikasta. Monissa Euroopan länsimaissa on syntynyt laaja nukkuvien kirjo. Nukkuvilla on monia syitä nukkua: asiat eivät ole omalla kohdallaan katastrofaalisen huonosti, koetaan oman äänen olevan merkityksetön, ja joitain voi yksinkertaisesti vain laiskottaa.

Tällainen aikakausi on ollut minusta vähintäänkin yhtä huolestuttava tekijä kokonaisuuden huonouden kannalta (ei kai kukaan nyt sentään väitä Euroopan suoriutuvan kerrassaan mainiosti vuosikaupalla kestäneen kriisin keskellä) kuin se, että ollaan päätymässä tilaan, jossa tuo tuudittautuminen kumotaan.

Sekin lienee kiistatonta, ettei ns. "hyvinä aikoina" juuri kukaan voi menestyksekkäästi takoa nyrkkiä pöytään, että tämä on täysin pähkähullu linja? Siihen menestyneeseen kritiikkiin vaaditaankin epävakaat olot.

Konsensuspolitiikot ovat mielestäni varsin rauhassa saaneet häärätä tämän talouskriisin äärellä Euroopassa saamatta juurikaan selkeitä ratkaisuja aikaiseksi. Finanssimarkkinoilla saavutettu levollisuus on toki huomioitavaa, mutta äänestäjien keskuudessa tilanne on varsin toisenlainen.

Euroalueella on kaikenlaisia rakenteellisia virheitä, jotka estävät tuntuvan [talous]kasvun – yhteisvaluutta on niistä yksi.

Kreikan mielipidetiedusteluja johtavan Syrizan pj. Aleksis Tsipras kiteytti minusta aika osuvasti sen, että kansa haluaa muutoksen, ja että sen on parempi tulla rauhalliselta suunnalta kuin vaikkapa Ranskan Kansalliselta rintamalta. Yhtä hyvin Tsipras olisi voinut nimetä tuon tilalle Kultaisen sarastuksen, mutta ymmärrettävistä syistä hän ei halunnut lähteä mustamaalaamaan kilpailijapuolueita samaan malliin kuin Uuden demokratian pj. Antonis Samaras, jonka mukaan Kreikasta tulee Pohjois-Korea Syrizan mahdollisen vaalivoiton myötä.

En tiedä kumman puolueen kanssa esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel haluaisi asioida Kreikan kohdalla: Syrizan vai Kultaisen sarastuksen. Minulla on silti erittäin vahva epäilys siitä, että hän valitsisi mieluusti näistä tuon Syrizan.

Jos mielestäsi "populistipuolueiden" esiinmarssi ei johdu annetusta tilasta ja päin honkia toteutetusta politiikasta niin mistä sitten?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu