Pääministeri Stubbin lempilapsi lytättiin täysin

Ilta-Sanomat kertoo pääministeri Alexander Stubbin lempilapsen, Team Finlandin, sukeltaneen vahvasti. Rivien välistä voi lukea, että hanke on tarkoitettu vain edustuskuluihin ja hyviin bileisiin pitkin planeettaa. Villat ovat jääneet saamatta. Lasku sentään tullee perille suomalaisille verovelvollisille, nykyisille ja tuleville.

IS on tietysti lähdetasolla ainakin minulle hieman niin ja näin. Onneksi uutisessaan linkkaavat alkuperäiseen lähteeseen, Suomen Yrittäjät ry:n "tiedotteeseen". Siellä on linkki vielä itse SY:n raporttiin, en sitä tässä ala toistamaan.

Mielenkiintoisin anti on kuitenkin Suomen palava halu panostaa vientiin. Jo aiemmin kerroin Euroopan komission syksyn talouskatsauksesta. Prujun eräässä kuvaajassa todetaan aika suorasukaisesti vientiin tähtäävän strategian olleen surkea talouskasvun saavuttamiseksi. Oheinen kuva muistuttakoon tästä. Klikkaamalla kuva suurenee helpommin luettavaksi.

Kun vienti on heikko strategia ylipäätään, ja vaivaiset 3 prosenttia yrityksistä edes tietää vienninedistämiskampanjan olemassaolon, on aivan aiheellista esittää yksi selväsanainen kysymys: mitä helv**tiä?

Jos ottaisimme nyt oppia niiltä, jotka ovat nousseet meitä ripeämmin? Vertailun vuoksi:

Yhdysvallat: Pankkeja on kaatunut jo pari vuotta vanhojen tilastojen mukaan sitten finannsikriisin alusta yli 500.

Euroalue: Pankkeja on pelasteltu veronmaksajien rahoilla ja valtiot ovat velkaantuneet. Valtioiden todetaan olevan ylivelkaantuneita (kas kummaa?) ja sitten vaaditaan tiukkaa menokuuria, joka vähentää yksityistä kulutusta. Yksityinen kulutus on ollut muualla selkeä kasvumoottori – ei vienti (valkea osio kuvaajan palkeissa). Pankkeja on kaatunut vertailuajankohtana n. 50 kpl.

Yhdysvallat: Yritysten rahoitus on heterogeenistä. Noin kolmasosa rahoituksesta tulee osakkeista, kolmasosa yrityslainoista ja kolmasosa pankkien lainatiskeiltä.

Euroalue: Noin 70 prosenttia yritysten rahoituksesta tulee pankkien lainatiskeiltä. Pankit ovat liian määräävässä asemassa ja siksi niistä tulee helposti "liian suuria kaatumaan". Siksi pelastustalkoot.

Yhdysvallat: Nopeasti kriisin puhjettua liittovaltio aloitti määrällisen elvytyksen (QE, Quantative Easing). Tavoitteena oli ehkäistä deflatorisen laman uhka ja ottaa julkistaholle velkaa, jotta yksityisellä sektorilla olisi "rahaa millä mällätä". Tämä piristi yksityistä kulutusta (vaaleansininen osio kuvaajan palkeissa), sekä investointeja (harmaa osio kuvan palkeissa).

Euroalue: Euro-QE:tä torjuttiin pitkään ja hartaasti, vaikka euroalueen inflaatioluvut putosivat pitkän aikaa kulutuskysynnän hiipumisen vuoksi. Tämä johtui mittavasta "talouskurilinjasta". Saksa vastusti QE:tä ja nyt tulos on tässä, että suuri osa Etelä-Eurooppaa on valmis haistattamaan pitkät EU-päättäjille.

Yhdysvallat: Keskuspankin tase on paisunut aiemman johdosta, mutta velkaongelmat tulevat ainoastaan silloin esille, kun kongressissa tapellaan siitä, että otetaanko velkakatto käyttöön, kuten jotkut haluavat.

Euroalue: Velkaa pelätään lähes hysteerisesti. Strategiana on, että kaikki aloittavat säästämisen yhtä aikaa. Kuluttajat, koska on pakko (rahaa ei ole) ja valtiot, koska hysteria on saanut aikaan paniikin "maksuhäiriöistä".

Euroalueen velkahysteria johtuu vain siitä, että euromaat lainaavat ikäänkuin ulkomaan valuutalla, eurolla. Maailman taloushistoriassa on vino pino maksuhäiriötilanteita, joissa velkaa on otettu vieraalla valuutalla. Argentiinan dollarivelat näin esimerkiksi.

Toisin sanoen: euroalueen ominaispiirteiden vuoksi tämä on ollut kuin "pakotettu" kehitysnäkymä. Yhteisvaluutta nykymuotoisesti luo hätää ja kurjuutta. Se syventää lamaa ja estää siitä toipumisen.

Tilastokeskus arvioi viime vuoden bkt:n painuneen 0,3 prosenttia miinuksille. Suomen yhteiskunta on Stubbin mukaan rakennettu 3 prosentin kasvulle.

Että oikein makoisia eurounia vain kaikille.