Kreikka hakeutunee kohti omaa valuuttaa

Olen parin viime päivän ehtoolla ennen nukkumaanmenoa pohtinut sitä, mitä Kreikan hallitusta vetävän Syriza-puolueen johdossa mahdetaan oikein miettiä. Koska kyse on sekä politiikasta, että taloudesta niin ensimmäisen vuoksi viestintään tulee reippaasti ns. kohinaa. Signaali hukkuu tällaiseen helposti.

Niinpä keskenäänkin ristiriitaisten lausuntojen, uhmakkaiden esiintymisten ja välillä toivorikkautta herättävien siimanantojen seassa menee helposti ymmälleen. Päätinkin siksi kirjata ihan paperille muutaman avainkohdan, hyvin pelkistetyn informaation pystyäkseni seuraamaan Syrizan varsinaisia päämääriä, sekä ennen kaikkea vaihtoehtoisia menetelmiä. Kohinaanhan kuuluu mm. ilmaisu, "ettei ole B-suunnitelmaa". Takuulla on. Ei Kreikan kokoista valtiota johdeta siten, että nakataan kaikki munat yhteen koriin ja lähdetään taistelukentälle ottamaan yhteen muiden europäättäjien kanssa.

1) Varoufakis tuntee alansa

Kreikan valtiovarainministeri Gianis Varoufakis on hakenut kannuksensa niin Ateenasta, Austinista kuin Melbournestakin. Makrotalous on hänellä hyvin hallussa. Hän tietää varmuudella, ettei nykyisenkaltainen rahaliitto velansiirtounionina yksinkertaisesti toimi. Tämän hän on (ainakin epäsuorasti) myös ilmaissut.

On lisäksi ilmeistä, että Kreikan hallitus hakee tulonsiirtounionia, jossa rikkaat alueet subventoivat tulonsiirroin köyhempiä alueita. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Näin valuutta-alueella tarvitseekin toimia. Suomessakin tehdään vastaavaa siirtoa, jota kutsutaan valtionosuuksiksi.

2) Kreikan hallitus kunnioittaa demokratiaa

Vaikka Syrizaa ei äänestänytkään kreikkalaisten yksinkertainen enemmistö niin puolueen kannatus on noussut raketinomaisesti vaaleista. Lisäksi neljä kreikkalaista viidestä pitää hallituksen linjauksia hyvänä. Maassa on järjestetty nippu hallitusta tukevia mielenilmauksia.

Pääministeri Aleksis Tsipras piti tiistaina hyvin sykähdyttävän puheen, ja sen päälinjaukset voi lukea englanniksi esimerkiksi täältä.

3) Muutkin euromaat kuuntelevat kansalaisiaan

Demokratia ei luonnollisestikaan ole kreikkalaisten yksinoikeus. On poliittisesti täysin ymmärrettävää, että Saksa, Suomi, Portugali ja Espanja ovat tiukasti Kreikkaa vastaan. Syyt vastustukseen voivat vaihdella.

Saksa pelkää eurovastaisen AfD:n nousua, Suomessa kauhistellaan mahdollisia luottotappioita, Espanjassa pelätään Syrizan "sisarpuoluetta" Podemosia ja Portugalissa ei haluta näyttää hölmöiltä. Viimeisin johtuu siitä, että Portugalin säästöhallitus siltä näyttäisi (kansankielellä puhutaan ns. "munattomuudesta"), koska hieman kampoihin laittamalla olisi voinut saada tingattua paremman sopimuksen euromailta.

Sen sijaan toimivan talouden kannalta on huomioitava, ettei nykyinen käytäntö toimi. Ei itsenäisiä maita voida tuomita vuosikausiksi massatyöttömyyteen, kurjuuteen ja köyhyyteen. Ei ainakaan ilman seuraamuksia.

Ymmärrän toki, että vaatii aika paljon kanttia luetella em. maiden kansalaisille, että anteeksi vain oltuamme täysin väärässä.

4) Kreikka ei taivu

Kreikka on moneen otteeseen todennut, ettei se aio hyväksyä lisärahoitusta, jos siihen sisältyy edellisen ohjelman kaltaisia tiukkoja ehtoja. Kokoomuksen Verkkouutiset kirjoittaa, ettei edes aseella uhattuna puumerkkiä sellaiseen paperiin tule. Allekirjoittanut kirjoitti Suomen Uutisissa samasta aiheesta.

Taipumattomuus johtuu siis kakkoskohdasta. Kakkos- ja kolmoskohdan summana olemme todistaneet toinen toistaan eriskummallisempia kokouksia.

5) Sopimusta tuskin syntyy – ainakaan vielä

Uusimpana tietona on, että Kreikka hakee uutta rahoitusmallia perustuen Euroopan komission laatimaan luonnokseen, jonka muu Troikka (komissio, Euroopan keskuspankki EKP ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF) ovat hyväksyneet.

Luonnosehdotus kuitenkin vedettiin pois aiemmasta kokouksesta. Luonnosta muokattiin Euroryhmän (euromaiden valtiovarainministerit) muotoon, jossa Kreikka hakisi jatkoa vanhalle tukiohjelmalleen ehtoineen päivineen. Juuri nämä ehdot (kohta 4) tekevät luonnoksesta mahdottoman edetäkseen sopimukseksi.

6) Likviditeettikriisi muuttaa tilanteen – suuntaan tai toiseen

Kreikkalaispankeilta voi loppua rahat, koska markkinarahoitusta ei ole saatavilla. Tällä hetkellä rahoitus pyörii yksinomaan Kreikan keskuspankin ELA-hätärahoituksen turvin.

Kreikka voi joutua turvautumaan järeisiin keinoihin. Tällaisiksi voi lukea pääomakontrollit, ja kenties jopa pankkien kansallistaminen voi tulla kyseeseen.

Likviditeettivaje voi toki aiheuttaa myös sen, että Kreikan hallitus hakee keinot säilyttääkseen kasvonsa kuopattuaan kohdat 2 ja 4.

Kriisi on kuitenkin nostanut Kreikan osalta kahta mielenkiintoista todennäköisyyslaskelmaa: vararikkoa ja euroeroa.

 

Perusteluni Kreikan todennöisimmälle jatkolle: euroero

Näistä avainkohdista koottu palapeli kertoo, että kaikista todennäköisin vaihtoehto on, että Kreikka eroaa eurosta.

Kohdasta 1 pitää muistaa, että Varoufakisin on pakko olla tietoinen myös kelluvan kansallisen valuutan tuomista eduista. Luonnollisesti hänen päämääränsä on saada aikaiseksi tulonsiirtounioni, mutta sille ei ole tullut kannatusta. Sen vaihtoehdon voi siis viivata ylitse.

Jäljelle jää kaksi muuta vaihtoehtoa. Ensimmäinen on tämä euroero, ja toinen tyylipuhdas kapitulaatio. Tämä tosin kohdan 6 mukaan vaatii luopumista sekä kohdasta 2, että 4. Sen tuomat poliittiset ja taloudelliset seuraamukset ovat riskiluokaltaan samat kuin euroerossakin, mutta sillä erotuksella, ettei maalla tule olemaan mitään toivoa vuosikausiin saada kovaa maata jalkojensa alleen.

Siksi euroero on näistä kahdesta jäljelle jääneistä vaihtoehdoista parempi.

Poliittiset ja taloudelliset seuraamukset euroerossa ovat luonnollisesti hetkellinen talousnotkahdus. Se luo poliittista painetta, koska silloin joudutaan turvautumaan järeisiin keinoihin, jotka esiteltiin kohdassa 6. Kaiken lisäksi kreikkalaisten enemmistö ei haluaisi erota eurosta. Kreikan hallituksen on siis perusteltava kansalaisille, että se on ainoa järkeenkäypä vaihtoehto. Toinen on täydellinen alistuminen muiden euromaiden fantasioihin.

Talousnotkahduksesta ei tule kuitenkaan niin suurta kuin aiempina vuosina, sillä talous on jo pakittanut pohjan perukoille asti niiltä ajoilta.

Kapitulaatiollakin on omat seuraamuksensa. Talous jatkaa hidasta nollalinjaa, ja poliittinen pettymys voi kanavoitua levottomuuksiksi asti. En epäile hetkeäkään, etteikö esimerkiksi Kultainen sarastus pyrkisi nostattamaan kannatustaan hallituksen alistumisen kautta. Samalla varmuudella puolue pyrkisi vain lisäämään levottomuuksia.

Jokaisen kannattaakin siksi miettiä, mitä toivoo. Toivomisessa kun on aina se riski, että saa haluamansa.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu