Troikka on Kreikan ystävä

Kreikkalaisten katkeruus Troikkaa (Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki EKP ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF) kohtaan sai parlamenttivaalien alla niin kovat mittasuhteet; että puolue, joka lupasi häätää Troikan ulos Kreikasta, voitti vaalit. Lisäksi kansalaisten keskuudessa antipatiaa on saksalaisia kohtaan. Erityistä närkästystä osakseensa saavat liittokansleri Angela Merkel ja Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble.

Troikan osalta on todettava, että IMF aloitti jo pari-kolme vuotta sitten tutkinnan siitä, mikä meni Kreikassa vikaan – ja miksi. Rahasto havaitsi jo alkuepäilyksensä oikeaksi: ettei euromaiden inttämä "fiskaalikerroin" ole suinkaan 0,5, vaan se on yli yhden. Tuo kerroin kertoo karkeasti sen, että kun yhden euron leikkaa, niin paljonko bruttokansantuote laskee.

Euroopan näkemyksen mukaan euron leikkaus pudottaisi tuotantoa vain puoli euroa. Leikkauksia on vaikeampi perustella, jos hävitys on suurempi kuin leikattu osa. Ja näin Kreikassa on käynyt. Kun maan tuotanto on pudonnut, putoaa myös sen verotulot ja mahdollisuudet maksaa velkaansa takaisin. Euroopan virhelogiikan ymmärtää helpommin niin, että jos koko Kreikka lopettaisi kuluttamasta ja kaikki kömpisivät esimerkiksi joihinkin kryotankkeihin huilaamaan 50 vuodeksi niin kuka ne velat maksaa?

 

Troikan muutkin osat myötämielisempiä Kreikkaa kohtaan

Troikan toinen osa, EKP, on sekin joustanut säännöistään. Se on hyväksynyt esimerkiksi sääntöjensä vastaisesti Kreikan valtion liikkeellelaskemia tai takaamia luottoja vakuudeksi rahoitusta vastaan, vaikka Kreikan valtio on roskalainaluokassa. Siten se on myös "kyvytön takaamaan" vaikka valtiollisten yritysten joukkolainoja. EKP on myös kohtuullistanut Kreikan taakkaa palauttamalla Kreikan valtiolainaostoista saadut tuotot Kreikan valtiolle.

Troikan kolmas osa, Euroopan komissio, on nyt Jean-Claude Junckerin aikana pehmentänyt sekin linjauksiaan. Juncker totesi Troikan voitavan korvata "demokraattisemmalla instituutiolla", ja komissio on valmistellut kompromissihakuisempia luonnoksia Kreikan velkakriisin kohdalla. Komissiokaan ei halua varta vasten lisätä kurjuutta ja ahdinkoa EU-maiden sisällä. Eikä sen totta vieköön sellaista tavoitetta kuuluisi ottakaan.

 

Ongelma ei ole Kreikka – vaan Saksa ja Suomi

Ekonomisti James Galbraith vieraili Kreikan valtiovarainministeri Gianis Varoufakisin seurana viikon verran helmikuun puolivälin korvilla. Hänen vierailustaan on luettavissa melko hätkähdyttävä kirjoitus Fortunella.

Galbraith ihmettelee huuli pyöreänä eurooppalaista päätöksentekoa, jossa hetken mielijohteesta tempaistaan kaikesta sovinnonhakuisuuden keskeltä täysin kohtuuttomia esityksiä pakkokeinon tapaan. Hän ei voi uskoa, että johtava eurooppalainen maa alentuu tällaiseen toimintaan.

– Institutionaaliset osallistujat (Troikka) ovat olleet rakentavia. Mutta luotottajat, aktiivit pelaajat eli valtiovarainministerit ovat olleet jakautuneita ja vihamielisiä, Galbraith summaa.

Vaikka ajatus on mielipuolinen, niin se on aika tarkkaan monen muunkin näkemys. Europäättäjät ovat itse asemoituneet toinen toistansa vastaan. Brittiläisessä Telegraphissa kiteytetään asia varsin hyvin: europäättäjät haluavat nähdä Kreikan hallituksen epäonnistuvan.

Professori Heikki Patomäki (vas) kirjoittaa yhteisöpalvelu Facebookissa:

"Päinvastoin kuin mitä valtiovarainministeri Antti Rinne väittää, Yves Smithin analyysin mukaan Suomella on ollut aivan erityinen rooli Saksan peesaajana myös näissä viimeisimmissä neuvotteluissa. Sen mukaan 28.2. deadline luotiin Suomen aloitteesta, ja vain Saksa ja Suomi vaativat rahoitustuen jatkamisen käsittelyä kansallisissa parlamenteissaan. Molempien vaatimusten tavoitteena on ollut painostaa Kreikan uusi hallitus hyväksymään säästö-, leikkaus- ja yksityistämisohjelman ehdot sellaisenaan. Jos tämä pitää paikkansa, hävettää olla suomalainen."

Professori Patomäki referoi tätä kirjoitusta.

Foreign Policyn artikkeli kertoo, että koko Euroopalle olisi parempi, jos Saksa lähtisi litomaan eurosta. Uuden Suomen uutinen aiheesta täällä. Uutinen sisältää linkin itse FP:n kirjoitukseen.

 

Tukiohjelmat olivat suuri virhearvio

Kreikan ilmoitettua yllättävästi valtiotaloutensa vajeen olleen suurempi loppuvuodesta 2009, alkoi varsinainen paniikki. Kreikkaa on toki nuhdeltava vilpillisestä kirjanpidostaan. Mutta tämä ei ole koko totuus. Euroopan komissio tiesi jo pari vuotta aiemmin, että Kreikan lukuihin ei ollut suurta luottamusta. Kukaan ei tehnyt kuitenkaan asialle mitään.

Kreikkalaislehti Kathimerini haastatteli Junckeria, joka oli silloin Euroryhmän (euromaiden valtiovarainministerit) puheenjohtaja. Kathimerini kysyy, milloin Juncker ensi kertaa oli huolissaan Kreikan tilanteesta.

– 2006 tai 2007 meillä oli tapana keskustella kuukausi toisensa perään Kreikan tilanteesta. Ennenkuin huolestuimme toden teolla, me yritimme tivata kreikkalaiskollegoilta totuutta. Me arvioimme Kreikan antamien numeroiden ja ennusteiden olevan pielessä omien arvioidemme kanssa. Sitten 2009 kaikki tuli julki, kun Giorgios Papandreoun hallitus aloitti. Sen jälkeen keskustelut eivät ole olleet enää kuukausittaisia. Ne ovat olleet päivittäisiä.

Euromaat lähtivät kuitenkin paniikissa toteuttamaan korporatismia: yksityiset yritykset saavat pitää voitot, ja tappiot jaetaan veronmaksajille. Tämä on tietysti halveksittavaa jo pelkästään talousideologian kanssa, niin se sisälsi toisen ratkaisevan virheen.

Se on ollut omiaan kääntämään euromaita toisiaan vastaan. Jakolinjat ovat ovat selkeät, ja nyt poteroiden välillä on aika avointa vihamielisyyttä.

Galbraith muotoileekin asian varsin ymmärrettävään muotoon:

– Siksipä vallan kahvassa pysyminen on ohittanut tärkeydessä euroalueen pelastamisen.

 

Mitä seuraavaksi?

Kreikka laatii oman ehdotuksensa 4 kuukauden mittaiselle ohjelmalle. Arvatenkin siinä pyritään saamaan oikeudenmukaisempaa verotusta, sillä se on harvoja yhteisiä nuotteja euromaiden kohdalla.

Ohjelma päättyy kesäkuussa. Kreikalla on suuria velkojen kuoletuksia heinä- ja elokuussa EKP:lle. Kreikka pyysikin ohjelmaa puoleksi vuodeksi, jolloin ohjelma olisi ulottunut näiden suurten lainaerien ylitse. Muut euromaat halusivat pitää Kreikkaa edelleen pihdeissään, jotta uuden ohjelman neuvottelun alla olisi tiedossa suuret lainakuoletukset.

Talletuspako taivutti Kreikan tekemään nyt väliaikaisen sovun euromaiden kohdalla. Tulen odottamaan mielenkiinnolla pääministeri Aleksis Tsiprasin ja valtiovarainministeri Varoufakisin esiintymisiä kreikkalaisille.

Miksikö? Galbraithin vastaus kysymykseen, jotta kuoppaako Varoufakis ajatuksensa talouskasvuhakuisesta Euroopasta sillä uhalla, että euroalue säilyisi eheänä:

– Mahdotonta. Hän hyppää moottoripyöränsä selkään ja ajaa pois. Hän on uppoutunut tähän tehtäväänsä. Hän haluaa laittaa ajatuksensa käytäntöön.

Taistelu euron olemassaolosta siis jatkuu.

 

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu