Kansantalouden tilinpito

"Suomen talous", "talouskasvu" ja tällaiset ehkä hieman utuisetkin käsitteet tarkoittavat Suomen bruttokansantuotteen tilaa ja sen kehitystä. Näin karkeasti arvioiden: mitä suurempi bkt, sen paremmin menee. Toisaalta pelkän bkt-luvun tuijottaminen on vaarallista. Se pitää avata ja sisäistää.

Ajattelin tässä kirjoituksessani käydä kaksi viimeisintä kansantalouden tilinpitoa, joista Suomessa pitää kirjaa Tilastokeskus. Vuoden 2013 tilinpidon referaatin voit lukea täältä, sekä vuoden 2014 samaisen yhteenvedon täältä.

 

Bkt paloihin

Bruttokansantuotteen laskentakaava on pelkistettynä seuraava: yksityinen kulutus + julkinen kulutus + varastoarvojen muutos + nettoviennin muutos.

Nettoviennillä tarkoitetaan määrää, jossa viennin arvosta vähennetään tuonnin arvo.

Bkt:n suurimmat harhat osuvat useimmiten julkisen kulutuksen suuruuteen. Esimerkiksi viime aikoina Suomessa on vellonut keskustelu siitä, että julkispuolella menot olisivat liian suuret. Jos näitä menoja saksii niin bkt putoaa. Se ei kuitenkaan vähennä suoraan velkataakkaa, joten velan suhde bkt:hen kasvaa koska nimittäjä pienenee (ja todennäköisesti osoittaja jatkaa kasvamistaan.)

Velkamäärän putoamatta jättäminen heijastuu leikkausten heijastusvaikutuksiin. Ajatellaan asiaa radikaalin toimenpideajatuksen kautta: irtisanomme esimerkiksi kaikki poliisit.

Poliiseillekin maksettavat menot ovat poliiseille tuloja. He käyttävät rahaa aivan samalla tavalla kuin yksityisessä yrityksessäkin työskentelevät: ruokaan, asumiseen, energiaan, vapaa-aikaan…

Toisin sanoen, joltain yksityisiltä henkilöiltä putoavat tulot yhtä lailla, koska heidän tuotteitaan ja palveluitaan ostetaan vähemmän. Mitä enemmän saksitaan, sen enemmän "menot" vähenevät, eli jonkun toisen "tulot".

Tämän lisäksi voisi ainakin olettaa rikollisuuden kasvavan.

 

Investoinneista

Investoinntien merkitystä ei varmastikaan voi tarpeeksi korostaa. Tilastokeskuksen aiemmin linkitetyistä yhteenvedoista voi lukea seuraavaa:

"Kansantalouden kysyntää vähensi viime vuonna yksityisen kulutuksen ja investointien supistuminen. Yksityisen kulutuksen volyymi väheni 0,8 prosenttia, mutta julkinen kulutus kasvoi 0,8 prosenttia."

"Yksityiset investoinnit vähenivät 6,4 prosenttia, mutta julkiset investoinnit kasvoivat 6,8 prosenttia. Viennin volyymi kasvoi 0,3 prosenttia, mutta tuonnin volyymi väheni 1,8 prosenttia."

Nämä otteet ovat edellisvuoden katsauksesta. Viime vuoden katsauksessa asiat esiintyvät näin (oma alleviivaukseni):

"Kansantalouden kysyntää vähensi viime vuonna erityisesti yksityisten investointien ja viennin supistuminen. Yksityiset investoinnit vähenivät 6,5 prosenttia, mutta julkiset investoinnit kasvoivat 0,6 prosenttia. Yksityisen kulutuksen volyymi väheni 0,2 prosenttia, mutta julkinen kulutus kasvoi 0,2 prosenttia. Viennin volyymi väheni 0,4 prosenttia ja tuonnin volyymi 1,4 prosenttia."

Jos molemmat katsaukset niputtaa yhteen omine komponentteineen niin huomataan yksityisten investointien pudonneen haipakkaa tahtia parin vuoden ajan. Yksityinen kulutus takkuaa sekin hieman, mutta yhteenvedoista huomaa, että sosiaalietuuksien määrä on kasvanut. Harvalla työttömäksi joutuneella on varaa ylläpitää entisenlaista kulutusta.

Vienti polkee osapuilleen paikoillaan, mutta tuonti hyytyy. Tämä johtuu samasta ilmiöstä kuin yksityisen kulutuksen väheneminen. Miksi tuoda tavaraa pölyttymään kauppojen hyllyille?

Julkiset investoinnit olivat sen sijaan rivakassa kasvussa vielä vuonna 2013, mutta eivät sitten enää 2014. Osittain tästä syystä vuoden 2014 bkt-luvut eivät olleet yhtä murheelliset kuin 2013, jolloin laskua tuli yli prosenttiyksikön. Tälle vuodelle odotankin heikompaa tulosta bkt:lle investointien hävikin vuoksi.

 

Kaikki puhuvat työstä

Työ on noussut otsikoihin. Se on hyvä asia. Vielä, kun työnteon kohdalla esitettäisiin ne oikeat kysymykset.

Jos kerran yksityinen kulutus ja yksityiset investoinnit vähenevät, eikä vientiteollisuus virkoa, niin minkälaisia töitä sitä ollaan ajateltu tekevän? Ja vielä tärkeämpi kysymys: kuka nämä palkat on ajatellut maksaa?

Monella toimialalla on tällä hetkellä tilanne se, että käyttämätöntä kapasiteettia on runsain määrin. Siksi ei ole tarvetta investoida, koska varaa olisi vielä ottaa nykyisistäkin investoinneista enemmän irti.

Niin ei kuitenkaan tapahdu, jos kulutusta ei saada kääntymään kasvuun. Ja kulutusta ei saada kääntymään kasvuun, jos tuloja pienennetään.

Monet euromaat saavat tällä hetkellä lainaa ilmaiseksi (ilman korkoja) jopa vuosiksi. Mutta nekään eivät voi polkaista käyntiin investointeja, koska maat ovat sitoneet jo kätensä finanssipoliittisesti. Niiden tehtäväksi on ennemminkin jäänyt toteuttaa pakkoleikkaukset, eli pudottaa kulutuskysyntään suuntauvia euromääriä entisestään.

Tämä ei rohkaise yksityisellä puolella työn tarjonnan lisäämiseen.

 

Euron heikkeneminen ja tuonti

Euro on vajonnut erityisesti Yhdysvaltain dollaria vasten. Vielä viime kesänä eurolla sai miltei 1,4 dollaria. Nykyisin dollareita saa yhdellä eurolla alle 1,10.

Euro ei ole toki heikentynyt kautta linjan. Mutta eurolla on paineita valua enemmänkin, koska Euroopan keskuspankki EKP aloittaa puolitoistavuotisen valtiolainojen ostot ensi maanantaina.

Tällä on yksi hyvä puoli: se nostaa tuontihintoja, ja siten vähentää entisestään tuontia. Näin nettovientimuutos piristyy. Ja tuo on bkt:n yksi komponenteista.

Muistan ne ajat, jolloin makrotaloudesta ymmärtämättömät väittivät "D-miesten" devalvointiajatusten romuttavan aivan kaiken, ja ennen kaikkea kansalaisten ostovoiman. Nyt se on tapahtunut joka tapauksessa, vaikka edelleen käytössänne on ne sijoittajienkin hylkimät eurot.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu