Euromaiden yhdenmukaisuus on utopiaa
Viime päivien "leikatako vaiko elvyttää" -keskustelussa tuntuisi olevan tiukat premissit molemmilla leireillä. Niistä tiukasti kiinni pitämällä ei päästä yhteisymmärrykseen.
Leikkaajien premissinä on raamatulliset mittasuhteet saanut EU:n kasvu- ja vakaussopimus. Se kertoo, ettei velan suhde bruttokansantuotteeseen saisi nousta yli 60 prosentin, ja ettei rakenteellinen alijäämä saisi nousta yli kolmeen prosenttiin bkt:sta. Rakenteellisella alijäämällä tarkoitetaan suhdannevaihteluista siivottua alijäämää. Se, mikä lasketaan rakenteellisen ja mikä suhdannevaihtelun piikkiin, on mielikuva.
Elvyttäjät ovat taas liikkeellä enemmän makrotaloudellisten oppien siivittämänä. Tässä leirissä kerrotaan, miten leikkaaminen keskellä taantumaa vain näivettää entistä enemmän taloutta. Miten se leikkaa bkt:a ja siten heikentää velanhoitokykyä ja pitää velkatasot parhaimmillaankin vain entisellään. Tällöin joudutaan leikkauksien kierteeseen.
Onko bkt hyvä puntari velkaisuudessa?
Pitäisi muistaa, että velanhoitokykyyn vaikuttaa moni asia: elinkeinorakenne, korruptioaste, oikeusjärjestelmän luotettavuus ja mutkattomuus, ennakoitava lainsäädäntötoiminta, koulutustaso jne.
Pitääkö tämä paikkaansa? Itse pienimuotoista sijoitustoimintaa harrastavana ei tullut pieneen mieleenikään sijoittaa Venäjälle kovin paljoa. Ei edes vuosia sitten. En vain oikein luota esimerkiksi maan oikeuskäytäntöön. Minulle oli se ja sama mitkä ovat Venäjän kasvuprosentit ja paljonko valtion velka on. Yhtenä aamuna voi tulla ilmoitus, että sijoituskohteenasi oleva yhtiö on kansallistettu. Bkt ei mittaa tällaista riskiä.
Kaikkien elementtien mukaanotto tarkottaisi toki sitä, että EU:ssa jouduttaisiin myöntämään, etteivät kaikki maat oikein voi olla samanarvoisia. Olisi kuitenkin "epäreilua" asettaa eri maille eri velkaisuusrajat.
Siksi olisikin parempi, että jokainen saisi määritellä ne itse ja täysin omalla riskillään ja vastuullaan. Jokainen sijoittaja saisi itse punnita riskit omilla painoarvoillaan ja valita sijoituskohteensa sen mukaan. Sijoittajia ei tarvitse holhota.
Euron valuviat voitaisiin myös korjata
Euromaiden riitaannuttamat tukipaketit eivät olleet välttämättömiä. Edellä kuvatun sijoittajariskin mukaisesti Kreikasta aiheutuneet luottoriskit olisivat aktualisoituneet ilman tukirahoja.
Miksi "Suomella" (institutionaaliset sijoittajat ja pankit) oli keväällä 2010 Kreikasta saatavia vain noin 26-27 miljoonaa euroa, mutta saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla miljardikaupalla? Luvut ovat haettavissa Kansainvälisen järjestelypankki BIS:n (Bank for International Settlements) tilastotiedoista.
Nämä saatavat olisivat hapantuneet sijoittajien käsiin. Lisäksi Kreikan konkurssissa olisi tapahtunut toinen ilmiö: luottoriskijohdannaiset olisivat lauenneet. Vain hetkeä tätä ennen Lehman Brothersin konkurssin vuoksi amerikkalainen vakuutusjätti AIG oli sekin vaarassa mennä nurin – ei suorien sijoitustensa, vaan näiden johdannaisten vuoksi.
On hyvin valitettavaa, että jotkut näkevät vain "Kreikan eläneen kuin siat vatukossa", vaikka holtittomuutta oli havaittavissa niin pankeilla kuin vakuutusfirmoilla (sekä muilla johdannaiskauppiailla.)
Euroalueella voitaisiin minun puolestani palata markkinatalouteen. Tällöin annetaan sijoittajien itse määritellä riskit. He saisivat kantaa myös vastuunsa voittojensa ohella.
Kuten "Suomen" saatavat Kreikasta osoittavat: tällainen omavalvonta on aivan mahdollinen. Kreikkalaiset politiikot eivät olisi kuuna päivänä voineet luvata niin mittavia etuuksia viime vuosikymmenellä, jos muillakin euromailla olisi ollut yhtä mittava itsekuri kuin Suomella.
Tilaisuus teki varkaat
Tilannekuvan täydentämisessä tulisi muistaa, etteivät kreikkalaiset politiikot olleet ainoita, jotka tarrautuivat tilaisuuteensa.
Yhtä lailla europankeille vakuuteltiin kaikkien euromaiden olevan riskiasteikolla samalla viivalla. Tämä oli heidän tilaisuutensa yrittää tehdä tuntuvia voittoja. Se ei vain onnistunut – tai ei olisi onnistunut ilman euromaiden Lissabonin sopimuksen vastaisia tukitouhuja.
Kirjoituksen alkupuolelle listasin muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat ainakin minun sijoituspäätöksiini. Yksikään listaamistani asioista ei ole harmonisoitu euroalueella. Ei yksikään. Periaatteessa meillä on EU-tuomioistuin, mutta tässäkin mielessä usein pitää ensin samota kansalliset oikeusasteet lävitse. Se voi olla paitsi kallista ja hidasta, myös tuloksetonta.
Perä edellä puuhun?
Väitän, että listaamieni asioiden (elinkeinorakenne, korruptioaste, oikeusjärjestelmän luotettavuus ja mutkattomuus, ennakoitava lainsäädäntötoiminta, koulutustaso) harmonisointi euroalueella tulee viemään rutkasti aikaa.
Nyt mennään kuitenkin perä edellä puuhun: ensin väitetään euromaiden olevan samanlaisia klooneja keskenään, ja sitten yritetään tämän jälkeen tehdä näistä toistensa klooneja.
Näitä kaikkia elementtejä voidaan toki yrittää harmonisoida, jotta kaikki euromaat ovat keskenään samalla viivalla. Katsoisin, että sitä ennen jokaisen euromaan tulisi antaa olla erilaisia. Silloin niiden riskitasotkin olisivat erilaisia.
Kaikista parhainta olisi, ettei euromaita edes yritettäisi laittaa samaan nippuun. Olen muutamaan otteeseen miettinyt Kreikan turuilla ja toreilla liikkuessani, että missä ajassa näistä tulisi saksalaisia ja/tai suomalaisia?
Ei koskaan. Se on sekä selkeä toteamus, että kaino toive.
Kun valtio varastaa, puhutaan yleensä valtion intressien ajamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Samaten kun yksilö varastaa/huijaa, hän joutuu vankilaan, mutta kun EU-eliitti varastaa jäsenmailta/huijaa jäsenmaita , se on poliitisesti, juridisesti ja taloudellisesti ”pyhitettyä toimintaa” EU/euromaiden ”tasapäistämiseksi”. Suuntana liittovaltio eli eurokratia eli suuri ja mahtava EUROSTOLIITTO.
Samoin kun yksilö tappaa toisen ihmisen, joutuu hän tappajana/murhamiehenä vankilaan, mutta kun diktaattori laittomissa sodissa surmaa/tapattaa tuhansia tai jopa miljoonia, häntä kutsutaan suureksi valloittajaksi ja sankariksi. Käytännön esimerkkinä Stalin, Mao, Hitler ja muita nimeltä mainitsemattomia nykyajan ”kansallissankareita”. Hehän ajavat vain ”kansallisia ja aatteellisia intressejään ja motiivejaan”. Omaksutut filosofiat ja ”uskonopit” antavat patologisen oikeutuksen heidän mielettömille, epäinhimillisille ja raa’oille toimilleen. ”Onkohan heillä kaikki kotona?”
Ilmoita asiaton viesti
Lech Walesan viimeinen toive: Puola euroon.
http://www.thenews.pl/1/12/Artykul/201560,Poles-re…
Ilmoita asiaton viesti
”Poles reject euro”
Jotain tämänkaltaista britit ja ruotsalaisetkin ovat pohtineet?
Jäin vain miettimään, että moniko tavan saksalainen mietti 1930-luvun alussa aamusumppia juodessaan, että lebensraumia tulisi hakea idästä.
Vai oliko se vain yhden kahelin päähänpisto aluksi?
Nyt moni puolalainen haluaa pitää zlotynsä, mutta kaiketi yhden päähänpisto voi ajan myötä saada virheensä läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikko kertoo EU-fanatismiin liittyvän sokeuden: ei myönnetä, ei haluta myöntää erilaisuutta tai suorastaaan pakotetaan samankaltaistumiseen.
Se lienee sitä ns. eurososialismia? Tämä on havaittu ja kuvattu jo kauan sitten. Tässä v:lta 2007:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178…
Nostan aina hattua tälle Toivasen syvällisestä ymmärryksestä kertovalle kolumnille.
Ilmoita asiaton viesti
”EU/EMU- maiden yhdenmukaistaminen on utopiaa.” Samaa mieltä oli aikoinaan myös Otto von Habsburg :
– ”Euroopalla ei ole kansaa, ei yhteistä poliittista kulttuuria, ei riittävän voimakasta kohtalonyhteyttä eikä yhteisvastuun tunnetta, jotta sen eritasoiset kansat ja kansalaiset voisivat hyväksyä EU:n perustuslain omien lakiensa yläpuolelle.” Siksi EU/EMU-palapeli on vaikea koota oikeudenmukaiseksi, demokraattiseksi, kriisittömäksi ja kitkattomasti toimivaksi. Käytäntö todistaa sen vääjäämättömästi. Pakolla ja huijaamalla ei synny kestävää liittoa.
EU/EMU:ssa on monen kerroksen väkeä historiallisesti, taloudellisesti, moraalisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti. Integraatio ja yhdenmukaistaminen on vaikeaa, epädemokraattista ja syntyy valuvikoja, kun isoset määräävät, rikkovat sopimuksia ja muuttavat säännöt mieleisikseen kuten on nähty. Ihanteita,arvoja ja tavoitteita rikottiin heti alkumetreiltä alkaen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittelin vähän simppelimmän version vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista ilman sijoitusnäkökulmaa: http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191201-nokk…
Jos se sijoitusnäkökulma lisätään, niin itse en nykyisellään hyväksyisi ainuttakaan sijoittajaa, jotka eivät myös työskentelisi jollakin tavalla yhteisesti omistetun yrityksen hyväksi.
Pelkällä rahasilpulla yritykseen sitoutuneet sijoittajat ovat täysin arvaamattomia pelureita, eivätkä ne tuo yritykselle mitään varsinaista lisäarvoa, vaan pumppaavat osan muiden tekemästä työstä ulos firman kassasta.
Osuuskunta ja joukkorahoitus alkavat maistua sitä paremmin, mitä pahemmaksi koheltaminen finanssimarkkinoilla menee.
Ilmoita asiaton viesti
Jos jaamme ihmistyypit tässä mielessä neljään luokkaan, jotka muodostetaan kahdesta ominaisuudesta: ns. henkisestä pääomasta ja varallisuudesta (aineellinen pääoma.)
Omalla aineellisella ja henkisellä pääomalla kuljeskelevia on niukanlaisesti.
Sitten meillä on varakkaita ilman omia liikeideoita, sekä vähävaraisia – mutta liikeideallisia henkilöitä.
Näiden kahden ”luokan” kohtaamisessa sijoitustoiminnasta on kyse.
Mitä enemmän nämä kaksi ”luokkaa” kohtaavat, sen paremmin tulee menemään myös niillä, joilla ei ole henkistä, eikä aineellista pääomaa.
Itsekin kuulun suurimmaksi osaksi siihen porukkaan, jolla ei ole fyrkkaa sen koommin kuin henkistä kapasiteettiakaan. Kansanomaisesti sanottuna: ”Mä on vaan töissä täällä.”
Omat kulutustottumukseni ovat kuitenkin mahdollistaneet myös pienen vilkaisun sille puolen aitaa, jossa sijoitustoimintaa harrastetaan. Ehkei monikaan siinä luokassa tiedosta olevansa itse asiassa myös filantrooppi – oman edunajonsa lisäksi. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että heitä on. Ilman heitä oma tilanteeni ei olisi puoliksikaan näin hyvä kuin se nyt on.
Ilmoita asiaton viesti
Ellei peräti hybris.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin juuri ”kiusaamassa” politikkoja vaalikojulla talousasioissa. Havaintoni oli tavallaan tyrmistävä, mutta ei suinkaan yllättävä. Pitänee jakaa kokemukseni näin tuoreeltaan tänne eurokriittisten palstalle.
Menin erään puolueen toimistolle kyselemään tarjotaanko täällä kahvia tavalliselle äänestäjälle. Entisen valtionvarainministerin isä, entinen aktiivipolitikko itsekin, tuli heti haastelemaan ja kyselemään mikä olen miehiäni. Myös itse entinen valtionvarainministeri oli paikalla, mutta en viitsinyt mennä kiusaamaan häntä valtion taloudenhoidosta tai etelä-Eurooppalaisten maiden velkojen takaamisesta.
Esitin sitten että kyseisen puolueen talouspolitiikka on ollut karmeaa, Kreikkaan ei tulisi antaa enää senttiäkään ja Suomen pitäisi erota eurosta heti kun tulee mahdollisuus.
Valtionvarainmisterin isä alkoi heti kertomaan miten markan ja devalvaatioiden aikana devalvaatioilla ryöstettiin palkansaajilta ja korot olivat korkeat. Ja että Suomi pienenä vientiriippuvaisena maana tarvitsee turvaa eurosta.
Uskookohan hän itse tähän? Tai uskooko entinen valtionvarainmisteri? Ilmeisesti moni tämän puoluleen äänestäjä uskoo, jos siis edelleen äänestää puoluetta. Ja tällaistako talousoppia on annettu entisen valtionvarainministerin kotona?
Tai onko vaalikojuilla ja toimistoissa päivystävilla ehdokkaisen avustajilla tai itse ehdokkailla valmis kaava millä pyritään tyrmäämään eurokriitikot?
Minä yritin selittää, että Ruotsissakin on oma valuutta ja matalat korot ja talous kunnossa, mutta minua ei enää kuunneltu. Käskettiin vain opiskelemaan taloushistoriaa.
Ilmoita asiaton viesti
Soini: Kreikka-tukea ei meiltä heru.
http://yle.fi/uutiset/soini_kreikka-tukea_ei_meilt…
Ilmoita asiaton viesti
Turha kylvää rahaa taivaan tuulin; sama EU:hun. Nyt olisi Suomen aika eli sisäpolitiikan aika. Suomi kuntoon! Se olisi seuraavan hallituksen päätehtävä.
Ilmoita asiaton viesti
No, jos tällaisen kaliberin kavereita on paikalla niin näiltä voi kysyäkin. Sen sijaan moni muu vaalityöntekijä ei välttämättä ole oikein perillä. Kokonaisuus on vaikea hahmottaa – menevät mikro- ja makrotaloudet helposti ja pahasti sekaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Et kai vain käynyt Kokkolan torilla… ? 😀
Ilmoita asiaton viesti
Seppo, jokseenkin selvä ”tapaus”. Kokkolassapa hyvinkin Jutan tarjoilemaa makkaraa syömässä. 😀 Tuo on tietenkin vain hyvä arvaus.
Ilmoita asiaton viesti
Maapallomme asukasmäärä on yli 7-miljardia, Euroopan n. 10% tästä, EU-alueen n.8%. Millaiseksi EU tai Eurooppa tulevaisuudessa muodostuu jää nähtäväksi, mutta kova ulkoinen paine tiiviimpään Eu:n ja koko Eurooppaan tulee ulkoapäin. Onko tulevaisuuden EU:n muoto liittovaltio vai joku muu sen tulevaisuus näyttää aikanaan. Henrin näkemys EU-maiden yhdenmukaisuuden utopiasta on kyllä totta, mutta yhtä utopiaa on myös se, että EU-alueella olisi mahdollisuus palata aikaan ennen EU:a, pirstaleiseen Eurooppaan, mikäli EU-maat yleensäkin maailman markkinoilla aikovat pärjätä.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan ei tarvitse olla pirstaleinen. Aivan hyvin riittää se, että hyväksymme erilaisten kansakuntien olevan erilaisia(kin). Yhteistä arvomaailmaa on jonkin verran, mutta täsmälliseen yhteen (saksalaiseen) muottiin sulattamalla ei saada ajoiksi kuin eripuraa. Tästä viime aikaiset sanaharkatkin kertovat.
Toiseksi: en oikein ymmärrä mikä pointti väkimäärissä olisi luomassa painetta sille, että meistä pitäisi kaikista tulla saksalaisia? Heidänkin väestönsä on demograafisesti piiputtamaan päin. Nykypolitiikalla he toki imevät Etelä-Euroopan tyhjäksi väestöstä. Kaipa Afrikka sitten rantautuu aikanaan Etelä-Euroopan tyhjille lomasaarille ja mantereelle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo,saksalaiseen muottiin juttu,niin,lukekaa Mannerheimin Muistelmat,pääsette hieman käsitykseen,mistä on kysymys,ei rahasta,kysymys on Ihmisistä,elämästä,jatkuvuudesta.Ja ennen kaikkea Rakkaudesta.
t.hannu
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kansakunnattulevat säilyttämään ominaispiirteensä vaikka yhteistyö valtioiden välillä yhä tiivistyisi, jopa niin pienessä yksikössä, kun avioliitossa, molemmat voivat säilyttää ominaispiirteensä ja arvomaailmansa vaikka yhteisolo onkin tiivistä.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi sitten eurooppalaisia kansoja yritetään saksalaistaa? Ihan piruttaanko vain?
Ilmoita asiaton viesti
Mottona: ”Deutschland, Deutschland uber alles!” Muut maat valloittaen nyt verettömästi juridisesti, taloudellisesti ja poliittisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Haastelin puolisen tuntia nuoren vaalipömpelimiehen kanssa, joka ilmaisi olevansa eduskuntaryhmänsä talouspoliittisessa valiokunnassa: asiantuntijana siis.
Kysyin, mikä siinä eurossa viehättää, mutta ei sitten kuitenkaan EU-liittovaltio miellytä. Hän totesi, ettei eurosta voi irrota, kun se on nyt epävarmuuden tilassa ja ero vahingoittaisi Suomea ja Unionia pahasti. Koko EU-projekti voisi häiriintyä. Tämä ilman perustelua.
”Vapaaehtoisen integraation (samankaltaistamisen) kautta euro voi toimia ilman liittovaltiotakin”. Hän ei ollut havainnut, että vapaaehtoisuus integraatiossa ei ota edistyäkseen
Tarjosin hyvin suunniteltua neuvottelua (á la Sami Miettinen) mm. Lontoon Cityyn päin, jossa Suomi esitellään Skandinavian maana, kuten Tanska ja Ruotsikin – ja sitä myötä luotettavana kumppanina euroeron jälkeenkin – naapureidensa malliin.
Ei mennyt läpi, sillä ”Kokoomus on ainoa, joka voi luotsata Suomen pois talouskriisistä ja pitää maan EU:n sisäpiirissä.” Intin, että tämä on myös ”poliittisen taloustieteen” kriisi, jossa politiikka on jyrännyt alleen talousfaktat, eikä edes työttömyyttä nähdä liittyväksi niihin jäykkyyksiin, joissa osapuolina ovat mm. valuutta ja työmarkkinajoustamattomuus.
600.000 työtöntä ja puoli kadotettua sukupolvea ei herättänyt empatiaa tai ajatusta, että ”jotain on tehty myös väärin”. Mutta työttömyys poistuu ”kasvuhakuisella elvytyksellä ja veronalennuksilla”. Montako vuotta tämä vielä vie, siitä ei ollut aavistusta. Kataisen ”2 miljoonaa maahanmuttaajaa v:een 2020” oli miehelle vieras.
Näin läheltä eduskuntaryhmää tulevat näkemykset otan aitoina puolueen näkemyksinä. Tiivistäen:
€uro: Kyllä. EU-federaatio: Kyllä sitä kohti. Työttömyys: Poistuu rakennemuutoksilla ja elvytyksellä. Tukipaketit: Jatkettava, kunnes Unioni tervehtyy.
USA on nyt ns. vapaahetoinen kokonaisuus siis liittovaltio, mutta sellaista ei EU:sta saa eikä kannatta edes yrittää pakollakaan. Premissit ovat toiset.
…
Ilmoita asiaton viesti
http://4.bp.blogspot.com/-OWy_Jb5y-_g/VRVN3to7W-I/…
Tässä yksi kiehtova kuva siitä, miten Suomen yksikkötyökustannukset (palkankorotukset) käyttäytyivät viime vuosina. Erityisen hellyyttävältä näyttää tuo vuosi 2008, jolloin maailmanlaajuisen finanssikriisin vuoksi haettiin todellista ”palkkamalttia”.
Sama ”sopeutusinto” on sittemmin levinnyt myös muihin toimialoihin, sekä tietysti myös julkiselle sektorille.
Tuo pitäisi nyt sitten korjata ”äärimaltillisilla” palkkaratkaisuilla. Kyseessä on noin 20 prosentin palkkaleikkaukset. Mutta tulee huomata myös se, että deflaatio siirtää maalia kauemmas, joten kyllä tässä eurofantasiassa on hyvä taapertaa.
—
Mikäli kuva ei riitä täyttämään koko nälkää, niin tästä voi lukea sitten hieman enemmän ja useamman käppyrän saattelemana.
http://www.economonitor.com/edwardhugh/2015/03/27/…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitti hyvistä linkeistä! Olisivatpa olleet mukana kylällä äsken… Sisäisen devalvaation olemassaolon kieltäminen tuntui olevan muuan pointti: ”Kasvu näet hoitaa, kunhan me jatkamme…”
Ilmoita asiaton viesti
Huomenna on päivä uusi. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Eurostoliitto on pelkkää lumetta, yli 20 vuotta tätä on rakennettu eikä aikaiseksi ole saatu kuin haittaa EU-valtioille. Ylimmällä tasollakin jo myönnetään ettei mitään todellista liittovaltiota yhteisine lakeineen, verotuksineen ja sosiaaliturvineen ole tulossa koska yhteisiä mielipiteitä asioissa ei ole eikä tule.
Ilmoita asiaton viesti
Se ainakin tiedetään että malli oppilas Suomi ei pärjää yhtään eurossa ja Eu,ssa vaan meidän talous on syöksynyt euromaiden pohjasakkaan.
Ilmoita asiaton viesti