Maanläheinen jumi
Suomen talouden oikaisemiseksi ja kääntämiseksi kasvuun oli eduskuntavaalien alla kaksi vastakkaista ajattelutapaa. Vasemmistoliitto lähti peräänkuuluttamaan elvytystä, muiden ollessa enemmän tai vähemmän leikkauslinjalla.
Vaalitulos kertoo melko selkeästi, että leikkaajat voittivat. Käsittelin leikkauksia viime kirjoituksessani. Tulin samalla luvanneeksi tehdä jatko-osan Suomen talouden ongelmista.
Nimittäin barcelonalainen ekonomisti Edward Hugh käsittelee todella monipuolisessa ja käppyräpitoisessa kirjoituksessaan Suomen talouden tilaa. Hugh pohtii sitä, josko Suomi on nyt secular stagnation -tilassa. En tiedä oikeaoppista suomennosta tuolle, mutta kutsun sitä nyt "maanläheiseksi jumiksi".
Kriisin jälkeen
Olen useasti aiemmin yrittänyt viestittää, että yhteisvaluutan oloissa emme pääse käyttämään niitä työkaluja, joilla Suomen talous saataisiin pikaisesti käännettyä kohti parempaa.
Maanläheisen jumin kohdalla kasvu ei lähde oikeastaan käyntiin, vaan polkee paikallaan. Siitä se jumittaminen tulee tähän termiin. Työttömyys pysyy korkealla tässä jumituksessa ja vastahan saimme tiedon siitä, että Suomen työttömyysaste on kasvanut, ja on siis kaksinumeroisissa prosenttiluvuissa.
Toinen tekijä maanläheiseen jumiin on demografinen. Suomen työikäinen väestö on kääntynyt laskuun. Tämä johtuu (suhteellisesti) eliniän odotuksen kasvamisella, mutta (absoluuttisesti) myös siitä, ettei Suomessa synny tarpeeksi uusia lapsia.
Maanläheisen jumin erityispiirteisiin kuuluu, ettei leikkaaminen auta, vaan voi johtaa paheneviin ongelmiin (kuten monessa euromaassa on käynyt.) Pahaksi onneksi elvytyskään ei ole ratkaisu. Elvyttäminen ei elvytä, vaan paisuttaa vain velkakuormaa.
Suomi onkin siten "elvyttänyt" jo muutaman vuoden, jos asiaa tarkastellaan velkaantumisvauhdin näkökulmasta. Suomen valtion velka on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa.
Ongelmia kaikkialla
Suomen teollisuustuotanto on kyntänyt miinuksilla pitkään. Vaihtotaseen ylijäämä on kääntynyt alijäämäksi. Harmaantuva väestö aiheuttaa paineita sosiaaliturvaan.
Kilpailukykymme on mennyttä, siksi työttömyys onkin piinaavan korkealla ja on kivunnut jo 10,3 prosenttiin. Ekonomisti Roger Wessman tosin kävi jo viime vuoden alkupuolella kertomaan, että lukemiin kannattaa suhtautua varauksella. Viime vuoden tammikuun kirjoituksessaan työttömyyden ollessa lähes 8 prosenttia Wessman esittää graafin, jonka mukaan "todellinen työttömyysaste" on noin 16 prosenttia.
Kilpailukyvyn menetys on suurelta osin syyllinen Suomen nykyiseen ja vähemmän mairittelevaan tilaan. Hughin ansiokkaassa kirjoituksessa näkee selkeästi, miten yksikkötyökustannukset lähtivät kiitoon juuri silloin, kun maailmantaloudelta lähti matto jalkojen alta.
Poliittiset päättäjät varmastikin tiedostavat tämän, mutta olettavat asian hoituvan "äärimmäisellä palkkamaltilla", mikä ymmärtääkseni tarkoittaa nollakorotuksia.
Tämä ei kuitenkaan auta, sillä "pahimmat kilpailijamaamme" ovat nekin jo deflaatiossa, tai ainakin sen partaalla. Tällöin Suomen palkkataso ei pääse kilpailukykyisemmäksi vain odottelemalla. Vuotuiset julkistalouden alijäämät eivät kestä nykyistä tilaa kuitenkaan esimerkiksi 20 vuotta.
Samalla deflaatio on iskenyt myös monen suomalaisen sijoituskohteeseen: asuntoihin. Asuntojen hinnat ovat kääntymässä laskuun.
Kaiken kukkuraksi nettoinvestoinnit ovat valahtaneet pakkasen puolelle.
Mikä avuksi?
Hugh käy lävitse asiat, jotka eivät auta. Elvytys tuottaa vain velkaantumista, leikkaukset romuttavat taloutta lisää.
Mielenkiintoisesti Hugh ei usko myöskään yhteisvaluutasta lähtöön, koska hän epäilee, ettei Suomi saa sitä kautta tarvitsemaansa valuutan heikkenemistä. Syynä tähän hän pitää muita keskuspankkeja, jotka ovat aggressiivisesti heikentämässä omia valuuttojaan. Sitä toki tekee EKP:kin. Oma huomioni on, että EKP:n yhdenmukaiset toimet eivät kuitenkaan helpota Suomen kilpailukykyyn muita euromaita vastaan.
Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain "valuuttasodasta". HS:n mukaan "heikko euro" ei auta Suomen vientiä.
Hugh uskoo, että vain työmakkinoiden uudistukset auttavat tähän hätään. Oma huomautukseni on, että toki sääntelyssä on rutkasti karsittavaa. Moni yritys tarvitsee jos jonkinlaista todistusta ja lisenssiä. Kuluttajille tämä on ehkä mieluisa asia, koska laatuun voi luottaa. Pidän silti aiheellisena kysyä, että eikö yhtän pienempi määrä lupia riitä siihen, että kansalaiset tulisivat silti "suojelluiksi". Heidän pitäisi vain käyttää enempi omaa maalaisjärkeään. Jos esimerkiksi ravintolaruoka haisee pilaantuneelle niin sitä ei kannata syödä.
Jälkikirjoitus: Demarit tekevät sen ihan itse
Aiheeseen kuulumattomana huomio kollegaltani. Hän kirjoitti, että SDP on hakannut itsensä kanveesiin, mutta jatkaa edelleen itsensä pieksemistä. Hän viittaa tähän uutiseen:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-ryhmyrivaalista-rumaa-…
SDP:n pj. Antti Rinne ihmettelee siinä, että mistä ihmeen Jutta Urpilaisen suosiosta toimittaja siinä kyselee.
Demarileirissä ei nyt ilmeisesti kovin hyvin mene.
Jäi vielä linkki avaamatta, mutta sellaiset ohjeet saisivat antaa ulkomailta, jos eivät vielä ole ehtineet, että miten demokratiassa ja demokratialla näistä selvitään. Lähinnä sitä meinasin, että jos demareilla menee ansioistaan johtuen todella huonosti, niin minulla ei mene paremmin ennen kuin valtionjohdosta kuuluu jokin järkevä puheenvuoro Suomen tulevaisuudesta.
Pohjois-afrikan vainotut, Jemen ja Ukraina saa palstatilaa, mutta 350 000 työtöntä odottaa jotain viestiä, millä heille luotaisiin mahdollisuus palauttaa ihmisarvo ja itsekunnioitus.
Teollisuus kirjoitti Taloussanomien iltauutisissa oman reseptin, ja se kuului jotenkin näin; ”palkat alas!”
Kyllä selkäpiitä karmi sitä lukea, kun 30min aiemmin olin katsonut Troikan kylmää kyytiä-dokkarin, jossa palkanalennuksien vahingollisuus ”oikeiden” talousviisaiden suulla todettiin kaikkein vahingollisimmaksi kysyntälamassa. Ei sillä maltillista inflaatiotakaan taideta saada tulille.
Ilmoita asiaton viesti
eipä tota osaa kieltää mitä oot kirjottanut. mä läksin omassa ”hallitusohjelmassani” sisämarkkinoiden piristämises alv alennuksella ja esitin rohkean olettamuksen ettei yksikään euromaa koskaan tule velkojaan maksamaan joten varaa on nousta saksan tasolle nettovelkaantumisessa (30 -> 80%)
tää nyt vaan on täysjumi koko euroalueella ja siitä ei päästä ennen kuin koko alue järkiintyy. ei hyvältä näytä.
toi markkaan siirtymine on kans riskialtis koska valuuttasotaa käydään, markka luultavasti vahvistus jos otettas käyttöön oma raha ja reipas elvytys koska markkinat uskois samoin kuin mä, se korjaa tilannetta. eli kurssinousu söis edun.
no, mielenkiinnolla seuraan kuin kepu homman hoitaa. se sipilän eläkerahojen käyttö tarkottaa samaa kun eläkekassojen sosialisointi, nehän pakotettas sijoittaa huonotuottosii kotimaan investointeihin.
hurri muutes tosta suomen ja japanin malleista kirjotti
http://www.taloussanomat.fi/yrittaja/2015/04/22/ke…
japani yrittää enemmä mun mallia. niiden onmin helppo, velka aste alle 300% (vielä).
Ilmoita asiaton viesti
1. Sellaisen kansan – tai muun yksikön – talous tuskin millään konstilla piristyy, joka ei osaa tehdä mitään, mitä joku enää tarvitsisi tai mikä uutuutena jotakuta ostajaa kiinnostaisi.
2. Amerikan ja Euroopan taloudellisen kasvun aikakausi kesti 75 vuotta New Dealista Lehman Brothersiin. Kiinnostava historiallinen tutkimuskohde, mutta aikansa kutakin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei maailma valmiiksi ole rakennettu eikä maailman kansat kylläiseksi ruokittuja. Sama kuin sanoisi, että kaikki musiikki on jo sävelletty.
Näen ongelmaksi sen, ettei kukaan luo uskoa tulevaisuuteemme ja kaikkialla tarjotaan keppiä. Afrikan näkisin kyllä tässä jonkinlaisena ”neuvostoliittona” tuon kauppapolitiikan saralla. Onhan meillä sen maanosan tuntijoita tuhansia, ja uusia tulee. 45-50 vuotiset sodat olisi luullut jättäneen jälleenrakennettavaa eikä heiltä rahaa puutu, siis valtioilta. Kansalta kylläkin ostovoimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmahan ei ole valmis ollenkaan, mutta sellainen maa, jossa cleantech ja gmo ovat kirosanoja, ilmoittautuu maailman ulkopuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi Sotkamossa matkailu sentäs vetää. Ja puhtaat vedet.
Eipä noustu afrikan konsteilla. Seuraavaksi kesk. ja ps. koettavat vetää itsensä hiuksista ylös turvesoista.
Ilmoita asiaton viesti
Pysyvä stagnaatio ?
Ilmoita asiaton viesti
Pointti onkin siinä, että jos katsoo tilanteen olevan tässä jumissa niin sekä leikkaaminen, että elvyttäminen ovat huonoja vaihtoehtoja.
Ja juurikin näitä kahta vaalien alla peräänkuulutettiin.
Hughin kirjoitus on myös siitä hyvä, että yhdellä sivulla näkee aika hyvin käppyröistä sen, miten asiat Suomessa ovat.
Ilmoita asiaton viesti
joo graafit on hyvät mutta tekee saman virheen kun suomen pankki omissaan, antaa yli optimistisen kuvan käyttämällä lyhyen aikavälin graafeja.
jos bkt:n kasvua vertaa 1967 – 2015, kuva synkkenee paljon. (siltä ajalta on luvut tuolla http://www.ers.usda.gov/data-products/internationa… )
elikkä noissa jää kokonaan huomioimatta 1990 romahdus joka teki taloudesta romua, tämä on vaan jälkipyykki joka hoitaa loputkin.
tähän menessä tämä eurosekoilu maksanut meille reilun 1000 miljardia ja luku kasvaa nopeasti. (optimmalisen, täystyöllisyys bkt ja toteutuneen erotus)
Ilmoita asiaton viesti
”Eurosekoilu” ei ole maksanut mitään, koska ”normaalia kasvu-uraa” ei ole olemassakaan. Ainoatakaan huomista tavaraa ei ole velä valmistettu eikä huomista palvelua annettu.
Ilmoita asiaton viesti
”Sitten ne rakentavat vaihtoehtoiset talouslääkkeet ?”
Rahaa kiertoon, investointeja reaalitalouteen, työtä ja toimeentuloa, palkankorotuksia jotta ihmiset kuluttavat. Mikäli EKP ei tuota tee niin erotaan EMU:sta ja tehdään temppu itse.
Ilmoita asiaton viesti
Asiantuntijoiden mukaan tuo EKP:n massiivinen valtiolainojen osto-ohjelma jälkimarkkinoilta ei auta Suomea.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen valtion velkapapereista n.90% on ulkomaisessa omistuksessa. Suomen Keskuspankkikin osana valtionlainojen osto-ohjelmaa luo uutta rahaa ostakseen Suomen valtion velkakirjoja pääasiassa ulkomaisilta sijoittajilta. Näihin ostoihin käytettävät miljardit häipyvät maasta siis välittömästi, eivätkä jää tänne piristämään taloutta.
Suomi hyötyykin valtionlainojen osto-ohjelmasta käytännössä vain välillisesti – jos euroalueen talous lähtee tämän ansiosta kasvuun. Kavu näyttää kylläkin jäävän haaveeksi ja osto-ohjelman seurauksena pumpataan vain rahaa seuraaviin osake- ja kiinteistökupliin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä tehtiin auttamattoman liian myöhään. Korot ovat nyt jo niin alhaalla, että seuraavaksi alkaa tulla eläkevakuutusfirmoille tuskaiset paikat, kun miinusta puskee ruutuun.
Ja kun tämä velkakirjakupla puhkeaa niin pahoin pelkään sen tulevan sitten varsinaisena pommina, eikä pikkuhiljaa sulatellen.
Suomelle tullaan tarjoamaan palkkaleikkauksia (jopa ex-pääministeri Lipponen aikanaan totesi EMU-äänestyksen jälkeen, että työmarkkinoihin pitää saada joustavuutta, jotta voidaan ottaa vastaan myös huonompia aikoja!)
Eli tämän pitäisi siis olla demareiden leirin kanta, koska tuolla kannalla euroon on aikanaan menty. Mitähän nykyinen pj. Rinne mahtaa tuumia palkkaleikkauksista, yleissitovien TES:n romuttamisesta ja sen sellaisista?
Byrokratiaa tulee minusta karsia vesurilla, mutta nähtäväksi jää.
Ilmoita asiaton viesti
”Pointti onkin siinä, että jos katsoo tilanteen olevan tässä jumissa niin sekä leikkaaminen, että elvyttäminen ovat huonoja vaihtoehtoja.
Ja juurikin näitä kahta vaalien alla peräänkuulutettiin.
Hughin kirjoitus on myös siitä hyvä, että yhdellä sivulla näkee aika hyvin käppyröistä sen, miten asiat Suomessa ovat.”
Nämä ovat niin vakavia ja huolestuttavia asioita, ettei oikein tiedä miten pitäisi ottaa kantaa. Toivon ainakin että vallanpitäjät ymmärtävät näitä asioita vähintään paremmin kuin itse ymmärrän (Tosi hankala on omiin mielipiteisiin luottaa)..
Vaalien alla talouspoliittisessa keskustelussa Borg on suhtautunut suopeasti elvytykseen yhdistettynä rakenteellisiin uudistuksiin, Vartiainen on kannanotoissaan tuonut ilmi (Muistaakseni myös linkitetyssä väittelytilaisuudessa) että jos rakenteellisia uudistuksia tehdään, syntyy puitteet elvytykselle, Jäntti & Haaparanta ovat kannattaneet elvytystä muodossa tai toisessa (Kannattaa lukea tämä! Luin itsekin vasta nyt kyseisen, ainakin minusta vaikuttaisi että Haaparannan näkemykset ovat aika koherentteja ja uskottavia), Jäntti suhtautunut epämääräisellä tavalla suopeasti sopeutuksiin verotuksen muodossa(Kts. Vartianen Jäntti edellisestä linkistä). Muistaakseni kaikki viime vuotisessa valtiovarainvaliokunnan kuulemistilaisuudessa olleet asiantuntijat Korkman, Kiander, Haaparanta, Vartiainen ja Kotilainen kannattivat infrastruktuuri-investointeja (eli tietynlaista elvytystä).
Näkemys pelkkien leikkausten ja sopeutusten tiestä vaikuttaisi pelkästään poliittiseen ideologiaan perustuvalta näkemykseltä, sillä minusta on vaikuttanut myös siltä että pelkkien leikkausten tietä ei ole kannattanut yksikään talousasiantuntija. Vai onko joku asiantuntija kannattanut pelkkiä leikkauksia..?? Ehkä itse havaitsemistani tämä Nordean Aki Kangasharju on kaikkein skeptisimmin suhtautunut elvytykseen ja puhunut esimerkiksi kuollen miehen elvyttämisestä.. Tai jotain sen suuntaista Kangasharju taisi lohkaista YLE:n puheenjohtajien suuressa vaalitentissä?1,2
Kriittinen suhtautuminen elvytykseen on ilmeisestikin perustunut kilpailukykykysymykseen Suomen ollessa osa Euromaita tai ainakin itse olen tulkinnut niin, mahdollisesti virheellisesti. (Joskin tätäkin näkökulmaa Haaparanta käsittelee aiemmin linkitetyssä julkaisussa).
Minusta esimerkiksi Vartiaisella on tässä suhteessa ollut myös hieman ristiriitaisia näkemyksiä ja perusteluita, kuten samanaikainen elvytyksen kannattaminen rakenteellisten uudisten yhteydessä ja samanaikainen työn tarjonnan kasvattamisen kannattaminen myös sen palkkoja alentavan vaikutuksen yhteydessä. Tämä erikoinen yhdistelmä jättää hieman tulkinnanvaraa. On hyvin hankalaa arvioida tälläaisia kysymyksiä kokonaisuudessaan(Yritin aikaisemmin ottaa kantaa joihinkin Vartiaisen näkemyksiin tässä kirjoituksessa). Vaikka minulla ei tarvittavaa asiantuntemusta olekkaan luotettavaan mielipiteenmuodostamiseen, niin mielestäni jos Vartiaisen näkemykset tulkitsee sellaisena yhdistelmänä, jossa on sekä työvoiman tarjontaa (Työperäinen maahanmuutto), rakenteellisia uudistuksia(Suunnitellaan julkisen sektorin asiat järkevämmin tuottavuuden parantamiseksi ja/tai kustannusten keventämiseksi, pyritään vaikuttamaan rakenteelliseen työttömyyteen, yms.), sekä näiden vastapainoksi elvytystä (Infrastruktuurihankkeita tai jotain sellaisia), niin silloin on vaikea olla kovasti erimieltä. Mutta jos tästä nyt jättää jonkun palapelin palasen pois niin kokonais muuttuu aika paljon.
Mitä tästä sitten pitäisi saada irti? Ainakin minusta asiantuntijoiden näkemykset voisi tulkita niin, että jos pelkästän leikataan niin huonosti käy! Kotitalouksien velat eivät jousta, kysynnän pudotessa sisämarkkinat romahtavat. Mutta sen ilmeisesti yksimielisyys on olemassa siitä että jos saadaan aikaiseksi rakenteellisia uudistuksia niin elvyttäminen on ilmeisesti mahdollista – ehkäpä välttämätöntä ajatellen sisämarkkinoiden tilannetta.
En oikeastaan onnistunut kiteyttämään tätä kommentia mitenkään järkevästi. Minusta asiantuntijoiden suhteen jakolinja vaikuttaisi menevän ainakin työntarjonnan ja -kysynnän suhteen(Jotain yritin aiheesta itsekin kirjoitella tässä kirjoituksessa), mutta sen sijaan minusta jos jotenkin nyt vallitsee ajatus että pelkät leikkaukset kannattaisivat, niin sen täytyy perustua jonkinlaisiin harhoihin, tai ainakin itse olen onnistunut missaamaan kaikki taloudelliset argumentit asiantuntijoilta, jotka olisivat pelkkien leikkausten puolesta.
Tai onkohan talousasiantuntija siitä erimieltä, että koko Eurooppaa on haitannut vyönkiristysten linja, joka on alentanut alueen kokonaiskysyntää? Kuten esimerkiksi Haaparanta esittää tuossa jo aiemmin linkitetyssä raportissa.
Ilmoita asiaton viesti
Liekö tänään julkaistavana kirja (Gloriassa – hyvä symboli ja vielä ex-leffateatteri Hesassa), jossa käsitellään mm. lääkettä ”euroon liittymisen prosessin varhaisvaihe”, mutta vastakkaiseen suuntaan? Siis kori-ECU, joka mahdollistaisi kansallisten piirteiden joustovaran sallimalla tilaa omalle rahapolitiikallekin.
Siis yksi lisäkeino työkalupakkiin.
Ilmoita asiaton viesti
> Pointti onkin siinä, että jos katsoo tilanteen olevan tässä
> jumissa niin sekä leikkaaminen, että elvyttäminen ovat
> huonoja vaihtoehtoja.
Molempia työkaluja varmaan tullaan käyttämään. Kyse on lähinnä painotuksista ja aikatauluista. Että millä sektoreilla ja millä aikataululla moukari tai elvyttävä leyhyttely kulloinkin heiluu.
Alkajaisiksi pitää löytää se kuumaa kestävä porukka kasaan, jolla tehtyä ajoitusta ja suunnitelmaa aletaan toteuttaa. YLE laskeskeli että lähes 100 erilaisia hallitusvaihtoehtoja on tarjolla.
Tässä on vielä toinenkin hallituslaskuri, jolla kaikki voivat auttaa Sipilää löytämään puolueista sopivan kokoonpanon, hommia hallituksessa 4 vuodeksi tekemään.
—
Digitalisaatio ja automaatio syövät kiihtyvällä tahdilla entisiä, ns. hyviä työpaikkoja niin teollisuudesta kuin hallinnon puoleltakin. Ääneen sanomaton tosiasia on että alimpia palkkaluokkia ja sosiaaliturvaa pitää jollakin tavoin mallata ja sovittaa keskenään.
Kotisohvalle ruokkiminen ei saa olla liian mukava, vuosikausien tai vuosikymmenten pysyvä vaihtoehto.
Sekä kouluttamattomia että myös koulutettujakin suomalaisia pitää sosiaaliturvan etuisuuksia säätämällä suorastaan pakottaa ottamaan vastaan entistä pienempipalkkaisia ja kaueampana olevia työtehtäviä. Työpanoksen määrä pitää saada kasvamaan. Huonommatkin tehdyt työt kasvattavat kansantaluden kakkua, sen sijaan että vanhaa kakkua hissuksiin velaksi mussutellaan pois.
Tekee uusi hallitus aivan mitä tahansa, niin ensimmäiseen 2 vuoteen ei näy käyrissä eikä talouden indikaattoreissa vielä mitään liikahdusta. Joskus, ehkä kolmantena vuotena, v. 2018 paikkeilla saattavat käyrät alkaa näyttää positiivista kehityssuuntaa.
Sellaisia joiden voidaan katsoa olevan nyt 2015 tehtyjen muutosten aikaansaannosta.
Ilmoita asiaton viesti