"Neuvoja ei saa kuolleilta"

Vaivaisen seitsemän kilometrin päässä liplattelevasta Välimerestä on viime vuoden puolella muodostunut uudenlainen "kuolleiden meri". Viime vuoden aikana ihmissalakuljetusten määrä Afrikan pohjoisrannikolta kohti Eurooppaa räjähti huimaan kasvuun. Tämän vuoden vertailuluvut osoittavat, että määrät ovat kasvamassa entisestään.

En ole itse pitänyt tätä ongelmaa kovin paljoa esillä, sillä tiedän aiheen olevan kimurantti. Moni taho on oikeassa. Sen sijaan liian moni taho on oikeassa, jotta asia voitaisiin ratkaista helposti.

Koska työni puolesta perehdyn runsain mitoin Euroopan asioihin niin myös tämä laiton ihmissalakuljetus on ollut esillä, ja olen aiheeseen perehtynyt enempi "harrastuspohjalta". Näkemykseni on, ettei suomeksi asiaa osata käsitellä tasapuolisesti kaikkia näkökulmia hyödyntäen. On ehkä siksi parempi, että kootusti kirjataan asiasta mahdollisimman neutraalisti.

 

Taustaa: Libya

Tällä hetkellä valtaosa ihmissalakuljetusringistä toimii Libyasta käsin. Se ei ole millään lailla sattumaa. Italia ja Libya neuvottelivat Muammar Gaddafin aikana sopimuksen, jossa Libyasta käsin valvottiin, ettei merimatkalle edes lähdetä. Libyalaisten valvonta piti valonaran matkailumuodon pienenä, sillä kiinnijäämisen riski oli liian suuri.

Italian öljynjalostusteollisuus on erikoistunut libyalaiseen öljylaatuun. Italia onkin Libyan öljyn suuri ostaja. Suuret öljytulot asettivat Libyan hallinnolle kannustimen tehdä niin kuin merkittävä kauppakumppani toivoi.

Tarkkailu ja valvonta oletetun merimatkan lähtöpäässä on helpompi toteuttaa. Nyt viime vuoden tapahtumat tietävät kertoa, että Italian päässä matkaajat ovat sullottu aluksiin, jotka ovat hädin tuskin merikelpoisia. Vaihtoehtoja on vain vähän: pelastusoperoida ja yrittää vangita salakuljettajat, tuhota alukset pelastusoperaation jälkeen tai hinata laiva matkustajineen takaisin pois EU-valtion aluevesiltä.

Libyasta on muodostunut suurin lähtöpaikka sen jälkeen, kun EU-maidenkin operaatio saada Gaddafi pois vallasta ja elävien kirjoilta päättyi. Valtatyhjiön täyttivät ensin alueelliset militantit, sittemmin kuvaan ovat astuneet myös radikaali IS (islamistinen valtio.) Jälkimmäinen ryhmä esittelee sosiaalisessa mediassa teloitusvideoitaan.

Jo militanttiajan alkuaikoina Libyan tunnustettu hallinto oli aika lailla hampaaton. Sillä ei ollut juurikaan armeijaa henkilöstön kuin kalustonkaan puolesta. Militantit sulkivat aikanaan muun muassa öljysatamia. Italian energiateollisuus ajautui vaikeuksiin. Saudi-Arabia lupasi täyttää energia-aukon, mutta heidän öljylaatunsa oli erilaista kuin mihin Italian teollisuus oli erikoistunut.

Libyan öljysatamissa työskenteli Gaddafin aikoina paljon muista maista tulleita afrikkalaisia. Olot ovat nyt niin epävakaat, että Libyassakin maahanmuuttajina tulleet ovat lähteneet pakoon. Suuntia ei ole kuitenkaan kuin yksi: yli Välimeren kohti Eurooppaa.

Kun Nato aloitti iskut Gaddafin hallintoa vastaan maaliskuussa 2011, sillä oli myös tarkoituksensa. Gaddafin hirmuvalta benghazilaisia kohtaan oli raakaa. Sen sijaan tilalle tullut tilanne ei ainakaan minun mielestäni ole lainkaan sen parempi, mutta tästä voimme toki käydä keskustelua.

 

Operaatio Mare Nostrum

Lokakuussa 2013 Italian Lampedusan edustalla sattuneessa haverissa kuoli yli 300 siirtolaista (pyrin käyttämään mahdollisimman neutraalia termiä, sillä aluksissa oleva väki ei ole millään lailla homogeenistä – mukana on niin turvapaikanhakijakandidaatteja kuin "normaalimpaa" maahanmuuttoväkeä.) Italian hallitus käynnisti tuolloin operaatio Mare Nostrumin, jonka tarkoitus oli pelastaa ihmishenkiä.

Taustatiedot ovat tässäkin paikallaan. Vuonna 2012 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin linjasi, että turvapaikanhakijoille tulee antaa reilu ja tasapuolinen mahdollisuus anoa turvapaikkaa, ja ettei matkalaisia käännytetä pelastusoperaatioiissa suorilta takaisin kansainvälisiltä aluevesiltä. Kyseessä ei siis ole minkäänlainen "poliittinen huutokauppa", jossa eri poliittiset ryhmät voivat sanella päätöksiään. Kyseessä on EU-tuomioistuimen päätös.

Näkemyksiä voi sen sijaan esittää, ja niitä on tullut niin Euroopasta kuin Euroopan ulkopuoleltakin. Australian pääministeri Tony Abbott antaa varsin suorasukaisen neuvon: pysäyttäkää alukset. Australiaan on päätynyt parin vuoden aikana vain yksi (tiedetty) siirtolaisalus. Sen sijaan Abbottin opit eivät ole linjassa EU:n ihmisoikeustuomioistuimen kanssa.

Mare Nostrum oli kuitenkin kallis, eivätkä muut EU-maat halunneet Dublinin sopimukseen viitaten auttaa Italiaa kustannusten tasaamisessa. Dublinin sopimus lyhyesti tarkoittaa, että EU-maihin tulevat turvapaikanhakijoiden hakemukset käsitellään ensimmäisessä saapumismaassa. Italia ei oikein voi sijainnilleen mitään, ja sopimus on tehty aikana, jolloin salakuljetusmuotoinen veneily Välimerellä oli verraten paljon pienempää.

Kun samalla Italian valtion pitäisi kuristaa budjettiaan mammuttimaisen velkalastinsa vuoksi, ei silloiselle pääministerille Enrico Lettalle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sulkea Mare Nostrum vuoden jälkeen.

Mare Nostrumin on sanottu pelastaneen tuhansien ihmisten hengen. Operaatio on saanut osakseen myös kritiikkiä. Kriitikoiden mukaan operaation painottuessa vain meripelastukseen, se kannustaa myös vaaralliselle merimatkalle. Tämäkin pitänee paikkaansa, sillä juuri Mare Nostrumin aikana – vuonna 2014 – Välimerellä alkoi todellinen ruuhka.

Lampedusan onnettomuuden syy oli ulkokannella huovista sytytetty "huomiovalo". Palo oli kuitenkin levinnyt hallitsemattomaksi, koska polttoainetta oli vuotanut ulkokannelle. Säikähtäneet matkaajat olivat paenneet laivan toiselle laidalle aiheuttaen aluksen kaatumisen.

Vastaavan tyylinen onnettomuus sattui tänä vuonna, jolloin pelastusta toivoneet matkaajat olivat rynnänneet toiselle laidalle huomattuaan toisen aluksen. Matkaajat olivat toivoneet parempia kuljetusolosuhteita tässä toisessa aluksessa.

Letta on hiljattain vaatinut Mare Nostrumin uudelleenkäynistämistä, mutta ajatus sisältää enempi kustannusten yhteisvastuuta EU:n jäsenmaiden kesken.

 

Tämä vuosi toistaiseksi: menehtyneitä, menehtyneitä

Operaatio Mare Nostrum korvaantui viime vuoden loppupuolella EU:n rajavalvontaelimen Frontexin rahoittamalla Operaatio Tritonilla.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Mare Nostrumin lopettamista. Järjestöjen mukaan Triton ei keskity riittävästi ihmishenkien pelastamiseen, vaan enemmän valvontaan.

Nopeasti ja karkeasti tilastoja arvioiden tämän vuoden tammi-huhtikuussa matkailijamäärät ovat kasvaneet noin kymmenen prosenttia viime vuoden vastaavasta ajasta. Sen sijaan menehtyneiden määrä on kymmenkertaistunut. Tilastoihin vaikuttaa totta kai esimerkiksi sääolot, mutta niiden vaikutus ei voi mitenkään olla näin dramaattinen.

EU:n vastausehdotuksiin on lukeutunut muun muassa se, että EU alottaisi itse valvonnan Afrikan rannikolla ja käännyttäisi salakuljetusalukset jo esimerkiksi Libyan aluevesillä takaisin.

On kuitenkin huomioitava, että tähän tarvitaan joko Libyan suostumus tai YK:n mandaatti. Jos muistetaan se, miten vaikeaa tätä oli saada Syyrian ja sen sisällissodan saralla Venäjältä ja Kiinalta; niin arvatenkaan tällainen mandaatti on tuskin luvassa Libyan aluevesille. Venäjällä on aivan varmasti riittävästi hampaankolossaan EU:ta vastaan. Yksipuolinen huseeraaminen toisen maan alueella tulkittaisiin invaasioksi, ja tällaisella toiminnalla EU tuskin jatkossa pokkaa Nobelin rauhanpalkintoja.

On lisäksi vaikea kuvitella Libyan nykyisessä kaaoksessa saada lupia suoraan Libyalta. Salakuljetusrengas tuottaa lisäksi huomattavia tuloja ääriliikkeille.

 

Panokset kovenevat

Pelkkään rauhanomaiseen pelasteluun ei ymmärrettävästi ole suuria haluja. Eräissä mietinnöissä ajatuksena on ollut, että pelastustehtävän päätteeksi salakuljettajat pidätetään ja alukset tuhotaan.

Tämä ei kuitenkaan onnistu juuri muilta kuin sota-aluksilta. Lisäksi salakuljettajat ovat alkaneet aseistautua, ja tämä tullee suureksi uhaksi humanitäärisimmillekin pelastusalusten miehistölle.

Salakuljettajat mainostavat matkailua esimerkiksi Facebookissa. Olen lukenut keskustelupalstoilta ja sosiaalisesta mediasta, että matkailijoiden joukossa ei liiemmin näy naisia, lapsia tai vanhuksia. Tähän voi olla syynä se, ettei nämä ihmisryhmät ole salakuljettajien prioriteettilistan kärjessä. Eräs salakuljettaja toteaa Financial Timesille, että naiset ja lapset vain viivyttävät matkantekoa. Naisilla ja lapsilla (ja todennäköisesti siten ei myöskään vanhuksilla) ole asiaa tämän salakuljettajan kumiveneeseen.

Kreikan vasemmistovetoinen hallitus päätti purkaa ns. pakolaisleirit. Mitä olen paikallisilta tv-kanavilta asiaa seurannut, niin mielipidekyselyissä kansalaiset ovat tätä vastaan. Heillä on omastakin takaa vaikeuksia.

Italiallakin ovat resurssit vähissä. Vain harva turvapaikanhakija on niin onnekas, että pääsee julkisvaroin pyöritettyyn ohjelmaan, jossa saa edes jonkinlaisen katon pään päälle (joukkomajoitus), ilmaista kielenopetusta ja taskurahaakin 2 euron verran. Loput lymyilevät missä lie, ja osalla on aikomus suunnata pohjoisempaan Eurooppaan. Se ei onnistu Dublinin sopimuksen vuoksi ilman "maan alle painumista".

Sosiaalisessa mediassa kiirii totta kai Eurooppaan asti päässeiden kertomukset siitä, että ei Eurooppa olekaan niin ihana paikka kuin mitä lähtöpaikassa kuviteltiin. Itse matkojen aikana niin Saharan autiomaan kuin Välimerenkin aikana matkalaisia usein kidutetaan ja heitä pakotetaan ahtaisiin aluksiin.

Siltikin kylmempi totuus on, että nämä ovat matkasta selvinneiden kertomuksia. Neuvoja kun ei saa kuolleilta.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu