Hyviä ja huonoja avauksia

Olen tullut seuranneeksi nykyistä enemmän myös Suomen asioista uutisointia, sekä keskustelua. Merkittävin syy on se, että Suomen rautakangen jäykkä talousmalli ei ole yhteensopiva yhteisvaluutan nykyisten sääntöjen kanssa. Suomi onkin nyt putoamassa pahnan pohjille, luokituskirjaimet ropisevat ja varoituksia on luvassa.

Hyviä avauksia on tullut enempi "porvaripuolueilta". On sikäli siis onni, että Suomelle on näillä näkymin tulossa perusporvarihallitus.

Todennäköisesti Suomen seuraava pääministeri Juha Sipilä (kesk.) yritti vielä saada enemmän yhteisymmärrystä Suomen talouden huterasta tilasta tarjoamalla ns. yhteiskuntasopimusta. Ei liene yllätys, ettei se kelvannut. Sekään ei liene yllätys, jotta miltä taholta asia ammuttiin alas.

Esimerkiksi työajan pidennys on parempi keino kuin palkkaleikkaukset tai "palkkojen pakkosopeuttaminen" pitkäaikaistyöttömyyden kautta. Jokainen asuntovelallinen varmasti ymmärtää tämän.

 

Onnettomat pätkätyöläiset

Suomi on Euroopan maista hyvin takapajuinen työmarkkinoiden joustavuuden suhteen. Suomi on tavannut olla tiettyjen normiensa vanki. Tällainen vankila on esimerkiksi kokopäivätyö.

Hollannissa työn luonne on poikkeuksellisen sulava osa-aikatyön suhteen. Tästä huolimatta hollantilaiset pärjäävät hyvin onnellisuusmittauksissa.

Suomi on osa-aikaisten työmarkkinoiden saralla samassa kerhossa Espanjan, Portugalin ja Kreikan kanssa. Yhteistä näille maille on myös yhteisvaluutta. Jos valuuttakurssi ei jousta, eikä työmarkkinat – niin heikkoina talousvuosina jousto haetaan sitten väkisin työttömyyden kautta. Espanjan, Portugalin ja Kreikan työttömyysluvut eivät ole kaunista katseltavaa.

Sen sijaan osa-aikatyössä myötämielisemmät euromaat ovat pärjänneet keskivertoa paremmin. Kärkipäässä on Hollannin lisäksi Saksa ja Itävalta. Toki Hollannilla on ongelmia, ja aivan erityisesti maan asuntomarkkinatilanne on huolestuttava.

Kaikenlainen joustavuuden haku työmarkkinoilta on kuitenkin valitettavasti epäonnistunut pahoin. Toivottavasti tällä hallituskaudella siihen saadaan tolkkua.

 

Velkahumalaisten valitusvirsiä

Vasemmistoliitto lähti eduskuntavaaleihin teemanaan velkaelvytys. Se ei myynyt kovin hyvin äänestäjille.

Eurokriisin aikana europäättäjät tekivät puolipaniikissa ns. two-pack ja six-pack -sopimukset, jotka tietävät automaattisia menoleikkauksia, jos jäsenmaan alijäämä ja/tai valtionvelka ovat liian suuria.

Vasemmistoliitto – eikä sen puolen SDP – ei ole ainakaan vielä myöntänyt tehneensä rajun virhearvion hyväksyessään hallituksessa nämä opit. Sen sijaan vasemmistoliiton oppien mukaan tätä heidän hyväksymäänsä sääntöä vastaan tulisi nyt sitten jättää noudattamatta.

Erityisen huolestuttavaksi asian tekee se, että vasemmistoliiton talousprofessoritasolla jaksetaan valittaa vain siitä, ettei kansa tiedä mitä tuleman pitää.

 


Vielä loppuhuomautuksena, että en ole itse mikään leikkausfani. Mutta koska Suomen kansa antaa tukensa yhteisvaluutalle ja haluaa hylätä parhaimman joustomekanismin talousvaikeuksien keskellä, niin kunnioitan tätä tahtoa.

Silloin toiseksi parhaimmat joustot pitää toteuttaa työmarkkinoilla. Kaikista katastrofaalisin vaihtoehto on hakea ne tarvittavat joustot työttömyysdevalvaation kautta.

Ikävä kyllä Suomen vasemmisto haluaa juuri tätä huonointa devalvaatiota.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu