Yrittäjyys luo kilpailua, herrajesta

Sosialidemokraattiset opiskelijat, SONK ry:n varapuheenjohtaja Maria Rytkösen avaus yrittämisen "vaaroista ja haitoista" on levinnyt Puheenvuoronkin puolelle. Sitä on ehditty puimaan lukuisissa lehdissä, ja jopa kokoomuksen Verkkouutisissa muistan nähneeni viittauksen tähän ulostuloon.

Reaktiot ovat olleet yliampuvia puolin jos toisin. Viimeisin tulee itse lafkan puheenjohtajalta, Hanna Huumoselta. On ihan ymmärrettävää, että hän puolustaa varahenkilöään, ja vielä sekin on myönnettävä: että ihan syystä. Rytkösen avaus kun sai varsinaisen paskamyrskyn aikaiseksi. Huumonen kirjoittaakin satiirisesti Puheenvuorossa:

– Onhan se myönnettävä, kirjoituksessa oli kaksi kardinaalivirhettä. Tekstin oli kirjoittanut demari – ja vieläpä nainen.

Minusta Rytkösen avauksesta ei tarvitse erikseen tuohtua. Se on sitä samaa demariutta, mitä on maailman sivu täynnä. Että antaa jonkun toisen ottaa riski yrittäjyydestä ja "mennään me sitten sinne töihin".

Rytkösen avauksessa on toki omat pointtinsa, mutta lähempi tarkastelu palauttaa pallon yllättävästi demarileiriä lähellä meluavaan AY-liikkeeseen.

 

Rautakangen notkeat työmarkkinat

Demari-ikoni, silloin pääministeri Paavo Lipponen kertoi EMU-äänestyksen jälkeen, että Suomen työmarkkinoihin on tehtävä joustavuutta, jotta "EMU-olosuhteissa" – siis euromaana – voidaan ottaa vastaan myös huonompia aikoja.

Mitään ei olla kuitenkaan tehty.

Eikä olla valmiita tekemään vieläkään, vaikka ne huonot ajat ovat jo koittaneet: luokituskirjaimet ropisevat, Euroopan komissiolta tulee nuhteita, maa jumittaa taantumassa. Kevään 2012 jälkeen Suomen bkt on kasvanut ainoastaan vuoden 2014 syksyllä ja silloinkin huimat 0,1 prosenttia. Muu aika on vietetty alamäessä.

Työmarkkinoiden jäykkyydestä johtuen on valittava sitten joko työttömyyden tai yksinyrittämisen väliltä. Työttömyydestä tulee helposti myös pitkäaikaista näissä olosuhteissa. Pitkään jatkunut työttömyys ruostuttaa työtaidot – ja ennen pitkää se yksinyrittämisenkin vaihtoehto häipyy tämän vuoksi.

Suomeen on tulossa osattomien joutilaiden kasti, jonka ahdinko todennäköisesti vain kasvaa, kun velkarahalla rahoitettu sosiaaliturva tulee Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n valvottavaksi. Siis jos me emme leikkaa näitä menoja jo nyt, tai yritä edes jotenkin saada talouskasvua aikaiseksi.

 

Irtisanomissuoja

Irtisanomissuojasta kiinnipitäminen on yksiselitteisesti suurin syyllinen nykytilanteeseemme.

Maailman tavara- ja palveluvirrat kulkevat globalisaation vuoksi jouhevasti kuin salama taivaalla: se hakee parhaimman reittinsä kulloisessakin tilanteessa.

Tämä on uudempi tilanne, ettei monellakaan alalla voida enää lyödä lukkoon monivuotisia sopimuksia. Laivanrakennuksessa on vielä tilanne, että siellä tiedetään tilauksen jälkeen töitä olevan noin vuodeksi.

Irtisanomissuoja pistää yrittäjän ahtaalle. Toisaalta yrittäjä ei voi tietää kuin sen, että tilauksia on esimerkiksi niin, että kolmeksi kuukaudeksi olisi tarjolla työpaikka. Totta kai yrittäjä pyrkii siihen, että tilauskanta ei hupenisi. Mutta hänellä ei ole tästä takeita. Jos hän voisi irtisanoa tarvittaessa palkkaamansa työntekijän helpommin niin se palkkauskin helpottuu.

Palkattu tekee niin hyvää työtä kuin kykenee, tilaaja on tyytyväinen ja uusi tilaus tulee taas jostain. Taas mennään kuukausi tai kolme. Se nyt vain on näin monella alalla.

 

Pakko myydä "emme voi auttaa"

Jos edelläkuvatussa tilanteessa tulee enempi tilauksia kuin ehtii tehdä niin on myytävä "ei oota". Tilaussopimuksissa on yleensä aika- ja laaturajat, ja kaikkeen ei yrittäjä itsekään veny (itsensätyöllistänyt siis.)

Joku siinä menetti taas leivän, mutta kiinnostaako se AY-liikettä? Kiinnostaako se demareita tai demariopiskelijoita?

Yksi ratkaisu työn tilaajalla on soittaa seuraavalle firmalle. Mutta mikäli SONK:ia on uskominen, on parempi, ettei siellä keltaisilla sivuilla olekaan muita. Sitä tulee herrajestas kilpailua.

Rytkösen omin sanoin:

– Tarjonnan lisääminen ei itsessään lisää menestystekijöitä tai uutta työtä, vaan lisää kilpailua olemassa olevilla markkinoilla,Rytkönen kirjoittaa SONK:n blogissa.

Sen sijaan tilalle on tullut "työmarkkinoiden ohitse" toinen toistaan hullumpia viritelmiä: on palkatonta harjoittelua, palkkatukea (jossa siis yhteiskunta maksaa suuren siivun palkasta) ja kaikenlaista työttömien "kerhotoimintaa", aktivointisuunnitelmia ja kuntouttavaa työtoimintaa.

Nämä ovat tulleet sitten sen vuoksi, koska kyllähän "politiikot tietävät paremmin". Moni työttömien aktivointitoimia markkinoidaan "palveluina", mutta tämä on siitä hullua palvelupuuhaa, että kansalaista rangaistaan, jos ei ota "palvelua" vastaan.

Ja arvatkaapa vielä se, että kilpailevatko nämä poloiset "9 euron työvoimapalvelusta" nauttivat sen yrittäjäkentän kanssa? Kyllä vain, mutta vain sillä erolla, että yhteiskunta rahoineen vääristää tätä kilpailua niin paljon, että se leipä loppuu pian niiden yrittäjienkin suusta!

 

Paha, paha kilpailu

Jees, ja mikä paha juttu siinä – terveessä ja rehdissä – kilpailussa on? Sekö, ettei tulekaan kartelleja ja monopoleja? Sekö, että kuluttajat voisivat saada palvelunsa ja tuotteensa huokeammalla?

Muistan vieläkin yläasteen loistavan historian opettajani, joka pyysi meitä listaamaan Englannissa alkaneen teollisen vallankumouksen huonot puolet.

Listasta tuli pitkä: oli pitkiä päiviä, nuhjuisia työympäristöjä, savusumua, heikko palkkaus jne.

Sitten tuli se yksi hyvä asia, jonka vuoksi se teollinen vallankumous löi kuitenkin läpi – kaikista haitoistaan huolimatta: hinnat halpeni.

Ollaanko SONK:ssa sitä mieltä, että matkapuhelimien pitäisi edelleen olla mallia raahattava, ja niiden tulisi maksaa 2000-3000 euroa ja puheluiden 2€/minuutti? Eikö kilpailusta ole ollut niinkuin mitään hyötyä?

 

Mitäs jos…?

Mutta mitenköhän se menisi, jos ne työmarkkinat olisikin joustavammat? Kun singaporelainen firma ottaa yrittäjään yhteyttä sähköpostitse ja tiedustelee, että onnistuuko tällainen homma, niin parhaimman vaikutuksen voi antaa vastatessaan, että ei mitään ongelmia.

Tietysti ennen vastaamistaan hän pirauttaa määräaikaiselle työntekijälleen, että olisi taas kolmeksi kuukaudeksi hommia eteenpäin, allekirjoitetaanko paperit?

Ja jos sattuu tulemaan toinen tilaus niin yrittäjä ottaa yhteyttä pariin muuhun työnhakijaan. Jos kaikki sujuu niinkuin pitäisi niin tämäkin tilaus saadaan hoidettua.

Tästä kuviosta ei puutukaan enää se "kasvu". Pienestä on paha kasvaa isoksi ilman jouhevuutta.

Toki voimme tehdä niinkin, että pidetään rautakanki työmarkkinoiden niskassa, ja myydään "ei oota". Mutta silloin on ihan hyvä, että kaikkia kannustetaan tekemään itse oma leipänsä.

– Koko yrittäjyysbuumi alkaa kuulostaa uudelta kultakuumeelta tai torpparikaudelta, jossa yksilöt työn puuttuessa kilpailevat toisiaan vastaan tavoitellessaan menestystä, Rykönen kirjoittaa.

I rest my case.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu