Eurooppa savijaloillaan

Alati muuttuvassa maailmassa yksi on impivaaralainen savijalka: EU. Jämähtäneisyys ja kyvyttömyys vastata eteen tulleisiin haasteisiin on aiheuttanut koko maanosalle rutkasti ongelmia.

Euroopan markkinaosuus vähenee, samoin poliittinen painoarvo. EU on yrittänyt pitää paikkaansa auringossa rivakan laajentumisen myötä, mutta itse asiassa tämä on yksi syy uudistuskyvyttömyyteen. Jäsenmaiden toisistaan eroavat näkemykset ovat aiheuttaneet EU:n sisälle jännitteitä.

Kaiken lisäksi EU:n itsensä sisällä on vielä yhteisvaluutta-alue, joka sekin on kärsinyt vuosikaupalla rakennevioistaan. Kärsimys taitaa jatkua, sillä uudistumisen taito ei kuulu euroalueenkaan hyveisiin.

 

Lissabonin sopimus jarruttaa

EU:n perusasiakirja, eräänlainen "unionin perustuslaiksikin" luonnehdittu Lissabonin sopimus on yksi keskeinen tekijä sille, ettei EU pysty kuin seisomaan jähmeästi paikoillaan – satoi tai paistoi.

Mikäli tähän asiakirjaan haluttaisiin tehdä muutoksia niin koko pumaska pitäisi sen jälkeen hyväksyttää joka ainoassa 28 jäsenmaassa.Muutostarpeita on ollut, ja niitä tullee olemaan myös jatkossa.

Pelkona on, ettei muutettu asiakirja enää tulisikaan hyväksytyksi jossain jäsenmaassa, ja erimielisyydet pulpahtaisivat pintaan ja mahdollisesti kaataisi koko unionin.

Ainoa keino on vesittää muutosajatukset niin, ettei itse peruskirjaan tarvitse koskea. Tilalle tulevat kosmeettiset ehostukset rakenteellisten muutosten sijaan. Mikään siis tuskin tulee muuttumaan.

Iso-Britannian konservatiivien voitettua vaalit toukokuun alussa tiedettiin, että pääministeri David Cameronin tehtäväksi tulee neuvotella brittien EU-jäsenyysehdot uudelleen. Uskaltaisin sanoa, ettei EU:ssa tähän kyetä, vaikka Cameronin itse ajatukset voisivatkin olla järkeviä.

Osa Cameronin tähtäämistä muutoksista vaatii Lissabonin sopimuksen avaamisen. EU todennäköisesti tarjoaa briteille meikkipussia. Nähtäväksi jää, kelpaako se briteille. Alkaa vaikuttaa siltä, että voidakseen olla dynaaminen valtio dynaamisessa maailmassa, ei voi tehdä muuta kuin jättää koko tahmea EU sille paikalleen.

 

Välimeren kaaos

Viime viikonlopun aikana noukittiin taas liki 6 000 venematkailijaa Välimereltä. EU:n jäsenmaissa vallitsee suuri ristiriita siitä, mitä näille laittomille siirtolaisille tulisi tehdä.

Jokaisella jäsenmaalla tuntuu olevan asenne, "ettei minun takapihalleni". Tällä hetkellä valtaosa venematkailijoista päätyy Italiaan ja Kreikkaan. Molemmat maat taistelevat lisäksi yhteisvaluutan tuomien talousvaikeuksien kanssa jo entuudestaan.

EU:n sääntöjen mukaan turvapaikkaa haetaan ensimmäisessä EU-maassa, mihin matkaaja saapuu. Ennen arabikevättä ja sen jälkeisiä levottomuuksia pakolaisvirrat pysyivät kohtuullisina. Nyt ne eivät sitä enää ole. Maailma on muuttunut, mutta impivaaralainen EU ei pystyne tässäkään asiassa muutokseen.

EU ehdottaakin nyt jäsenmailleen heppoisen pientä rahapalkintoa, jos jäsenmaa suostuu ottamaan osaa pakolaisten taakanjakoon. Koskapa taakanjaon muutoksia ei saada enää kirjattua Lissabonin sopimukseen jää EU:lle perinteiset keinot: lahjonta ja uhkailu.

Arvatenkin osa jäsenmaista alkaa painostaa uppiniskaisia valtioita niin poliittisesti kuin diplomatian kautta. Tämä ei ole omiaan vähentämään jännitteitä jäsenmaiden välillä, vaan todennäköisesti luo uusia vastinpareja, tai tulehduttaa entisestään välejä.

 

Kreikka ja Venäjä

Britit eivät ole ainoat erokandidaatit. Kreikan kriisin pitkittyminen täysin tarpeettomasti on saanut kansalaiset vaatimaan muutosta.

EU:n sisällä euromaat eivät ole kuitenkaan pystynneet vastaamaan mitenkään sivistyneesti. Euromaiden keinovalikoima on tukeutunut jääräpäisyyteen, uhkailuun ja painostukseen. Kirjakauppiaana kunnostautunut Euroopan parlamentin puheenjohtaja Martin Schultz kertoo, että Kreikan euroero olisi samalla ero EU:sta.

Kreikan retuuttamista yhteisvaluutassa ei ole mitään järkeä kummallekaan osapuolelle, mutta sen sijaan Kreikan geopoliittinen merkitys on äärimmäisen tärkeää EU:lle.

Euromaiden halua pitää Kreikka yhteisvaluutassa on korostunut turhauttavien ja pitkien neuvottelujen aikana. Näin eriävien näkemysten kanssa ei voida kuitenkaan saada molempia osapuolia tyydyttävää kompromissiratkaisua.

Kun isot jäsenmaat – Espanja ja Italia – palaavat eurokriisin valokeilaan näiden maiden päättäjät tietävät tasan tarkkaan millainen jääräpäinen neuvottelijaosapuoli muu euroalue on. Euromaita ei tunnu hetkauttavan pätkääkään yli 50 prosenttiin kohonnut nuorisotyöttömyys sen paremmin kuin köyhyyden leviäminen kulovalkean lailla.

Kreikka onkin muiden euromaiden ärtymykseksi lähentynyt Venäjää ja presidentti Vladimir Putinia. On epäselvää, voisiko Kreikka saada Venäjältä taloudellista tukea, mikäli euromailla ei ole todellista halua tukea Kreikkaa.

Venäjä tuskin tekisi tätä ainakaan ilman hienovaraisia vihjeitä siitä, mitä esimerkiksi Venäjään kohdistuvien pakotteiden kanssa tehdään. Pakotteistakin sovitaan EU:n kesken yksimielisesti. Putin voisi tällöin saada iskettyä rajua kiilaa koko unionin sydämeen.

 

Pystyykö EU enää uudistumaan?

Raju kysymys onkin, että joko EU on taantunut ja jämähtänyt korjauskelvottomaksi. Pidin vielä pari vuotta sitten EU:ta sopeutumiskykyisempänä.

Parin viime vuoden tapahtumat ovat olleet sen sijaan murheellista seurattavaa. Voi olla, ettei edes yhteisvaluutan purkaminen pikavauhtia yhteisymmärrystä hakien enää voi EU:ta pelastaa.

EU voisi vielä yhteisvaluutan purkamisen jälkeen muuttua lainsäädäntöelimestä vapaakauppaliitoksi, sekä keskusteluforumiksi. Tällöin voidaan solmia yksittäistenkin jäsenmaiden kesken erilaisia sopimuksia vapaaehtoispohjaisuudelta. Euroopan parlamentin voisi lakkauttaa ja Lissabonin sopimuksen kaltaiset taantumukselliset opukset voisi haudata typeryyden muistomerkin kupeeseen.

Ymmärrän toki toisin ajattelevien huolen esimerkiksi siitä, että jäsenmaista tulisi kyräileviä oman edun tavoittelijoita. Minusta vain EU:lla ei ole enää riittävästi poliittista halua pitää liimalla ja laastareilla savijalkaa kasassa.

Poliittinen halu on kasvanut eri jäsenmaissa aivan toiseen suuntaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu