Euro on mennyttä päättyi Kreikan kriisi miten tahansa

Eurokriisi saattaa huipentua viimeiseen näytökseensä Kreikan ja muiden euromaiden tappelun vuoksi. Miten tahansa tämä välien selvittely päättyykään niin yhteisvaluutta tulee murenemaan joka tapauksessa. Ainoa ero on siinä, hajoaako se politiikkaan vai talouskaaokseen.

Kreikan ja muiden euromaiden erimielisyydet tuntuvat varmasti Euroopan ulkopuolella lapsellisilta. Tässä on nyt kuukausikaupalla nahisteltu siitä, voidaanko Kreikalle myöntää noin 7,2 miljardin euron hätäluottoerä vai ei – sen jälkeen, kun luottoja on jo myönnety kolmatta sataa miljardia euroa.

Talouspuolella tällainen tukierä on euroalueen ollessa kyseessä mitättömän pieni taskuraha. Siltikin, tuen myöntämättä jättäminen tietää melkoisella varmuudella sitä, että luottoriskipelot voimistuvat.

Kriisiä on varsin onnistuneesti pitkitetty vuosia, ja myönnän aivan suoraan, etten olisi yhdenkään päättäjän voineen olla näin jääräpäinen. Samalla, kun kriisiä on vetkutettu viitisen vuotta, ovat ongelmat pahentuneet. Pitkittyminen tietää myös sitä, että ratkaisun tekeminen jo vuonna 2010 tietäisi todennäköisesti talouden olevan jo pitkällä virkoamisessaan.

 

Vaihtoehto yksi: talouskaaos

Euroalueen kriisi voi päättyä euron hajoamiseen finanssimaailman kautta. Kreikalle ei myönnetä tukea puhtaasti poliittista syistä. Kreikan pääministeri Aleksis Tsipras moittii muita europäättäjiä, että he haluavat puuttua Kreikan sisäisiin asioihin aikoessaan sysätä kansan äänestämän hallituksen nurin.

Kreikan jäädessä ilman hätäluottoa muille euromaille realisoituu ne tappiot, jotka kaikki jo tiesivät tulevaksi toukokuusta 2010 alkaneilla tukiohjelmilla.

Tämä johtaisi vähintäänkin Kreikan pääomakontrolleihin, mikä on sinällään sama asia kuin euroalueelta eroaminen. Euron ideana kun on juurikin vapaa vaihdettavuus ja pääomaliikkeiden vapaa liikkuvuus. Kreikka voi joutua laskemaan liikkeelle oman rinnakkaisvaluutan. Tässä kohtaa voidaan jo puhua ihan suoranaisesta euroerosta.

Sitten pitää muistaa Euroopan keskuspankin lupaukset tehdä euron pelastamiseksi ja sen pysymisestä peruuttamattomana "kaikkensa". Hyvä on, EKP teki kaikkensa – se ei vain riittänyt. Kobayashi Maru.

EKP voisi toki pelastaa Kreikan ja yhteisvaluutan, mutta koska se on poliittisesti ohjattu keskuspankki niin se ei tähän kykene.

Sijoittajien mieliin tulee "kuka lähtee seuraavaksi" -arvailut. Esimerkiksi Espanjan 10-vuotisten valtiolainojen jälkimarkkinakorot ovat maaliskuun alusta alkaen nousseet samoille tasoille kuin missä ne olivat silloin, kun sijoittajat uumoilivat EKP:n alkavan ostaa arvopapereita. Maaliskuusta alkaen Kreikan ja muiden euromaiden välillä on väännetty kättä, ja pattitilanteen pitkittyminen näkyy sijoittajien hermoiluna.

Brittiläispankki HSBC:n mukaan reaktiot ovat vielä maltillisia, koska sunnuntain kolmen vartin riitelynkin jälkeen sopuun kuitenkin uskotaan.

 

Vaihtoehto kaksi A: poliittinen repeäminen

Pelätessään markkinareaktioiden repivän euroalueen kappaleiksi, europäättäjät taipuvat Kreikan hallituksen sopimusehdotuksiin. Tämä voimistaa muissakin euromaissa tarpeettomaan vyönkiristelyyn (eurossa tämä on kuitenkin pakollista) kyllästyneet kansalaiset vaihtavat päättäjänsä tulevissa vaaleissa niihin, jotka taistelevat "luotottajien" vaatimuksia vastaan.

Kreikalle tehtyihin myönnytyksiin euroalueella olisikin varaa ikuisisuustukipaketteineen, mutta ei enää esimerkiksi Espanjalle.

Poliittinen huojunta hidastaa lisäksi maiden toipumiskykyä samalla tavoin, kun se on nyt Kreikassa näkynyt. Esimerkiksi käyköön verotilitysten panttaaminen kansalaisten ajatellessa joidenkin verojen mitätöintiä – voittajapuolueen vaalilupausten mukaan.

 

Vaihtoehto kaksi B: poliittinen kyllästyminen

On tietysti sekin mahdollisuus, että Kreikka taipuu. Ehkä Kreikka ei ajaudu poliittiseen kaaokseen, vaan maassa Syrizan maltilliset kansanedustajat muodostavat yhteishallituksen esim. Uuden demokratian ja Joen kanssa.

Tämä hallitus antautuu säästövaatimusten edessä ja jatkaa maansa tuhoamista aivan samalla tavalla kuin viiden vuoden ajan on tehty.

Tukirahoituksen tarve kasvaa koko ajan, ja jossain kohtaa jossain velkojamaassa tulee mitta täyteen. Silloin toteutuu vaihtoehto yksi, joskin vain vähän mittavampana pelipöydän panoksien ehdittyä kasvaa.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu