Ne oikeat kysymykset

Huomasin ilokseni, että edellinen blogini sai runsaasti palautetta. Se on hyvä asia, sillä se auttaa kehittämään ja ohjaamaan omaa kirjoitteluani. Hyvää oli lisäksi se, että ne herättivät minut pohtimaan niitä "oikeita kysymyksiä". Ikävää oli se, että palautteessa oli niputtain epäoleellisia kysymyksiä ja pohdintoja, mutta niilläkin oli tehtävänsä. Ilman niitä en olisi varmastikaan ajautunut pohtimaan näitä "oikeita kysymyksiä".

Siksi pahoittelen tuskastumistani aiemmassa blogissani. Ja esitän niistä myös kiitokseni. Se kiitos tulee tämän blogin myötä. Tässä tulee nippu oikeita kysymyksiä.

 

Kysymys #1: Toimiko Suomen aiemmat hallitukset "vastuuntuntoisen luotottajan" ohjeen mukaisesti?

Suomen hallitukset vuosina 2010-2012 myönsi Kreikalle kaksi erillistä tukipakettia. Ensimmäisen suoraan kahdenkeskisinä lainoina, ja toisen Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) kautta luottotakauksin.

Luotot eivät olleet kuitenkaan luonteeltaan pikavippejä, joiden käyttötarkoitusta tai elämäntyyliä ei lähdetä muovaamaan. Pikavippiluotot voidaan toki jättää myöntämättä vastuutonta elämäntapaa eläviltä. Syy on ns. "vastuuntuntoisen luotottajan ohje" (engl. responsible lending rules.)

Kyseinen ohje on laadittu yksinomaan ehkäisemään luottotappioiden määrää. Sillä ehkäistään myös pankkikriisien syntyä, ja sillä turvataan paremmin tavallisten kansalaisten pankkitielien saldo.

Luotot ovat nyt asettumassa kiistanalaiseksi, koska Kreikan parlamentin nimeämä julkisen velan totuuskomitea on alustavassa raportissaan todennut luottojen sotivan sekä luotottajien, että luottoehtojensa vuoksi Kreikan perustuslakia vastaan. Laittomuus ei ole yksinomaan luotoissa (kts. kysymys #2), vaan myös luottoihin sisältyneissä ehdoissa.

Analogina voisi käyttää sitä, että pikavippifirma kieltäisi diabeetikolta insuliiniruiskeiden käytön uhaten, että jos ei luottoa oteta niin "saattaa joutua onnettomuuksiin."

 

Kysymys #2: Ottiko Suomen aiemmat hallitukset selvää Kreikan perustuslaista luottoja ja takauksia myöntäessään?

Koska kyseiset luottoehdot ovat jo osoittautuneet Kreikan perustuslain vastaisiksi (Kreikan perustuslakituomioistuin tuomitsi hiljattain velkojien vaatimia eläkeleikkauksia julkisen sektorin eläkeläisille laittomiksi) herää kysymys, jotta miksi Suomi on ollut mukana luottoja myöntäneissä ja/tai takaavissa osapuolissa asettaessaan perustuslain vastaisia määräyksiä.

Eikö Suomen aiempien hallitusten oikea marssijärjestys olisi ollut odottaa, että Kreikan parlamentti muuttaa lakinsa, ja aivan erityisesti perustuslakinsa, luottoehtojen kanssa yhteensopiviksi?

Toki Suomen aiempien hallitusten tuli pitää huoli myös siitä, ettei EU-lakeja tai muita kansainvälisiä lakeja tulla rikkoneeksi vain tukiluottojen vuoksi. Kreikan hallituksen nimeämä totuuskomitea väittää, ettei näin olisi tapahtunut, mutta tämä asia varmasti käsitellään Kreikan ulkopuolella omana asianaan. Tästä syystä en tässä blogikirjoituksessani ota siltä osin kantaa.

Mikäli Suomen aiemmat hallitukset ovat todenneet huomioineensa Kreikan perustuslain niin siitä lienee todennettavissa pöytäkirjamerkintä. Itse en osaa hakea tällaisia asioita niin hyvin, mutta juridiikan puolelle perehtyneet ja valveutuneet kansalaiset voivat halutessaan auttaa minua.

 

Kysymys #3: Kunnioittaako Suomi toisen suvereenin ja tunnustamansa valtion perustuslakeja?

Suomi on tunnustanut Kreikan itsenäiseksi ja suvereeniksi valtioksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen tulisi kunnioittaa suvereeniteetiä eli antaa toisen, tunnustamansa valtion määritellä itse oman perustuslakinsa.

Suomikin nauttii muiden maiden tunnustamaa suojaa ja Suomen perustuslakiin ei voida puuttua ulkomailta käsin.

Nostaako Suomi huolensa siitä, jos totuuskomitea lopullisessa raportissaan toteaa luottoehtojen olleen Kreikan perustuslain vastaisia? Aikooko silloin Suomi jatkaa sellaista linjaa, jossa luottojen vastapainoksi vaaditaan toisen suvereenin valtion perustuslain rikkomista?


Tässä ovat nyt ne oikeat kysymykset. Jokainen voi tietysti murehtia esimerkiksi Kreikan veronkierrosta, mutta sekin on suvereenin valtion oma asia. Jos Kreikka suvereenina valtiona pyytää apua veronkiertonsa ongelmiin (ei siis rahoitushuoliinsa), niin apua on totta kai hyvä antaa esimerkiksi konsultoinnin avulla.

Jos veronkierrot toisessa maassa niin paljon huolettaa, niin Suomessa äänestää sitten sellaista puoluetta, joka on ollut tukiohjelmia vastaan alun alkaenkin.

Pidän äärimmäisen huolestuttavana ilmiönä sitä, jos suomalaiset äänestäjät valitsevat päättäviin elimiin henkilöitä ja puolueita, jotka eivät kunnioita toisen tunnustamansa (s.o. Suomen tasavallan tunnustamaa) suvereenin valtion perustuslakia.

Tämä voi joskus tulla meidänkin eteen. Ajtelkaapa tilannetta, jossa Suomen perustuslain §4 rikottaisiin ulkopuolisten toimesta, eikä kukaan muu nostaisi edes kulmakarvojaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu