Euroopan kolossaalinen virhe

Hiekka yhtenäisen Euroopan tiimalasissa on käymässä vähiin. Luottamus koko EU:ta kohtaan on rapistunut enimmäkseen eurokriisin vuoksi. Esimerkiksi kolme kreikkalaista neljästä katsoo, ettei heidän äänensä kuulu EU:ssa. Vastaavasti EU:n pohjoismaisissa jäsenmaissa luottamus EU:in on säilynyt melko vakaana. Tämän vuoksi Suomessakin on vaikea nähdä Euroopan todellista tilaa.

Eurotukipaketit ovat nyt osoittautuneet kolossaaliseksi virheeksi myös niille, joiden mielestä yhteisvaluutta euroa lähdettiin pelastamaan kiireessä ja paniikissa viisi vuotta sitten. On jokseenkin mahdollista hyväksyä tämä virhe ajatellen sen hetkisiä olosuhteita. Kiireessä kun tuppaa menemään hutiloinnin puolelle.

Valinta oli kieltämättä vaikea. Päättäjät olisivat voineet valita toisinkin, mutta he valitsivat itsensä eurooppalaisten sijaan. Nyt tuo valinta on kostautumassa julmasti ja kovaa.

Edessämme on kysymys, jotta miten Euroopan voi enää pelastaa ennen kuin "populismin" nousu murtaa lopulta koko hankkeen. Kenties tätä ei voida enää estää, mutta ehkäpä tarkoitus voidaan katsoa niin jaloksi, että kannattaa edes yrittää.

 

Virheet pitää voida tunnustaa

Ensimmäisenä tulee myöntää tehdyt virheet. Rehellisyydestä ei nyt luottamuspulaa potevassa EU:ssa ole lainkaan haittaa. Voitaisiin esimerkiksi myöntää varsin auliisti, että "markkinoiden niskalenkissä" näiltä markkinatoimijoilta ostettiin kalliilla hinnalla arvottomia roskapapereita kansalaisten yhteiseen taseeseen. Se oli todella huono sijoituspäätös. Ei se olekaan mikään ihme, että markkinat alistuivat tähän "julmaan kohtaloonsa". Eivät sentään tirskuneet päin päättäjien naamoja.

Toiseksi tulee myöntää silmittömän leikkauspolitiikan keskellä lamaa olleen karkea virhe. Kreikankin kasvuennusteita on laadittu vuosien saatossa suorastaan puhtaasti älyllisellä epärehellisyydellä. Kun jopa itse YK kyseenalaistaa "Euroopan arvot" pyörittämällä ihmisoikeuskysymyksiä niin hälytyskellojen luulisi soivan ja lujaa.

Kolmanneksi soisi miettivän yhteisvaluutta euron mielekkyyttä. Ovatko eurooppalaiset aivan oikeasti valmiita maksamaan näin kovaa hintaa vain siitä ilosta, että pystyvät sen vuosilomansa aikana käyttämään käteistä rahaa joutumatta asioimaan viittä minuuttia rahanvaihtopisteessä? Sammuisiko aurinko, jos yhteisvaluutasta luovuttaisiin?

Neljäntenä asiana tarvitsee miettiä eurooppalaisen pankkisektorin asemaa. Tällä saralla on sentään tapahtunut jotain kehitystä. Millä keinoin Eurooppa voi vastata "liian iso kaatumaan" -haasteeseen? Miksi ranskalaispankkien holtiton toiminta aiheuttaa suomalaisille näin vakavia murheita? Onko se edes ylipäätään oikeudenmukaista ja reilua? Tuleeko veronmaksajien "palkita" tällä tavoin kaikista huonoiten tehtäviään hoitaneita pankkeja?

 

Pää pystyssä

On aivan mahdollista, että näiden virheiden tunnustamisen jälkeen yhteisvaluutta murenee joka tapauksessa. Muutkin kärsimään joutuneet euromaat voisivat tulla vaatimaan kohtuullisuutta, kun sitä Kreikalle joudutaan joka tapauksessa antamaan.

Kriisille ainakin voitaisiin laittaa piste. Voisi kulkea taas eurooppalaisena pää pystyssä. On vaikea tuntea minkäänlaista ylpeyttä eurooppalaisuudesta, kun Euroopan parlamentin puhemies alkaa puhua euroalueella humanitaarisesta kriisiavusta.

Kreikan kansanäänestyksen tulos kertoo selvästi, että muiden euromaiden sanelema säästöpolitiikka on tullut tiensä päähän. Se on sitten europäättäjien aivan oma jääräpäinen tulkinta, jos he ovat edelleen sitä mieltä, että Kreikassa äänestettiin eurojäsenyydestä. Ehkä he haluavat ennemmin säilyttää kasvonsa kuin yhteisvaluutan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu