Emme sitten innovoineet

Suomen talouden pitkäaikaisesta anemiasta me kaikki olemme huolissamme. Haluamme korjata tilanteen. Erimielisyyttä esiintyy lähinnä siitä, mikä on oikea taudin kuva, diagnoosi. Sen lisäksi tietysti reseptit ovat toisistaan poikkeavia.

Ilahduttavaa on se, että viime aikoina diagnoosissa ollaan päästy enemmän yhteisymmärrykseen. Nyt "virallinen totuus" on se, että meillä on heikko kilpailukyky. Suomen tuore hallituskin on asettanut tavoitteekseen viiden prosentin "kilpailukykyloikan". Äänestäjät tuntuivat olevan samaa mieltä. Kolme enemmän tai vähemmän samaa mieltä ollutta puoluetta pystyi kansan mandaatilla antamaan ajatukselle enemmistön.

Itse pidän tätä viiden prosentin loikkaa oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä. Eikä siitäkään tullut mitään. Kustannuskilpailukyky hoituu kuntoon devalvaatiolla tai devalvoitumisella. Olen kertonut, että kansalaisille helpompaa nieltävää on ulkoinen devalvoituminen, sillä vaihtoehtoinen sisäinen devalvaatio – jollaiseksi Suomen hallituksen loikkatavoite on laskettava – ei tule maistumaan.

Ne kanssakeskustelijat, jotka alkavat huomata logiikkani aukottomuuden tässä asiassa ovat hätäpäissään tarjonneet Suomen ongelmien syyksi huonolaatuisia tuotteita, joilla ei ole maailmalla kysyntää. Että ei auta, vaikka miten huokealla niitä kauppaisimme. Suomen tuotteet eivät kuulemma menisi mistään hinnasta kaupaksi.

 

Viimeisen päälle meriselitykset

On suorastaan hämmentävää kuunnella taikka lukea tällaista aikuisilta ihmisiltä. Jostain syystä niin Kreikan kuin Suomenkin vienti oli verrattain mallikkaalla tasolla monen monituista vuotta. Sitten eräänä armon vuonna 2008 pitkäaikset menestystuotteemme niin Suomessa kuin Kreikassakin vanhenivat päivissä.

Sattumaa tai ei, juuri samoihin aikoihin iso yhdysvaltalainen investointipankki kaatui omiin sekoiluihinsa. Se oli varsinainen aikakone suomalaisille ja kreikkalaisille tuotteille. Ne yksinkertaisesti vanhenivat kymmeniä vuosia muutaman päivän sisällä. Tällaista minulle yritetään selittää naama vakavana.

Yritän kertoa, että Suomen talous oli tasapainossa, vienti veti ja valtion velkaakin lyhennettiin juuri tuota mystistä vanhenemishetkeä ennen. Tuloksetta. Juuri kenenkään muun mielestä yksityinen sektorimme, ml. vientiteollisuus, ei romahtanut alta pois jättäen julkisen sektorin suhteen yksityiseen sektoriin epätasapainoon.

Ehei. Näinä samaisina päivinä kun se investointipankki kaatui, Suomi ilmeisesti palkkasi kymmeniä tuhansia paperinpyörittäjiä lisää, ja nosti jo palkatunkin väen palkkoja useilla prosenteilla.

Pahoittelen hieman naljailevaa sävyäni, mutta en yksinkertaisesti pidä älyllisestä epärehellisyydestä. Inhoan sitä.

 

Tarkistakaa faktat

Toinen hyvin yleinen kohtaamani väittämä – ystävällismielisten "voisit sinäkin Henri joskus laajentaa maailmankuvaasi" -kehoitusten saattelemana – on, että Suomen pitäisi panostaa rahaa tutkimukseen ja kehitykseen.

Näin toimimalla me voisimme jättää ne vuonna 2006 hyvin kaupaksi käyneet höyrykoneemme tekemättä ja keskittyä tekemään vempeleitä ja palveluja, joista on maailmalla kysyntää.

Aion ihan yhtä ystävällismielisesti kehottaa tarjoilemalla palautteen antajilleni pienen vinkin: voisitte joskus käydä tutustumassa faktoihin. Suomi käyttää budjettiinsa nähden hyvin paljon rahaa tutkimukseen ja kehitykseen. En väitä, että Suomi käyttäisi rahaa tähän eniten Euroopassa, mutta Suomen varojen allokointi kehitykseen on reippaasti keskiarvon yläpuolella.

Kaiken lisäksi minulle on kerrottu Kiinan edistyksellisyydestä. Maasta, jossa tehdään eikä devalvoida. Mutta kun nyt sitten kuitenkin devalvoivat niin hiljaisuus on laskeutunut. Sekin on tietysti ihan tervetullutta "palautetta".

 

Taantuman anatomia

Jos sen sijaan ymmärrettäisiin, että erityisesti Euroopassa on menossa vimmattu säästämisvaihe, jolloin valtioita käsketään vähentämään kulutustaan. Veroja nostetaan ja kulutuskysyntä hiipuu. Silloin tehtaat eivät halua investoida uusiin laitteisiin, koska näkymät ovat epävarmat.

Ja tästä syystä Suomen teollisuus kärsii. Me kun tuotamme hyvin paljon isoja moottoreita, teollisuuskoneita ja sen sellaisia investointihyödykkeitä.

Kyse ei siis ole siitä, että me myisimme höyrykoneita, vaan siitä, että tuotteitamme pidetään nykyisiin olosuhteisiin nähden turhan hintavina.

Tähän tautiin auttaa hinnan pudotus. Se voisi tulla automaattisesti valuuttakurssien kautta, mutta se voidaan tehdä myös polkemalla palkkoja, sillä henkilöstömenot ovat erittäin suuri kuluerä yritysten menoissa.

Jos tämä ei nyt tunnu kuitenkaan mitenkään järkevältä tai loogiselta esitykseltä niin voittehan sitten itse vastailla kysymykseen: miksemme sitten innovoineet, kun rahaa käytetään tutkimukseen suhteellisesti muita enemmän? Aikaahan tähän on ollut lukuisia vuosia.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu