Emme sitten innovoineet
Suomen talouden pitkäaikaisesta anemiasta me kaikki olemme huolissamme. Haluamme korjata tilanteen. Erimielisyyttä esiintyy lähinnä siitä, mikä on oikea taudin kuva, diagnoosi. Sen lisäksi tietysti reseptit ovat toisistaan poikkeavia.
Ilahduttavaa on se, että viime aikoina diagnoosissa ollaan päästy enemmän yhteisymmärrykseen. Nyt "virallinen totuus" on se, että meillä on heikko kilpailukyky. Suomen tuore hallituskin on asettanut tavoitteekseen viiden prosentin "kilpailukykyloikan". Äänestäjät tuntuivat olevan samaa mieltä. Kolme enemmän tai vähemmän samaa mieltä ollutta puoluetta pystyi kansan mandaatilla antamaan ajatukselle enemmistön.
Itse pidän tätä viiden prosentin loikkaa oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä. Eikä siitäkään tullut mitään. Kustannuskilpailukyky hoituu kuntoon devalvaatiolla tai devalvoitumisella. Olen kertonut, että kansalaisille helpompaa nieltävää on ulkoinen devalvoituminen, sillä vaihtoehtoinen sisäinen devalvaatio – jollaiseksi Suomen hallituksen loikkatavoite on laskettava – ei tule maistumaan.
Ne kanssakeskustelijat, jotka alkavat huomata logiikkani aukottomuuden tässä asiassa ovat hätäpäissään tarjonneet Suomen ongelmien syyksi huonolaatuisia tuotteita, joilla ei ole maailmalla kysyntää. Että ei auta, vaikka miten huokealla niitä kauppaisimme. Suomen tuotteet eivät kuulemma menisi mistään hinnasta kaupaksi.
Viimeisen päälle meriselitykset
On suorastaan hämmentävää kuunnella taikka lukea tällaista aikuisilta ihmisiltä. Jostain syystä niin Kreikan kuin Suomenkin vienti oli verrattain mallikkaalla tasolla monen monituista vuotta. Sitten eräänä armon vuonna 2008 pitkäaikset menestystuotteemme niin Suomessa kuin Kreikassakin vanhenivat päivissä.
Sattumaa tai ei, juuri samoihin aikoihin iso yhdysvaltalainen investointipankki kaatui omiin sekoiluihinsa. Se oli varsinainen aikakone suomalaisille ja kreikkalaisille tuotteille. Ne yksinkertaisesti vanhenivat kymmeniä vuosia muutaman päivän sisällä. Tällaista minulle yritetään selittää naama vakavana.
Yritän kertoa, että Suomen talous oli tasapainossa, vienti veti ja valtion velkaakin lyhennettiin juuri tuota mystistä vanhenemishetkeä ennen. Tuloksetta. Juuri kenenkään muun mielestä yksityinen sektorimme, ml. vientiteollisuus, ei romahtanut alta pois jättäen julkisen sektorin suhteen yksityiseen sektoriin epätasapainoon.
Ehei. Näinä samaisina päivinä kun se investointipankki kaatui, Suomi ilmeisesti palkkasi kymmeniä tuhansia paperinpyörittäjiä lisää, ja nosti jo palkatunkin väen palkkoja useilla prosenteilla.
Pahoittelen hieman naljailevaa sävyäni, mutta en yksinkertaisesti pidä älyllisestä epärehellisyydestä. Inhoan sitä.
Tarkistakaa faktat
Toinen hyvin yleinen kohtaamani väittämä – ystävällismielisten "voisit sinäkin Henri joskus laajentaa maailmankuvaasi" -kehoitusten saattelemana – on, että Suomen pitäisi panostaa rahaa tutkimukseen ja kehitykseen.
Näin toimimalla me voisimme jättää ne vuonna 2006 hyvin kaupaksi käyneet höyrykoneemme tekemättä ja keskittyä tekemään vempeleitä ja palveluja, joista on maailmalla kysyntää.
Aion ihan yhtä ystävällismielisesti kehottaa tarjoilemalla palautteen antajilleni pienen vinkin: voisitte joskus käydä tutustumassa faktoihin. Suomi käyttää budjettiinsa nähden hyvin paljon rahaa tutkimukseen ja kehitykseen. En väitä, että Suomi käyttäisi rahaa tähän eniten Euroopassa, mutta Suomen varojen allokointi kehitykseen on reippaasti keskiarvon yläpuolella.
Kaiken lisäksi minulle on kerrottu Kiinan edistyksellisyydestä. Maasta, jossa tehdään eikä devalvoida. Mutta kun nyt sitten kuitenkin devalvoivat niin hiljaisuus on laskeutunut. Sekin on tietysti ihan tervetullutta "palautetta".
Taantuman anatomia
Jos sen sijaan ymmärrettäisiin, että erityisesti Euroopassa on menossa vimmattu säästämisvaihe, jolloin valtioita käsketään vähentämään kulutustaan. Veroja nostetaan ja kulutuskysyntä hiipuu. Silloin tehtaat eivät halua investoida uusiin laitteisiin, koska näkymät ovat epävarmat.
Ja tästä syystä Suomen teollisuus kärsii. Me kun tuotamme hyvin paljon isoja moottoreita, teollisuuskoneita ja sen sellaisia investointihyödykkeitä.
Kyse ei siis ole siitä, että me myisimme höyrykoneita, vaan siitä, että tuotteitamme pidetään nykyisiin olosuhteisiin nähden turhan hintavina.
Tähän tautiin auttaa hinnan pudotus. Se voisi tulla automaattisesti valuuttakurssien kautta, mutta se voidaan tehdä myös polkemalla palkkoja, sillä henkilöstömenot ovat erittäin suuri kuluerä yritysten menoissa.
Jos tämä ei nyt tunnu kuitenkaan mitenkään järkevältä tai loogiselta esitykseltä niin voittehan sitten itse vastailla kysymykseen: miksemme sitten innovoineet, kun rahaa käytetään tutkimukseen suhteellisesti muita enemmän? Aikaahan tähän on ollut lukuisia vuosia.
Älä nyt, mielestäni on hyvinkin innovatiivista muuttaa Kreikkaan. Minkään tuotteen hinta ei muuten ”automaattisesti” laske sillä, että jossain lasketaan liikkeelle uutta rahaa. Minä ainakin hinnoittelen vientituotteeni euroissa tai dollareissa, kävi miten kävi
: )
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Oli tuo hieman eri lailla muotoiltu kuin se, että ”Suomi olisi paljon parempi paikka elää ilman persuja”.
En nyt oikein tavoittanut hintatason alenemista ja rahan liikkeellelaskun yhteyttä.
Jokaiselle suotakoon oikeus hinnoitella tuotteensa vaikka millä tahansa, kunhan maksuvälineinä ei ole esimerkiksi laittomat aineet, kuten huumausaineet.
Ja on hienoa nähdä noin epäitsekästä yrittäjää, joka tinkii mielummin omista katteistaan kuin väkensä palkoista.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuka keksi ruudin”?
Ilmoita asiaton viesti
Korjailin pari kielioppi- tai ajatusvirhettä. Lyhyiden muokkaushetkien aikana kommentointi on pois päältä.
Olisihan sitä voinut jäädä sadattelemaan huonosti innovoitua kielioppia, mutta jouhevampana pidin sitä, että ongelmat korjataan ja mennään eteenpäin. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Henri – pääset ilman muuta seuraavaan hallitukseen(i) talouspoliittiseksi sparraajaksi kunhan jätät sen jäsenkirjasi ensin;-)
Ja että porukka heittää epäälyllistä osoittaa vaan että oot kova jätkä
Maan suurin ongelma on se että innovaattorit on katutrubaduureja –
repikää siitä suomalaiset!
***
Hakaniemen torilla minustakin asuu tänään pieni Syriza;-)
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on tätä nykyä jo aivan mielekäs ja vieläpä minulle varsin mieluinen tehtävä.
Kiitän kuitenkin luottamuksesta. Ja mikäli jostain tehtävästä havaitsen sinun joskus päättävän, aion tuoda tämän esille: Tästähän selviää asennoitumisesi siihen, miten poliittiset mielipiteet vaikuttavat toimissasi syrjivästi.
Kehotan ensi töiksesi siten muuttamaan maamme perustuslakia. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Henri – ei suinkaan! se ei ole syrjintää kun oli pyyntö että kaikki isojen puolueiden kaverit pitää olla puolueen ulkopuolella jos hallituksessa
En siis jää kiinni;-)
Ilmoita asiaton viesti
Toivotan onnea matkaan, ja muistutan siitä, että minä jaksan vahtia. 😉
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi käyttää budjettiinsa nähden hyvin paljon rahaa tutkimukseen ja kehitykseen. En väitä, että Suomi käyttäisi rahaa tähän eniten Euroopassa, mutta Suomen varojen allokointi kehitykseen on reippaasti keskiarvon yläpuolella”.
Suomi todella käyttää varsin paljon julkista rahaa tutkimukseen ja kehitykseen. Sitä rahankäyttöä vain tuntuu vaivaavan laitostuneisuus. Aikaa ja energiaa käytetään hakemusten värkkäämiseen ja kehittämishankkeiden etsimistä tuntuu ohjaavan ensisijassa sen arviointi, minkälaisiin hankkeisiin saataisiin parhaiten rahoitusta. Liiketoimintapotentiaali on sitten jo vähän toisarvoisempi asia. Ja oikean liiketoiminnan pystyynpotkiminen vielä vähän toisarvoisempi. Ja sen innovaatioden rahoitusjärjestelmänkin kantavana ajatuksena näyttää olevan se, että siitä saadaan näyttävät esittelykalvot ja kauniin näköidet selostukset. Tuloksellisuuden kanssa on jo sitten vähän heikommin.
Narulla on tunnetusti vaikea työntää. Rahaa voidaan työntää hyvältä kuulostaviin tarkoituksiin loputtomasti. Kuitenkaan sen lisärahan työntäminen ei tuo lisää tuloksia. Se tuo vain lisää rahankäyttäjiä. Vaan kukapa onnistuisi kehittämään sellaisen järjestelmän joka antaa joustavasti ja nopeasti rahaa hyvien tekijöiden hyviin kohteisiin ja siinä samalla torppaa pelkästään avustusten saamiseen tähtäävät hankkeet. Millä tahansa rahaa jakavalla järjestelyllä kun on taipumus rämettyä huomattavan nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Kutakuinkin näin. Minusta on huomioitava vallitsevat olosuhteet, eli tällaisessa taantumamiljöössä ei oikein tahdo kehityskään laukata.
Jos tutkimusrahoituksella saavutettaisiin satavarmoja tuloksia niin siihen pistäisi moni maa reippaasti rahaa palaamaan.
Argumenttini on, että tuotekehittelyn tie on hidas ja epävarma.
Me tarvitsemme pikaisia ja varmempia lääkkeitä. Siksi kustannuskilpailukyky pitää laittaa kuntoon. Joko sisäisellä devalvaatiolla (jonka onnistumiseen en usko), tai kansallisella tasolla kelluvalla valuutalla.
Muutoin voidaan kauhistella vielä muutama vuosi sitä, kuinka me menemme ”Kreikan tietä”.
Ilmoita asiaton viesti
”Kustannuskilpailukyvyn” kriteeri jää epäselväksi. Työn yksikkökustannusten suhteen ja kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomi on melko tai erittäin kilpailukykyinen. Jos kriteerinä kuitenkin on pääoman tuotto maailmassa, sitten mikään vanhan teollisuusmaan kilpailukyky ei riitä. Suomalaisten yritysjohtajien mielestä tuotannollinen toiminta Suomessa, Saksassa tai Ruotsissa ei ole kilpailukykyistä, koska se tuottaa omistajille vähemmän kuin sama tuotanto jossakin muualla. Saksalaiset jatkavat tuotantoa näillä ehdoilla, suomalaiset ” heinäsirkat” (Angela Merkel Nokiasta) juoksevat parempien tuottojen perässä. Ei tähän mikään ”hintakilpailukyky” ei auta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ULC-käyrän katsominen aiheuttaa pientä kysymysmerkkiä, kun juuri ennen kakan osumista tuulettimeen Suomen ULC:t lähtivät aivan omille teilleen.
Ja ovat jatkaneet reipasta nousua tämän taloussokin jälkeenkin.
20 prosenttia pitäisi Saksaa vastaan trimmata, sanovat. Miten se mielestäsi onnistuu – siis nimenomaan Saksaa vastaan?
Onko esimerkiksi ”20 prosenttia paremmat tuotteet” sinun mielestäsi viimeistään ensi vuoden juttu?
Ja jos tuo 20 prosenttia parempia vientituloja imetään kokonaan valtion kirstuun niin sieltä sopii sitten rahoittaa nykymallista julkista sektoria.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sinänsä ole yllättävää, että julkisen raha syytäminen ”innovaatioihin” ei tuota hyödynnettäviä innovaatioita, vaan jopa vähentää niitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksi sananvalintaa, jotka oikeastaan tarkoittavat/johtavat samaan:
”Kilpailukyvyn kohottaminen”
ja
”Olemassa olevien resurssien käyttöönotto”
Politikkojen, puolueiden on vain vaikea niellä sitä, että kilpailukyvyn kohottamisen avaimet ovat olemassa, mutta he itse ovat liian soikeita niitä näkemään. Sitähän tuo jälkimmäinen tarkoittaa reaalimaailmassa.
Juu ei muuta – hyvä blogi.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Yritin tuota kysellä, onko meillä vaihtoehtoa omalle valuutalle ja sen devalvoinnille, en saanut vastausta. Olisi luullut että hallitus olisi jo vuosien mittaan tehnyt korjausliikkeitä jos heillä olisi siihen mahdollisuuksia, mutta ei, samaa alamäkeä lasketellaan. Jatketaan sitten lisäämällä työttömyyttä ja sosiaaliturvamenot vain paisuu entisestään valtion velkaantuessa lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogi Henriltä. Nyt vain odottelemaan, että joku kiirehtii sanomaan, että eurohan on devalvoitunut. Duh.
edittypo
Ilmoita asiaton viesti
Täällä oli joillain ihan hyvää kommentointia –
SE EI OLE devalvaatiosta kiinni isossa kuvassa suomalainen kasvuyrittäjyys!
http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1916…
Ilmoita asiaton viesti
”SE EI OLE devalvaatiosta kiinni isossa kuvassa suomalainen kasvuyrittäjyys!”
Varmaan osaat lyhyesti kuvailla tuon ”kasvuyrittäjyyden” ja miten hallitus sen tekee?
Ilmoita asiaton viesti
Siis palkkojen polkeminenhan on jo aloitettu. Valtio harjoittelee yrittämistä ja harjoittelee siinä samalla nyt tätä palkkojen polkemista. Jotenkin tuntuu vain kovin väärältä, että harjoitukset aloitetaan sieltä, missä työ on raskasta vuorotyötä ja palkat jo valmiiksi pieniä.
Oliko sinulla, Henri, joku ajatus valmiiksi ajateltuna tähän palkkojenpolkemismekanismiin, kun selvästi olet asiaa puolelta ja toiselta ajatellut? Kysyn tätä ihan tosissani, en kettuillakseni.
Menisikö se niin, että syömiselle, juomiselle ja asumiselle laskettaisiin joku standardihinta ja tämän mukaan sitten katsottaisiin, paljonko kansalainen Suomessa tarvitsee palkkaa kyetäkseen pysymään hengissä? Siellä, missä talvi kestää pidempään, voisi saada jotain lämmityslisää? Mutta muutoinhan kaikki syövät ja juovat suurinpiirtein saman vierran, niin olisiko kaikkien palkka sitten suurinpiirtein sama, joku 1 500 – 2 500 €/kk?
Entä tehtäisiinkö eläkkeille sama juttu? Standardieläke?
Kyllähän sillä toimeen tulisi?
Vai miten olit tämän asian ajatellut? Että jokaiselta joku tietty prosentti palkasta pois, ja se, jolla on jo valmiiksi pieni palkka, vähentää sitten vain syömistä?
Vai kulkisiko raja jossakin? Että alle 3 000 €/kk palkkoja ei poljettaisi?
Entä poljettaisiinko bonuksia? Laskettaisiinko palkka ja bonukset yhteen vai käsiteltäisiinkö ne erillisinä asioina? Että jos saisin 3 000 € palkkaa ja 3 000 € bonuksia, niin minun palkkaani ja bonuksiani ei poljettaisi?
Ilmoita asiaton viesti
Tuloeropuolelta on todettava, että niitä tarvitaan, muuten ihmisiltä katoaa yleisesti ottaen motivaatio. Tietysti jossain raja kulkee siinäkin. Siksi en katso palkkojen harmonisointia kovin mielekkäänä.
Mitä leikkauksilla oikeastaan haetaan on luonnollisesti julkisen sektorin palkkakulujen pienentäminen. Tosin tämä voi koskea myös sisämarkkinoilla toimivia yrityksiä.
Nimittäin kyllä kansalaiset kilpailevat myös firmoista, joissa on hyvä palkkaus. Tällä hetkellä se on julkinen sektori (joskin valtion ja kuntien palkkatasoissa on eroa).
Suomelle mielekkäämpää on, että yksityiset yritykset – eritoten vientiyritykset toimivat palkkauksen keihäänkärkenä. Niin, että sinne hakeutuisi mahdollisimman etevää väkeä.
Tarvitsemme 20-30 prosentin korjauksen, jotta julkisen puolen menorakennetta saadaan kuntoon. Mahdollisia muodostuvia kannustinloukkuja pitää tietysti purkaa, joten työttömyysturvakin joudutaan laittamaan tulilinjalle.
Kaiken kaikkiaan uskon, ettei tällaiseen Suomessa kuitenkaan kyetä, vaan vaihtoehdot jäävät siten joko yhteisvaluutasta poistumiseen (voimme antaa kansallisen valuutan devalvoitua riittävän määrän) tai otamme tukipaketin muutaman vuoden päästä ja troikka tulee tekemään ne toimet, joihin me emme olleet itse omatoimisesti halukkaita.
Rehellisesti sanoen, uskoisin sen euroeron olevan vähemmän kivulias vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomelle mielekkäämpää on, että yksityiset yritykset – eritoten vientiyritykset toimivat palkkauksen keihäänkärkenä. Niin, että sinne hakeutuisi mahdollisimman etevää väkeä.”
Viisas lause. Tässä tullaan ytimeen: niukoista resursseista paras sinne missä sitä eniten tarvitaan. Palkkauksen lisänä magneettina voi toimia myös parhaille aivoille mielekäs toimiala, mahdollisuus tehdä jotakin, johon itse henkilökohtaisesti ja syvällisesti uskoo.
Ympäristöteknologia voisi olla tällainen toimiala. Ja jos näin olisi, niin siitä kasvualan tuottaminen edellyttäisi tutkimus- ja kehitysrahan kohdistamista sinne, missä on sekä motivaatiota että mahdollisuuksia. Tässä kohtaa avainsana on synkronisointi.
Täällä on keskustelussa mainittu sana ”laitostuminen”. Erittäin hyvä, että tämä laitostumisilmiö tuodaan esiin. Sitä kannattaisi jäädä jopa hetkeksi tarkastelemaan. Laitostuminen kerää pölyä nurkkiin. MIksi? Koska laitoksessa toimijat eivät vaihdu eikä uutta ajattelua ja aktiviteettiä tule sisään vaan helposti mennään totutun kaavan mukaan – koska se on helpointa.
Tästä päästään käsitteeseen ”vaivannäkö”.
Parhaiden tekijöiden saaminen vientiyrityksiin edellyttää yrityksiltä itseltäänkin vaivannäköä, ajatustyötä. Ja sitä, että erilaiset sidosryhmät tulevat tässä ajattelussa vastaan. Tästä esimerkkinä mainitsen PriceWaterhouseCooperin yhteistyön HKKK:n (Helsingin kauppakorkeakoulu) kanssa. PWC on HKKK:ssa kairaamassa yhteistyön avulla tekijöitä jo ennen näiden valmistumista, samoin kuin oletettavasti jokunen muukin yritys. PWC on _liikkeellä_.
Jos laitostumista puolestaan rahoitusta myöntävän tahon päässä (Tekes ja mitä näitä on) halutaan välttää, niin silloin pitää väkeä kierrättää sopivin väliajoin, jotta ajattelu ja tapa tehdä pysyvät tuoreina ja ajantasaisina; tilannekuva vientiyritysten meneillään olevista hankkeista päivittyy, kun sitä saapuvat tarkastelemaan uudet ihmiset.
Sitten on vielä yksi sana, jonka haluan nostaa mukaan keskusteluun. Se on nepotismi.
Kirjoitat vastauksessasi myös näin:
”Nimittäin kyllä kansalaiset kilpailevat myös firmoista, joissa on hyvä palkkaus. Tällä hetkellä se on julkinen sektori (joskin valtion ja kuntien palkkatasoissa on eroa).”
Varmaankin tulkitsen kirjoittamasi oikein, kun tulkitsen tämän niin, että valtion viroissa tarjotut hyvät palkat ja mahdollisesti lyhyemmät työpäivät ja suurempi yksityiselämälle jäävä tila (lue: ei tarvitse olla tavoitettavissa kännykällä 24/24 h) ovat ohittaneet vetovoimassa yksityisen sektorin työpaikat. Näinkö?
Tähän tulee sopivana kuittauksena (kuitti: asia on näin) kommentti, jonka valtionhallinnossa oleva henkilö tuli lausuneeksi, kun keskustelimme työmarkkinoista yleensä. Puhuimme oikeustieteellisen koulutuksen saaneista henkilöistä. Tämän osaajaryhmän edustaja oli hakenut paikkaa x-hallinnosta ja kuulemma esittänyt syyksi vaihtoon yksityiseltä valtiolle, että haluaa lyhyemmät työpäivät. Kaino veikkaukseni on, että muita vaikuttavia syitä saattoivat olla parempi palkkaus ja vähemmän kilpailuhenkinen työyhteisö.
Vielä mainitsi keskustelukumppanini senkin, miten ennen maailmassa tekijöitä valtiolle piti oikein etsimällä etsiä, mutta kuinka nyt tulijoita riittää. Keskustelukumppanini itse uskoi _yleisen arvostuksen_ valtion virkoja kohtaan nousseen. Vaikutti siltä, että hänellä ei ollut käsitystä valtion palkkatason noususta suhteessa yksityiseen sektoriin eikä yksityisen puolen kilpailuhenkisestä ja paikoin äärimmilleen viedystä, varsin paineistetusta toimintaympäristöstä – ja siitä, että nämä saattoivat olla syitä siihen, että valtion virkojen ”arvostus” oli noussut.
– – – No niin. Juttu lähti jo polveilemaan. Palaan vielä takaisin tähän nepotismin käsitteeseen. Nepotismi eli sukulaisten suosiminen, esimerkiksi virkanimityksissä, oli ennen maailmassa jotakin todella varottavaa. Nepotismilla oli sanana ikävä kaiku, dålig klang. Miksi? Siksi, että pienellä Suomella ei ollut varaa keskinkertaisuuteen vaan joka paikkaan oli valjastettava parhaat voimat, jos maa haluttiin pysyttää itsenäisenä ja jos valtiota haluttiin viedä eteenpäin; ei yksinkertaisesti ollut varaa olla keskinkertainen; perustaa työsuhdetta sukulaisuussuhteen tai kaveruuden varaan sen sijaan, että se perustettiin osaamissubstanssin varaan.
Leventynyt leipä on suonut sijaa sille, että myös keskinkertaisuuteen on varaa. Ja onhan se toki mukavaa, jos voi itse valita työkaverinsa, ei siinä mitään.
Pieni Hanko monine yrityksineen on oivallinen esimerkki siitä, miten nimenomaan perheenjäsenet, sukulaiset, kaverit ja naapurit ovat ensimmäisenä jonossa, kun uusia työntekijöitä valitaan. Hanko on suhteessa väkilukuunsa Suomen 7. teollistunein kaupunki. Työntekijöiden lapset tulevat kesätöihin vanhempiensa työpaikoille ja myöhemmin töihin samaan yritykseen. Kokonaiset perheet saattavat olla koko elämänsä yhden ja saman yrityksen palveluksessa.
Tässä ei sinänsä ole mitään valitettavaa. Hankolaiset ovat säntillisiä työntekijöitä, jotka ovat tottuneet sekä kovaan teollisuustyöhön että vuorotyön rytmittämään, kurinalaiseen työelämään. Onhan Hanko sekä teollisuuskaupunki että satamakaupunki. Hankolaiset eivät elä missään leivoslaatikossa.
Kaupungin sisäistä puhelinluetteloa lukemalla voi todeta saman asian: perhearvot ovat kunniassa, vaikkei leivoslaatikossa eletäkään.
Hangon kaupunginvaltuuston kokoonpanoon en tässä kohtaa paneudu.
Ylläolevan esityksen myötä nähdäkseni päädyn sinun käsityksesi kanssa yhtenevään ajatukseen siitä, että tällä hetkellä valtio työnantajana on osin, alasta riippuen, kilpailukykyisempi kuin yksityinen sektori ja imuroi näin ollen itselleen ne voimat, joita eniten tarvittaisiin Suomen kilpailukyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen yksityisellä puolella. Näinkö?
Vielä tuli mieleen – näitä palkanalennuksia pohtiessani – sekin, että on aloja ja työtehtäviä, joissa terveys ja henki ovat alati vaarassa, ja sitten on näitä vähemmän vaarallisia aloja ja työtehtäviä. On paljon ihmisiä, jotka eivät voi valita työtehtäviään sen mukaan, että säilyttäisivät terveytensä mahdollisimman hyvänä tai ettei oma henki olisi alituisesti uhattuna työtehtävässä. Ja niinkin vielä on, että yhteiskunta siinä muodossa kuin sen nykyisin tunnemme, ei pyörisi, jos nämä ihmiset eivät täyttäisi paikkaansa yhteiskunnassa. Että jos jonkun ryhmän palkkaa alennetaan, niin tästä päästä sen ei ainakaan tulisi alkaa. Menetettyä terveyttä ei saa takaisin rahallakaan.
Siteeraan tähän lopuksi Sunzin ”Sodankäynnin taito” -käsikirjasta ajatuksia valtion hallinnon järjestämisen jalosta taidosta:
”Shao loi peltojärjestelmän, jossa sadankahdenkymmenen neliöaskeleenalue muodosti yhden wanin ja kahdensadan neljänkymmenen neliön alue muodosti yhden chenin, mutta talouksia yhdistäviä veroyksiköitä ei laadittu. Tällöin ruhtinashuoneet pysyivät vähävaraisina, ylläpidettävien ritareiden määrä vähäisenä, hallitsija säästäväisenä ja virkamiehet vastaanottavaisina hallitessaan ja rikastuttessaan kansaansa. Sanotaan, että näin he päättäväisesti lujittivat valtionsa ja koko Jin-valtio oli oleva heidän.
Kuningas Wu huudahdi: ’Erinomaista!Kuninkaallinen tie …pitää tuntea kansaa kohtaan syvää rakkautta’.”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos perin tyhjentävästä vastuaksestasi. Kyllä minä jotakuinkin tarkoitin mainitsemiasi asioita ja olen valmis allekirjoittamaan myös uudet mukanaolleet pohdinnat.
Ilmoita asiaton viesti
Pakkohan tätä oli lainata:
Näin – innovointia asiaankuuluvasti hyödyntäen – Suomi saadaan nousuun maailman koulutetuimman PISA-kansan syvällisyydellä. Värit punainen ja vihreä ovat täysin satunnaisia:
https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/…
Ilmoita asiaton viesti
Eli..jäljelle jäi meriselityksistä kuitenkin se,että 2008 työntekijät tulivat yhtäkkiä liian kalliiksi. Se tuntuu menevän kuitenkin hyvin läpi.
”sillä henkilöstömenot ovat erittäin suuri kuluerä yritysten menoissa.”
Monesti nämä menot ovat näistä investointihyödykkeistä alle 20%. Otetaan nyt vaikka kemianteollisuus ja teknologiateollisuus.
Ilmoita asiaton viesti
”Monesti nämä menot ovat näistä investointihyödykkeistä alle 20%”
Ajatteletko, ettei 15-20 % yrityksen menoista ole suuri kuluerä?
Ilmoita asiaton viesti
Verrattuna mihin? Metallialalla tuo taisi olla 7%,JOS nyt oikein muistan. Onko sekin vielä suuri?
Ajatella..paljonko palkkoja pitäisi laskea,jos palkkojen osuus tuotteesta esim. 10% ? Kestääkö mikään järjestelmä esim. 5% palkkojen leikkausta eli 50%:a ? Joku suhteellisuuden taju luulisi löytyvän..mutta ei löydy. Järjestelmä on menossa päin seinää ja jotkut huutavat vielä jopa realismin perään.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä täytyy huomioida myös välituotepanosten (eli tavaroiden ja palveluiden) osuus kustannuksista. Niissähän on ”piilevää” työkustannusta, erityisesti palveluissa. Jos sinkkiämpäriyritys ulkoistaa tuotannon sopimusvalmistajalle, niin oman työn osuus laskee, mutta sinkkiämpärin kokonaistyömäärä pysyy lähes samana (se luultavasti laskee vähän – mutta vain vähän – synergiaetujen vuoksi).
Teollisuus on ulkoistanut suuren osan toiminnoista, joten oman työn osuus on pieni. Suomen Pankin laskelmien mukaan välituotepanosten osuus esimerkiksi tehdasteollisuuden tuotannosta on merkittävä, noin 75 %. Siinä luuraavan työn osuus täytyy siis lisätä tehdasteollisuuden omaan 14.7% työosuuteen.
http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/euro_ja_ta…
Ilmoita asiaton viesti
” Suomen Pankin laskelmien mukaan välituotepanosten osuus esimerkiksi tehdasteollisuuden tuotannosta on merkittävä, noin 75 %. ”
Tuossa on syy miksi itse olen toivonut tehtävän vähän enemmän kotimarkkinoiden toimimisen eteen. Hintatason pitäisi lähteä laskuun. On vähän sellainen henki ollut, että riittää jos palkat laskevat.
Meillä on jokaisella elinkeinoalalla oma etua valvova liitto tai järjestö, joille sääntely-Suomen rakentaminen on elämäntehtävä. Esimerkkinä voi mainita Taksiliiton ja Linja-autoliiton ja erilaiset kaupanalan liitot sun muut. Mutta samanlaiset löytyvät myös teollisuuden puolella.
Jos Suomessa työn hinnan halutaan joustavan niin jäykkyyksiä (sääntelyä) pitäisi purkaa elinkeinoelämän alueelta myös. Kustannustason alentuminen työn yleisen ”hinta-alen” kautta pitäisi saada välittymään vientiteollisuuden hyväksi asti, että vientikilpailukyky paranisi. Toisaalta jos kuluttajille jää vähemmän käteen sisäisessä devalvaatiossa, kotimarkkinasektori mielestäni kärsii vähemmän jos hintakilpailu toimii tehokkaasti.
Ilmoita asiaton viesti
Tismalleen. Nythän poliisi kehottaa soittamaan hätänumeroon, jos joku bongaa Uber-kuskin. Uusia ideoita ei todellakaan suosita, jos ne rikkovat ikiaikaisia käytäntöjä. Mitä jos tämä asenne käännettäisiinkin päälaelleen? Mitä jos Suomi olisikin paikka, jonne tultaisiin muualtakin testailemaan bisnesideoita?
Ilmoita asiaton viesti
”Tässä täytyy huomioida myös välituotepanosten (eli tavaroiden ja palveluiden) osuus kustannuksista. Niissähän on ”piilevää” työkustannusta, erityisesti palveluissa.”
Kyseinen asia koskee yllättävän laajaa osaa kaikista tuotantokuluista. Esimerkiksi tuotantoon hankittu kone on vaatinut työkuluja valmistavassa tehtaassa. Sen lisäksi loppuhinnassa ovat myös ne työkulut, joita konepaja ostaa komponenttivalmistajalta komponenttien muodossa, ja komponenttivalmistaja viimekädessä vähintään raaka-ainejalostajalta. Raakaineentuottaja sekin on käyttänyt työkoneita, joissa sama ketju toistuu. Sitten tulevat kuljetuskustannukset kaikissa välivaiheissa, joihin työpanos lasketaan mukaan + kuljetusväline- ja laitekustannukset, joissa sama ketju toistuu samalla tavalla.
Tässä on vasta se virta, joka suuntautuu konepajaan. Sen jälkeen tulee laskea ne työkustannukset, jotka johtuvat myynnistä, kuljetuksesta markkinoille ja vientiin. Näissä samat kuluketjut toistuvat.
Kuka osaisi noista työkulut laskea? Riippuu ihan alasta. Mutta kyllä se on aivan jotakin muuta kuin 15%.
Ilmoita asiaton viesti
Ansiokas kirjoitus, jos jätetään huomiotta uhriutuminen.
Mutta itse asiaan. Suomi onnistuu näköjään aina nokittamaan, kun kansainvälinen taantuma iskee. 90-luvun alun laman aikaan Neuvostoliitto yksinkertaisesti lakkasi olemasta, mikä tuplasi Suomen vaikeudet. Vuosien 2007-2008 finanssikriisin kanssa samaan aikaan Nokian kännykkäbisnes romahti ja paperiteollisuus törmäsi digiaikaan, mikä tuplasi taas vaikeutemme. Sittemmin paperiteollisuus on toipunut siirtymällä selluun ja kartonkiin, mutta Nokian kännyköitä ei enää ole.
Suomen vienti on siis romahtanut ja, kun julkinen sektori on kuitenkin jatkanut kasvuaan, jälkeenjääneisyys on jo noin 30 miljardia euroa vuodessa. Teollisuuden kapasiteettia on skaalattu alaspäin noin 21% kysynnän mukaan, joten nykyisellä kapasiteetilla vienti ei palautuisi vuoden 2008 tasolle, vaikka kaikki tilauskirjat täyttyisivät.
Tarvitsemme siten uutta teollista kapasiteettia ja se syntyy vain investoinneilla. Tällä hetkellä olemme kuitenkin investointilamassa. Kotimainen teollisuus ei investoi ja ulkomaiset sijoittajat investoivat toisiin maihin. Vuodesta 2005 investoinnit ovat laskeneet yli 10%, kun samaan aikaan Saksassa ne ovat nousseet 13% ja Ruotsissa peräti 22%. Suomi houkuttelee ulkomaisia suoria sijoituksia noin 2% suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun Ruotsin lukema on kaksinkertainen ja Viron viisinkertainen.
Uusi teollinen kapasiteetti on kaiken todennäköisyyden mukaan jotain muuta kuin se, jota on ajettu alas. Kyseessä on siis teollisuuden rakennemuutos.
Kaikki toimet, jotka lisäävät luottamusta siihen, että Suomessa on kannattavaa yrittää, omistaa ja teettää työtä, lisäävät myös investointihalukkuutta. Kustannuskilpailukyvyn lisääminen on harvoja nopeavaikutteisia keinoja. Siksi se on niin tärkeää, vaikka se ei tietenkään yksinään riitä. Rakennemuutos on myös edessä, mutta se vie aikansa. Kilpailukykypotentiaalimme on tutkimusten mukaan huippuluokkaa – nyt pitää saada investoijat uskomaan siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa oli varaa maksaa parempia palkkoja silloin, kuin Nokian puhelimet vielä myivät. Nyt kun ei ole enää Nokian puhelimia, niin ollaan pulassa, ja pitäisi myydä jotain halvempaa. Nokian insinööri kyllä oli palkkansa arvoinen Nokian kukoistuskaudella.
Miksi sitten Suomessa ei ollut kahta Nokiaa? Yksikertaisesti siksi, että Nokia imi kaiken innovaatiolahjakkuuden Suomesta. Maamme älylliset voimavarat eivät riittäneet kahden Nokian pyörittämiseen. Oikeastaan voimavarat eivät riittäneet kunnolla edes yhden Nokian pyörittämiseen, sillä Nokian puhelimet kaatuivat lopulta suomalaisen ohjelmointiosaamisen liian heikkoon tasoon.
Tästä ei puhuta, mutta Suomi on tuhlannut innovaatioreservinsä julkisen sektorin paisuttamiseen. Innovaatioita tekee ihminen, joka on älyltään ja luovilta kyvyiltään diplomi-insinöörin luokkaa. Suomessa kuitenkin nuorista lahjakkuuksista vain osa ohjautuu diplomi-insinööreiksi ja teollisuuden palvelukseen. Suuren osan lahjakkuusreserveistämme vievät julkisen sektorin työpaikkoihin kouluttavat lääketieteellinen ja oikeustieteellinen tiedekunta. Ongelmanamme on se, että meidän kannattaisi kansantalouden kannalta kouluttaa lahjakkaimmista nuoristamme diplomi-insinöörejä, mutta me koulutamme heistä lakimiehiä ja lääkäreitä. Näin meillä on erittäin lahjakkas ja hyvin palkattu lääkärikunta ja lakimieskunta, mutta ei riittävästi taloutemme tukipilareita, eli innovoivia insinöörejä.
Olemme ylipaisuttaneet julkisen sektorin houkuttelemalla lahjakkuudet töihin sinne hyvillä palkoilla, ja nyt saamme kärsiä siitä, että emme ole rakenteellisesti ohjanneet nuoria lahjakkuuksia oikeille aloille.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan näin itsekin joskus luovalla alalla – ilman tuota erinomaiseksi todettua diplomi-insinöörin koulutusta – työskennelleenä tulee mieleen heittää ajatus jonkinlaisesta luovasta klusterista, johon olisi pääsy muillakin kuin diplomi-insinööreillä. Sillä eihän voi olla niin, että kaikki luovuus istuu insinöörin päässä. Kai sitä hiukan muihinkin päihin on jäänyt? 🙂
Tässä kohtaa pitäisi mielestäni ”rikkoa putkinäkö” ja katsella hiukan ympärilleen pohtien, että mistä muualta olisi saatavissa tuoretta ajattelua erilaisiin ideariihiin?
Aalto-yliopistolla on jo tämä poikkitaiteellinen meno käynnissä: on samassa nipussa insinöörit, kauppatieteilijät ja taideväki. Vielä odottelen lisättäväksi tähän kimppaan biologeja. Mutta ei kai voi olla niin, että ainoa virallisesti luovuutta yhteenkokoava taho on yksi Aalto-yliopisto?
Väitän, että koko Suomi on täynnä luovuutta. Se pitäisi vain osata valjastaa käyttöön ja sen ruokkimiselle pitäisi osata luoda edellytykset.
Olen useammin kuin kerran kuullut keksijöiden valittavan, miten hankalaa on viedä eteenpäin erilaisia patenttihakemuksia. Ei voi olla niin, että Papula-Nevinpant yksin vastaa kaikesta keksintöliikenteestä siltä osin, kun keksinnöt tapahtuvat yritysmaailman ulkopuolella. Tähän kohtaan tarvittaisiin apuvoimia.
Luovuutta kyllä riittää! Follow valokuvaaja Veli Granö.
http://veligrano.com/esineiden-valtakunta-1997/onn…
http://www.jukkamale.com/
http://www.lindabondestam.com/
Ilmoita asiaton viesti
Insinöörityön vieroksuminen saattaa olla yleismaailmallinen ilmiö. Kun vierailee start-up -yrityksissä Piilaaksossa tai vaikka Britanniassa, suurin osa perusinsinööreistä näyttää aasialaisilta. Eurooppalaisen näköisiä löytyy sitten kyllä jo markkinointiosastolta.
Muistaakseni joku Aalto-yliopiston professoreista valitteli takavuosina, että osa opiskelijoista ei enää selviä matematiikan kursseista, joita on opetettu jo vuosikymmeniä suurin piirtein samanlaisina.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa tuossa, että osa opiskelijoista ei selviä matematiikan kursseista.
Tässä erään asioista erittäin hyvin perillä olevan tahon kommentti aiheesta (ja vähän aiheen vierestäkin). Keskustelimme erinäisistä asioista, mm. tutkimustyöstä Suomessa:
”Laitoksilla on väärät kannustimet.
Jos rahaa saa massaluentojen järjestämisestä niin ei niitä tutkimustuloksia siinä samalla synny.
Toinen erittäin merkittävä seikka on se, että professorit joiden pitäisi tehdä tutkimusta on laitettu haalimaan eri puolilta rahoitusta.Jopa parhaimmissa labroissa on palkkarahaa noin puolelle työntekijöistä.
Jossain muualla on 20 henkeä ja palkkaa kahdelle.
Siinä sitten anotaan rahaa Akatemialta, Tekesiltä ja EU:lta.
Monikymmensivuisten hakemusten tekeminen vie aikaa ja viime aikoina EU-byrokratia on ollut aika julma.
Muutenkin tuntuu, että Aalto-yliopiston tultua suurin uudistus on se, että lisättiin hallintoon yksi byrokraattikerros lisää. Kun ne oli palkattu niin eivät tietenkään istu tumput suorina vaan keksivät kaikenlaisia uusia sääntöjä. Esimerkiksi sen että matkavakuutus ei ole voimassa ellei tilaa lentolippua keskitetyn tilausjärjestelmän kautta tai että taksin käyttö lentokentälle mennessä pitää erikseen perustella.
Nokiamainen työn kohdistaminen projekteille vie sekä kaikkien aikaa ja etenkin pomon jonka pitää hyväksyä ne. Todellisuudessa kuitenkin katsotaan mistä saatiin rahaa ja käsketään kirjaamaan tunnit sen mukaan.
Oikeastaan homma lähti lapasesta jo 15 vuotta sitten kun Nokialle piti kouluttaa halpoja rivi-insinöörejä. Kurssien koko kolminkertaistettiin ja oppilasaines huononi, proffat valittavat että ei enää uskalla antaa vanhoja tenttikysymyksiä koska kaikki reputtaisivat.
Jos kaksi rampaa köyttää yhteen, niin ei siitä tule pikajuoksijaa.
Aalto-yliopistossa on paljon oikeaakin osaamista ja aivan maailmanluokan tiedettä, tosin pieninä saarekkeina. Muu on muuttunut lähinnä AMK-tyyliseksi.
Proffia tässä käy eniten sääliksi, ovat lisänneet kaikenlaisia hömppäkokouksia. Ja kun niissäkin on monta todella pätevää jotka eivät ehdi tutkimustyöhön.”
Ilmoita asiaton viesti
”Jos kaksi rampaa köyttää yhteen, niin ei siitä tule pikajuoksijaa.”
Verrattain osuvasti sanottu. Kiitos viikon päätteeksi saamasta mainiosta ”aforismista”.
Ilmoita asiaton viesti
Riittäisikö devalvoinnin viennille aikaansaama etu korvaamaan sen tuonnille aikaansaavan haitan? Suomessahan aika moni perustarvikekin raaka-aineista ja energiasta puhumattakaan on nykyään tuontitavaraa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinkö että tuonti kärsisi enemmän kuin hyödyt olisivat viennin kasvamisesta. Jos noin on, on se jo itsessään osoitus euron epäkelpoisuudesta Suomelle ja devalvoinnin välttämättömyydestä.
Devalvaation tarkoitus on nimenomaan kääntää vaaka siihen asentoon, että kysymykseesi vastaus olisi kielteinen. Kansantalouden kannalta välttämättömyydestä korvata tuontia kotimaisella tuotannolla ja pienentää tuonnin osuutta.
Ilmoita asiaton viesti
”Riittäisikö devalvoinnin viennille aikaansaama etu korvaamaan sen tuonnille aikaansaavan haitan? ”
Tuskinpa mikään hallitus uskaltaa eurosta hankkiutua eroon paitsi siinä tapauksessa, että valuuttaunioni muutenkin hajoaa. Sisäinen devalvaatio on siis toistaiseksi ainoa keino.
http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/markan-peraa…
Ilmoita asiaton viesti
”enemmistö kansalaisista suhtautuu edelleen myönteisesti siihen, että rahayksikkömme vaihdettiin markasta euroksi.”
Tuota ei haluttu kysyä kansanäänestyksellä koska tiedettiin että enemmistö olisi vastustanut markan vaihtamista euroiksi kuten tapahtui Ruotsissa. Muutenkin median luoma mielikuva yhteisvelkavaluutasta ja Suomen päätäntävallasta EU:ssa on täysin todellisuuden vastainen.
Ilmoita asiaton viesti