Suomi euromaana

Elokuun loppu tarjosi pari mielenkiintoista uutista, joiden taustat ovat olleet perin tuttuja: Uusi Suomi uutisoi työntekijäjärjestöjen yleislakon mahdollisuuksista. Yleisradio muistuttaa työttömyysturvan olevan liipaisimella. Näiden taustalla ovat kuitenkin asiat, joista suomalaisten enemmistön pitäisi ottaa riemuiten vastaan. Nämä toimet tehdään sillä kovalla tarmolla, joilla halutaan toteuttaa suomalaisenemmistön toive säilyttää Suomi euromaana.

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä hämmästeli Puheenvuoron kirjoituksessaan ammattiyhdistysliikkeen vastaanottoa hallituksen toimille sen jälkeen, kun ay-liike luovutti hallitukselle täyden mandaatin tehdä tarvittavat toimet poistumalla itse päätöksentekopöydästä.

 

Erot ja yhteneväisyydet

Jospa nyt kuitenkin mietitään hetki sitä, mitä yhteistä on työnantajien maksujen alentamisella ja arvonlisäveron korottamisella – ja kansallisen valuutan devalvoitumisella. Moni on ilmoittanut kannattavansa euroa sen vuoksi, ettei tuonti-inflaatio lähde jylläämään. Tämä tarkoittaisi tuontitarvikkeiden hintojen nousua kansallisen valuutan oloissa silloin, kun Suomen oma valuutta heikkenisi valuuttamarkkinoilla.

Valuutan devalvoituminen on mielestäni juuri siksi parempi, että tämä kohoava "inflaatio" koskisi vain tuontitarvikkeita. Kotimaassa tuotetut tavarat ja palvelut tulisivat kilpailukykyisemmiksi ja siten kannattavammiksi. Nyt alv-korotuksilla "inflaatio" tulee osumaan aivan kaikkeen riippumatta siitä, missä hyödyke tai palvelu on alunperin tehty.

Työnantajamaksujen alentaminen on yritysten kustannuksia vähentävä toimi. Yhtä hyvin sen voisi tehdä puhtaasti palkkaleikkauksin – mikä sekin rokottaa myös kotimaassa tuotettujen hyödykkeiden kallistumista. Yritysten kulurakenteella tähdätään nimenomaisesti siihen, että yritykset voivat hinnoitella tuotteensa edullisemmaksi. Se parantaa tuotantomme kilpailukykyä.

Palkkaleikkauksilla on toki ikäviä sivuvaikutuksia, kuten viimeisen pennin varaan viritetyt asuntolainat. Niitä on vaikeampi hoitaa. Tuottavuutta voisi parantaa myös työaikoja pidentämällä, jolloin vaihtoehtoiskustannukseksi tulee paikoitellen työttömyyden pahentuminen.

Yhteistä näillä eri keinoilla on saavuttaa parempi kilpailukyky ja siten kysyntää suomalaiselle työlle. Nyt esitetty viiden prosentin "kilpailukykyloikka" ei vain ole mielestäni riittävä, vaan Suomen kansantalous tarvitsisi toki samanlaisia lääkkeitä, mutta terhakkaammassa paketissa. Ehkä siirtymäaikainen toteutus on kuitenkin psykologisessa mielessä parempi. Ehkä joitakuita halutaan hieman hämätä ajatuksella, että viiden prosentin loikan jälkeen on oma osuus tehty. Uskallan itse epäillä sen riittävyyttä.

Erot ovat nyt näissä käytetyissä keinoissa. Talouspuolella ajateltuna Suomen paluu omaan valuuttaan ja valuutan kelluttaminen olisi se yksinkertaisin ja vähiten haitallisia sivuvaikutuksia sisältävä toimi. Hyväksyn totta kai vasta-argumentiksi poliittisen hinnan. Jos tuo poliittinen hinta on suurempi kuin työaikojen pidennys, palkkaleikkaukset tai alv:n korotus niin silloin euroeroa ei kannata harkita. Mutta sitten pitää valita joku muu annetuista keinoista.

 

Kansanäänestyksen paikka?

Mikäli politiikot eivät mielestänne osaa hoitaa oikeaa valintaa niin asiaahan voisi kysyä ihan suoraan neuvoa antavalla kansanäänestyksellä. Vaihtoehtojahan olisi nyt peräti neljä kappaletta, ja jos jokin vaihtoehto saa selkeästi muita suuremman suosion niin tätä vaihtoehtoa voisi painottaa.

Samalla kansanäänestys voisi lopettaa jatkuvan nurinan annetuista vaihtoehdoista, koska silloin havattaisiin selkeästi se, että näillä toimilla pyritään säilyttämään Suomi yhteisvaluutan jäsenmaana. Euroeroa voisi toki äänestää ihan yhtä lailla, mutta sen toimeenpaneminen tarvitsisi verrattain laajaa kannatusta siitä syystä, että sillä on tuo poliittinen hinta. Ja että se on vaikea mitata vaikka siinäkin tapauksessa, että 50,2 prosenttia äänestäisi tätä vaihtoehtoa.

Yhtä kaikki, Suomen hallitus saisi paremman työrauhan suunnitellessaan oikeansuuruisia komponentteja sisäiseen devalvaatioon siinä tapauksessa, että Suomi on jatkossakin euromaa.

 

Tuottavuuden parantamisella on kiire

Hitaille, epävarmoille ja mahdollisesti kalliillekin toimenpiteille ei ole nyt aikaa, mahdollisuuksia taikka rahoitusta. Tuloksia pitää saada heti. Suomi on monen muun eurooppalaisen maan kanssa solminut valtiosopimuksen, jossa budjetin alijäämää suitsitaan automaattisesti, jos valtiontalouden vuotuinen alijäämä ja/tai valtion velkataso suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa liiaksi.

Koska Suomi on ylittämässä tuon kokonaisvelka-asteen, tulee Suomen tämänkin vuoden jälkeen karsia menojaan tulevinakin vuosina. Sopimuksen mielekkyydestä voidaan toki keskustella enemmänkin. Minusta se on hölmö sopimus, mutta siitä irtautuminen olisi aika lailla kasvojen menetys.

Suomi on sormi pystyssä vaatinut muilta euromailta vastaavia ikäviä leikkaustoimia, joten Suomen tulee huolehtia omasta tontistaan tämän vuoksi verrattain railakkaalla ja reippaalla otteella.

Tästä syystä tuotekehitykseen ei ole aikaa. Tutkimustyö ei välttämättä edes johda toivottuihin lopputulemiin. Jos nykyisellä panostuksella tulee onnenkantamoisia niin totta kai ne on syytä ottaa vastaan. Tällä hetkellä onnenkantamoisilla tulleet lisätulot tulisi käyttää valtiovelan lyhentämiseen. Osa lisätuotoista voidaan käyttää menoleikkausten vaikutuksien pehmentämiseen.


Taloudellisessa mielessä minusta olisi siltikin kaikista järkevintä ottaa Suomelle oma rahapolitiikka käyttöön. Tämän kirjoituksen teemana on kuitenkin herättää keskustelua siitä, mikä olisi suomalaisille se mieluisin vaihtoehtoinen toimenpide, mitä maamme hallituksen tulisi noudattaa.

Sellaisia mukavia vaihtoehtoja ei valitettavasti ole tällä hetkellä valittavina. Kannattaa siis miettiä sitä oikeaa toimenpidettä, jonka heijastusvaikutusten arvelee itse olevan mahdollisimman pienet.

Minusta alv:n nostaminen on tasapuolisin toimenpide, jolloin taakanjakoon osallistuvat kaikki.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu