Median hyödylliset idiootit

Media on tehokas mielipiteiden muokkaaja. Ketäpä enää kiinnostaa tietää, mistä syystä Turkin rannikolle huuhtounut menehtynyt pikkupoika veden varaan joutui. Kuvat julkaistiin välittömästi, mitään kyseenalaistamatta – koska se sopi hyvin median agendaan. Se, miksi se sopi erityisesti suomalaisen median agendaan oli Saksan kanta: tervetuloa myös omien jälkeläisten kuolemantuottamuksen tekevät.

Lisäksi saimme nähdä riipivän kuvan siitä, miten poliisit yrittivät tarttua kiskoilla makaavaan perheeseen. Kuva oli valittu oikeasta hetkestä. Jos media olisi halunnut kertoa koko totuuden he olisivat nähneet (ilmeisesti perheen isän) yhden vaeltajan kaatavan naisen ja lapsen mukanaan kiskoille makaamaan. Poliisit olivat yrittämässä auttaa heitä pois sangen vaaralliselta paikasta.

Informaatiosodankäyntiin perehtymätön saattaisi huomata tällä videolla perin omituisia asioita:

https://

Kun Jörn Donner aikanaan totesi vajausta perussuomalaisten aterimien käyttötaidosta niin minkähänlaisia neuvoja häneltä mahtaisi tulla edellä olevassa videossa esiintyville henkilöille; eritoten heille, jotka esiintyvät noin kolmen minuutin kohdalla?

Kotibileet tulossa

Ne lukijat, joilla on teini-ikäisiä lapsia muistavat varmasti vanhempina jakaa auliisti neuvoja jälkikasvulleen. Eräs on tietysti se, että vanhempien ollessa poissa kotoa viikonlopun, tulee tenavien ehdottomasti järjestää kotibileet. Ja ennen kaikkea he terottavat, että ovi tulee pitää appoisen auki ehdottomasti kaikille tuntemattomille, ettei tule tylsää. Että tulisi rikastuttavat bileet.

Tällä logiikalla toimitaan yhteisen kansankodin kanssa. Kun vaeltajat mm. Afganistanista ja Pakistanista silpovat henkilöpaperinsa niin he väittävät olevansa sodanalaisesta Syyriasta. Aidosti syyrialainen kantaa mukanaan jonkinlaisen sertifikaatin voidakseen todistaa olevansa todella Syyriasta. Kotibileissä tämä tarkoittaa teinin tuntemaa luottoystävää.

Jos kerran valtiovalta ehdoin tahdoin määrää kotiin yksiin jäävien teinien velvollisuudeksi järjestää kotibileet niin moniko vanhempi pitäisi silloin parempana ideana päästää vain teinin luottoystävät kemuihin? Toki moni myös esiintyy luottoystävänä: sen verran vilkas kauppa väärennettyjen passien myynnistä Turkissa käy. Rahat valuvat rikollisten taskuihin. Jonkun muun huoleksi jää laskun ja sotkun siivoaminen.

Ymmärtääkseni olisi parasta, että otamme vastaan vain ne, jotka pystyvät todistamaan olevansa Syyriasta. Tämä siksi, että rajallinen kapasiteetti täyttyisi näistä henkilöistä, joiden hädältä suojaavaa turvaa saisi vastaanottokeskuksissa ruokaa, vettä ja perusterveydenhuoltoa unohtamatta. Sen sijaan nyt ne täyttyvät shoppailijoista, joiden haarukoiden ja veitsien käyttötaidot saattavat olla kohdallaan, mutta vuoronsa jonottaminen on yksinkertaisesti liian haastavaa. Erityisen moitittavaa käytöstä tämä on huippukoulutetuilta yksilöiltä, joita nämä kuulemma kaikki ovat.

Paperitonkin saa esimerkiksi Suomessa passin. Siinä joutuu tenttiin, jossa kysytään sukulaistietoja, vanhoja osoitteita, syntymäaikoja ja sen sellaista.

Todellista hätää

Media välittää ahkerasti kuvaa itkevistä ja surkuttelevista vaeltajista, joilla on mitä ilmeisimmin elämisen perustarvike loppu. Nimittäin akkuvirta älypuhelimesta.

Sellaiset turhat luksustuotteet, kuten vesi ja muona ei todellisille hädänalaisille kelpaa. Vaatimattomuus kaunistaa.

Närkästyneet edustajamme ja muut silmäätekevät henkilöt, joita media seuraa herkeämättä kertovat, ettei ole soveliasta puhua "meritaksipalvelusta". Tämä ehkä johtuu siitä, että esimerkiksi Kreikan valtio ei vaatimattomuuttaan halua periä kuin korkeintaan yhteysalusmaksun, ja antaa rikollisten salakuljettajien pistää povitaskuunsa ne todelliset taksitaksat.

Kreikka myy 100 euron matkalippuja Ateenaan lomasaarille kuskatuille vaeltajille. Salakuljettajat ovat puolestaan perineet 1500 euroa muutaman kymmenen kilometrin kumiveneajelusta. Jos tämä ei ole meritaksipalvelua niin ehkä se sitten on brändättyä nähtävyysajelua ja elämysmatkailua?

Voi siis hyvin sanoa, ettei julkinen sektori ymmärrä bisneksen päälle, vaikka mitä ilmeisimmin juuri Kreikan tulisi saada julkista talouttaan kohennettua.

Entä jos ei kuunnella?

Kirjoitukseni saattaa olla harmillinen muistutus – eritoten Uudelle Suomelle – siitä, että median hyödylliset idiootit ovat kovaa vauhtia saamassa Suomen täysin sekaisin.

Suomihan on tunnetusti holhousvaltio. Esivalta tietää yhden henkilön tarkkuudella väestömäärän ja likimain kaikkien asuinpaikkakunnatkin. Nyt olemmekin astumassa muodikkaasti modernille aikakaudelle, jossa ei tiedetä yhtään mitään.

Olen jonkun aikaa hieman hämmentyneenä seurannut Uuden Suomen Puheenvuoron käsinvalittuja kirjoituksia meneillään olevasta vaelluskriisistä. Se on perin yksipuolinen, ja siten tällä pyritään ohjaamaan ajattelua tasan tarkkaan yhteen suuntaan.

On siis etukäteen arvattavissa, että tämä kirjoitus halutaan vaivihkaa lakaista maton alle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta mitä siitä seuraa, jos meitä kaikkia ei kuunnellakaan?

Nähdäkseni tässä on pian edessä kaksi vaihtoehtoa. Toinen on Unkarin tyylinen rajat kiinni, missä tunkeutujat pidätetään tai karkoitetaan. Väkivyörytaktiikka oikeuttaisi aseiden käyttöön.

Mikäli taas tämä kuullostaa yksilön mielestä perin radikaalilta ratkaisulta niin ainahan voi tehdä fiksusti.