Mielummin napisen
Meillä jokaisella on omat ärräpäähetket, kun saamme tietää työeläkeyhtiöimme sijoitusten tuottaneen surkeasti. "Olisin tehnyt paremmin". Manauksille alkaa olla katetta, kun pidemmältä ajalta takoo parempaa tuottoa. Tässä yksi.
Tein ensimmäiset suorat osakeostot työmarkkinatuen rahoista. Söin joka kolmas päivä makaronia. Kahtena päivänä kolmesta en, koska siihen ei ollut varaa.
Elimme kesää 2012. Euro oli hajoamaisillaan, ja pörssisaleissa villitsi teurastus. Ostin Raisio Oyj:tä. sitten salkkuun tuli Fortumia, Stonesoftia, Kemiraa ja Huhtamäkeä.
Tiesin olleeni onnekas. Ostin Stonesoftit vain 2 viikkoa ennen kuin McAfee teki ostotarjouksensa kaikista osakkeista. Se aamu oli niiden osakkeiden osalta +125 prosenttia.
Olin sitkeä sijoittaja. Sijoitin vain suomalaisiin firmoihin. Kesällä 2014 piti likvidoida omistukset: halusin muuttaa. Onnistuin.
—
Seurasin sivusta keskusteluja: riistäjäkapitalistit syrjäyttää pienituloiset duunarit. Olin siis itse työmarkkinatuella, säästin pari kuukautta rahaa pankkitilille ja sitten ostin osakkeita. Olin ilmeisesti "riistäjäkapitalisti".
Jos suomalaiset enenevissä määrin haluaisi omistaa suomalaisia (tai Fabianinkadun temppelissä noteerattavia) osakkeita, niin tapahtuisi kaksi asiaa:
1) Riistäjäkapitalisteja olisi "liikaa" ja moittijoita liian vähän.
2) Suomalaisyritykset rohkautuisi hakemaan rahoitustaan toiminnalleen muualtakin kuin vain pankkien lainatiskien takaa.
3) Suomeen syntyisi tavallisille palkansaajille muutakin varallisuutta kuin asunto. Vaihtoehtoisesti voisi asua väljemmin tai paremmalla alueella.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset on ahkeria ”sijoittamaan” asuintoihinsa…
Laskin tuossa, että suomalainen – toki Helsingissä oleva yhdelle henkilölle ahdas 74-neliöinen asunto maksoi sen verran, kuin täällä Kreikassa maksaisin vuokraa nihkeät 131 vuotta ja rapiat.
Mutta jokainen toki tyylillään.
Ilmoita asiaton viesti
On käynyt mielessä, mutta kun en ymmärrä.
Tosiasia lienee missä tahansa se, että jos haluat voittaa, sinun on panostettava siihen aikaa ja resursseja. On perehdyttävä ja oltava sitkeä, kuten itsekin kuvaat.
Se vaatii sen, että asia on mielenkiintoinen ja siihen tuntee vetoa. Että siitä saa muutakin kuin rahaa – toki joillekin pelkkä rahakin varmaan riittää. Minä en ymmärrä rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olet onnellisessa asemassa, ei tarvitse vaivautua rahan vuoksi, eikä tarvitse napista rahasta. Osaisinpa minäkin suhtautua samoin. Pieneen mieleeni on valitettavasti pesiytynyt vainoava ajatus siitä, mitä se raha mahdollistaa. Käsittääkseni siitä voi päästä irti henkisen kasvun myötä, en usko että niin suurta summaa saa edes kerättyä että se yksinään vapauttaisi tuosta pakkomielteestä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle asiat ovat yleensä hallitsemista. Olen kiinnostunut vain sen verran, että saan selville hallitsenko – tai voinko hallita – asian vai en. Olen kerran tässä elämässä tuijotellut tietokoneeni näytöllä jonkinmoista rahamäärää, miettinyt niitä veroja, mitä minun pitäisi siitä maksaa ja niitä asioita, joita voin sillä ostaa ja tunsin heti vastenmielisyyttä koko asiaa kohtaan.
Minulle riitti tieto siitä, että onnistuin. Verottaja ei saanut penniäkään ja minä en saanut kaikkia niitä asioita, joilla en tee mitään. Minä olen kai onnellinen vain tavoitellessani asioita. Kun ylämäki loppuu, minua lakkaa kiinnostamasta.
Pakkomielle suunnitella ja pohtia. Oppia uusia asioita ja kehittyä. Se on enimmäkseen lähes ilmaista tai ainakin sen verran halpaa, että palkkatöillä sen saa katettua. Kun elää elämänsä enimmäkseen omassa sisäisessä maailmassaan, ulkopuolella on aika vähän asioita, joita tarvitsee – enemmänkin asioita, jotka häiritsevät ja ärsyttävät.
Mutta pakkomielteistä taitaa tosiaan olla kysymys. Ne taitavat vaihdella aika paljon persoonallisuuden mukaan. Ne ajavat meitä tekemään asioita. Saavat yrittämään loputtomiin ja kehittämään keinoja päästä päämäärän. Ilman niitä millään ei ole mitään väliä.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro hyviä vinkkejä? Aloittelevana sijoitin pienen summan Nordeaan kun se vetää valtavia liikevoittoja mutta kurssi on mennyt vain alaspäin.
Ilmoita asiaton viesti
Ajoitus.
Muista myös lukea muita aiheeseen liittyviä uutisia, kuten mitkä ovat olleet ko. firman odotukset. Koska jos ne on laitettu yläkanttiin, niin tulosjulkistuksessa hyväkin tuotto on pettymys.
Pitkäjänteiselle sijoittajalle kannattavin luku on P/E (Price per Earnings). Se kertoo osinkojen (tai pääomapalautusten) tuoton suhteen sijoitettuihin vuosiin.
Hyvät luvut on esim. alle 15. Eli sijoitetuissa varoissa 15 vuodessa on saanut ns. omansa takaisin (ja sijoitukset ovat silti voimassa). Yli 20 ovat ”kalliita”.
Ja kannattaa aina muistaa suhdanteet, esim. nyt on öljy-yhtiöt matalalla, koska öljyn hinta on alhaalla – mutta onko asia näin 10 vuoden päästä?
Ilmoita asiaton viesti