Euroalueen pankkikriisi vaarassa iskeä ydinmaihin
Saksa ja Italia ovat vaarassa ajautua pankkikriisiin, joskin eri syistä. Molempia maita yhdistää paitsi käteisenä käytettävä valuutta, myös tuon valuutan takana monelle vaikeasti seurattavat rahapoliittiset syyt näihin ongelmiin. Huono rahapolitiikka voi hajoittaa yheiskuntia. Mutta euroalueella ongelman korjaus ei ole korjata rahapolitiikkaa kuntoon. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle. Melonit ja omenat, jos muistatte?
Italian pankkikriisin syyt ovat euroajan alkuajoilta tuttu holtiton velkaantuminen. Euro edesauttoi merkittävästi tätä tapahtumaa, koska sijoittajat pitivät jokaista euromaata yhtä vähäriskisenä. Kaikkien euromaiden valtioiden velkakirjojen korkotaso alkoi yhdentyä. Sen sijaan maat pitivät omasta finanssipoliittisesta linjauksestaan kiinni. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. Suomessakin huomataan, miten vaikeaa tämä "yhteiskuntasopimus" on ollut saada etenemään. Ja Suomi tarvitsee euroympäristössä vielä noin puolen tusinaa lisää samansuuntaisia sopimuksia. Lyhyessä ajassa.
Italian pankkien luottokannasta 360 miljardia euroa on tuottamattomia luottoja. Tämä tarkoittaa, ettei luottoja olla lyhennetty asianmukaisesti 90 vuorokauteen. Se vastaa noin 20 prosenttia maan pankkien lainakannasta, kuten myös maan bruttokansantuotteesta. Pahinta on, että noin 200 miljardin euron erä tästä happamasta lainakannasta ei ole järjestetty lainkaan uudelleen. Vertailun vuoksi voi kertoa, että Suomen 1. eurokriisin aikana 90-luvun alussa tuottamattomien luottojen määrä ei noussut suhteellisesti näin korkealle.
Italiakin joutui kärsimään Saksan pelastamisen vuoksi
Italian pankkikriisi – tai sellaista ennakoivat suursijoittajat – ovat antaneetkin oman tuomionsa alkuvuodesta maan pankkien osakkeille ja muille rahoitusinstrumenteille. Maan pankkien osakeindeksi on tipahtanut 40 prosenttia nopeassa tempossa. Uusi 5 miljardin euron pankkikriisirahasto on saanut käännettyä kurssit kohti nousua.
Kriisi ei koske niinkään suuria toimijoita. Lukuisilla pienillä pankeilla on kuitenkin vaikeuksia. EU:n uusi sijoittajavastuulaki (ns. bail-in) astui voimaan, mikä oli omiaan hermostuttamaan sijoittajia. Pääomapako oli valmis alkamaan, koska juuri kellään ei ollut kanttia vastaanottaa todennäköisiä tappioita.
Harva sen sijaan oivaltaa, että Italian hulppeat velkavuodet syntyivät euroajan alkupuolella, jolloin korkotasoa pidettiin epäterveellisen alhaalla. Sitä pidettiin, koska eräs euromaa tarvitsi apua yhdistymiseensä ja teknologiakuplan paikkaamiseen. Se maa on Saksa.
Korkeammalla ohjauskorolla EKP olisi voinut hillitä massiivista luottoekspansiota niin Italiassa, Kreikassa, Espanjassa kuin Portugalissakin. Se ei vain tehnyt niin. Kolme maata on pankkiensa vuoksi jo euromaiden letkurahoituksessa.
Etelä-Euroopan piina
Kreikka oli jo lähteä vajaa vuosi sitten ulos eurosta, ja tappelee nyt luotottajiensa kanssa luottojen ehdoista. Maan velkataakka on vain kasvanut entisestään ja maan talous on ajautunut yhä syvemmälle lamaan. Deflaatiokin on tuttu ilmiö. Maa on tuhottu euron vuoksi.
Espanja ajautunee uusiin parlamenttivaaleihin kesäkuussa. Maassa järjestettiin joulun alla 20. joulukuuta parlamenttivaalit, mutta hallitustunnustelut eivät ole menneet putkeen. Viimeksi Podemos hylkäsi ajatuksen muodostaa Espanjaan enemmistöhallitus sosialistien ja Ciudadanoksen kanssa. Lisäksi Katalonia janoaa itsenäisyyttä. Maan talous on kuitenkin kääntynyt nousuun, mutta finanssipolitiikka on täysin retuperällä, jos ohjeistuksena pidetään Euroopan komissiolle valvottavaksi annettua talouskuriohjelmaa.
Portugalissa saatiin Espanjan kaltainen hallitus (tai siis se, mitä Podemos haki), jossa istuu muun muassa eurovastaiset kommunistit. On hyvin epäselvää, miten kauan tällainen hallitus voi toimia talouskuriohjelman kanssa yhteen. Maa on jo anonut höllennyksiä finanssipolitiikkansa liekaan.
Saksan vuoro kärsiä
EKP oli oikeastaan pakon edessä pudottaessaan ohjauskorkonsa nollaan. Lisäksi pankkien yli yön pidettävästä "ylimääräisestä rahasta" pankit joutuvat maksamaan EKP:lle rahaa negatiivisten talletuskorkojen myötä.
Saksalaispolitiikot ovatkin älähtäneet EKP:lle asiasta. Tämä on hyvin poikkeuksellista, koska EKP:n tulisi olla itsenäinen. Se tarkoittaa, ettei keskuspankki olisi yhdenkään jäsenmaan vasallina kopauttelemassa kantapäitään yhteen ja hokemalla "αμέσως!"
Saksalaispolitiikkojen huolenaiheena ovatkin maan pienet pankit. Niillä on tiukat kytkennät politiikkaan, vaikka ex-talouskomissaari Olli Rehn puhuikin monasti pankkien ja valtioiden välisen "tuomiokehän" purkamisesta. En ole tietoinen nostiko hän pikkusormeaankaan yrittäessään purkaa saksalaispankkien kytköksiä.
Pankeilla on myös tulosvastuu, eikä vain tuotto-odotuksia. Se tarkoittaa, että nollakorot tietävät näille vaatimuksille ongelmia. Ja tuota pikaa pankkien ongelmat ovat sitten valtapuoluepolitiikkojen ongelmia. Ei ihme, että Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble antoi EKP:lle 50-prosenttisesti "kunnian" olla kasvattamassa Saksan vaihtoehtopuolueen kannatusta.
Jos joku luulee, että eurokriisi on nyt taputeltu niin tulee mitä todennäköisimmin yllättymään. Eurooppalaisjohtajat toki mieluusti loikoilevat aurinkokannella virvokkeita nauttien, eivätkä haluakaan edes kuulla valtavista riskeistä. Sitten paniikin edessä poljetaan EU-kansalaisten oikeuksia kovalla kiireellä. Niin ne diktatuurit toimivat.
Mielenkiintoista nähdä, kenestä saadaan syypää lähestyvään romahdukseen. Potentiaalisia ehdokkaita on kuitenkin roppakaupalla.
Lienet ollut tietoinen, että keskuspankkiirit ovat kokoontuneet koko viime viikon vaihteen niin lyhytsanaisilla kutsuilla, ettei kyseessä voi olla muuta kuin hätäkokoukset. Samaan liittynee Obaman ja Yellenin tapaaminen, mistä ei ole kuin onneton lehdistöliru julkaistuna.
Viime elokuun jälkeen reaalitalouden fundamentteihin liittyvistä uutisista noin yksi kymmenestä on ollut positiivinen ja kaikki loput enemmän tai vähemmän negatiivisia. Silti ”kasinolla” lyödään vetoa kuin viimeistä päivää. Panaman jälkeen seuraava skandaali paisunee Deutschen paljastamasta arvometallimanipuloinnista, joista muut kärähtävät todella raskaasti. Enää kyse ei olekaan markkinoiden hinnoittelusta vaan raa’asta vedonlyönnistä voittajien puolesta ja häviäjiä vastaan.
Nyt jo voi sanoa, että pankkiireilla ei ole vain vaikeata, vaan epäonnistumista on aivan mahdoton välttää. Ja tauti iskee rajusti myös Suomeen, karhisten tai liikasten höpöttämisistä huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Syyllisiä tulee olemaan ensisijaisesti työttömät ja eläkeläiset. Sen jälkeen tulee opiskelijat ja työläiset.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan parlamentin puhemies, kirjakauppiaana toiminut Martin Schultz (SPD) tiesi ainakin kertoa, että sekä vasemmalta, että oikealta tulevat ”populistit” ovat ”Euroopan vihollisia”.
Tässä on hyvä hetki miettiä, että keidenkä valtakaudella tämä soppa on saatu kiehumaan. Kuinka monessa eurooppalaisessa maassa nämä Euroopan vihollispopulistit olivat vallassa 90-luvun lopulta aina eurokriisin alkamiseen asti vuonna 2010?
Uskallan sanoa, että ne todelliset ”Euroopan viholliset” ovat tuolta aikakaudelta.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmeen kauan kuitenkin EU nylkyttää eteenpäin. Minulla on tunne, että lumipalloa vaan kasvatetaan.
Luulin muutama vuosi sitten, että homma räjähtää käsiin 2014, viimeistään 2015. Toistaiseksi olen iloinen ollessani edes hieman väärässä. Mutta eihän tällaisella tavis-kuolevaisella voi olla tietoa siitä mitä kaikkia ”instrumentteja” milloinkin keksitään.
Mutta nyt kun Henri on tuota mieltä – niin uskon, että homma on aika saletti.
Kavereistani yhä useampi ostaa kuivamuonaa kaappiin.
Ruoka, lämpö ja vesi ovat ne tärkeimmät elementit. Kuinka Suomen käy?
Yhdyn täysin tuohon mitä Vellu Heino kirjoittaa kommentissa #2. On päiviä, kun en edes halua kuulla uutisia. Tulossa vain lisää raskaita uutisia.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Paljon on nyt siitä kiinni, millainen luottamus tähän kolhoosiin on. Mikäli italialaiset saavat lukea otsikoista, että pieniä pankkeja menee nurin, niin talletuspako voi syntyä täysin tyhjästä suuriinkin pankkeihin. Monihan ei ymmärrä riittävästi finanssimaailmasta, vaan lukee ne otsikot.
Saksan pankkien pelastaminen odottavalta katastrofilta voi tapahtua kolmea reittiä:
1) EKP alkaa taas toimimaan Saksan pillin mukaan, mikä tosin tietäisi kosolti lisäongelmia likimain jokaiselle muulle euromaalle.
2) Saksa irtaantuu eurosta, ja alkaa noudattaa maalle sopivaa kansallista rahapolitiikkaa.
3) Saksa tekee kutakuinkin mullistavan finanssimaailmareformin.
—
Jos ykkösvaihtoehto ei toteudu (euro olisi taas entistä enemmän uhattuna, koska muut maat olisivat enemmän helisemässä kuin mitä ne nyt ovat olleet), niin kakkosvaihtoehto on aika todennäköinen. Kolmosvaihtoehto vaatisi niin poikkeuksellisia poliittisia päättäjiä Saksassa, että pankkien ja politiikkojen kytkökset purettaisiin, pankkien tuottovaatimuksista luovuttaisiin jne. Sen en usko olevaan se todennäköisin vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Kalliiksi tulee EU n omistajajäsenille kuulua yhdistykseen, jonka kulut ovat tuottoja suuremmat. Ennemmin t. myöhemmin on pakko tapahtua herääminen arkipäivään.
Ilmoita asiaton viesti
→ ”Espanja ajautunee uusiin parlamenttivaaleihin kesäkuussa ..”
Ajautuminen uusiin parlamenttivaaleihin näyttää aika varmalta ainakin El Mundossa 18.4.2016 olleen kirjoituksen mukaan. Se oli otsikoitu jotenkin seuraavasti: ’Puolueet uhmaavat kuningasta ja alistuivat uusiin vaaleihin’. Viimeinen mahdollisuus hallituksen muodostamiselle päättyy ensimaanantaina (25.4.16), mutta periaatteena puolueet ovat jo heittäneet pyyhkeensä kehään ja aloittaneet vaalikampanjansa.
http://www.elmundo.es/espana/2016/04/18/5713f2a4ca…
Lisäys – aiheen vierestä hajakommentti / Wolfgang Schäuble:
Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble on fundeeraava johtaja, jonka ajatuksilla voi olla enemmän painoarvoa kuin äkkiseltään tuntuu. Viimeksi minun mieltäni kutkutti hänen lausuntonsa ’Panama papereista’. Hänen ajatuksensa oli jotenkin, että paljastus loi ja luo tervetulleen ilmapiirin, jossa on helpompi taistella veroparatiiseja vastaan ja tätä skandaalia on hyödynnettävä täysimääräisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, periaatteessa Espanjassa on vielä mahdollisuus saada hallitus kasaan, mutta näillä näkymin se vaatisi niin ”mahdottomia” veivauksia, ettei niihin juuri kukaan usko. Kuun putoaminen Maan pinnalle lienee yhtä todennäköistä.
Schäublella luulisi olevan enempi huolia autoteollisuuden päästöskandaaleista (Saksan autoteollisuus on aika hulppea, vähän kuin Nokia oli Suomelle) ja esim. Siemensin korruptiojutuissa.
Ensin kannattaa siivota oma pesä. Se kun on kaikkein lähimpänä – ja siinä joutuu itse asumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö se ole niin, että täytyy mennä todella huonosti ennenkuin asioille tulee muutosta. Mutta kuinka huonosti? Eihän näistä asioista saa tietoa. -Kun Britannia todennäköisesti lähtee alkukesästä Unionista, ja siirtolaiset keksivät keväällä uusia reittejä päästä Eurooppaan, – ja tätä talouskriisiä ja pankkikriisiä pukkaa – niin ollaan jo ehkä aika lähellä sitä, että jos jokin ei aivan ratkaisevasti muutu EU:ssa, tai tehdä jokin hokkus pokkus, niin EU:sta saattaa livetä muitakin maita,ja mitä sitten tapahtuu? -Ruotsissakin EU:n kannatus on pudonnut muutamassa kuukaudessa 2o%, ollen nyt 39%. Vastaan EU:ta on 21%, loput eivät todellakaan tiedä nyt mitä ajatella.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisten asioiden ennustaminen on jo hyvin vaikeaa. Mutta kieltämättä brittien äänestystä seurataan kovalla mielenkiinnolla. Mitä nyt olen kv-lehtiä lukenut, niin aika lailla kirjoitusten paino on ollut EU:ssa pysymisen kannalla. Kansantaloustieteilijöiden keskuudessa on ollut eniten puolesta ja vastaan -tyylistä debattia.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelen, miten Italian 5 mrd€:n pankkikriisirahasto vakauttaisi 360 mrd€:n järjestelemättömiä luottoja, noin niin kuin kvantitatiivisena apuna?
On totta, että jos 500 miljoonan ihmisen unionista kerätään taas lisää vakuusrahaa, se ei ole kertalaakina kovin suuri panos per pää, mutta kyllä jatkuva EMU:n pelastaminen (lähes 10. vuosi menossa…) herättää lopulta suuria epäilyksiä ”menestystarinasta vailla vertaa ” tai ”yhteisvaluutan hyödyistä”. Ne mummut nakkikioskilla…?
Siksi silmät auki Italiaan. Myös vaatimukset 5%:n palkankortuksista Saksassa ja 2,2%:n Ruotsissa saattavat herättää esim. Suomalaisille nollalinjan ja tuottavuushyppyjen raskauttamissa ihmisissä kysymyksiä entisten lisäksi…
Ilmoita asiaton viesti