Euroopan unionin tila vuonna 2016 – Myllyniemi vs. Juncker

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti hetki sitten koskettavan puheen Euroopan parlamentille EU:n tilasta. Muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta moni voisi kuunnella samanlaisen puheen aiemmilta vuosilta. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut Euroopassa. Ei ollutkaan eurokriisiä, ei työttömyyttä, ei brexitiä eikä varsinkaan valtaisaa maahanmuuttokriisiä. Tämän vuoksi ajattelin kasata oman katsauksen EU:n tilasta, koska minusta moni asia on muuttunut viime vuosina.

Eurokriisi on edelleen pääosin selvittämättä. Jättivelat on siirretty pääosin yksityisiltä julkiselle sektorille. Samalla julkista sektoria patistetaan säästölinjalle. Yksityisillä yrityksillä, ennen kaikkea pankeilla, on paikoittain lukuisasti tuottamattomia ongelmaluottoja taseissaan. Euroopan keskuspankki EKP onkin pyytänyt pankeilta selvitystä siitä, miten näiden mielestä ongelma tulisi hoitaa.

 

Globalisaation vitsaukset

Hyvänä uutisena pitää mainita se, että EKP:n pääjohtaja Mario Draghi, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ja Kansainvälisen valuuttarahaston johtaja Christine Lagarde ovat huomioineet vihdoinkin eurooppalaisten tyytymättömyyden globalisaation tuomiin lieveilmiöihin, kuten työttömyyteen. He ainakin tuntuvat ymmärtävän, että tyytymättömyys kostautuu demokraattisissa vaaleissa. He haluavatkin patistaa EU:ta huomioimaan tämän seikan. He kehottavat miettimään konkreettisia ratkaisuja esimerkiksi eriarvoisuuden kasvamisesta aiheutuviin ongelmiin.

Tämä on hyvin merkittävää, sillä Juncker tuntui viestittävän vain sen, ettei kansalaiset taida ymmärtää sitä, miten paljon he ovat tehneet, tai ainakin yrittäneet tehdä. Juncker ilakoi esimerkiksi noin 33,5 miljardin euron (yksityisrahoituksen avulla vivutettuna 500 miljardiin euroon) investointirahastosta, kun taas muualla panokset tuntuvat olevan nyt ainakin kertaluokkaa (jos ei useampia) suurempia: pankkitukiin on upotettu satoja miljardeja euroja ja EKP on pönkittänyt finanssimarkkinoita tuhannella miljardilla eurolla.

Lukuja verrattaessa keskenään tulee helposti ajatus, että kansalaisille tarjotaan vain pöydältä putoavia murusia. Ajatus vahvistuu vain entisestään huomioidessa, että pankkituet on heitetty vieläpä kansalaisten maksettaviksi. Toisin sanoen euromaiden kansalaisia on kuritettu usealla sadalla miljardilla eurolla.

Draghi, Tusk ja Lagarde ymmärtävät, että nykyinen meno sataa "populistien" laariin. Globalisaation aiheuttamaa tyytymättömyyttä voi tarkastella hyvin brittien brexit-äänestyksen jakaumaa. Köyhillä alueilla (stadilaiset puhuisivat varmaan "landesta") äänestettiin niin tarmokkaasti saarivaltakunnan eroa EU:sta, että ne äänet päihittivät knallejaan ja kävelykeppejään hinkkaavat Lontoon aristokraatit, jotka olisivat halunneet pysytellä EU:ssa.

 

EU ei ole hajoamassa brexitiin?

Juncker mainitsi, että olemassaolokriisistään huolimatta EU ei ole hajoamassa. Aika mielenkiintoinen visio ottaen huomioon, että vain vuorokausi sitten puolen miljoonan asukkaan Luxemburgin suurherttuakunnan ulkoministeri Jean Asselborn huutaa naama punaisena potkuja Unkarille.

Juncker toki korosti, että hän haluaa brexit-neuvottelujen sujuvan rauhanpiippuja poltellessa. Kovaäänisimmät EU-fanaatikot haluaisivat, että brexit sattuisi britteihin. Saisivat tuntuvan opetuksen. Tällaiseksi henkilöksi voisi mainita erityishuomiolla ALDE-ryhmän puheenjohtaja Guy Verhofstadtin.

Verhofstadt sai vastauksen UKIP:n Nigel Faragelta. Farage muistutti, että siipeensä ottavat kyllä saksalaiset autotehtaat ja ranskalaiset viinitilat. Iso-Britannia on heille merkittävä markkina-alue. Kumpi nyt on oikeassa?

Tätä on vaikea sanoa täydellä varmuudella. Joitain vihjeitä on toki saatu. Punnan heikkenemisen myötä saarivaltakunnan teollisuustilaukset ovat nousussa ja vientikin lähtenee kasvuun tämän myötä. Sen sijaan Saksan heinäkuun vienti romahti mykistävät 10 prosenttia vuoden takaisesta. Mukana saattaa olla turhaa pelkoa brexitistä, mutta tässähän haettiin vain suuntaviivoja. Tuoreimmat luvut kertovat, että koko euroalueen teollisuustuotanto putosi pitkälti Saksan sukeltaessa.

Näistä suuntaviivoista en voi olla päättelemättä, että jos brittejä halutaan tuohduksissa "rangaista väärästä äänestystuloksesta" niin se tulee kostautumaan tätäkin aneemisempana talouskehityksenä – ja sitä myöden tyytymättömyys lisääntynee. Samalla se tietää vahvempia EU:ta hajoittavia voimia. Haluaisin vain sanoa niille, jotka "toivoivat" (ja "toivovat" edelleen) brexitin sattuvan britteihin, että kannattaa miettiä toiveita. Toiveilla on aina se riski, että ne toteutuvat.

 

Maahanmuuttokriisi on maahanmuuttokriisi, eikä "mahdollisuus"

Tusk huomioi myös sen, että EU:n ulkorajoja on valvottava tiukemmin. Hän pohtii, että kansalaisilta on loppunut kärsivällisyys. Se on ollut koetuksella, koska jotkut tahot ovat toistuvasti kertoneet, ettei Euroopasta voi tulla linnaketta, ja että ovet on pidettävä auki.

Saksan varaliittokansleri Sigmar Gabriel komppasi liittokansleri Angela Merkeliä siinä, että Saksan tulisi pitää ovet auki pakolaisille. Sittemmin Gabriel on ottanut takapakkia. Hän kertoi myöhemmin, että Saksan hallitus on tainnut aliarvioida maahanmuuton haasteet.

Varovaisesti luonnehdittu.

Gabriel on myös kehottanut Saksan suuryrityksiä palkkaamaan pakolaisia töihin. Merkelkin on viestinyt samaa. Tämä on ymmärrettävää. Suuri määrä tulijoista on nuoria yksinäisiä miehiä, joko sinkkuja tai jättäneet vaimonsa ja perheensä kauas taakseen. Toimettomat ja yksinäiset nuoret miehet turhautuessaan kantavat suuren riskin levottomuuksiin ja järjestyshäiriöihin. Terrorismiakaan ei kannata kauttaaltaan sulkea pois.

Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Saksan suuryritykset kertovat, että palkkaaminen on likimain mahdotonta. Harva osaa saksaa tarpeeksi hyvin toimiakseen esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä. Työtaitoja vaativat tehtävät ovat nekin pantteessa, koska tulijoiden osaamistasoa on vaikeaa (tai mahdotonta) todistaa. Eipä kai sitä aivokirurgiksi pääse ilman mitään papereita toteamalla, että "joo, olen mä näitä hommia tehnyt ja huippuopinnotkin on suoritettu".

Ja arvatkaapas, ketkä maksaa nämäkin ylläpitokustannukset? Aivan, juuri ne globalisaatioon pettyneet köyhyysrajoilla rimpuilevat "populistit".

Ne, jotka vielä jaksavat hurrata globalisaation tuomiin mahdollisuuksiin ja hienouksiin: varautukaa karvaaseen pettymykseen, tai muuntautukaa sotilasdiktatuuriksi.


Pikamuokattu heti julkaisun jälkeen. Tekstiin on lisätty uutistoimisto Reutersin linkki Saksan suuryritysten vastauksesta pakolaisten palkkausjupakkaan.

Oikaisu 14.9.2016 klo 23.15: Korjattu investointirahan suuruus 500 miljardiin euroon, ja siihen sisällytetty rahaston vivutukseen perustuva luonne.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu