Suomen talous ei ole AY-suomalaisten käsissä

Suomen riittämätöntä talouskuntoa puristaa kaksi asiaa yhtä aikaa: yhteisvaluutta euron ja siten EKP:n takana oleva rahapolitiikka, sekä Suomen indeksitalouteen perustuva finanssitalous ja AY-liikkeen joustamattomuus. Jommankumman tulee antaa periksi, jotta Suomen talous voisi lähteä riittävään kasvuun. Euroveljestemme näkemykset alkavat onneksi jo hiljalleen kääntyä tiukan talouskurijyrän sijaan investointeihin ja löysempiin euromaiden budjetteihin. Samaa ei voida sanoa AY-liikkeen valmiuksista tehdä sekä-että: pitää Suomi eurossa ja pitää Suomi menestyvänä euromaana. Tällä haavaa näyttää siltä, että AY-liike tekee kaikkensa saadakseen Suomesta euroalueen pahiten runneltu kriisimaa, jopa Kreikan taakse jäävä takapajumaa.

Avauskappaleen väitteet ovat perin vaikeasti nieltäviä. Suomalaisten enemmistö haluaa pysytellä yhteisvaluutta euron jäseninä, ja kenties heistä suurin osa jopa menestyvinä yhteisvaluutan jäseninä. Nielemisen vakeutta lisää toki 1990-luvun alun koettelemukset, jotka johtuivat suurilta osin samanlaisilta rahapolitiikkakokeilta kuin mitä nyt euroon mentäessä tehtiin. Hyväuskoisia äänestysikäisiä suomalaisia on vaikeaa saada ymmärtämään, että Suomen talous on pieni ratas isossa kellokoneistossa.

Olen siitä erilainen kriitikko, että kritisoin omianikin. Pari vuotta sitten kerroin, missä mennään.

Kerroin jo tuolloin, että paisti kypsyköön keskenään. Kukaan ei uskalla oikeassa ennen kuin naapurikin on. Brexit tuli jo. Yskän ja sen syyt alkavat ymmärtää muutkin. Olen edelleen sitä mieltä, että meidän tulisi lähteä ainakin yhteisvaluutta eurosta, mutta jaan tukeani myös eurojäsenyyttä kannattavien jäsentovereilleni.

 

Kriisimme taustat

Sanotaan, ettei rakkaudessa tai sodassa ole sääntöjä. "Valuuttasota" syntyi termistöön keskuspankkien yrittäessä heikentää valuuttojensa arvoa syytämällä kyseistä valuuttaa markkinoille, jolloin sen "harvinaisuus" häviäisi. Usea merkittävä keskuspankki on yrittänyt tätä tointa. Euroopan keskuspankki EKP, Yhdysvaltojen Federal Reserve, sekä Japanin ja Ison-Britannian keskuspankit ovat tällaisia keskuspankkeja.

Valuuttakurssien eroavaisuudet ovat siksi hyvästä, että pelkästään sen muutoksilla katetaan pöytä kerralla. Toinen vaihtoehto, kuten Suomella eurojäsenmaana, on muuttaa kaikkia hintoja yksi kerrallaan. Työn hinta, palkka, on vain yksi tällainen hinta niiden muutettavien hintojen joukossa.

EKP:n lukkojen takana oleva rahapolitiikka myötäilee Saksaa. Se myös helpottaa maan kansalaisia, ja siksi muiden maiden tulee olla Saksan kaltaisia – ja aivan erityisesti työmarkkinoilla. Tämä on osoittautunut vaikeaksi AY-mafian edessä. Samoja oireita kärsii toki Ranskakin.

Syy on selkeä ja psykologinen: harvasta ihmisestä tuntuu "oikeudenmukaiselta" saada totuttua vähemmän samalla panostuksella.  Jos valuuttakurssi tekisi tämän likaisen työn (heikkenemisen) ikäänkuin itsestään, niin palkkoja ei tarvitse laskea. Mutta nyt pitää palkkoja laskea, etuuksia leikata ja nostaa tavanomaisia palvelumaksuja – kuten nyt vaikkapa terveyskeskuskäynnit ovat osittain maksullisia.

Uskaltaisin väittää valuuttakurssimuutoksen olevan parempi vaihtoehto. Valuuttakurssien muutos, kuten valuutan heikkeneminen, aiheuttaa samanlaisen ostovoimakorjauksen kuin palkan suoranainen leikkaus. Toki tämä koskee vain niitä kansalaisia, jotka ovat tuontitavaroiden varassa. Samalla valuuttakurssin heikkeneminen tekee kotimaisista tuotteista kiinnostavampia verrattuna kallistuviin tuontitavaroihin.

 

Vaihtotasekriisi

Suomen viennin takelteleva kehitys kuvataan usein "vaihtotasekriisiksi". Tälle median ja asiantuntijoiden lemmikkitermiä voi kutsua perustellusti myös "valuuttakriisiksi". Tätä ei haluta tehdä, koska jo itse sana kertoo, että valuutassamme on jotain vialla.

Oman valuutan heikkeneminen toimii kuin auton iskunvaimennin. Jos ja kun taloutemme aikanaan piristyy niin oma valuuttamme vahvistuisi hitusen. Toisin sanoen, hyvin mennessä on paremmin varaa ostaa ulkomaisia tuotteita.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ahkera ja uuttera kansakunta saa ostaa enemmän kuin laiskat ja toimettomat kansakunnat. Saksan näkövinkkelistä me kaikki muut kansat olemme "laiskoja", mutta samassa valuutassa emme voi muuta kuin leikata palkkoja. Ostovoimamme heikkenee "ansaitusti", mutta tällainen ei jostain syystä ole AY-väen mieleen. Miksi he eivät sitten esitä Suomen eroa yhteisvaluutasta?

 

Vienti ei ole koko maailma

Suomen talousstrategia voidaan toki korjata niin, ettemme haekaan vientiteollisuuden tuloja. Suomalaiset voisivat keskittyä myös kulutukseen, koska esimerkiksi Yhdysvaltojen talouskasvu perustuu pitkälti yksityiseen kulutukseen. Sama momentti pitää Suomen kansantaloutta yllä, mutta se vaatii yksityisten velkaantumista.

Toisinaan kuulen, ettei velaksi voi kuluttaa. Mutta juuri niin suomalaiset eurojäseninä tällä haavaa tekevät. Tilastot ja eurofantasiat eivät kohtaa. Olisi mielestäni reilumpaa, jos eurofiilit rehdisti myöntäisivät, että velkakulutus olisi mahtavaa ja tavoiteltavaa.

 

Murtuuko Saksan muuri?

Saksa on ollut toistuvasti poikittain kaikkiin EKP:n tehtyihin löysän rahapolitiikan menetelmin. Saksa onkin tullut tutuksi maana, jossa vastaus ihan mihin tahansa on Nein zu Alles ("ei" kaikkeen). Saksan liittokansleri Angela Merkel on kuitenkin tehnyt jotain niin tuhoisaa, että hänen oma pallinsa keikkuu.

Saksan vaihtoehtopuolue, Alternative für Deutschland, on onnistunut rynnistämään kaikkiin osavaltioihin, joissa vaaleja on viime aikoina käyty. Näitä Saksan osavaltioita on jo kymmenen kuudestatoista. Ei hassummin kolmevuotiaalta puolueelta.

Paniikki on ilmeinen. Tästä kielii esimerkiksi se, että Berliinin pormestari piti AfD:n 10-14 prosentin äänisaaliista merkkinä siitä, että natsi-imperiumi tekee paluuta. AfD:n tulos oli 14,2 prosenttia Berliinissä.

Saksan eliitti saattaa huomata, että kansaakin kannattaa kuunnella. Toistuvat ei-ei-ei:t voivat saada myönnytyksiä. Tämä koskee myös rahapolitiikkaa.

 

Helikopterit esiin

Kirjoitin tänne joku aika sitten siitä, miksi ns. "helikopterirahoitus" ei ole toteutunut. Tällä hetkellä keskuspankkiirit ovat aseettomia. Kulutuskysyntä ei ole lähtenyt etenkään euroalueella käyntiin. Meidän ei tarvitse olla täysin eksyksissä, sillä Japani on taistellut pitkälti samanlaisten ongemien kanssa.

Japanin keskuspankin arvellaan kääntyvän kohti tuota helikopterirahoitusta. Tämä tarkoittaa kuvainnollisesti sitä, että keskuspankkiirit levittelevät seteleitä helikoptereista kansalaisten poimittavaksi. Toinen vaihtoehto on, että keskuspankki "lainaa rahaa valtiolleen" ikuisiksi ajoiksi, eli takaisinmaksusta ei tarvitse huolehtia. Tosin sanoen, keskuspankki alkaa rahoittaa valtionsa alijäämää.

EKP:n kohdalla tilanne on hieman toinen. EKP:lla ei ole omaa valtiota, jota rahoittaa. Mutta EKP:kin voisi lähteä sille linjalle, että se alkaa rahoittaa jäsenmaitaan. Se on toki kiellettyä, mutta ovathan ne säännöt ennenkin taipuneet?

EKP voisi esimerkiksi muodollisuuksien painessa tarjota esimerkiksi Suomelle ohikiitäväksi ajaksi – esimerkiksi 100 000 vuodeksi – korotonta ja lyhennysvapaata lainaa. Ja mikäli tämä laina-aika käy liian nopeasti eteen tulevaksi niin voihan EKP "rullata" (eli uudistaa) lainan.

Toistaiseksi elvytysrahat ovat valuneet sijoittajille ja etenkin AY-väen kritisoimille "patamustille porvareille". Jään vain miettimään, että mitähän ne AY-pamput mahtavat tällä hetkellä tuumia. Tuskinpa ne minulle kuitenkaan kirjoittavat.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu