Euroopan virheet iskivät jälleen

Eurooppa ja muu läntinen maailma saivat uuden läpsäyksen kasvoilleen, kun Venäjä vetäytyi kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) ulostuloista. ICC:n mukaan Venäjän toimet Krimillä tulkitaan "miehitykseksi". Mietitäänpä hetki, miten kaksi rinnakkaista asiaa ovat kulkeneet rinnakkain ajan funktiona. Toinen muuttuja on "Euroopan sisäiset vaikeudet", lähinnä eurokriisi ja sen jälkeen ilmennyt maahanmuuttokriisi. Jälkimmäinen muuttuja on "Venäjän kukkoilu".

 

Venäjä

Tiedän, että moni lukija asettautuu todella mukavasti kapea-alaiselle katsantokannalleen siinä, ettei Euroopan sekoilut ja Venäjän kukkoilu liity mitenkään toisiinsa. Toisin sanoen heidät yllätettiin housut kintuissa siinä, että Venäjä aloitti aggressiivisen valtakampanjansa. Pahaksi onneksi omat rivit olivat sekaisin. He yksinkertaisesti kieltäytyvät pohtimasta asiaa, että jospa Venäjän Presidentti Vladimir Putin olisikin vain opportunisti huomaten hetkensä koittaneen, kun eurooppalaiset olivat toistensa kurkussa kiinni tapellen siitä, miten kreikkalaiset maksavat oliiveillaan marginaalisen 320 miljardin euron velkansa.

Krimin "valtausta" tai "miehitystä" edelsi aika, jolloin Ukraina halusi lähestyä länttä. Rahaa ei tippunut, koska finanssihanat olivat suunnattu eurokriisin taltuttamiseen. Venäjä havaitsi heikkouden ja iski.

 

Turkki

Entä Turkki? Turkin EU-jäsenyydestä on ajan saatossa puhuttu paljon. Kokoomusta lähellä oleva Lars-Erik Wilskman kirjoitti aikanaan siitä, miten "populistit" myrkyttävät Turkin EU-jäsenyyskaivon. Ehkä herra Wilskman on nyttemmin tarkistanut kantaansa, mene ja tiedä.

Jokin minussa sanoi jo tuon kirjoituksen aikana, ettei Turkista yksinkertaisesti voi tulla EU-jäsenmaa. Oliko se vain ennakkoluuloista vaistoa, ettei islam ja Eurooppa sovi yhteen (Turkki on islamistinen maa)? Mahdollisesti oli. Se oli vain oma hytinäni, ja siihen minulla on (ja oli) oikeus, mutten kiihottanut kansanryhmiä tai muutakaan.

Turkki paljasti turkkinsa alta todelliset karvansa, raateluhampaansa ja kyntensä.

Olisiko Turkilla ollut pokkaa ryhtyä tähän mielipuoliseen diktatuuriin EU-haaveineen ilman, että Eurooppa on itse sekaisin?

 

Vaihtoehto?

Tämän kaaottisen geopolitiikan keskellä me tietysti menemme duuniin kello seitsemän, kunnes ne aseet alkavat puhua. Sitten on myöhäistä enää ihmetellä sitä, että mikä meni vikaan "demareita äänestettäessä" (en viittaa nimenomaisesti suomalaisiin, vaan eurooppalaista konsensuspolitiikkaa hyödyttävään äänestyskäyttäytymiseen.)

Olen sitä mieltä, että Euroopan pitäisi saada talous jaloilleen. Ja aiemmin olen todennut sen vaativan yhteisvaluutan pikaista purkamista.

Olen sitä mieltä, että tiukassa paikassa eurooppalaiset kampaviinereihin ihastuneet johtajatkin ymmärtävät yskän, ja me eurooppalaiset pystymme yhteistyöhön ilman yhteistä valuuttaa. Yhtä hyvin voisimme kysyä, että miksi 15-vuotiaat teinirakastuneet tulevat toimeen ilman sitä vihkisormusta?

Aikaa ei ole paljon, ja konsensuspuolueet saavat hankalia kysymyksiä, hankalia vaalituloksia (brexit, Trump), mutta eivät ainoatakaan oikeata vastausta – paitsi populisteilta.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu