Pitäisikö politiikasta luopua miltei kokonaan?

Voisimmeko elää ilman poliittista koneistoa? Minultakin usein kysytään (kysyn toki itsekin), jotta kuka demokraattisesti äänesti "sen ja sen uuvatin siihen virkaan?" Olen huomannut, että päätöksenteon laillispuolinen osuus on paikoitellen hyvästä: kenellä on valtaa sanoa, että vaikkapa murha on rikos? Eduskunnallamme. Sen sijaan joissain taloudellisissa asioissa, kuten vaikkapa Euroopan keskuspankin johtajan tai suomalaisen pankkivaltuuston nokkahenkilön nimitykset tuntuvat kansalaisilta enempi annettuina kuin päätettyinä.

Tämän lisäksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi FBI-pomon erottamisjutuissa kyseen olleen "noitajahdista". Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin kanta kuolemantuomiosta rauhankin aikana on ollut esillä. Hän on tuntuvasti kritisoinut poliittista vastustajaansa Fethullah Gülenia, joka on viime vuodet asunut maanpaossa Yhdysvalloissa.

Ranskan presidentinvaalien alla iskuja jaettiin surutta vyön alle. Vaalit lopulta voittanut Emmanuel Macron kohtaa ison vuoren kiivettäväkseen, ja hänen ajatuksiaan ei EU:ssa kaikkinensa jaeta. Yksi asia selvisi Ranskan vaaleista: tuttuun ja turvalliseen politiikkaan oltiin läpeensä kyllästyneitä. Ensimmäisellä kierroksella perinteisiä valtapuolueita edustaneet ehdokkaat saivat vain hieman yli neljänneksen hyväksytyistä äänistä. Moni jätti myös äänestämättä kokonaan, mikä lisää politiikan uskottavuuden kriisiä entisestään.

 

Länsimainen politiikka syvässä kriisissä

Vaikka Macronin voittoa on suurin elkein juhlittu "populismin kuoliniskuna", tulee väite myös perustella. Heidän perustelut oli: Macron voitti. Toisenlaisen kuvan saa, kun katsoo kolme eniten ääntä keränneiden anti-EU -ehdokkaiden taivalta. He ovat Marine Le Pen, Jean-Luc Mélenchon ja Nicolas Dupont-Aignan.

Kuin sattuman oikusta nämä samat kolme henkilöä olivat kisaamassa myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Vuonna 2017 tämä EU-vastainen kolmikko keräsi noin 45 prosenttia annetuista äänistä. Vuonna 2012 samainen kolmikko saalisti hieman yli 30 prosenttia äänistä. He siis kasvattivat suosiotaan puolella viidessä vuodessa.

Kyseisissä vaaleissa hajaääniä saivat toki muutkin EU-vastaiset ehdokkaat.

Yhtä kaikki: minun on vaikea niellä Ranskan vaalitulosta "populismin kuolemana". Minusta länsimainen poliittinen päätösvalta on syvässä kriisissä. Siitä kertoo poliittisen koneiston nihkeä asennoituminen kansanäänestyksiin. Kansanäänestyksissä kyseessä on yksittäisiä asioita, kun taas parlamenttivaaleissa haetaan suurempia linjoja.

 

En kuoppaisi politiikkaa

Mistä tämä ilmiö nyt johtuu? Pitkälti varmaankin siitä, että monet eurooppalaiset ovat olleet globalisaation häviäjiä. Heiltä on kadonnut työ, joka on valahtanut Aasiaan. Työn mukana menee elintaso, mahdollisuus perustaa perheitä (minun ei kai tarvinne esittää nuorisotyöttömyyden kehitystä Euroopassa viimeisen kymmenen vuoden ajalta?) ja itsekunnioituskin rakoilee.

Finanssikriisin osoitettua euroalueen heikkoudet alkoivat pääomat virrata epäsuotuisaan suuntaan euromaiden riskimaissa. Se vain lisäsi tuskaa, kun "viisaat" päättäjät päättivät ruoskia lyötyjä talouskurisopimuksineen. Parempi vaihtoehto olisi ollut erota eurosta. Niin nämä maat tulevat tekemäänkin, jos saksalainen finanssipoliittinen kuri jatkuu.

Talous on vain silti yksi osa politiikkaa. Meidän tulisi ymmärtää, että parhaiten talouspolitiikka toimii, jos valtiovalta toimii vain erotuomarina jakamassa punaisia kortteja vilunkitoimijoille. Valtion ei tarvitse ohjata, omistaa ja suunnitella aivan kaikkea. Markkinat (eli me kaikki) teemme sen paljon tehokkaammin, nopeammin ja kaiken lisäksi saamme tuntea pienen palan sitä kuuluisaa vapautta.

Halveksun toki politiikkaa, jos junttamenolla pidetään Suomessakin euro väkisin hengissä, mutta kunhan tuosta alkaa euromaita putoamaan Saksan kelkasta pois niin Suomen pää on seuraavana pölkyllä.

Politiikan on siis muututtava. Poliittisen ajattelutavan on muututtava – ei kuoltava.

 

Miten varmistaa paremmat päätökset?

Taloutta ei voi kokonaan eristää poliittisesta päätöksenteosta. Talouspolitiikkaa tarvitaan toki moniin jo hyviksi koettuihin kohteisiin: peruskoulutus ja terveyden- ja vankeinhoito esimerkiksi.

Suomessa, kuten myös sattumalta Ranskassa, tarvitaan kipeästi taloustieteiden alkeiden opettamista jo peruskoulun yläluokilla. Hieman syventäviä opintoja keskiasteelle. Nämä pakolliset taloustieteen tunnit voitaisiin minun puolestani napsia pakkoruotsin tunneista.

Annetaan samalla nuorillemme kieltenopiskeluvapaus. Jos he uskovat Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin väitettä, että englannin kieli menettää Euroopassa merkityksensä, niin παρακαλώ. Sen huomasi jo Euroviisuissa kun joku parikymmentä englantia äidinkielenään puhumatonta maata esitti viisunsa englanniksi.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu