Eurokansalaisten haluama feodaaliaika

Ranskan presidentti Emmanuel Macronia ja Saksan liittokansleri Angela Merkeliä kuunnellessa tulee mieleen pikkulapsi, joka haluaa kinata vanhemman kanssa jostain itsestäänselvästä asiasta. Vanhempi kertoo keskiviikon tulevan tiistain jälkeen, ja pienempi haluaa vain kinata tyyliin: eipäs tule. Macron puskee demokraattista liittovaltiota tulonsiirtoineen, kun taas Merkel jaksaa julistaa sitä, että euromaiden tulisi itse huolehtia kilpailukyvystään, koska euron valuuttakurssit seuraavat Saksan taloustilannetta. Jos jäät kelkasta, niin oma on vikasi.

Molemmat valtiojohtajat ovat toistaneet omia sanomiaan jo useamman vuoden. Macronin peitottua vastaehdokkaansa Marine Le Pen, Merkel alkoi aavistaa, että jossain kohtaa Saksankin tulee tulla vastaan. Muutoin lepenit voittavat jossain kohtaa. Merkelin ongelma on, ettei saksalaiset ymmärrä tulla vastaan.

Yhtä lailla Macron ymmärtää, että saksalaisia pitää liehitellä. Pitää esittää valtion menoleikkauksia; vaikka sitten öljysatamat ovat saarroksissa, kananmunia kipataan rekkalasteittan kaupungintalojen eteen, autoilla suljetaan pikatiet eivätkä junatkaan liiku lakkoilun vuoksi.

Merkelin vastaantulona on, että Euroopan vakausmekanismista EVM voisi muodostaa Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kaltainen eurooppalainen valuuttarahasto. Merkel pitää myös ajatuksesta saada euromaille oma liittovaltiovarainministeri. Kunhan tämän tehtäväkenttä on vain patistaa euromaita parempaan kilpailukykyyn. Jopa "hyvin pieni" budjettimyönnytys voitaisiin kaavailla itseään eniten ruoskiville euromaille.

 

Suomellakin valinta tulee eteen

Nämä keskustelut euroalueen tulevaisuudesta ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Kiinnostavuusaste on tuskin laskemassa. Arvelisin suurmaiden johtajien ymmärtävän tavotteiden erilaisuudet. He odottavat, että talous virkoaa vuosien myötä ja ihmisten ahdinko hellittää ajan myötä sen verran, etteivät nämä puheet ole enää relevantteja. Vastakkainasettelu lakastaisiin ikään kuin maton alle.

Odotettavaa on, että talouteen tulee taas uusi myräkkä. Meillä olisi pitänyt olla jo noin 6 vuotta huumaavaa kasvua, mutta eurovaluutan toimimattomuuden olemme itse pikkuhiljaa pääsemässä edes tajuihimme. Jos seuraava taloushäiriö tuottaa edes 3-4 prosentin laskun bkt:hemme parin vuoden ajan, ja sen jälkeen euron vikojen jälkeen nollakasvua 4-5 vuotta, sitten parin prosentin nousu ennen taas uutta taloushäiriötä niin me voimme jättää hyvästit hyvinvointivaltiolle jo nyt. Tuo kuvio toistuu helposti euroalueella ja etenkin Suomenkin käyttämällä pienellä ja avoimella talousmallilla.

Koska Merkel ja Macron ovat olleet sen verran hievahtamatta omissa näkemyksissään, tulee katsoa mahdollisuuksien rajoissa olevaa todennäköisempää lopputulosta. Macronin visiot vaativat ilman muuta EU-perussopimuksen avaamista. Se voi tietää erityisesti joissain maissa vaadittavan kansanäänestyksen vastustuksen. Homma kariutuisi.

Merkelinkään visiot eivät sellaisenaan sovellu perussopimuksen raameihin. Luovalla venyttelyllä lopputulos voisi näyttää jotenkin kelpaavalta.

Suomen tulisi Merkelin euroalueella tehtailla useampia kilpailukykysopimuksia peräjälkeen aina, kun ulkomailta tulee taloushäiriöitä. Yhdenkin tekeminen oli kovan työn ja tuskan takana. Toisaalta, voimme ajatella, että ensimmäinen kerta on se pahin.

Toisaalta, jos ajattelemme 30 prosentin palkkaleikkaukset (erityisesti julkiselle sektorille, jotta verorahoista maksettavat palkat vähenisivät merkittävästi) niin meidän tulisi laskea tai poistaa erilaiset sosiaalituet. Kuka enää menisi töihin, jos nettotulot vieläpä putoaisivat?

Tässä feodaaliajan Suomessa havahduttaisiin pian muihinkin ongelmiin, kuten deflaatioon. Se lisäisi taloushäiriöiden haitallisia vaikutuksia. Eli huonona päivänä rytisee, hyvänä päivänä ei tunnu eilistä pahemmalta. Huonoja päiviä olisi hyviä kenties enemmänkin.

Paluumatka kannattaa miettiä valmiiksi: palaammeko keskiajalle vai markka-aikaan?

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu