Miksi Suomi osallistuisi EU:n vapaaehtoiseen tukirahastoon?

Talouslehti Financial Times on nähnyt ainakin osittain Euroopan komission 7-vuotisen budjettiehdotuksen vuosille 2021-2027. Budjettiesityksessä on mietitty erilaisia keinoja perustaa eräänlainen "pahan päivän rahasto", jonka tarkoituksena on tarjota huokeaa luottoa talouskriisien iskiessä vaikka vain yksittäisiin jäsenmaihin. Komissio ei esityksessään ole lukinnut mitään tiettyä euromäärää kyseiselle rahastolle, mutta arvioiden mukaan sen koko olisi noin 200-300 miljardia euroa.

Rahasto siis kasvattaisi EU-budjettia kokoaan vastaavalla määrällä. Rahaston ajatus on tarjoamillaan luotoilla ylläpitää julkisia investointeja talouskriisin kouriin joutuneissa maissa. Luottorahojen vastineeksi ei vaadita silmitöntä leikkauspolitiikkaa, mikä johti eurokriisin tarpeettomaan pitkittymiseen ja sen vuoksi moni euromaa jäi tämän nousukauden kyydistä. Moni maa saattaa jäädä kokonaan paitsi nousukaudesta, ml. Suomi. Tämä tietysti riippuu siitä, milloin uusi taantuma alkaa.

EU-budjetin kasvattaminen tällaista rahastoa varten saattaa joutua monen EU-maan hampaisiin. Komissio aikoo esittää siksi myös vaihtoehtoisia tapoja saada rahoituksen tällaiseen pahan päivän rahastoon. Vaihtoehdoilla voidaan paikata rahaston tarpeita joko kokonaan tai osittain.

Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on kerätä EU-jäsenmailta EU-budjetin ulkopuolelta vapaaehtoista rahoitusta. Äkkiseltään tällainen ajatus tuntuu umpihöhlältä: kuka hullu nyt vapaaehtoisesti lykkäisi veronmaksajiensa rahoja tällaiseen rahastoon?

On aika pukea foliohatut päihin. Nimittäin yksi tällainen vapaaehtoiseen rahoitukseen ajautuva maa voisi hyvinkin olla Suomi.

 

Eurovaaleissa jaossa komission puheenjohtajuus

Ensi vuonna käytävien eurovaalien ohessa valitaan myös Euroopan komission puheenjohtajan pesti. Tälläkin kertaa valinta suoritetaan eri euroryhmien kärkiehdokkaiden kautta. Tällä kaudella suurimmaksi ryhmäksi nousi EPP, johon Suomesta tuohon aikaan kuuluivat kokoomus ja KD. Jälkimmäisen EPP-jäsenyys on sittemmin joutunut ristiaallokkoon, eikä puolueen kristillisestä puolesta johtuen puolueen EPP-kannasta ota selvää pirukaan.

EPP asetti viime vaaleissa kärkiehdokkaakseen Jean-Claude Junckerin, josta leivottiin siten komission puheenjohtaja. Tulevalle kaudelle EPP:llä on suurempia vaikeuksia nostaa riittävän federaatiointoinen kärkiehdokas. Sellainen, joka ajaisi tomerasti EU:sta tai ainakin euromaista liittovaltiota.

Hassua kyllä, piskuisella Suomella olisi kaksikin nimeä tarjottavaksi tähän kärkiehdokasrumbaan. Herrojen nimet ovat Alexander Stubb ja Jyrki Katainen. Miesten välille on turha odottaa mitään jäätävää kisaa. Oletettavasti Stubb ei asettuisi kärkiehdokasehdokkaaksi mikäli Katainen ilmoittautuu kisaan mukaan.

Stubb olisi federaatioinnostaan tuttu ja mieleinen EPP:n kärkiehdokas. Hän puhuu sujuvasti useita kieliä, joista saksan kielen taito on totta kai eduksi silloin, kun Saksan kantaa EPP:n kärkiehdokaskarsintaan kysytään. Tosin Kataisella on eräänlainen etuajo-oikeus, koska hän on nyt yksi monista varapuheenjohtajista.

Suomen asemat kärkiehdokaslobbauksessa paranisivat merkittävästi, mikäli Suomi ottaisi osaa aivan vapaaehtoisesti EU-budjetin ulkopuolelta kerättävään kriisirahastokolehtiin.

 

Hallitukseen lehmänkauppoja

Tällainen vapaaehtoinen rahoitus tulisi tietysti saada Suomen eduskunnan siunaus. Kokoomuksen voidaan tietysti ajatella tukevan EPP:n jäsenenä kolehtirahoitusta. Samalla kokoomus saisi tuupattua Suomea kohti tulonsiirtounionia.

Kokoomus tarvitsisi kuitenkin koko hallituksen (mikäli Suomessa enemmistöhallitus vain säilyy) tuen. Kauppaa tulisi käydä siten keskustan kanssa. Keskusta voisi ilahtua siitä, että EPP:n riveistä nousisi federalistinen komission puheenjohtaja. Tämä tuskin silti riittää yksin lehmänkaupan vastineeksi, vaan keskusta voisi vaatia kokoomukselta jotain takaisin. Esimerkiksi takeen siitä, jos soten valinnanvapaus kaatuisi syystä tai seitsemännestä niin kokoomus tukisi maakuntauudistusta.

Sinisten kanssa kauppaa ei jouduta käymään. Vakavaan uskottavuuskriisiin joutuneille sinisille riittäisi lupa säilyä hallituspuolueena tämän kauden loppuun, oli sinisiä jäljellä sitten mitenkä paljon tahansa. Surullista tämä on vain niille äänestäjille, jotka ovat aikanaan perussuomalaisten riveistä siniset nostaneet eduskuntaan toivoen saavansa parlamenttiimme EU-kriittistä otetta.

Sinisten eduskuntaryhmälle voidaan luvata myös turvapaikka kokoomuksen tai keskustan riveistä, jottei hallituksen enemmistöasema joudu uhatuksi.

 

Tulonsiirtounioni eivälttämättä toteudu siltikään

Lopuksi tietysti yritän asetella lohduttelevia sanoja myös niille kokoomuksen ja keskustan äänestäjille, jotka vastustivat tai vastustavat tulonsiirtounionia. Toivo ei ole kokonaan mennyttä. Nämä äänestäjät voivat toivoa kukin omalla hartaustasollaan sitä, ettei EPP:stä tule suurinta eurovaaliryhmää. Tai sitä, ettei kumpikaan em. suomalainen päädy EPP:n kärkiehdokkaaksi.

Silloin he voivat huokaista helpotuksesta. Ainoa hinta, minkä he joutuvat maksamaan on tämä vapaaehtoinen rahoitus vuosille 2021-2027.

Asia ei ole kuitenkaan enää heidän käsissään. He tekivät valintansa viime eduskuntavaaleissa. Suomen painoarvo on niin pieni tulevissa eurovaaleissa, ettei EPP-boikotointi voi varmuudella jättää ryhmää kärkisijan ulkopuolelle. Ja tietysti he voivat lohduttautua ajatuksella, että sinisten äänestäjät pettyvät heitäkin raskaammin.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu