Brexit – mikä siinä on vaikea ymmärtää?

Brexit, eli Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannein ero Euroopan unionista on jatkunut melkoisen savupommiarsenaalin säestyksellä. Savuverhon taakse ovat piiloutuneet jokaisen osapuolen edustajat, mikä johtaa niin sanotun suhmurointiin. Aihe on hämmästyttävä, sillä päättäjät eivät näytä oivaltavan edes täysin alkeellisia asioita.

Brexitissä on kyse monista asioista, ja jokainen tulkitsee tapahtumaa omien mieltymystensä mukaan.

 

Briteillä ei ollut yhtä syytä äänestää EU-eron puolesta

Brexitiä vastustavien federalistien mielestä Brexit on tietysti inha ja arvovaltatappiollinen asia. Olen laittanut merkille sen, että federalistien tiedotusvälineet – muun muassa Suomen Yleisradio (Miksi "kova Brexit" olisi uhka?) – jaksavat myötäillä sitä, mitä johtajat sanovat. Journalistisessa mielessä tämä on lukijakunnan pilkkaamista.

Yle ei myöskään näytä ymmärtävän, minkälainen instituutio EU oikein on. Brexitissä on kyse irtiotosta yhdestä tai kenties useammasta EU:n perusvapaudesta. EU:ssa jäsenmaiden rajat ylittävät helposti niin ihmiset, tavarat, palvelut ja pääoma.

Keskeisintä tässä on se, että nämä vapaudet ovat kytköksissä toisiinsa. Schengen-sopimuksen puitteissa voidaan tehdä väliaikaisia rajoituksia ihmisten rajanylityksille, mutta lähtöarvoisesti EU-maan kansalainen saa pomppia vapaasti toisen EU-maan maaperälle.

On tietysti helppoa – ja lukijoiden älykkyytä halveksimalla – todeta, että ksenofobiset britit nyt vain halusivat torpata maahanmuuton. EU tuskin tulee suostumaan siihen, että britit saisivat erivapauden valita sen, mitä näistä neljästä EU:n perusvapaudesta noudatetaan heillä ja mitä ei. On ymmärrettävä se, että joku saattoi äänestää Brexitin puolesta maahanmuuton vuoksi ja joku toinen muun vapaan liikkumisen pilaria vastaan.

Tulee myös ymmärtää silloin se, että yhdenkin vapaan liikkuvuuden vastainen ääni on yhtä arvokas ja se on punnittu tarkkaan. Bremain-kampanjassa ennen kansanäänestystä painottui nimenomaisesti se, että yhden vapauden torppaamisella torpataan kaikki.

Brexitin pelkistäminen maahanmuuton vastustajien öykkäröintiin on alhaista. Sillä briteillä oli muitakin syitä äänestää Brexitin puolesta. Britit katsoivat erityisen ongelmalliseksi EU:n tulliliiton.

 

EU:n tulliliitto sitoo käsiä

Brittejä hiersi kaksi EU:n tulliliiton sääntöä. Ensimmäinen on se, että EU solmii kauppasopimukset yhtenäisesti ja keskitetysti. Yksittäinen jäsenmaa ei voi lähteä sooloilemaan ja solmimaan omia kauppasopimuksiaan.

Britit huomasivat EU:n jähmeyden sopia kauppasopimuksia, koska jäsenmailla oli omat agendansa rajoittaa kauppasopimuksia ulkomaiden kanssa heille tärkeillä elinkeinoaloillaan. Muistutuksena tähän voisi laittaa EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen takkuilut Belgian sisäpolitiikan vuoksi. Belgian hallituksessa kamppailtiin vallasta ja pelinappulana oli satoja miljoonia ihmisiä koskeva vapaakauppasopimus.

Brittejä ehkä alkoi sapettaa se, että kauppasopimusten solmimisessa tahmattiin tai se, ettei sopimuksissa huomioitu brittien erityistarpeita riittävästi.

Toinen huomionarvoinen seikka tulliliitossa on se, että kun EU solmii vapaakauppasopimuksen kolmannen osapuolen kanssa niin jokaisen EU-jäsenmaan tulee noudattaa sitä ja avattava ehkä herkätkin markkinat ulkomaiden tuotteille ja palveluille.

Vannoutuneimpien Brexit-moottoreiden sanoma on ollutkin, että saarivaltakunta saa solmittua parempia vapaakauppasopimuksia ilman EU:n sisäistä nahinaa. Nahina johtuu siitä, että kauppasopimusta sorvattaessa jokainen jäsenmaa haluaa ymmärrettävästi suojata oman takamuksensa. (Paitsi nyt ehkä Suomi.)

 

"Backstop" ja tulliraja

Suurimmat rakkulat eroneuvottelijoiden kantapäihin on aiheuttanut niin sanottu "Backstop". Tämän mukaan Irlannin saarella pyritään siihen, etteivät EU:n neljä perusvapautta rikoontuisi. Että väki voi liikkua rajan yli ristiin-rastiin aamuin, illoin. Että tavarat ja palvelut liikkuvat jouhevasti Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillä.

Mutta että rajoite iskisi sitten Ison-Britannian saareen yksinään. Backstopia olisi aikeissa ylläpitää niin kauan, kunnes parempi sopimus löytyy. Yhdistynyt Kuningaskunta ei voi omatoimisesti irtaantua backstopista, vaikka tietyissä mielessä Wienin sopimus vuodelta 1969 siihen antaakin jonkinlaiset mahdollisuudet.

Hämmästyttävintä on ajatus siitä, että EU:lla on tulliraja, mutta ei sitten olekaan. EU:han käsittää noin puolen miljardin sierainparin sisämarkkinat. Kun kerran Brexit voitti kansanäänestyksen – ja kansan tahtoa halutaan demokratian nimissä vaalia – niin on aivan ilmiselvää, että tulliraja kulkee silloin Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajalla aivan samalla lailla kuin se kulkee Suomen ja Venäjän välillä. Tai miten se kulkee Kreikan ja Turkin välillä, missä maaraja on jopa miinoitettu.

Toisin sanoen: ei ole olemassa mitään "pehmeää Brexitiä", koska EU:lla ei ole sellaiseen halua. Jos britit saisivat erivapauksia eli poimia rusinoita pullasta niin aika äkkiä olisi moni muukin EU-maa vaatimassa samaa ja EU:n tulliliitto olisi siten taputeltu historian kirjoihin.

EU on myös vaatinut, että ensin pitää tehdä Brexit ennen kuin osapuolet voivat sopia oman kauppasopimuksensa.

Oikeastaan tullirajakysymys osoittaa sen, että on olemassa vain yksi vaihtoehto ja se on tämä "kova Brexit". Kaikki muu on kehonlämpöisen, ammoniakkipitoisen eritteen emissioimista paraabelin muotoisessa kaaressa vastaanottajan fotonivastaanotinpallukoihin.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu